Oon kauniiksikin kehuttu nainen jo 26v ja sinkku..tää sama viikonloppukuvio on toistunu jo liian usein. Minä yksin himassa..kaverit jo löytäneet SEN oikean tai ovat jo perheellisiä..joten viettävät aikaansa keskenään. Baareissakin on niin nuorta porukkaa..kaikki omanikäiset ja vanhemmat ovat varattuja. Vituttaa olla tällänen kelkasta pudonnu. Kaikki pitää outona että mulla ei ole miestä ja säälivätkin. Onko kohtalotovereita? Ja ei, en ole lihava.
Taaas lauantai..
yksin..
24730
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
No se kai se on mahdollista naisenkin pudota juuri noin parisuhdemarkkinoilta, mutta paluu on kuitenkin aina suht helppo, ja lopullinen syrjäytymiskierre ei ollenkaan niin helposti naisella lähde toteutumaan kuin mitä miehen kyseessä ollen.
'
Yleensä nämä naisten valittamiset siitä että eivät miehiä saa johtuvat kyllä lähes yksinomaan pahasta ulkonäöstä. Kaikki miehet jotka vähänkin ovat seuranneet naisten tilannetta näillä parisuhdemarkkinoilla tietävät tämän asian. Siis näin ellei sitten ole se valitus päällä että ei saa niitä ihan tavallisia miehiä, ja miehiä jotka myös tietävät mitä haluavat ja miten sen saa.
"Yleensä nämä naisten valittamiset siitä että eivät miehiä saa johtuvat kyllä lähes yksinomaan pahasta ulkonäöstä. "
Uskoisin että ne valittamiset enemmän johtuu siitä että naisen vaatimustaso on aivan uskomattoman korkealla.
Muutamaa naista tällaista olen yrittänyt valistaa ja jopa ne rumemmatkin kunhan ovat vähän uskaltaneet ovat löytäneet miehen aika nopeastikin.
Osalle taas ei kelpaa mitkään halukkaat, koskaan.
naisten vaatimusten suhteen siitä, että se tavallinen mies pitäisi jostain saada ja mies joka tietää mitä tahtoo ja kuinka sen saa.
Siis näitä tällaisia vaatimuksia on tyypillisesti esim. juuri deittisaitella naisten profiileissa.
Mielikuvan tavallisesta miehestä naisen päähän muodostumiseen vaikuttaa tietenkin paljon myös media jota erityisesti naiset paljon seuraavat.
En ole komeaksi kehuttu mies mutta fiksuksi, huumorintajuiseksi (lisää adjektiiveja joilla kuvataan luonnetta hyväksi) jo 28v. ja sinkku. tää sama viikonloppukuvio on toistunu jo liian usein. Minä yksin himassa..kaverit jo löytäneet SEN oikean, istuvat baarissa/kotonaan kännäämässä jauhamssa paskaa tai ovat jo perheellisiä..joten viettävät aikaansa keskenään. Baareissakin on niin nuorta tai pinnallista porukkaa..kaikki omanikäiset ja vanhemmat ovat varattuja /tai yh-äitejä tai niin kranttuja ettei heille kelpaa kukaan. Harmittaa olla tällänen kelkasta pudonnu. Osa pitää outona että mulla ei ole naista ja välttelevätkin. Onko kohtalotovereita? Ja ei, en ole nörtti.
Olen 27-vuotias sinkkumies. Moni kaverini on perheellinen. Baareihin en viitsi edes mennä, kun siellä on niin säälittävää porukkaa.
Minulla on tullut kamala katkeruus naisia kohtaan, koska olen koko ikäni ollut ulkopuolinen parisuhdemarkkinoilla. En ole ikinä seurustellut tähän ikään mennessä kun suurin osa on. Arkkuuni naulataan jo tukevia nauloja, koska en usko että tilanne muuttuu. Baarit alkavat tuntua liian pentumaisilta ja muutenkin artikulaationi on jo niin kehittynyt että en viitsi minkään idiootin pennun hyväksyntää kaivamaan.
Vanhapoikuus pelottaa ja vituttaa kun suvussa kaikilla on jo oma mielitietty. En haluaisi tuhlata nuoruuttani luuseriuteen ja yksinäisyyteen. Liian myöhäistä tosin, koska minä olen jo katkera, yksinäinen ja syrjäytynyt. Vituttaa tämä parisuhde ja seksi lätinä, kun kaikkialla puhutaan vain niistä.
Ajattele asiaa miehen kannalta. Tuo viestisi on sama kuin valittaisit nälkää näkevälle afrikkalaiselle, että sulla ei ole varaa sisäfileeseen ja kaviaariin.
parisuhteesta enkä mistään seksiseikkailusta. seksiseurasta ei varmaan pulaa olis mutta pelkät yhdenillanjutut ei nyt vaan ole mun juttu.
Ja en kyllä olettanutkaan että miehet ymmärtäis tätä mun vitutusta...lähinnä halusin kuulla onko mulla kohtalotovereita muista NAISISTA.
Ymmärrän hyvin. Tiedän myös sen että saat parisuhteen heti kun valitset sen hankkia.
Mielisairas misogynisti ja vannoutunut valkolahtari ei ole pätevä sanelemaan neuvoja. Luuletko että 1980- luvulla syntyneet naiset ovat jotain joiden perään kannattaa juosta?
60 luvulla syntynyt rupsahtanu vanha pieru? ;)
Olen sinua hieman vanhempi nainen, sinkku eikä tietoakaan miehestä. Olin pitkässä parisuhteessa joka päättyi kaveruuteen. En löydä miestä, joka kiinnostuisi minusta. Seksiäkin haluaisin,mutta miehen kanssa, jonka kanssa seurustelisin. En halua kylmiä yhdenillan juttuja, en saa niistä muuta kuin pahan mielen. Minua on kehuttu hyvännäköiseksi ja seksikkääksi ja fiksuksi. En kuitenkaan saa miestä. Minua ei kukaan pyydä treffeille, koskaan missään. itse olen ollut aloitteellinen muutamissa jutuissa, mutta ne ovat syöneet itsetuntoani sillä loppujen lopuksi en ole kelvannut edes seksiin syvällisestä suhteesta puhumattakaan.
keikahtaa noi parisuhdemarkkinat miesten eduks, kun alkaa 30v lähestymään. Ite oon tossa ikähaarukassa oleva mies ja oon pannu merkille, että vienti on lisääntyny huomattavasti. Aika normi jamppahan mä oon, mutta kun kilpailu vähenee ja naisilla on vähemmän valinnan varaa, niin johtuisko toi sitten siitä.
ei se kaikilla miehillähäkään näin mene. Naiset toki pitävät enemmän karkeammista tyypeistä joissa on munaa ja saavat sitä haluamaaansa sukupuoliroolia.
Riippuuhan toikin aika monesta asiasta. Mut en mä nyt ainakaan mikään karkea tyyppi oo. En polta, käytän aika vähän alkoholiakin ja harrastan liikuntaa. Perusluonne on semmonen rauhallinen, kiltti/kunnollinen enkä tunge mitenkään esille tai oo röyhkee kun isken naista. Noista jutuista on kuitenkin tykätty ja musta tuntuukin, että ne karkeet miehet yms. pahikset on sitten ehkä kuumempaa kamaa siellä 20v nurkilla.
Jo 32-v ja sinkku. Yhden illan säätöjä en harrasta. Kristillinen vakaumus ja heikko itsetunto. Tasan kerran elämässäni seurustellut ja sekin kesti vain 3kk. Seksiä harrastanut tämän naisen kanssa vain joku 4 kertaa. Muutoin selibaatissa ja yksin. Että revi siitä.
Baareissa en käy enkä kyllä missään muuallakaan. Olen jo totaalisesti tippunut parisuhdemarkkinoilta ja lisäksi vielä työtön korkeastikoulutettu. Ei töitä. Hyvin menee. Mahtavaa tämä Suomen yhteiskunta ja työllistämispolitiikka.
No ei tässä mitään. Yksin eläminen on mukavaa toisaalta. EI tartte huolehtia muista kun itsestä vaan. Herran haltuun!
Niin ja en tiedäkään muunlaisia viikonloppuja tai arkipäiviä kuin yksinäisiä..normaalia mulle aina. Suuri ihme jos joku tulee käymään, tosin mielummin olen yksin kun päästän tänne kämppääni ihmisiä sotkemaan..heeheh hyvin menee siis....seko seko seko mut terve. Kyl se siitä!
Luuseri1977
Olen myös 26-vuotias nainen ja useimmiten vietän viikonloput yksin kotona. En ole koskaan seurustellut ja alkaa tuntumaan vaikealta ja epätodennäköiseltä että se tulisi joskus tapahtumaan. Kamalaa on myös se että muutin takaisin kotiin asumaan kun työt loppuivat toisessa kaupungissa. Nyt koitan epätoivoisesti etsiä uutta työtä, mutta aika heikolta näyttää. Olen ollut sairaslomalla masennuksen ja paniikkikohtausten vuoksi, joten vielä vaikeampaa kuin ns. normaalilla henkilöllä.
Viime aikoina olen pohtinut tätä elämää hyvin laajasti, en ole varma haluanko omia lapsia, mutta olisi todella tärkeää löytää itselleen joku parempi ystävä kanssa kulkijaksi.
Ehkä on sitten tarkoitettu niin etteivät kaikki ihmiset löydä itselleen kemioiltaan sopivaa kumppania.
Olen ihan täysin samassa tilanteessa. Tosin olen rakentanut elämäni oman itseni varaan siten, etten tunne oloani yksinäiseksi vaikkei seurustelukumppania olekaan. Kavereita on sekä pariutuneita että sinkkuja, joten viikonloppuja ei sentään vielä tarvitse yksin kotona viettää. Ja toisaalta harrastukset takaavat sen, ettei muutenkaan jää liikaa aikaa istua yksin kotona.
Mutta siis tässä viime aikoina olen pohtinut äärimmäisen paljon sinkkuuteni syitä. Sen myötä olen tajunnut todella olevani erittäin "nirso"(*). Ihan samaa kaikki miespuoliset viestin aloittajastakin ovat sanoneet. Nirsous ei ole ennen ollut mitenkään tiedostettua. Omalla kohdallani olen päätellyt sen johtuvan siitä, että ihastun äärimmäisen harvoin. Olen tapaillut miehiä vaikken olisi näihin alunperin ollut ihastunut ihan kokeilupohjalla nähdäkseni että syttyykö ihastus myöhemmin. Ei syty. Enkä ikinä pystyisi seurustelemaan ellen todella tunne jotain suurta kyseistä henkilöä kohtaan. Harmi vaan, että suuret ihastukseni syystä tai toisesta ole pystyneet vastaamaan tunteisiini ja kerta toisensa jälkeen jään nuolemaan näppejäni. Ja ongelmaa ei paranna yhtään se, että ihastuksen ollessa päällä en tosiaan pysty katselemaan sillä silmällä ketään muita. Näin on saattanut mennä useampikin potentiaalinen kumppani ohi suun.
(* nirsous tässä yhteydessä ei siis tarkoita välttämättä hulluja kriteerejä)
Eli ihan itseäni saan syyttää tahattomasta sinkkuudesta ja toivoa että vielä joskus ihastuksenikin tykästyy minuun.
Mulla on täysin sama ongelma. Ne harvat keihin ihastun ei KOSKAAN ole kiinnostuneita minusta. Ja onhan niitä ihan kivoja miehiä, mutta jos se kipinä ei syty ni ei se sitten syty koskaan. Ja tuntuisi ihan turhalta olla sellasessa suhteessa, kun kuitenkin tietää miltä tuntuu olla sellasen kanssa johon tosissaan on ihastunut. Sen takia sitten tulenkin kaikella todennäköisyydellä viettämään loppuelämäni yksin.
Itse ihastun yleensä aika herkästi, mutta aina se on yksipuolista ihastumista. Joskus harvoin nainenkin jotenkin laimeasti ihastuu, mutta kyllästyy aika pian viimeistään parin viikon tai kuukauden päästä ja päättää lähteä omille teilleen.
Yleensä naiset ihastuvat ainoastaan komeisiin supliikkimiehiin ja valioyksilöihin joilla on ollut satoja naisystäviä panokavereina ja paljon varaa valita. Tavalliset miehet eivät sitä kipinää sytytä, ainoastaan pelimiehet ja rääväsuiset rentut joilla on joka päivä uusi tyttö kainalossa.
Noniin, ensimmäinen väärintulkitsija:) Kyse ei siis ole mistään tunnekylmyydestä. Tunteita kyllä on ja erittäinkin lämpimiä. Eikä niitä viitsi tuhlata mainitsemiisi "valioyksilöihin". Nämä herrat saavat nimenomaan niitä panokavereita, eivät seurustelukumppaneita.
Komeaksikin kehuttu mies.ikää just 33 täyteen.Enkä lihavakaan..Naista kyllä saisi,mutta kun löytäs sen NAISEN!Joku moraali pitäis tälläkin elämän sektorilla olla..
Mikä kohtalo sitten lienee,mutta ymmärrän hyvinkin sinun ajatuksiasi.
Ja minusta on todella inhottava mennä yksin ravintolaan ja jos en saa kaveria mukaan jätän mieluummin menemättä. Joten sen takia minusta olisi ihan kivaa löytää täältä vaikka vaan kaveri ravintolassa käyntiin. Olisihan se molemminpuolin mukavampi olla siellä.
>Aina kun vuosia tulee lisää ,niin sanottu sitoutumis rima nousee..Paha ikä sinkuilla on 30> ylöspäin,koska
silloin haetaan aktiivisemmin virheitä toisista ,ja aina vastakkaista sukupuolta kohdattaessa,löytyy
määrättyjä syitä,minkä vuoksi ei voi alkaa seurustelemaan..Sitten kun ihminen on yli 40> ,sitoutuminen
vaikeutuu entisestään, koska silloin luullaan ettei heille sopivaa henkilöä ole vielä syntynytkään..
Mutta ei muisteta katsoa peiliin,kukas siellä on ? onko peiliin katsoja virheetön, kaunis ,puoleensa vetävä,
sympaattinen ym..Sinkut eivät tiedosta ,että ei ihminen ole kuitenkaan esine, jonka kroppaa voi muutella
mielin määrin..Täytyy sanoa,että älkää hakeko virheetöntä ihmistä ,koska teissäkin on virheitä..
Jos henkilö vain etsii,niin 50 > saavuttaneet ihmiset ,eivät voi enää löytää kumppania ,mikäli hän
on ollut sinkkuna siihen asti..Mikäli sen ikäinen löytää ,se on vahinko ,koska sen ikäsiä ihmisiä ,jos on vapailla
ne ovat olleet ,kenties useammasti naimisissa ,ja heillä on elämänkokemusta parisuhteesta ,joka sinkuilta
puuttuu...Tämä kirjoitus ei ole sinkkuja vastaan ,vaan realistinen toteamus...
Terveisin: tutkija monelta vuodelta...