Olen kolmekymppinen nainen jolla on omituinen ongelma... Kyse on siitä, että olen avoimin mielin tarponut tätä sinkkutaivalta jonkin aikaa, etsimättä sen kummemmin miestä itselleni. Tosin sillä ajatuksella, että jos jonkun minulle sopivan tapaan, niin se on siinä sit:) Olen ilmeisesti ulkoiselta olemukseltani ihan kivannäköinen nainen, luonteeltani avoin ja hyväsydäminen ihminen, arvomaailmani on hyvin jalat maassa-pohjainen. Miehet, joita olen tapaillut, ovat sanoneet että seurassani on helppo ja mukava olla, ihannenaisekseenkin on joku minua sanonut. Tiedä häntä, onko kyseessä sanahelinää vain, mutta mukavaltahan tuo on tuntunut.
Mutta siis itse ongelman ytimeen... Kun on jonkin aikaa tapailtu, niin iskee miehelle sitoutumiskammo, kaikki jää tapailun asteelle. Itse olen oppinut tämänikäiseksi ehdittyäni sen, että en etene liian nopeasti, en siis patista/painosta miehiä varsinaiseen suhteeseen, vaan haluan että reilulla ja rehdillä pelillä katsellaan tuleeko mistään mitään. Lopputulos on yleensä se, että mies lopettaa yhteydenpidon, ja valitsee loppupeleissä itselleen mustasukkaisen/vaikean tytttöystävän. Siis puheet siitä, että olen mukavana ja huumoritajuisena naisena ihannenainen, kumoutuvat sen siliän tien.
Olisiko syytä siis olettaa, että useamman miehen ihannenainen onkin mustasukkaisuuskohtauksiin taipuvainen draamakuningatar, eikä niinkään hyvän itsetunnon omaava "mukava nainen"?
Mutta siis itse ongelman ytimeen... Kun on jonkin aikaa tapailtu, niin iskee miehelle sitoutumiskammo, kaikki jää tapailun asteelle. Itse olen oppinut tämänikäiseksi ehdittyäni sen, että en etene liian nopeasti, en siis patista/painosta miehiä varsinaiseen suhteeseen, vaan haluan että reilulla ja rehdillä pelillä katsellaan tuleeko mistään mitään. Lopputulos on yleensä se, että mies lopettaa yhteydenpidon, ja valitsee loppupeleissä itselleen mustasukkaisen/vaikean tytttöystävän. Siis puheet siitä, että olen mukavana ja huumoritajuisena naisena ihannenainen, kumoutuvat sen siliän tien.
Olisiko syytä siis olettaa, että useamman miehen ihannenainen onkin mustasukkaisuuskohtauksiin taipuvainen draamakuningatar, eikä niinkään hyvän itsetunnon omaava "mukava nainen"?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ala sinäkin ryyppäämään ja ota itsellesi se hakkaajajuoppo mieheksesi, niin silloin asiat ovat kuten normaaleilla ihmisillä :)
Toi kuulostaa kyllä todella oudolta, että miehet loppupelissä valitsevat mustasukkaisen ja vaikean tyttöystävän. Vaikea uskoa, että on edes totta. Miten sen nyt voi todistaa ja tapahtuuko se aina. Kyllä niitä miehiä löytyy kivoille naisille aivan varmasti, mutta miehet yleensä haluavat punkkaan aika nopeasti ja jos et halua ja pitkittelet, he kyllästyvät odottamaan. Mulle on käynyt näin.
Ehkä tapaamasi miehet ovat olleet myös sen tyyppisiä, jotka hakevat itselleen jotain "säpinää" jokapäiväiseen elämäänsä ja sinä olet mahdollisesti "liian turvallinen/tylsä". Mutta ehkä sinun kannattaisi alkaa tapaileen samantyyppisiä miehiä, mitä itse olet, heille tuskin olet ns. "tylsä ja liian turvallinen" vaan he arvostavat sinua helppona kumppanina.
muutaman eteen tulleen yksilöiden perusteella.
Jatka toiveikkaana vaan etsintää, kyllä se kunnollinenkin yksilö vielä eteesi tulee, jonka ei tarvi pönkittää itsessään mitään mustiskohtauksia saavalla siipalla.
Heh, olen samaa mieltä siitä että jostain itsensä pönkittämisestä tuossa mustasukkaisten raivotarten etsimisessä täytyy olla kyse...
Kun tässä oikein aloin miettimään näitä juttuja, muistui mieleeni eräs kommentti tutulta mieheltä, jonka mielestä ulkoinen habitukseni ei ole yhteneväinen sisäisen minäni kanssa:) Hänen sanojansa lainaten olen "liian sähäkän näköinen mukavaksi ja pullantuoksuiseksi naiseksi". Tuosta muuten irtosi monen kuukauden naurut:D Mutta jospa siinä on jotain perää ja se karsii osan potentiaalisista mukavista miehistä pois? Tiedä häntä..
"aikuisten" oikeasti vastauksissa ollaan monestikin kaukana oikeista ajatuksista..valitettavasti.Monesti säästyisi molempi osapuoli paljolta kun oltaisi kerrankin ihan rehellisesti sitä mitä on.
Ja kun sitten pitää ruveta arpomaan onko toinen todella sitä mitä sanoo..metsään menee varmasti!
Ja tahtoo sitten vielä sama asia olla jollekin muulle ihan "päinvastainen"merkitys kuin itselle.Tehdään samaa asiaa ihan eri motiivilla/periaatteella.
Mutta mitenpä sitä muuten ottaa selvää kuin yrittämällä/erehtymällä.
Kyllä itselle ainakin kelpaisi "mukava"nainen.Niin kuin sen itse sisäistän!
Draama tulee kyllä siinä sivussa ihan luonnostaan..ja sen ns,normaalin kyllä kestää.
poikaystäväni arvostaa minussa juuri sitä, että olen ajoittain hankala ja vaativainen. toki olen huumorintajuinen ja kilttikin usein. en usko, että hän pystyisi kunnioittamaan ja rakastamaan tavallista, tylsää, kilttiä ja "nöyrää" naista, joka myötäilee paljon. tai minä olen hänet onnistunut "kesyttämään". myös poikaystäväni kaveri naureskeli vaihtaneensa kiltin naisen erittäin hankalaan naiseen..mutta on silti ilmeisesti tyytyväinen. ja tässä jätetyssä ei siis ollut mitään "vikaa".
mielestäni olet tekstisi perusteella liian vaatimaton=et osaa vaatia. parisuhteeseen asti ei välttämättä riitä "rehti ja reilu peli", vaan pitää yrittää vedellä oikeista naruista. toivottavasti kuitenkin joskus löytyy sulle kiva mies:)
tempauksillaan, että mies ajattelee häntä lähes yhtä usein kuin ..seksiä. Lähtemätön muistijälki:)
Ehkä kahnauksien sävyttämä suhde on useimmille tuttu ja turvallinen, lapsuudesta tms
Vanhemmiten pysyy kiukuttelevan kumppanin kanssa aivot virkeänä, ajaa saman asian kuin sanaristikot. Ennalta ehkäisee dementiaa.
Voi sentään jepsalex ja rontti-akka, saako minusta tosiaan vain tylsän ja kiltin kuvan... En minä nyt sentään mikään tossu ole, vaan aikas topakka nainen:) Satun vaan omaamaan semmoisen luonteen, etten jaksa turhasta kiukutella ja suhtaudun muutenkin positiivisesti elämään. Kyllä riidelläkin osaan ja lujaakin, olen kokenut erittäin myrskyisän parisuhteen minäkin. Mutta miksi sitä tuhlata elämäänsä turhasta natkuttamiseen ja "pelien" pelaamiseen... No, onneksi meille jokaiselle on jossain joku joka sopii kullekin kuin nenä päähän:)
"No, onneksi meille jokaiselle on jossain joku joka sopii kullekin kuin nenä päähän:) "
No ei ole kyllä. Älä usko tuohon.
Tuo sana "topakka" kertoo aika suomalaisesta perusnaisesta jonka koti tuoksuu todellakin pullalle.
Tässä vaikeutena on se etten tiedä millaisia miehiä olet tavannut mutta he ehkä odottavat todellakin jännitystä ja säpinää.
Aika moni mies kaipailisi juuri kaltaistasi naista jossa on luonnetta mutta silti sopusointuisuutta ja kodin henkeä. Tosin jos esittelet että haluat perheen ja kodin nopeasti niin se voi laittaa miehen hieman takajaloilleen.
Sinun tulisi ehkä etsiä hieman turvallisempaa ja rauhallisempaa miestä itsellesi.
Kuulostat ihan hyvältä jota voisin tapailla mutta veikkaan että etsit korkeamman statuksen omaavaa hyvännäköistä miestä jotka taasen eivät kiinnostu kodin hengettären asenteestasi.
..eteesi, kun lakkaat etsimästä:)
On oikeastaan onni, jos vääräntyyppiset karisevat alkumetreillä.
Ole uskollinen itsellesi, kelpaat omana ittenäsi.
tulla jo hyvin paljon esiin tätä ihmisten erilaisuutta.Osalla näyttää olevan tärkeintä parisuhteessa nämä talousmaailman/iltalehtien ehdot.
En nyt jaksa ymmärtää kuka haluaa elää todella kylmän ja laskelmoivan ihmisenkään kanssa.Ja miksi kiltti olisi jotenkin tylsä aina?Minusta nyt kiltti ei kuvaa kyllä sellaista ihmistä,joka on aina samaamieltä tai mielistelee kokoajan.Varsinkin tutustumisvaiheessa.
Jos nyt kiltti ei aina ole viemässä toiselta kaikkea mitä irti saa(niin henkisesti/fyysisesti kuin materiaalisestikin)niin mitä tylsää siinä on?ja paljon mahdollista ettei suhteessakaan tule aina ahaa.. elämyksiä.Eli ei seläntakana tehdä ihan mitä sattuun..
Valitettavasti kilttejäkin käytetään "hyväksi" mutta sehän vain kuvaa ihmisen luonnetta miten toisia kohtelee.Eikä se nyt aina sitä tossun alla oloakaan kiltteys ole.
Tulipa tuossa mieleen että ovatko nämä miehet olleet vain seksin perässä joita olet tavannut?Silloinhan tuntuu paljon näitä käytösoireita seuraavan/olevan.Enempi pipari kuin pulla miehiä..
Olen kanssa sitä mieltä, että mukava ihminen ei tarkoita tylsää sellaista. Itse olen ns. mukavaksi henkilöksi luokiteltu ja olen silti vauhdikas ja energinen. Mököttäjät ja riidankylväjät ne on tylsiä!!
Jotenkin kirjoitukses perusteella jäi sellainen kuva että oot ehkä liian vahva ja liian kirkkaasti ajatteleva, "selvillä vesillä" oleva nainen. Kuten sanoit sulla on kortit avoimesti pöydäsä jo alusta ja alkain ja kun itse tosiaan ajattelet tekeväs homman sillä tavalla mahdollisimman helpoksi/selväksi/reiluksi niin mies saattaa jopa kokea pientä alemmuuskompleksia sun rinnalla. Oot liian hyvä niille :)
Veikkaan että oot hieno nainen kuten useimmat kandidaateistas on sanoneet. Oot ainaki mielenkiintosen kuulonen. Ks. kirjotus Mun kypsä ihannenaiseni seuraavalta sivulta.
Voi kuinka ihastuttava on ollut lukea kannustavia vastauksianne:) Niin kuin sanoin, en miestä ole varsinaisesti etsinyt, enkä sellaisen metsästykseen aio ryhtyä. Kyllä se mulle juuri sopiva sitten tulee kohdalle jos tulee. Niin kuin joku tuossa sanoikin, lienee pelkästään onni että nuo "huonot" ovat heti karsiutuneet matkasta.
Luulen vähän itsekin, että miehet ovat hieman pelästyneet tyytyväisyyttäni elämääni... Ei ole helppoa hypätä vahvan ja elämäniloisen naisen kelkkaan, tiedän sen. Mutta en aio silti muuttua, mieluummin olen iloinen ja avoin ihminen kuin laskelmoiva peluri; mutta kukin tyylillään. Onneksi meitä on monenlaisia:)
Ei se vika ihan täysin aina ole noissa miehissä, vaan vikaa voi olla myös sinussa itsessäsi.
Aivan kuten sanoit, et ole etsinyt mitään ja olet vain odotellut että se "sopiva" mies vain sattuu kohdalle. Ilmeisesti miehet lähestyvät sinua usein, eli olet ihan hyvässä asemassa löytääksesi sen "oikean" miehen vain pelkästään odottelemalla, että se sattuu kohdalle, mutta ne miehet jotka sinua lähestyvät eivät ilmeisestikään ole olleet niitä joilla on vakavampi parisuhde mielessä, joten miksi tämä asia tulisi myöskään tulevaisuudessa muuttumaan? Eikä se mihinkään siitä muutukaan, ellet itse ala aktiivisemmin ottamaan yhteyttä kiinnostaviin miehiin. Toki niitä "huteja" sattuu aina olipa sitten itse aktiivinen osapuoli tai ei, mutta mitä enemmän etsit sitä todennäköisemmin myös sen etsimäsi löydät.
Hyvä Rane, toi oli hyvä pointti, muistakaa tää muutkin likat. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan, sanoo jo iso kirjakin. Passiivinen odottelija vastaanottaa touhu-Petterien lähestymiset, maneerit ja kritiikit plus toteaa poistumiset. Parhaat miehet poimitaan työllä ja intensiivisellä vaivalla tai jotain sinnepäin.
Itse ottasin kyllä paljon mielummin mukavan ja pirteän naisen, kuin nalkuttavan kitisijän, jonka itsetunto on sitä luokkaa että en voi lähteä kavereiden kanssa edes iltaoluelle yksin, kun toinen pelkää että yritän iskeä jokaista naista jonka kanssa edes puhun.
Kyllä toi rento ja mukava asenne on huomattavasti tavoiteltavampaa, kuin se toinen vaihtoehto.
Ranepa löysi akilleen kantapääni;) Vaikka olenkin sosiaalinen ja tutustun helposti uusiin ihmisiin, niin miehiin kuin naisiinkin, aktiivinen aloitteentekijä en osaa olla sitten millään. Olen kai sen verran vanhanaikainen, että odotan miehen tekevän aloitteen ja myönnän tuntevani välillä myötähäpeääkin katsoessani yöelämässä "naarastiikereiden" villejä metsästyskuvioita. Kai se on vaan hyväksyttävä että se on nykyaikaa, ja miehiäkin miellyttä kun nainen tekee aloitteen saadakseen mitä haluaa. Täytynee vain opetella hieman rohkeammaksi tässä asiassa:)
että "tapaaminen" sattuisi jotenkin ohimennen.
Niin ettei kumpikaan oikein varsinaisesti tee sitä aloitetta..eikä ole tyrkkynä..
joku spontaani tilanne ihan missä vain.Vaikka joku kömmähdyskin kyseessä mukana,niin ei haittaa.Oisko se sitten se kuuluisa jäänsärkijä..Silloin ei tule sitä yliyrittämistä.
Helpompi siitä jatkaa/uudestaan tulla jutustaan.Hymy riittää jo pitkälle siinä vaiheessa.
Ihan sama juttu. Omassa elämässä kaikki hyvin. Treffikumppaneilta tulee kommentteja että olen vahva positiivinen ja kaunis nainen joka tietää mitä haluaa MUTTA jutut loppuu aina joko ensitapaamiseen tai viimeistään kuukauden sisällä. "Olet niin positiivinen, ja mukava, ja sinulla on kaikki hyvin ja nyt on elämäntilanne sitä ja tätä plää plää"...Kyllä on kuulkaa yritetty livenä ja netistä, mutta todella vaikea on saada parisuhdetta aluille pääkaupunkiseudun hyökkäävien ja narsististen naarasleijonien keskellä. Helmet jäävät tosiaan yksin, mutta osataanhan tässä elämästä nauttia yksinkin.
kerran niin hyvin tuntuvat tietävän?Siitäkö MUTTA?
Tai pitäisikö sanoa että mitä siihen parisuhteeseen pitäisi kuulua.
Ja tärkein kysymys näinä aikoina..päättyvätkö nämä suhteet ennen vai jälkeen seksin?Tuntuu monesti olevan ratkaiseva käänne,puoleen jos toiseenkin.
Mul on tunne,et miehet eivät vapaaehtoisesti minua halua,vaan jos lähestyvät, se on jokin konventio.En tiedä miksi en osaa määritellä tai löytää sopivaa miestyyppiä itselleni.Ajoittain olen niin maassa, että heitän hanskat tiskiin ja kaikinpuolin lopetan miesten tsiigailun.Suutun,jos joku vitsaillen ivaa, että mitäs mamma.En ole äidillinen,piste.Ikää 29 ja elämänkokemusta kivikaudelta asti..
Mistä teitä ihania mukavia naisia löytää?