Tämä "Isänmaallisuus"-osasto lienee paras paikka luotailla isänmaallisuuden sisältöä nykyään v.2009. Mitkä ovat isänmaallisuuden tunnusmerkit nykyään? Täsmennettynä tarkoitan suomalaista isänmaallisuutta.
Onko isänmaallisuus EU-myönteisyyttä, jolloin ilmeisesti ajatellaan, että EU-jäsenyys "pelastaa" Suomen? Vai onko isänmaallisuus EU-jäsenyyden vieroksumista, jolloin ajatellaan, että EU hotkaisee Suomen Moolokin kitaansa? Sama kysymysten asettelu pätee Nato-asetelmassa. Toiset saattavat nähdä Nato-jäsenyyden Suomen pelastuksena ja toiset saattavat nähdä Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden Suomen täystuhon esivalmisteluna.
Suhde Venäjään on jatkuvasti esillä, silloin, kun isänmaallisuudesta keskustellaan. Kerron esimerkin kaukaa menneisyydestä. Kun Suomi oli 1700-luvulla Ruotsin osa, niin silloin täältä Suomen puoleltakin oli säätyläisedustajia Tukholmassa Ruotsin valtiopäivillä. Siellä silloin suomalaisten näkökannat eivät olleet yhteneväisiä. Erityisesti itäsuomalaiset valtiopäivämiehet painottivat hyvien vuorovaikutussuhteitten rakentamista Venäjän kanssa olevan viisainta. Se oli "Myssy"-puolueen kanta laajemminkin. Länsisuomalaiset suomalaisedustajat taas olivat kallellaan "Hattu"-puolueen kannalle ja kannattivat sodan aloittamista Venäjää vastaan. Hatut saivat enemmistön ja siitä syttyi v.1741 surullisen kuuluisa epäonnistunut sota. Hattu-puolueen sotapolitiikka romutti koko Ruotsin valtakunnan talouden parissa vuosikymmenessä.
Tuo Ruotsin tilanne n. 250 vuotta sitten tuntuu kovin tutulta ja muistuttaa väärien valintojen mahdollisuudesta myös nykyaikana. Onko vihoittelu Venäjän suuntaan viisasta nykyäänkään? Kuuluuko Venäjän vihaaminen suomalaisen isänmaallisuuden olennaiseen sisältöön nykyään? Vai olisi "myssymäinen" myönteisen kanssakäymisen linja Venäjän kanssa parempi valinta myös isänmaallisuuden kannalta?
Talvisodan 70-vuotismuistelun merkeissä me suomalaiset olemme aivan oikeutetusti ja perustellusti nostaneet esille sen aikaiset tapahtumat. Kiistattomasti Talvisota edustaa suomalaista isänmaallisuutta. Koko kansakunta mobilisoitui yhteiseen puolustautumiseen. Säilytimme itsenäisyytemme, vaikka rauhanehdot olivatkin rankat ja aiheuttivat syvää katkeruutta kaiken väen keskuudessa. Stalinin johtama Neuvostoliitto ei saanut ymmärtämystä suomalaisten mielissä.
Kummastuttavana ja hämmästyttävänä pidän tämänaikaista nykyistä asenteellista ilmapiiriä maassamme. Minun mielestäni on ristiriitaista ajatella sillä tavalla, että meidän oma asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustuksemme voitaisiin romuttaa ja että me voisimme sen sijaan nojautua palkka-armeijaan. Erityisen omituista on se, että semmoista visiota markkinoivat samat tahot, jotka tähän asti ovat esiintyneet sotiemme perinteen ylimpinä vaalijoina ja näkevät Venäjässä vihollisen, jonka mielessä ovat edelleenkin pahat aikeet Suomen valloittamiseksi. Kun kokonaisasetelmaan vielä lisätään maassamme varsin laajana ilmenevä aseellisen maanpuolustuksen vastainen "rauhanliike", niin asetelma on koossa. Talvisodan aikainen koko kansakunnan yhteinen puolustustaistelu näyttää todellakin kuuluvan historiaan.
Mitä sisältyy suomalaiseen isänmaallisuuteen nyt v.2009?
Tämä isänmaallisuuden sisällön tarkastelu on tässä kirjoituksessa liian sotilaallispainotteinen, mutta aseellista maanpuolustusta ei voida sivuuttaa käsittelemättä, kun Suomen tilannetta pohdiskellaan. Rauhanomainen isänmaallisuus ja sillä saralla harjoitettava viljely kuuluu sekin isänmaallisuuteen. Siitä juttua ehkä ensi kerralla.
Isänmaallisuuden sisältö nykyään v.2009
6
123
Vastaukset
- Valkoinen ritari
Amerikan Yhdysvallat sen sijaan on valkoisen rodun vihollinen n:o 1! Amerikkaa johtavien talmudistien päämääränä on tuhota maailman jokainen valkoinen kansallisvaltio ja pakottaa ne hyväksymään monikulttuurisuus ja massasiirtolaisuus kehitysmaista!
- Koroljov
Viestisi ansaitsee vastauksen, vaikka tämä törkypalsta, jonka alennustila kuvastaa isänmaallisuuden yleistä rappiota Suomessa, onkin sille peräti huono paikka.
"Kiistattomasti Talvisota edustaa suomalaista isänmaallisuutta."
Venäjä ei sitä kiistä. Talvisota on suomalaisille samanlainen asia kuin vuosien 1941-1945 suuri isänmaallinen sota venäläisille. Suomen kimppuun hyökättiin kavalasti, niin kuin Natsi-Saksa liittolaisineen, joihin Suomikin kuului, hyökkäsi Neuvostoliiton kimppuun v. 1941. Suomi olisi kuitenkin voinut välttää talvisodan toisenlaisella, paremmin Venäjän pysyvät pohjoiset turvallisuusintressit huomioineella politiikalla. Sellaista kannattivat kokoneet miehet, kuten Mannerheim ja Paasikivi, mutta vastustivat kokemattomat miehet, kuten Erkko, Tanner ja Cajander. Ulkoministeri Erkolle oli tärkeämpää näyttää ulkomaiden lehdistön silmissä kovalta ja taipumattomalta mieheltä kuin ajatella, mitä moisesta jyrkkyydestä syksyn 1939 tilanteessa voisi Suomelle seurata.
"Minun mielestäni on ristiriitaista ajatella sillä tavalla, että meidän oma asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustuksemme voitaisiin romuttaa ja että me voisimme sen sijaan nojautua palkka-armeijaan."
Itsenäinen puolustus ja sotilaallinen liittoutumattomuus on viimeinen jäänne Suomen itsenäisyydestä ja riippumattomuudesta. Sen romuttamista ajavat samat tahot, jotka ovat jo ulkoistaneet Suomen poliittisen päätöksenteon EU:lle lukuunottamatta ulkopolitiikkaa, johon Suomen kansan suoraan valitsema presidentti voi yhä vaikuttaa. Luonnolliset nämä Nato-henkiset suomalaiset tahtovat myöskin presidentiltään kaiken vallan pois. He esiintyvät isänmaallisina, koska ovat määritelleet suomalaisen isänmaallisuuden uudelleen: se ei ole enää Suomen itsenäisyyden eikä suomalaisen kansanvallan puolustamista, vaan yksinomaan Venäjän vihaamista ja orjamaista sitoutumista länteen, rähmällään oloa Brysselin ja Washingtonin edessä. Venäjällä toivotaan, että Suomi toimisi ryhdikkäämmin, eikä antautuisi pelkäksi Venäjän vastaisen länsiblokin alusmaaksi. Nato-jäsenyys olisi lopullinen niitti Suomen itsenäisyyden romuttamiselle.
"Talvisodan aikainen koko kansakunnan yhteinen puolustustaistelu näyttää todellakin kuuluvan historiaan."
YYA-sopimuksen aikana Suomi sitoutui puolustamaan aluettaan kaikkia hyökkääjiä vastaan - myös läntisiä. Nykyisin Venäjällä on valitettavasti syytä epäillä, ettei Suomi vastustaisi Naton interventiota tai miehitystä.- 30v lapsisotilaita
eikä muitakaan arabian kuu-uskovasia pedareita!
- OLi miehitysjoukko!
30v lapsisotilaita kirjoitti:
eikä muitakaan arabian kuu-uskovasia pedareita!
Nyt ne ovat ihania tervettulleita luteita nävertämäs.. eikun HUUTAVAN työvoimapulan paikkaajia!
500 000 suomalaista on työttömänä, leipäjonoissa ja varastelee kaupoista elääkseen. - ...
OLi miehitysjoukko! kirjoitti:
Nyt ne ovat ihania tervettulleita luteita nävertämäs.. eikun HUUTAVAN työvoimapulan paikkaajia!
500 000 suomalaista on työttömänä, leipäjonoissa ja varastelee kaupoista elääkseen.Silloinkun tulitte suomeen niin kaiken pilasitte!
Talvisodan yhtenäisen puolustustaistelun taustalla oli 1930-luvun loppupuoliskolla maassamme virinnyt yhteiskunnallisen eheytymisen henki ja ilmapiiri. V:n 1918 sisällissodan vastakkainasettelun jyrkkyyden perinne alkoi lientyä. Sota-aika tuli sitten siihen väliin rauhanomaista kehitystä sotkemaan. Sinulle "Koroljov" on paikallaan esittää kysymys: "Onko tavanomaista, että toisen maan esittämän aluevaatimuksen hyväksyminen olisi luonnollista?". Ja edelleen onko täysin ymmärrettävää, että semmoisen aluevaatimuksen torjuminen neuvotteluissa olisi pätevä peruste sodan aloittamiseen?
Me suomalaiset olemme joka tapauksesa selviytyneet sota-ajan ja myös aikajakson 1944-1991 läpi. Tapahtunutta huonomminkin olisi voinut käydä, vaikka nykyään meillä onkin alkanut tulla yleiseksi keikaroinniksi moittia Paasikiven ja Kekkosen aikaa sekä Koivistonkin aikaa siinä aikajakson jatkeena. Astelman hankaluuden ymmärtämiseksi täytyy muistuttaa Unkarin tapahtumista v.1956 ja Tsekkoslovakiasta v.1968. Erityisesti nuo Neuvostoliiton agressiivisuuden ilmaukset jättivät syvät jälkensä suomalaiseen tajuntaan. Tasapuolisuuden nimissä on todettava, että USA:n varsin kiiltävä kilpi tahriintui sekin suomalaisten mielissä Vietnamin sodan mukana. Suurvallat ovat suurvaltoja.
Tuossa vuosina 1992-1994 Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ja ennen Suomen EU-jäsenyyttä, silloin siinä vaiheessa oli meillä etsikkoaikamme, mutta emme ymmärtäneet käyttää sitä hyväksemme. Niin kova oli hinku lyöttäytyä "Lännen" leiriin mukaan. On jotenkin huvittavaa, että nykyisin toistuu sama vanha kaava eli vallitsevan virtauksen vastaisuudesta syyttäminen ja sillä konstilla ulosblokkaaminen. Nyt on siis muodissa EU-vastaisuudesta syyttäminen ja jos EU-vastaisuuden leima löytyy jonkin henkilön otsasta, hänellä ei liene kovinkaan mainittavia mahdollisuuksia luoda karriääriä Nyky-Suomessa. Neuvostovastaisuuden leimakirveen jäljen muistamme vielä hyvin lähimenneisyydestämme. Ja sitä ennen oli leimaamisteemana saksalaisvastaisuus.
Mahtaisikohan jo vähitellen olla aika päästä eroon tuosta "muodinmukaisesta" leimakirveen heiluttelusta? Siinä on samalla kysymys isänmaallisuuden sisällöstä. Noihin mainitsemiini leimaamisiin on sisäänrakentuneena kuulunut samalla leimaaminen epäisänmaalliseksi, ainakin epäilyttävksi henkilöksi ajattelun ja asennoitumisen tasolla. Mahtaisimmeko jo vähitellen pystyä ymmärtämään, että myös suomalaiseen yhteiskuntaan mahtuu ja kuuluu monisorttisuus ajattelemisen ja mielipiteenmuodostuksen tasolla. Hyväksyttäviä näkökantoja voi olla useampiakin kuin vain yksi ja ainoa, jota yritetään ajaa oikeana asennoitumisena, selkeänä suuntana, johon kaikkien pitäisi taipua. Monisorttisuus on parhaimmillaan monipuolisuutta ja se on voimavara, myös isänmaallinen voimavara.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1113617
- 663257
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4342724- 832543
- 852458
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j422154- 972113
Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil501792Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan221730- 121716