Perintöriita kamalaa

no pistä hyvänteväisyyteen saamasi perintö

Tämä oli setäsi viimeinen tahto ja ei se ole sinun syysi että hän testamenttasi sinulle omaisuustensa ja sukusi vaatii että pitäisi jakaa kaikki muiden kesken on vaan katetta muiden sukulaisten kohdalta ja sanot vain että olkaa köyhät hiljaa. Ei muuta kun tsempiiä ja nauti saamastasi perinnöstä ja jos siihen kuluu jotain kiinteää omaisuutta esim .taloja tai muuta niin voit myydä ne vaikka niille kateellisille sukulaisille markkina hintaan.

Ethän sinä ole voinut varastaa kenenkään omaisuutta. Omaisuus oli setäsi ja jostain syystä hän halusi testamentata sen sinulle. Nauti siitä. Älä missään tapauksesssa suostu perheesi vaatimuksiin perinnön jakamisesta. Jos setäsi olisi halunnut niin, hän ei olisi tehnyt testamenttia tai olisi tehnyt siitä toisenlaisen. Jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä haluaa. Setäsi halusi antaa sen sinulle. Isäsi on varmaan mielessään odattanut perintöä ja suunnitellut sille käyttöä. Nyt pettymys on suuri, kun sitä ei tullutkaan. Joudut tahtomattasi kärsijäksi.


Minullakin on iäkäs täti, jolla on paljon omaisuutta ja ei rintaperillisiä. Tätini vihjasi joskus testamenttaavansa koko omaisuutensa vain yhdelle sisarusten lapsista. Se on tädin tahto, jota on kunnioitettava.

Tsemppiä sinulle. Pidä puolesi. Setäsi halusi antaa perinnön vain sinulle. Kunnioita hänen tahtoaan. Kerro suvullesi, että sinä olet syytön tilanteeseen ja kunnioitat setäsi tahtoa perinnön suhteen.
Sukusi leppyy aikanaan.

Isälles ei kuulu ees lakiosaa. Tainnut olla koko ajan vain veljen rahojen perään.

Mutta mitä helvataa asia sun äidilles ja sisaruksilles kuuluu?

Setä on aatellut fiksusti säästää yhdet perintöverot ja hypännyt sukupolven yli. Aatellut että sun isäs kyllä pärjää omillaan mutta tuetaanpas vähän tuota yhtä lahjakkuutta. Ehkä on jo etukteen nähnyt kuinka rahan perään on koko perhe.

Mikä ihmeen perustelu se muuten on että perintö pitäis jakaa koko perheen kesken? Jos sun isäs olis saanu koko perinnön niin olisko se jakanut sen vaimon ja lasten kesken? Ja paskat olisi.

Lakien mukaan lahjoittaa voi vain määrätyn määrän ilman ettei joudu maksamaan kallista lahjaveroa. Joten laki määrää, mitä saat tai voit lahjoittaa.

On sinulla äiti ja isä. Kateellisia lapselleen, kammottavaa. Todella pinnalliset arvot. Rahat kuuluvat sinulle, ei sinun tarvitse niitä mitenkään jakaa ja jos jaat niin niistä pitää maksaa lisäveroa, joten se olisi järjetöntä. Ilmeisesti setäsi piti sinua kunnollisimpana, koska halusi antaa raha sinulle.

Sen ymmärtäisin, että jos kehuskelisit perinnöllä, niin sitten toiset voisivat olla kateellisia, mutta tässä tapauksessa en ymmärrä heidän vaatimuksiaan.

Mikäli ongelmaasi lähtee purkamaan rationaalisesti, silloin on kolmenlaisia pulmakohtia. ensimmäinen ja tässä tapauksessa tärkein on vainajan tahdon kunnioittaminen. Setäsi halisi jakaa omaisuutensa näin, syitä voi olla monta. Mikäli omaisuus ei ole keskimääräistä kuolinpesää suurempi, silloin vain yhdelle keskittäminen on hyvä ratkaisu, kahdeksan kesken jaettuna summa kutistusi varsin pieneksi. Isäsi ohittaminen on myös asia, jota kannattaa pohtia, miksi hänet haluttiin ohittaa. Onko takana jo ennestään perintöriitoja? Katsoiko setäsi isäsi kykenemättömäksi hoitamaan rahoja, vai oliko kyse siitä, että isälläsi on omaa omaisuutta jo riittävästi?

Sisarustesi kohdalla kannattaa miettiä sitä, mitä he tekisivät sinun tilanteessasi, löytyisikö halukkuutta jakamiseen tasan. Ellei tämän tyyppiseen auliuteen olisi edes kuviteltavia mahdollisuuksia, silloin sisarkateus kannattaa jättää omaan arvoonsa. Äidilläsi ei ole asiaan mitään sanomista, perinnönjako ei kuulu hänelle lainkaan.

Mikäli omaisuus on huomattava, silloin kannattaisi pohtia sitä, kuinka paljon ja kenelle voi lahjaveron verran lahjoittaa? Koska jos kaiken pidät itselläsi, silloin välit sukuun tuskin paranevat koskaan. Opportunistisesti ajatellen, kannattaa lahjoittaa hänelle, joka on perheessänne mielipidevaikuttaja. Tämän tyyppinen henkilö on jokaisessa ryhmässä ja hänet tunnistaa siitä, että yllättäen lähes poikkeuksetta kaikki tapahtuu tämän ihmisen mielipiteiden mukaisesti. Jos saat tämän tyyppisen ihmisen tyytyväiseksi, silloin välisi sukuun paranevat ja kohtalaisen helposti ja halvalla.

Vaikka jakaisit perintösi kokonaan toisille, katkeruus voi jäädä siitä huolimatta. Perinnönjakoon liittyy niin vahvasti emotionaalisia tunteita, nämä tunteet ovat riippumattomia omaisuudesta ja jakotavastakin. Sinut siis nähdään "lellikkinä" teitpä mitä tahansa.

Toimi siis näin, kerro kunnioittavasi setäsi viimeistä tahtoa, vaikka et ymmärräkään sitä. Tämän vuoksi et voi perintösi jakaa, mutta voit harkintasi mukaan antaa jotain jokaiselle tai joillekin. Älä kuitenkaan ole liian avokätinen, se ei paranna tilannettasi, koska se paljastaa mahdolliset syyllisyydentunteet, niitähän sinulla ei kuulu olla, ratkaisun on tehnyt setäsi. Mikäli sukusi havaitsee merkkejä syyllisyydestä, silloin välit eivät parane koskaan, koska ihmiset reagoivat heikkouteen. Jos näkevät sinunkin kokeneen testamentin epäoikeudenmukaisena, sinut leimataan syylliseksi koko soppaan, koska kuollutta on hankala kalvaa ja jotain on aina syytettävä, jos itsellä on paha olo.

Helpoin ratkaisu olisi tietenkin tehdä näin: nauttia perinnöstä ja jättää sukulaisten mielipiteet omaan arvoonsa. Ongelmaksi koituu silloin välien kenties pysyvä rikkoutuminen. Täytyy siis harkita onko omaisuus niin suuri, että tämä riski kannattaa ottaa?

Jos sukulainen pitää jostain lapsesta, kuten tässä tapauksessa sinusta, ei kuulu kenellekään kenelle hän halusi ojentaa viimeisen tahtonsa. Se ei enää suvulle kuulu!

Vaadi sisaruksesi ja vanhempasi maksamaan pennön saantiin kuuluvat kulut ja sitten jaatte koko potin 7.ään osaan.

Tai, pidät kaiken itse.

Tai , lahjoitat osan pois ja pidät itse loput.

Tai, lahjoitat koko summan tarkoin valitsemaasi hyväntetväisyyteen ja näytät kuitit koko perheelle.

Tai ettee yhtään mitään, valtio hoitaa homman.

Tai jos aloitus on provo, keskit seuraavalla kerralla paremman.

"Jos sukulainen pitää jostain lapsesta, kuten tässä tapauksessa sinusta, ei kuulu kenellekään kenelle hän halusi ojentaa viimeisen tahtonsa. Se ei enää suvulle kuulu!"

mäntti lue ylempää "Lakien mukaan lahjoittaa voi vain määrätyn määrän ilman ettei joudu maksamaan kallista lahjaveroa. Joten laki määrää, mitä saat tai voit lahjoittaa."
Lahjaverot on kuitenkin maksettava ja niitä ei maksa se kuollut vaan rahan/lahjan saaja. Mitä enemmän vastaanottaa, sen enemmän joutuu maksamaan! Jos sukulaisella on rintaperijä se menee sille perijälle, eikä häntä voi kukaan tai mikään ohittaa ja turhalla kyhätyllä testamentilla voikin pyyhkiä takapuolta, jos on rintaperillisiä ei voi ohittaa. Paras tapa on ettei säästä mitään perintörahaa yhtään kenellekään, jos on kamalia sukulaisia.

Suomessa ei ainakaan vielä ole viidakon (Afrikan) lakeja, muutenhan täällä olisivat perintörahaa kerjäämässä kaiken maailman kummin kaimat ja serkun tutun siskon veljen pojan isän serkutkin.

Aloittaja tuskin enää edes tätä keskustelua lukee, tämähän on 2009 vuoden.

Minulle kävi samallatavalla. Täti testamenttasi kaiken minulle. Nyt sisarukset ja jopa oma äiti! ovat kateellisia ja painostavat jakamaan perinnön! Mitä tehdä? Katkaista välit?

Perit siis perintönä tuollaisen kirouksen.

Tuli perinnön mukana, vähän kuin kiinteistö josta on jatkuvia kuluja eikä saa myytyä millään.

Vain sedän omat rintaperilliset voivat vaatia lakiosaa. Jos sedällä ei näitä ollut, mitään okan koputtamista kellään ei ole. Se oli siinä tapauksessa setäsi tahto, että perit hänet.