oletteko te mustasukkaisuuden kalvamat, puolisonne uskollisuutta epäilevät sähköpostien ja tekstiviestien kyttääjät koskaan ajatelleet, että lukiessanne näitä viestejä loukkaatte samalla jonkun kolmannen ihmisen yksityisyyttä?
Kun tongitte viestejä vaikkapa puolisonne puhelimesta, luette sieltä viestejä mitkä eivät mitenkään kuulu teille ja jotka lähettäjä on tarkoittanut vain puolisonne luettavaksi. Onko niin että parisuhteessa elävälle ystävälleen ei voi enää lähettää mitään kautta viestiä jonka haluaa pysyvän pelkästään meidän kahden välisenä? Kun lähetän viestin ystävälleni, mistä ystävän puoliso päättelee asian niin että myös hänellä on oikeus lukea se viesti?
Kun tongitte viestejä vaikkapa puolisonne puhelimesta, luette sieltä viestejä mitkä eivät mitenkään kuulu teille ja jotka lähettäjä on tarkoittanut vain puolisonne luettavaksi. Onko niin että parisuhteessa elävälle ystävälleen ei voi enää lähettää mitään kautta viestiä jonka haluaa pysyvän pelkästään meidän kahden välisenä? Kun lähetän viestin ystävälleni, mistä ystävän puoliso päättelee asian niin että myös hänellä on oikeus lukea se viesti?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Näin olen ajatellut kun puhelintani on valvottu tietämättäni jo kauan. Kukaan kaveri ei enää tekstaa mulle eikä edes soita iltaisin! Kaikki sen takia, kun eivät halua että heidän asiansa ovat myös miehen tiedossa. Ei varmaan olekaan kiva kun kaverin alapäävaivat tai raha-asiat ovatkin yhtäkkiä julkista tietoa vaikka on vain mulle tarkoitettu.
Kun jompikumpi parisuhteen osapuolista alkaa kyttäämään,penkomaan ym. kannataisi miettiä mistä se johtuu.Koska silloin kun ei ole mitään aihetta,ei merkkejä pettämisestä,silloin ei toisen tarvitse alkaa kyttäämään.Tähän kyttäämiseen on syy,ja pettäjän olisi myös se tiedostettava.
Penkominen ja kyttääminen on monessa tapauksessa ainoa mahdollinen keino saada selville uskottoman kumppanin toiminta.Vaikka kysyt ja kysyt,puhut ja puhut,et saa vastauksia,ja kuitenkin huomaat jotakin olevan tekeillä.
Tämä kolmasosapuoli sitten,jolle viestejä lähetellään ja joka niitä lähettelee,miksi pettyn pitäisi häntäkin suojella,ei tämä kolmasosapuolikaan suojele tai välitä mitä tekee omaltaosaltaan.
Jos pettäjät olisivat edes sen verran rehellisiä,pystyisivät edes puhumaan vaimolleen/miehelleen,näitä kyttäämisiä ja s-postien penkomisia olisi vähemmän.
Onhan petynkin oikeus saada valita millaisessa suhteessa elää.
todistuskappaletta tarvitaan? eli jatkuvaa tonkimista ja epäilyä.
eikö kannattaisi jo vaihtaa taktiikkaa eikä tukeutua rikokseen?
ja jatkuvaan sellaiseen?
Kun nyt vaan sattuu olemaan niin että varmasti jokaisella on myös YSTÄVIÄ jotka lähettelevät viestejä toisilleen, mitä läheisempi ystävä, sitä henkilökohtaisempia asioita ystävälle kerrotaan. Kun lähetän ystävälleni viestin purkaakseni sydäntäni jostain asiasta, en todellakaan tarkoita viestiä ystävän puolison luettavaksi. Millä oikeudella ystävän puoliso lukee minun lähettämäni viestit? Ne ovat minun asioitani jotka eivät hänelle kuulu himpun vertaa. Sitten asiaa selitellään sillä että jos vaikka läheisen ystävän viesteistä selviäisi jotain puolison mahdollisesta uskottomuudesta. Jos lähetän jollekin ihmiselle kirjeen, tekstiviestin tai sähköpostin, tarkoitan sen vain tämän ihmisen luettavaksi, en kenenkään muun. Voin luottaa ystäviini että nämä eivät puhu asioitani eteenpäin, mutta näköjään sitten ystävän puoliso katsoo oikeudekseen lukea nämä viestit, ilman että kumpikaan meistä hänelle siihen lupaa antaisi.
Jos penkoo toisen puhelinta siinä tarkoituksessa, että sieltä löytyy todiste pettämisestä, niin mitä sitten jos sitä todistetta ei löydy?
Se että puhelimesta ei löydy mitään, ei todista etteikö uskottomuutta olisi tapahtunut.
Pitääkö siis vain jatkaa penkomista koko parisuhteen ajan siinä toivossa, että sieltä vielä jotain löytyy?
Vai pitäisikö miettiä, onko järkeä elää suhteessa, jossa ei ole luottamusta. Voi etsiä ja etsiä niitä todisteita koko loppuelämänsä. Ja lopultakaan ei tiedä, onko tullut petetyksi vai ei.
Mutta mukavasti kului elämä hukkaan, kytätessä, epäillessä ja pelätessä.
Ihmissuhteessa ei lopultakaan voi tehdä muuta kuin pitää oman osansa sopimuksesta ja toivoa parasta. Jos ei kykene siihen, ei kannata etsiä onneaan parisuhteesta vaan todeta ettei kykene siihen ja elää yksin.
Shit happens.
Valitse kaverisi tarkemmin, ei kannata kaveerata pettureiden kanssa.
että on tullut eksyttyä esim tämän kaltaiselle foorumille ja sitä myöden on uteliaisuus herännyt, että onkos omassa suhteessa kaikki ok. Ystävälleni nimittäin kävi juuri näin ; sinänsä hyvä suhde kärsi armottoman kolauksen, kun mies epähuomiossa meni möläyttämään ystäväni sisaresta asian, jota ei olisi ilman kännykän penkomista voinut tietää. Eikä ollut muuten mikään pettämisjuttu, vaan muu hyvin yksityinen asia.
Eikö ihmisellä tosiaan ole oikeutta yksityisyyteen?!
Kirjeen tai puhelimen missä on luottamuksellista tietoa. Täysin edesvastuutonta.
Niin mihin sitä vihollisia tarvii jos ystävät ovat tuollaisia. Eivät edes yritä suojella salaisuutta. Heitä mäkee moiset näennäis ystävät.
Pitäköön jokainen huolen siitä etteivät jätä koskaan muiden saataville luottamuksellista tietoa oli se sitten s-posti, kirje , tex-viesti tai mikä muu tahansa.
Suoraan sanottuna... Perseeseenkö se kännykkä pitää työntää esim suihkun ajaksi tai nukkuessa?!
Tuossa toisaalla joku kertoi, että kyttääjä luki viestejä, joita kännykän omistaja ei ollut itsekään vielä lukenut! Sekö on sitten "lojumaan jättämistä" - kun pitäisi vahtia kännykkää, vaikkei tiedä edes siihen viestiä tulevan?!
Jumalauta, ei se ole mitään huolimattomuutta, jos luottaa siihen, ettei kumppani lähde tekemään rikosta. Oletko koskaan kuullut kirje- tai televiestintäsalaisuudesta?
Eli nyt kaikki ketkä epäilevät puolisonsa uskottomuutta sen perusteella että vahtii puhelintaan tarkasti, ottaa jopa mukaan vessaan ja roskapussin vienti matkalle tai sen perusteella että on suojannut salasanalla puhelimensa, ovatkin aivan väärillä jäljillä. Puhelimen suojeleminen onkin vain sitä että epäilee teidän tonkivan puhelintaan ja lukevan sieltä niiden ystävien viestit jotka eivät ole teidän silmillenne tarkoitettuja.
Eli jos olet ystävyyden arvoinen etkä jätä puhelintasi puolison ulottuville, sinua epäillään pettäjäksi.
Jos taas luotat puolisooosi ja hän menee lukemaan viestisi ilman lupaasi siitä lojumaan jätetystä kännykästä, olet huono ystävä.
Teet niin tai näin, aina vika on sinussa, mutta siinä joka tonkii luvatta toisen kännykkää, siinähän ei ole mitään vikaa...voi jumalauta.
Ettekö todellakaan käsitä että sillä teidän puolisollanne on myös oikeus jonkinlaiseen ystäväpiiriin ja varsinkin niillä ystävillä on oikeus jonkinlaiseen yksityisyyteen, vai sekö onkin tarkoitus että puoliso menettää kaikki ystävänsä luottamuspulan vuoksi jonka te olette aiheuttaneet omalla toiminnallanne?
Tietää tämän yksityiselämästäki sen verran että pitäisi osata arvoida millainen kyttääjä on miehenä / vaimona. Joten jos viestin lähettäjä tietää, miksi turhaa ottaa riski ? Mikä on sellainen jota ei voi kertoa ääneen tapaamisessa tai vaikka sitten puhelimessa. Kyse on oman yksityisyyden suojelusta, järkeä voi aina käyttää.
Ei toisen omaisuutta saa ottaa, mutta kyllähän tuo kotiovikin tulee lukkoon laitettua koska kaikille tämäkään ei ole itsestään selvyys. Vaikka kuinka laki sanoisi jonkun rikolliseksi toiminnaksi, sitä silti sattuu ja tapahtuu.
Laki määrää mm ylinopeuden laittomaksi samoin kun kirje ja televiestintä laki tekee toisen kirjeiden ja viestien lukemisen, mutta yllättävän yleistä molemmant lain rikkomiset ovat. Tämä tuskin on kenellekään yllätys.
Muuten puhelimen voi jättää ihan vapaasti koska sen voi aina sulkea ja sen avaamiseen tarvitaan sellainen kun PIN luku joka ei pitäisi olla ulkopuolisten tiedossa (edes sen puolison). Tuskin tuo kyttäys kytätyksi tulleelle mikään yllättävä tilanne oli. Ja kyllä on syytä aina laittaa kaikki se turvaan kun tietää "pitkäkyntisen" oleskelevan lähistöllä ja jos kerran EI voi olla jättämättä puhelinta toisen tarkastettavaksi ( uskottomuus epäilyt ym parisuhteen kiemurat) olisi kohteliasta myös kavereita varoittaa tälläisesta tilanteesta. Silloin myös lähettäjä tietää riskin olevan todellinen.
Jos pitää omaa puolisoa niin epäluotettavana että tämä komppaa ihan kaikki olisi järkevä ihminen tehnyt suojauksia. Harvemmin tuo luottamus puolisoon on syntynyt jos kerran toisella on vaikea kunnioitaa puolison yksityisyyttä. Yleensä luottamus syntyy kun toinen toimii pelisääntöjen mukaan, vai oletako että kyseistä puhelinta ensimäisen kerran räplättiin. Oletat että viestin saaja oli sinisilmäinen hölmö, jolle tuli täytenä yllätyksenä se ettei puoliso jätä puhelinta rauhaan.
Huomautan moni tekee ihan päivittäin rikoksen... ajaa ylinopeutta... puhuu kännykkään ajaessa... unohtaa turvavyön... kävelee päin punaisia... soittaa firman puhelimella omia puheluita tai hoitaa työaikana omia asioita.... lukee toisten kirjeitä... ajaa polkupyörää ilman kypärää.....tarkistaa puolison puhelimen.... syyllistyy kunnianloukkaukseen ( vitun huora, homo, idootti).... ym. Pelkkä laki ei siis suojaa ettei näin tapahtuisi. Ja jokainen näistä on rikos, vaikka suurinosa ei näitä tuomitsekaan oikeina rikoksina.... koska siihen syyllistyy niin moni.... vaikka tämäkin on heppanen selitys. Rikos on aina rikos kun siinä toimitaan vastoin lakia ( riippumatta millainen se on )
Onhan mahdollista että kun selkeä rikos on tapahtunut niin siitä voi nostaa puhelimen omistaja rikossyytteen, mutta tämä on mielestäni erittäin epätodennäköistä. PS aikoinaan itse oli "uhri" mutta kun nostin metelin minulle huomautettiin liittymä kun sattui olemaan ex-miehen omistuksessa ja omistajahan saa tehdä omallee mitä lystää. Minussa oli syytä ja miehen epäilyt olivat aiheelliset, mutta vituttihan tuo silti jäädä noin nolosti kiinni. Moni vain kuvittelee että puhelin tai s-posti on turvallisia mitä ne missään tapauksessa eivät ole, jos asia on luottamuksellista on syytä välttää myös sitä perinteistä kirjettä. Lähettäjän tulee siis ennen kaikkea ajatella omaa yksityisyyden turvaamista sillä laki ei sitä kykene tekemään. Mikään laki ei siis estä rikosta ainoastaa se määrittelee mitä siitä voi saada rangaistukseksi, mutta koska kyseessä on asianomistaja rikos voi vain liittymän omistaja ( ei siis haltija) tehdä tämän ilmoituksen ja käytännössä syyteen nostaminen omaa puolisoa kohtaan on hyvin epätodennäköistä ja erittäin harvinaista eikä sekään poista aiheutettua vahinkoa.
Perään kuulutin siis lähettäjän kykyä arvioda mitä kertoo, milloin, miten, missä muodossa ja kenelle. Kaikille tuli siis tämän kyttääjän käytös ihan täytenä yllätyksenä, aika huonosti siis hänet kukaan tuntee. Kyttääjän luonteen piirteet kun ovat yleensä kyllä koko lähipiirin tiedossa... joten mitä itkeä asiaa, paska homma sattui jo. Olis soittanut tuon asian tai sopinut tapaamisen selkeästi, harvemmin nuo luottamukselliset aisia ovat ns kiire-kiire asioita joita ei voi hoitaa kasvotuksin tai selkeästi kun toinen vastaa. Viestit ovat auttamattoman epäluotettavia.
Huomautan kun ostin käytetyn kapulan ns kakkospuhelimeksi sisälsi se yllättävästi ( liike vakuutti se olevan tyhjenetty ) viestejä puh numeroita. Tuskin niitäkään oli tarkoitettu ulkopuolisten luettavaksi. Nämä viesti tulivat muuten esiin vasta kun puhelin ns päivitettiin ( pitäisi kuulemma olla täysin mahdotonta). Moni ei ajattele kun esim firman tietsikka menee vaihtoon myös osa yksityseksi tarkoitettua matskua päätyy sen koneen mukana luoja ties minne. ( vaikka oletushan on ettei työkoneita käytetä muihin kun niihin firman asioihin... niin eihän?....) Näppärä kakara taikoi muuten minunkin koneelta tietoja jotka oli aivan varmasti deletoinnut, halus näyttää kalkkikselle miten helvetin helppoa ja vaivatonta on se palauttaa.... kunhan vain osaa.... Helvetin etukortit ym keräävät meistä päivittäin paljon tietoa ja jos niitä halutaan käyttää väärin.... niin sekin on valitettavasti yleistymässä.... muutamia identtiteetti varkauksi on jo ollut..... eikä kukaan tajua kuinka helpoksi me itse teemme sen.... tajuamatta edes riskejä mikä liittyy meidä itse antamaan infoon.... joka on tarkoitettu vain jonkun tietyn ihmisen käyttöön.... kuinka helppoa on asentaa ns vakoiluohjelmia mm kotikoneelle ( vaikka sitten niitä laittomia ). Ihminen joka on kyttääjä on vain sitä.... tärkeintähän on oppia edes jollain lailla miettimään mitä tietoa antaa ( kuinka ison vahingon se aiheuttaa kun tulee ilmi ) ja ennen kaikkea missä muodossa ja missä sekä kenen kanssa jakaa tämän tiedon.
Vaikka minä tiedän niin voinko varmistaa että myös minua lähellä olevat sitä kunnoittavat. En voi, joten minä ainakin itse pyydän kavereita kertomaan ne mielummin suoraan minulle kasvokkain tai siten kun voin puhua vapaasti...
Kirjoitus ei ole syytös sinulle vain herää suojelemaan omaa yksityisyyttä
mutta olisiko mahdollista ystäväporukalla saada järkeä taottua kyttäyksen uhrin kalloon että pistäisi lusikat jakoon mokoman kyyläävän ukon/akan kanssa?
Ei kyttäyksen uhrin tarvitse olla petturi. Toinen voi epäillä syyttä, vaikka siksi, että itse pettää ja kuvittelee kaikkien muidekin tekevän niin. Tai on kovin mustasukkaisnen luonteeltaan. Tai sairaalloisen utelias.
ja se riitti. Oli epäilys ja se osui naulan kantaan. En lukenut kenenkään ystävän viestejä. Vain 2 tuntemattomalle lähetettyä viestä. Niistä paljastui petturi.
tutkin. Jos on syytä epäillä.
Kerran oli. Ja mies piti minua vainoharhaisena, kun kysyin ja halusin jutella - niinkuin näissä "eisaalukeajatutkia,jutelkaaihmisettoistennekanssajoshaluattetietää..." -kommenteissa sanotaan.
Vaan kun mies antoi eleillään ja toiminnoilaan ymmärtää, että kaikki ei ollut kunnossa. Ja silti kehtasi katsoa suoraan silmiin ja vannoa: ei ole toista.
Se oli aikaa ennen kännyköitä. Mutta onneksi minulla oli tarpeeksi ystäviä tarkkailemaan miehen "kuviteltuja hoivakäyntejä vanhojen sairaiden sukulaisten luona". Jotka sattuivat kaikki tyynni olemaan sama hento kampaajaneito.
Minä sain "tutkimuksillani" - hyh-hyh, mennä nyt penkomaan! selville, että vaistoni oli oikeassa enkä ollut, kuten mies sanoi, vainoharhainen. Ja ero oli elämäni helpoin.
Tutkikaa siis muutkin niin paljon kuin ikinä tuntuu olevan tarpeellista! Jos naisella/miehellä ei ole piilottamista (tai he eivät halua varautua siihen, että ehkä jonakin päivänä olisi piilottamista), niin ei ole mitään syytä olla jättämättä kännykkää/allakkaa tms esille.
Arviontikyky on paikallaan, osalla puolisoilla on myös sopimus ettei mitään salata. Koska kyseessä on sinun ystävä tiedät kylle kenellä kuvaamasi laisia puolisoita on ja kannattaako sitä kertoa koska todennäköisesti sen lukke se puolisokin.
Onhan niitä jopa kautta historian kirjoitettu kirjaksi, tutkituu ja tuskin niitäkään kirjeitä ja tietoja ( päviäkirjat ym) on kirjoittajan taholta tarkoitettu julkiseksi. Muista kun annat / lähetät / luovutat viestin toiselle on se täysin hänen päätettävissä kenelle näyttää vai näyttääkö kenellekään ja haluaako hän edes pitää huolta ettei se ole kolmannen saatavilla.
Suosittelen joko henkilökohtaista kahden keskistä juttelua ja ennakkokarsintaa, Jos ihminen tietää viestin olevan luottamuksellista mikä estää sitä poistamasta kun se on luettu, näin se ei päädy kolmannen luettavaksi tai muuten pitää huolta mihin jättää lojumaan välineet missä näitä luottamuksellisia tietoja on. Voisti huomauttaa sun kaverille tästä, ihan asiallista.
Joku viisas sanoi kerran, että sähköpostien ja tekstiviestien lähettäminen on sama kuin seisoisi käytävän päässä julistamassa muille salaisuuksiaan. Ei muuten tarvita kuin pienen pieni virheliike, ja olet lähettänyt "salaisen" tekstiviestisi aivan jollekin muulle kuin olet aikonutkaan - saatika virus koneellasi, joka sinkoaa sähköpostisi puolelle maailmaa.
Jos haluatte pysytellä anonyymeina ja huh niin salaisina, keksikää jokin muu tapa kommunikoida.
Minä kirjoitan vain sellaista, jonka takana myös voin seistä.
Kasvakaa aikuisiksi.
Ex:äni alkoi yhtä äkkiä ilman syytä epäillä, että petän häntä tai vähintäänkin juonittelen hänen selkänsä takana. Olimme asuneet jo vuosia yhdesä ja olimme kihloissa. Kaikki alkoi siitä, kun aloin ehdotella naimisiin menoa. Hän alkoi epäillä, että joko a) haluan naimisiin, jotta voin sitten erota ja saada osan hänen omaisuudestaan (ei hän oikeasti ollut minua rikkaampi, enkä todellakaan siinä vaiheessa ollut koskaan edes miettinyt eroa) tai b) naimisiin menon myötä voisin pettää häntä ja jos tulisin raskaaksi, olisi hän automaattisesti lapsen isä.
Ex:äni luki puhelimestani viestit ja katsoi puhelut. Laittoi tietokoneelle keylocker (tai mikä ikinä sen ohjelman nimi on, joka tallentaa kaiken, mitä koneella kirjoittaa) ja vieläpä rakensi kotiimme salakuuntelu systeemin, jonka kautta pystyi sitten jälkeen päin kuuntelemaan, mitä olin kotona hänen poissa ollessaan puhunut muiden kanssa puhelimessa tai ystävieni kanssa heidän kyläillessään meillä.
Asia selvisi minulle juuri salakuuntelun kautta, löysin sen sattumalta siivotessani. No, mieheni oli jo kuukausia ollut käyttämättä laitetta, koska hän oli tajunnut usean kuukauden seurannan jälkeen, etten suunnittele hänen selkänsä takana mitään päätä huimaavia juonteen käänteitä tai petä häntä. Ikävä kyllä hänen kannaltaan, silmäni avautuivat lopullisesti ja tajusin lähteä suhteesta kävelemään.
Meinaatko ettei miehesi vainoharhaisuus olisi tullut esiin esimerkiksi jos nyt elettäisiin 70-lukua ilman kännyköitä ja kotitietokoneita?
Ei kukaan täysijärkinen ihminen rakenna salakuuntelujärjestelmää omaan taloonsa, sillä jos tilanne on noin pahassa jamassa, täysijärkinen lähtee kävelemään. Jos et olisi löytänyt mikkejä niin se vainoilu olisi tullut jokatapauksessa jossain vaiheessa myöhemmin esille.
Eli ei järjetön salakuuntelu ollut se syy teidän ongelmille, vaan ainoastaan seurausta miehen päänsisäisestä viasta, joka olisi kyllä jossain vaiheessa tuhonnut suhteenne.
Ei se näin mennyt meillä. Kirjeet, puhelut ja sähköpostit ovat aina olleet yksityisasioita, ja tulevat vastaisuudessakin olemaan. Kerran olen tästä säännöstä poikennut: miehen käytökseen ilmaantuivat jokseenkin selvät merkit toisesta naisesta, mutta hän ei saanut puhuttua asiasta.
Yhtenä iltana sitten kurkkasin kännykästä, kenelle ne sadat tekstiviestit lähtevät - ja kun yhden viestin olin lukenut, ei tarvinnut enempää lukea. Mut jos olisin jättänyt lukematta, luultavasti vielä tänäkin päivänä kuuntelisin miehen yhä monimutkaisemmiksi käyviä selityksiä ja saisin kuulla olevani hullu, kun mitään epäilin. Nyt voin ihan tiedon pohjalta tehdä omat päätelmäni siitä, kuinka tärkeä meidän suhteemme hänelle oikeasti on.