Tiistaiaamuna klo 9-10 YLE radio 1:ssä käsitellään SATA-komitean työn tuloksia, uusinta klo 13 ja klo 23: http://blogit.yleradio1.yle.fi/markkuheikkinen
Huomenna
'̈́¨'̈́̈́̈́̈́̈́'¨'̈́̈́
3193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No ne tulokset on käsitelty alle puolessa minuutissa.
Eipä ole paljon SATA-komitealta odotettavissa: 100 euron korotus työmarkkinatukeen sellaiselle työttömälle, joka menee palkattomiin orjatöihin. Sen lisäksi korotetaan suurimpien ansiosidonnaisten päivärahojen suuruutta nostamalla laskennassa tulojen taitekohtaa.
Että silleen. Paljon meteliä, mutta vähän villoja. Luotetaan siihen, että suomalainen köyhä tyytyy loputtamaan nöyryyttämiseen. Voipi olla, että ajan kanssa tulee ylläri.
Se on metkaa, että köyhän tulotaso pidetään alhaisena, jotta sosiaaliturva kannustaa työhön. Mistä ihmeestä sitä työtä köyhä saa, kun jatkuvasti tulee lomautus- ja irtisanomisilmoituksia. Maassa on kohta yli puolimiljoonaa työtöntä.
Tuossapa vanha kirjoitukseni:
Nykyhallituksen mukaan, kun rikasta tahdotaan kannustaa, hänelle annetaan porkkanoita, mikä näkyi selvästi taannoisessa metsäverotusjutussa, jossa myönnettiin metsänmyynnistä verohelpotusta. Toinenkin tie olisi ollut käytettävissä: Olisi lätkäisty lisävero, jos ei myy. No, tuo juttu on nyt jo menneen talven lumia, mutta kuvastaa hyvin nykyisin vallassa olevien päättäjien ajatusmaailmaa.
Sen sijaan kun köyhiä kannustetaan, se tarkoittaa tukien heikentämistä ja lisärangaistusten luomista, minkä työttömät ovat karvaasti saaneet tuta. Tuollaisesta 'kannustamisesta' työttömät ovat saaneet nauttia jatkuvasti aina 1990-luvun puolivälistä asti.
Jos harjoitettu 'kannustamistapa' olisi tehokas, niin sitten 1980-luvun lopulla olisi pitänyt olla jättityöttömyys. Vaan miten oli? Työttömyys oli olematonta. Mikä ero nykyiseen? Tarjolla oli PALKKAtyötä riittävästi. Nykyisinhän työttömille tarjotaan pääasiassa palkatonta työtä, mistä hyödyn ottaa työantaja. Työttömälle jää luu kouraan.
Vaan miten tuon kannustamisen laita oikein on. Tästä on väitöskirjakin.
Helsinkiläinen Kirkko ja kaupunki -lehti käsittelee Liisa Björklundin väitöskirjaa Kannustaminen ja moraali. Seuraavassa otteita lehden jutusta:
Kannustavuus syrjäytti oikeudenmukaisuuden Suomen hallituksen arvojärjestyksessä 1990-luvulla.
Kannustamisesta tuli muotisana, vaikka harva tietää,mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan.
(Minun kommenttini: Virkamiehenä opin sen, että kun päättäjät alkavat puhua kannustamisesta, se tarkoittaa oikeasti sitä, että sosiaaliturvaa ja köyhien asemaa heikennetään.)
Björklund esittää väitöskirjassaan, että oikeudenmukaisuuden periaatteet murenevat yhteiskunnassa, jossa taloudellinen etu saa jatkuvasti syrjäyttää ihmisten sosiaaliset oikeudet.
Kannustamisesta on tullut monessa suhteessa paradoksaalinen esimerkki orwellilaisen uuskielen yleistymisestä. Puhutaan kannustamisesta, vaikka tosiasiassa kyse on enemmän lannistamisesta, pakottamisesta tai välinpitämättömyydestä.
Vielä 1990-luvun alun hallitusohjelmissa kansalaisia kannustettiin tasa-arvoon. Vuosikymmennen puolivälissä ei enää kannustettu oikeudenmukaisuuteen vaan tuottavuuteen.
Kun päämääristä jäi pois oikeudenmukaisuus, eriarvoisuus on lisääntynyt enemmän kuin missään toisessa OECD-maassa.
Ketään ei voi kannustaa, ellei palkkiolla ole riittävää yhteyttä henkilön itsensä katsomaan hyvään.
On helppo määkiä, että ensin on leivottava kakku, jotta sitä voi jakaa. Ydinongelma on kuitenkin, että yhteiskunnassa, jossa oikeudenmukaisuus ei ole tärkeä arvo, tätä kakkua ei osata jakaa.
Yhteiskunta, joka ehkäisee syrjäytymistä ja huolehtii heikommistaan, voisi pitkällä aikavälillä osoittautua parhaiten tuottavaksi, mutta samalla oikeudenmukaiseksi ja uudistumiskykyiseksi yhteiskunnaksi.
Vastaa lainauksen kanssa
Voisipa tähän laittaa toisenkin vanhan kirjoitukseni:
Työttömien etuuksia pyritään heikentämään jatkuvasti ja rangaistuksia ankaroittamaan kannustavuuden nimissä. Sitä on harjoitettu aina 1990-luvun puolesta välistä lähtien.
Mihin työttömiä siis kannustetaan? Työn hakuun. Vaan rajusti kasvavan työttömyyden ja rajusti vähenevien avoimien työpaikkojen valossa tilanne on työttömän kannalta järjetön.
No, mihin sitten kannustetaan? Olemaan nöyrä, nöyrtymään työvoimatoimistojen pakottamana koulutuksiin, mitkä sisältävät pääasiassa ilmaistyön tekoa, tai sitten suoraan ilmaistyöpaikkoihin ilman näennäistäkään koulutusta.
Työttömällä ei näytä olevan oikeutta vaatia palkkaa työstään. Työttömällä ei ole pääsääntöisesti oikeutta myöskään hakeutua omaehtoiseen, ammatilliseen koulutukseen korvauksia menettämättä, vaikka nimenomaan ammatillinen, tutkintoon johtava koulutus takaisi varmimmin tulevaisuudessa työpaikan. Vain työvoimatoimiston tarjoama koulutus on sallittua.
Tällä ilmeisesti halutaan tukea kaikenkarvaisia koulutusyrittäjiä, joiden luennoilla on pahimmillaan kerrottu paskan eri lajeista.
Näin me kohtelemme ihmisiä, jotka maksavat muiden puolesta työttömyydellään kaikkein kovinta hintaa siitä, kun yhteiskunnalla menee huonosti. Olisiko kuitenkin syytä vähän suurempaan tasaukseen?
Jos työttömän tuet olisivat sillä tasolla, että niillä oikeasti tulisi toimeen ja saisi kohtuullisen elintason eikä pantaisi esteitä omaehtoiselle kouluttautumiselle, työttömien työhönhakeutumismahdollisuudet luultavasti lisääntyisivät ja valmiudet työelämään paranisivat siihen mennessä, kun Suomi alkaa nousta tästä suosta, mihin se on nyt vajoamassa - mikäli nyt koskaan sitten nousee. Väitän, että 99 % työttömistä haluaisi epätoivoisesti PALKKAtyötä, jos sitä oikeasti olisi saatavilla.
Varsin kornia on, että HUS rahtaa filippiiniläisiä hoitajia, kun heidän oma maansa tarvitsisi heidän työpanostaan kipeästi ja kun Suomessa olisi yhä lisääntyvän työttömyyden vuoksi alalle koulutettavissa riittävä joukko. Eikä oman väestön kouluttaminen varmasti tulisi kalliimmaksi kuin filippiiniläisten kieli- ja sopeuttamiskoulutus. Ja saisivat suomalaisetkin hoitoa kunnollisella äidinkielellä.
Siitä, että työttömän etuuksien taso pidetään nälkärajalla tai evätään kokonaan, maksamme kovaa hintaa ja tulevaisuudessa luultavasti vielä kovempaa.
Kun hengissä pysymisen vietti lienee vahvin vieteistä, niin jos yhteiskunta ei tarjoa laillisia keinoja hengissäpysymiseen, niin sitten turvaudutaan laittomiin. Kuinkahan paljon nykyisen työvoimapolitiikan vuoksi pimeä työ on lisääntynyt ja lisääntyy yhä, kuinkahan paljon rikollisuus on lisääntynyt samasta syystä ja lisääntyy jatkossa edelleen jne?
Mitä sitten tapahtuu, kun työttömät lakkaavat tappamasta epätoivoissaan itsensä ja pahimmillaan perheensäkin? Tapahtuuko Jokelan ja Kauhajoen tapaiset murhenäytelmät jossain muualla?
Ratkaisu tilanteeseen ei voi olla yhteiskunnan väkivaltakoneiston lisääminen ja tehostaminen, vaan ihmisarvoisen elämän suominen työttömällekin.