Olen kolmikymppinen tuttavaani rakastunut nainen ja äärimmäisen hämmentynyt näistä kovista tunteista mitä vain vyöryy. Olemme tunteneet jo pidempään, mutta pari viikkoa sitten törmäsimme kurssipäivillä ja silloin tapahtui jotain. Olen hämmentynyt hänen tunteistaan, miten hän voi tuntea niin vahvasti muutaman päivän päästä tapahtuneesta? Olen ollut vaikeissa ja rankoissa parisuhteissa ennen ja olen hämmentynyt hänen tavastaan miten hän soittelee monta kertaa päivässä, lähettää viestiä ja kertoo ikävöivänsä ihan kuin tarkoittaisikin sitä. Kuullostaa varmaan hullulle, mutta omat tunteeni ovat myös erittäin voimakkaat ja siksi pelkäänkin näitä osoituksia mahdollisesta suhteen synnystä/kestävyydestä. Hulluinta on, että epäilen hänen vain sanovan niin..vai voiko miehen tunteet olla noin voimakkaita? Vai olenko ollut itse tunteettomien miesten kanssa ennen...
Rakastunut, mutta pelottaa...
apuva78
81200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tekisin mitä vain jos voisin olla oman ihastukseni kanssa tuossa tilanteessa... Nauti nyt kaikesta mitä hän sinulle sanoo.
Pankaa itsenne testiin ja tehkää treffit, jutelkaa, tutustukaa rauhassa toistenne ajatuksiinkin. Kyllä siinä äkkiä selviää ollaanko sitä tosissaan vai leperrelläänkö vaan jotenkin huvikseen.
Kyllä ne tunteet voi leimahdella tolleenkin, ei se ole mitenkään erikoista. Tai ehkä se on erikoista Suomessa... :)
Lycka till! Rakastuneena elämä on ihanimmillaan!
Nyt ollaan edetty jo niin pitkälle, että taitaa olla tämän naisen menoa. Eläessäni en ole ollut näin rakastunut vaikka parisuhteissa on tullut oltuakin, mies vakuuttelee samaa. Nähty on, juteltu paljon ja puhelinlasku tulee olemaan varmaan aika huima, varsinkin tällä toisella osapuolella. Täytyy katsoa päivä kerrallaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tämä tunne..vitjat. Huhhuh, luulin tämmöisen olevan vain jossain harlekiinihömppäkirjoissa.
Miehesi on pelimies. Itsekin olen ja tilanteen asetelma on tuttu. Nainen on helposti johdateltavissa mihin tahansa. Ja kaikkein helpointa se on kaveri- tai tuttavanaisen kanssa, jolla on ollut edellinen suhde vaikea. Pitää vaan kaataa siirappia molempiin korviin oikealla tavalla ja ajoituksella. Yllättävyys on tärkein niksi.
Siinä vaan Romeon lailla homman hoitaa, niin nainen luulee tavanneensa elämänsä rakkauden.
näin se on, että tunteet kannattaa pitää kurissa. Itse kummastelisin toisen noin pikaisia lupauksia ja tunteidenosoiteuksia...naisenakin osaan sanoa, että olen tehnyt tuota miehiin joilta olen halunnut vain"jonkinlaista" suhdetta eikä ole ollut mitään syytä olla pistämättä kaikkea peliin koska mies on ollut niin helppo kohde henkisesti ja siksikin tiennyt mistä naruista vetää.
Sinuna maistelisin todella rauhassa etenkin omia tunteita, imarteleeko se nyt vain vai mitä...se on aika fifty sixty mihin päädyt ko. tyypin kanssa niinkuin se on realistisesti muutenkin mihin suhteenne johtaa. En osaa kyllä neuvoa miten edetä ilman täyttä romantiikan tappoa..jokatapauksessa hitaasta etenemisestä ei liene haittaa..
Totta, ja en ymmärrä, miksi näitä miehiä kutsutaan "pelimiehiksi" eikä heidän oikealla nimellään: munattomat kusipäät. Mun täytyy sanoa, että pelimies antaa hieman ihailevan kuvan (siis puhun nyt yleisesti, enkä sinua syytä tms. vaikka tähän kohtaan nyt kommentoinkin, sinun kirjoituksesi pohjalta) mutta miksi? Kun sellainen ihminen on se paska ja alhainen ja heikko?
"Ja kaikkein helpointa se on kaveri- tai tuttavanaisen kanssa, jolla on ollut edellinen suhde vaikea. "
Tämä on totta, itsellänikin näin teki eräs mies, no, tosin siirappia mä itse vihaan, mutta hän oli kiltin ja mukavan oloinen ja tunnettiin ja tiesi historiaa. Ja valehteli myötätuntoa tai miten sen ilmaisisi, ja tottakai mä jätin sen välittömästi, kun tajusin että itseään se kusipää vaan ajattelee, mutta miten helppoa onkaan lyödä lyötyä? Miten raukkamaista onkaan käyttää hyväkseen toisen särkymistä ja sitten kuvitella olevansa joku "pelimies"? Ei siinä ole mitään imarreltavaa eikä miehekästä, tämäkin ihminen oikeasti, vielä kuvitteli, että koska hän on niin ihana, tekee jonkun palveluksen: vaikka sitten kaikkea muuta.
Tottakai lyödyn lyöminen on helppoa, mene maahan makaamaan, niin katsotaan miten sä puolustaudut, kun sua potkitaan. Tottakai petetyn ja surevan ihmisen pettäminen on helppoa ja niin miehillä kun naisilla. Mutta ei se mikään ylpeyden paikka ole, vaan häpeä: tekijälle. Se "pelimies" on huoraakin huonompi. Huora on sentään rehellisesti se mikä on, pelimies ei pysty siihenkään.
Joten mä en todellakaan ymmärrä, miksi se on jotenkin mairitteleva nimitys ja miksi se on "mies", koska eihän se ole miestä nähnytkään. Miehellä on arvot ja mies on suoraselkäinen, eikä mikään munaton pelle. Pelimiehellä varmaan ehjän ja kestävän ihmisen edessä edes seiso.
Että no, tavallaanhan siitä mullekin oli hyötyä, tajusin mihin roskaan en todellakaan tyydy ja vaikka olisin mitä, niin jos vain paskaa on tarjolla, olen ennemmin ilman, enkä mä nyt sillai mistään vihainen tai katkera ole: opin oman vahvuuteni ja jos siitä selviää, niin selviää mistä vaan. Ihmettelen vaan ihan tosissani sitä, että miten sellaista voi ihailla, ja pitää minään. Se on mulle mysteeri ja se, miten joku mies valitsee sellaisen, menee siitä mistä aita on matalin: valehteluhan on helppoa, rehellisyys rankkaa. No, ehkäpä hekään ei ansaitse muuta. Tyhjyyttä voi kahmia kasakaupalla eikä koskaan tule täyteen.
PS. Niin, ja joo, kyllä tämä koskee myös näitä "pelinaisia" jotka ei mun mielestä ole yhtään sen enempää "naisia".
Itsekin miehenä näkisin, että nyt sua pelimies vie kuin litran mittaa. Pelimies saa naisen just tolla tavoin koukkuun ja rakastumaan itseensä. Voimme toki olla väärässä ja toivomme että asia on niin.
Se mihin pohjaan tän näkemyksen, on mun oma kokemus: Pelimies iski mun vaimon. Ihmettelin sitä nopeaa rakkauden huumaa ja toimintaa. Netissä olivat tutustuneet, 2 kertaa salassa nähneet ja homma oli selvä: Olen rakastunut ja lähden. Kuukaudessa oli lusikat jaettu ja asunto myyty. Kaikkihan meni velkoihin, eli rouvani tyhjätaskuna lähti 500 kilometrin päähän elämään tätä uutta ihanaa elämää uuden rakkaansa kanssa.
Kahden vuoden jälkeen eli tämän hetken tilanne: Itse sain tutustua vapaaseen, mukavaan naiseen ja noin vuosi ollaan oltu yhdessä. Ex-rouvani sen sijaan tuli heivatuksi kuukauden pikaromanssin päätteeksi: Hänen rakkautensa kohde oli naimisissa oleva kahden pienen lapsen isä.
Eli tällä tavoin voi joskus käydä. Vanha totuus pitää paikkansa: Mikä nopeasti alkaa se nopeasti päättyy.
Sen verran onneksi häntä jo entuudestaan tunnen, että ei ole peluri, ei naisten vietävissä eikä ole muutenkaan kova rellestämään. Katsotaan päivä kerrallaan ja aion antaa palaa täysillä, nautin joka hetkestä. Eipä mua ole kukaan pitänyt näin hyvänä ikinä:)