Miten toisen ihmisen pystyy jättämään, etten vain loukkaisi häntä? Minulla on kokemusta asiasta ja loputulos ei ollut toivottu.. Auttakaa minua, että välttyisin sellaisilta loukkaavilta tilanteilta..
Suhteen lopettaminen viisaasti, muttei loukkaavasti
<3<3<3
182955
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
..ainakin siten, ettei ala seurustella liian heppoisin perustein, vaan ajattelee siinä ihastuneena vähän pidemmällekin sitä, että voisiko suhde oikeasti toimia.
Mutta jos tuo ei enää onnistu, niin sitten varmaankin siten, että ensin vihjaa, että jotain on pielessä. Sitten kun toinen on saanut muutaman päivän aikaa varautua asiaan, puhutte kunnolla. Ei tarvitse loukata toista, vaan selittää, miltä asiat itsestä tuntuu. Sitten tulis myöntää omat virheensä ja pyytää niitä anteeksi (esim. sitä, että alotti seurustelun liian heppoisin perustein, kun oli niin ihastunut). Ja jos tosiaan tuntuu, ettei ole syytä jatkaa seurustelua, niin sitten sanoo sen.
Ehkä voisi jotenkin selittää asian siten, että sinulla on erilaiset odotukset suhteelle/tulevaisuudelle ja tässä suhteessa teidän tarpeenne eivät kohtaa etkä usko, että asian pitkittäminen mitään muuttaisi, joten on parempi erota. Kannattaa kuitenkin antaa jonkinlainen kunnon selitys (joka on myös rehellinen) asiasta ja antaa tilaa keskustella, ettei mitään pahempia jää hampaankoloon.
Suhteen lopettaminen on kuitenkin sen verran kova pala monelle, että turha olettaa, että voitte tämän jälkeen olla parhaat ystävät (tosin joiltakin se onnistuu). Mutta jonkinlaiset kaverit ehkä kuitenkin, kun aikaa kuluu ja molemmat ovat päässeet sinuiksi asian kanssa.
..ja sitten kannattaa varmaan myös keskutella ja kertoa siitä, että mitkä ne odotukset on jos se kerran on syy suhteen lopettamiselle. Ettei tule väärinkäsityksiä tai vääriä oletuksia asian suhteen mitä toinen ajattelee elämästä. Suosittelen myös avointa keskustelua. Ja askel kerrallaan rauhakseen "pehmeästi" jättämistä.
Rehellisyys on kuitenkin tärkeintä. Silloin toisellekaan ei tule sellainen olo, että hänen tarvitsisi ihmetellä asiaa miksi.
Ainahan siinä kai toiselle pahamieli tulee ja kahden välinen asia. Riippuu varmaan mikä on syy.Ehkä vain ystävällisesti ja rauhallisesti selität hänelle miltä sinusta tuntuu jos haluat lopettaa suhteen. Itse aikanaan jätin pitkäaikaisen poikaystäväni kertomalla rehellisesti, että oli sellainen olo että tarvitsen ajan jolloin elää ihan omaa elämääni, ja että ei tuntunut siltä että olisin valmis suhteeseen tai sitoutumaan pidemmän päälle hänen kanssaan. Kyllähän siinä itkua tuli tietenkin. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että ratkaisu oli hyvä molemmille. Emme olleet oikea pari ja nyt hän seurustelee onnellisesti ja olemme oikein hyviä ystäviä - pidin huolen, että hän tietää, ettei menettänyt minua ja etteikö voitaisi olla yhtä hyviä ystäviä kuin aina ennenkin. Tekemisissä lähes päivittäin ja vietämme aikaa yhdessä kuin hyvät kaverukset. Teemme kaikenmoista, käymme elokuvissa ja soittelemme aika usein. Itsekin ajattelen, että sellainen oikea on varmasti sitten olemassa minua varten jossain.
komenntina tuohon kaveruuteen.. sitten kyllä olen myös rakastunut sen jälkeen yhteen mieheen, jonka kanssa on täysin selvää, että linjani on kaikki tai ei mitään. Ihan mielelläni kuitenkin keskusteluisin hänen kanssaan asioista, koska veikkaan ettei hänellä harmainta aavistustakaan mistään mitä ajattelen.
pointtini ei suinkaan ollut siis tuossa omat tuntemuket, lähinnä se, että jos ei tiedä mitä toinen ajattelee niin se tuntuu aina kurjalta.
Jos on ryhtynyt suhteeseen niin tietenkinhän sitä siitä ihmisestä on tykännyt eikä koskaan haluaisi loukata tai sellaista ihmistä menettää kokonaan. Sen sanominen on aika tärkeätä.
Ja myös se, että jos on itse se jättävä osapuoli niin silloin entistä tärkeämpää - vaikka ei aina niin kivaa selittää sille toiselle miksi. Tosiasia kuitenkin on, että ihmissuhteet on vaikeita etenkin silloin jos on kyse vaikeista kysymyksistä. Ja jättäminen on yksi vaikeimpia asioita. Aina. Eikä siinä pidä olla liian ankara itsellekään. Pehmeästi ja hiljalleen tehdä eroa.
Ja sitä tarkoitin kaikki tai ei mitään kommentilla, että joskus kun tykkää jostain tosi paljon niin tulee sellainen olo ensin, että on vaikeata olla tekemisissä ollenkaan. "Ystävä" nimimerkillä oli hyvin kuvannut asioita. Se on kuitenkin aina kahden ihmisen välinen asia ja riippuu tietenkin tilanteesta. Muiden on vaikeata antaa neuvoja. Rehellisyys nyt on yleensä se, joka on kuitenkin tärkeintä.
Kuin, että muotoilee asiat mahdollisimman nätisti.
Kaikki jotka on joskus tullet jätetyiksi tietävät varmasti kuinka kurjalta se tuntuu. Ja siksi ehkä kannattaa miettiä miltä mitkäkin asiat toisesta tuntuvat ja miten itse toivoisi, että joku toimisi sellaisessa tilanteessa. Ja jos henkilö josta puhuit on tosi rakastunut sinuun niin silloin hän varmaan kokee, että voi olla toisena vaihtoehtona myös helpompaa hänelle olla olematta missään tekemisissä kanssasi. Sitä tarkoitin tuolla kaikki tai ei mitään ajatuksella. Että myös sama ihminen voi kokea eri suhteet eri tavoin rippuen tunteista.
Siitä ei kuitenkaan kannata syyllistyä, että elää sydämensä mukaan. Ja se, että ylipäätään koet ettet halua loukata ja kysyt neuvoa ihmisiltä kertoo jo vilpittömästä toiveesta toimia oikein.
Tulevaisuuden suunnitelmat ja muut. No niistä kannattaa puhua yhdessä toisen kanssa ja kertoa avoimesti mitä itse tulevaisuudelta toivoo. Ja sitten vain sanoa suoraan, jos ei koe että toinen olisi sellainen ihminen jonka kanssa kokee, että olisi tulvaisuutta. Että olisi samanlaisia toiveita tai odotuksia elämältä. Jos siinä arjessa sen on tullut huomanneeksi. Esimerkiksi tuossa viittamassani aiemmassa suhteessa emme sopineet parina yhteen vaikka paljon oli kivojakin asioita tietenkin. Ei se silti ollut kiva olla jättäjän roolissa, kuin ei varmaan jätetynkään. Ihmissuhteet vain valitettavasti ovat sellaisia että niissä tulee kolhuja kullekin. On myös väärin sitoa toista itseensä väärin perustein ja pidemmän päälle sille toisellekin silloin oikein.
siinä toisessa tapauksessa kyse oli kyllä sellaisesta miehestä, johon olin rakastunut jo ennen parisuhdettani vuosia sitten. Ja sitten seurustelusuhteeni loputtua kohtasimme ensimmäistä kertaa vuosiin - ja rakastuin uudelleen. On ainoa mies, johon koskaan olen ollut rakastunut. Ja hän kyllä tietää sen. Hänelle taidan olla aika merkityksetön, joten on se hienoa, että joku miettii noin kivalla tavalla asioita. Siksi varmaan viestiisikin vastasin ja aloin jaarittelemaan. Minusta tuntuu helpommalta pitää etäisyyttä, jos hän ei välitä. Tosin sitten taas entisen mieheni kanssa olemme hyviäkin ystäviä. Ihmissuhteissa on eroja. Koittaa vain olla mahdollisimman aito ja rehllinen sekä kiva toiselle niin ei sen toisenkaan silloin tarvitse loukkaantua, ehkä pahoittaa vähäksi aikaa mielensä. Toivottavasti kaikki sujuu sinulla joka tapauksessa apua pyytänyt hyvin.
käyttäytymään niin kuin toivoisit, että joku käyttäytyy sinua kohtaan jos on suhteen lopettamassa. Tilannettanne en tiedä.
Muuta en osaa neuvoa.
Vaikein asia mulle tässä maailmassa. Ollut aina.
Niin, vaikeintahan se kaiketi on mitä suhteessa voi olla. Se lopettaminen. En tiedä syitä suhteenne lopettamiselle. Ehkä voisit listata niitä vaikka paperille itsellesi ja koittaa sitä kautta sitten miettiä miten toiselle niistä ilmaisisit. Porrastusteoria voisi olla aika hyvä idea. Ensin vihjata esimerkiksi, että haluaisit jutella vähän suhteestanne ennakkoon ja sitten kasvotusten tietenkin selittää toiselle mistä on kyse. Jos olet suhteeseen jonkun kanssa ryhtynyt, niin silloin valitettavasti täytyy myös ottaa vastuu sen lopettamisesta jos siltä tuntuu. Jokainen on kuitenkin sitten itse vastuussa itsestään muuten, etkä voi ottaa toisen pahaa mieltä siinä mielessä kontollesi. Mitä rehellisempi olet ja kerrot asioista toiselle suoraan siinä tilanteessa - sen parempi mieli toiselle ja sinulle tulee varmasti pidemmänpäälle. Kannattaa koittaa ajatella pitkää aikaväliä aina ja kaikessa, eikä hetken vaikeutta. Se helpottaa vähän. Riippuu varmaan vähän tilanteestanne ja teistä ihmisinä. Kuuntele joka tapauksessa sydäntäsi asiassa. Silloin et varmaan voi mennä kovin väärään, ja se näkyy myös käytöksessäsi eroa tehdessäsi. Itse olen niin herkkä kyseisen asian - toisen loukkaamisen kuin tunneasioiden suhteen, etten halua aloittaa mitään juttua - edes kepeätä, koska tiedän etten voisi seurustella ellei kyse olisi siitä, että olisin rakastunut ja silloin taas jännittää toisen tunteet ja ajatukset. Paradoksaalista siinä sitten se tutustumispuoli. Ei tule annettua edes mahdollisuutta kenellekään, ellen ole täysin varma tunteistani. Toiset taas ryhtyvät suhteeseen ja aloittavat tutustumisen sitä kautta. Ihmiset ovat erilaisia ja ihmissuhteet hankalia osin myös siksi. Takuita kun ei ole ja kaikki tietää, että suhteeseen ryhtyminen on siksi aina riski. Jokainen on kuitenkin aina vastuussa itsestään, vaikka olisikin jättävä tai jätetty osapuoli. En tietenkään tiedä minkälaisesta tilanteessa on kyse ja onko teillä pitkä suhde takananne, joten neuvominen on sikäli hankalaa. Tai mitä toinen osapuoli ajattelee asiasta. Joka tapauksessa kuuntele sisimpääsi, mikä sinulle on tärkeintä ja koita toimia sen mukaan.
muuta lisätä kuin, että jos sinulla ei syystä tai toisesta ole tunteita tarpeeksi jotain kohtaan niin on se silti hienoa, että ajattelet ettet halua loukata ketään.
Useimmat ihmiset kokevat suhteen käynnistämisen tai lopettamisen vaikeaksi. Ajallaan kaikki menee varmasti kuin kuuluu. Ja koita iloita niistä asioista, jotka ovat hyvin elämässäsi. Siitä ei koskaan tarvitse olla huono omatunto. Ei edes silloin kun on murheita. Etkä varmasti menetä toista pidemmänpäälle kokonaan, jos asenteesi on tuollainen. Et ole tekemässä mitään väärää, jos sinusta tuntuu, ettet halua olla suhteessa. Jokaisella on oikeus elää elämäänsä kuin haluaa.
Yksi lapsuudenystäväni sanoi kerran, ettei ole pakko tehdä mitään mitä ei halua. Ihmissuhteissa se nyt on aika oleellinen lähtökohta kuinka itse kokee, että haluaa elämäänsä elää. Koittaa vain kohdella toista parhaan kykynsä mukaan. Tunnetusti ei ole aina helppoa kenellekään. Jo asenteesi on sellainen, että saa toivomaan sinulle kuitenkin mahdollisimman hyvää viikonloppua kurjasta asiasta huolimatta. Toivottavasti eroaminen onnistuu mahdollisimman kivuttomasti molemmille ja voitte olla jatkossa ystäviä. Vaikka sitten ajan kanssa.
Kiitoksia sanoistanne. Totesin edellä, että vaikein asia minulle. Ei sen enempää. Tulen mielummin jätetyksi kuin jätän. En halua satuttaa. Itse en osaa sydänsuruissa piehtaroida. Pottuuntunut olen aikani, jopa päivän, mutta sen jälkeen entistäkin ärhäkämpi. Syyn kyllä tiedän, en kaipaa analyysia asian suhteen.
Joku ajattelee, että kylmä ämmä. Ehkä. Toisaalta olen satalasissa siinä hyvässä tunteessa. Rehellisesti.
Katse aina eteenpäin. Aurinkoista kevättä!
toivottavasti asianne sitten järjestyvät.
Hyvää kevättä.
..muuta kuin ihailla rehellistä sitoutuneisuuttasi suhteeseen. Nauti tunteesta, ja hyvää oloa teille molemmille. Toivottavasti saatte suhteenne vielä toimimaan ja vältytte sydänsuruilta. Se on hienoa, että ajattelet ettet halua satuttaa toista ja asennetta löytyy. Toivottavasti nainen osoittautuu sen arvoiseksi. Aurinkoista kevättä itsellesikin.
olettekos saaneet suhteenne jo mallilleen..?
toivotan voimia, kuin tapanani on.
Tälläiset yhdenmiehen naiset kun arvostavat sitoutuneisuutta.
sujuu?
Itse olen myös sellaisessa tilanteessa, että olen viimeisen pari viikkoa tapaillut erästä naista ja asiat ovat lähteneet oikeastaan heti liian nopeaan tahtiin liikenteeseen. Ns. suoraan suhteeseen.
Haluaisin irtaantua täsät kyseisestä suhteesta ilman, että satuttaisin häntä.
Eilen illalla keskustelimme asioista ja ilmaisin hänelle, etten halua sitoutua. Kumminkin sovimme, että mietimme asiaa pari päivää.
Tänään olen ankarasti yrittänyt miettiä, miten asian hänelle selittäisin. Itsellä on ajatukset totaalisesti sekaisin ja en oikein tiedä mitä sanoisin.
Auttakaa ystävät hyvät!!!