Olen suhteessa itseäni 5 vuotta vanhemman naisen kanssa. Perheemme ovat hyvin erilaiset, mutta näistä ei itselleni ole ollut ongelmia. (Omassa perheessäni emme puhu seksistä ym. ja on hyvät tulot vanhemmilla. Kumppanini perheessä näistä voidaan puhua, mikä ei minua haittaa.) Puolisoni monesti möläyttää asioita perheelleen ja perheelleni, joista en voisi itse puhua kuin kavereille tai kumppanilleni. Puolisoni ei ymmärrä tätä asiaa että kaikesta ei minun perheessäni voida puhua. Vaikka olen maininnutkin asiasta.
Puolisoni haluaisi jo lasta, mutta en itse ole valmis ja onneksi hän ymmärtää tämän. Ei minulla tietenkään mitään sitä vastaan ole. Mutta molemmat opiskelemme (minä amk ja hän ammattikoulu toinen ammatti). Puolisoni pitää amk:laisia "snobeina" ym. Ei anna minun osallistua amk-bileisiin ym. Ja jos kerron jostain vastaavasta minne haluaisin mennä niin alkaa hirveä väittely kun hän ei saisi mennä. Koskaan en ole kieltänyt. Hänen mielestään minun pitäisi keksiä aina hänellekin kuski, kun kerta itselleni sellaisen satun aina löytämään. Myöskin rahatilanteeni on parempi kuin hänellä (hänellä on opintolaina -> rahaa, mutta itse käyn opiskelun ohella myös töissä -> enemmän rahaa). Joskus tosin on että minulla ei ole töitä ja osa laskuista maksetaan puolisoni tililtä ja joskus toisinpäin. Eli rahat ovat periaatteessa yhteisiä, mutta käyttöoikeutta toistemme tileihin meillä ei ole, eikä ole tarvettakaan. Puolisoni on siis erittäin mustasukkainen.
Asumme molemmat samassa kämpässä. Muutimme yhteen sattuman kautta kun puolisoltani meni kämppä alta. Luonteeltaan hän on juurikin sellainen kuin olen aina haaveillut, vaikka ulkonäkö jättäisi toivomisen varaa. Päivä päivältä hän kyllä näyttää paremmalta silmissäni. Eikä kukaan kyllä ole minulle sanonut hänen näyttävät rumalta. Itselläni on vain erittäin korkeat standardit. Tämä on myös itselleni ensimmäinen seurustelusuhde.
Seksi meillä on loistavaa, mutta itse olen vähemmän halukas. Toisaalta kyllä haluaisin ja tiedän kuinka saisin naiseni syttymään. En vain jaksa. Tähän liittyy myös fyysiset ongelmat. Meidän on pakko käyttää liukastetta tai itselläni alkaa sattumaan (frenulum, kerran leikattu mutta ei tulosta). Voiteen/ kumin kanssa ei mitään ongelmaa ja puolisoni nauttii todella paljon seksistä. Itse kyllä laukean myös, mutta tuntuu että jotain jäisi puuttumaan. Ehkä olen katsellut aikanani liikaa pornoa.
Ei kai tässä muu auta kuin alkaa tosissaan käymään pitkän kaavan kautta asioita läpi puolison kautta, mutta lähinnä haluaisin puolueettomia mielipiteitä asiasta.
Puolisoni haluaisi jo lasta, mutta en itse ole valmis ja onneksi hän ymmärtää tämän. Ei minulla tietenkään mitään sitä vastaan ole. Mutta molemmat opiskelemme (minä amk ja hän ammattikoulu toinen ammatti). Puolisoni pitää amk:laisia "snobeina" ym. Ei anna minun osallistua amk-bileisiin ym. Ja jos kerron jostain vastaavasta minne haluaisin mennä niin alkaa hirveä väittely kun hän ei saisi mennä. Koskaan en ole kieltänyt. Hänen mielestään minun pitäisi keksiä aina hänellekin kuski, kun kerta itselleni sellaisen satun aina löytämään. Myöskin rahatilanteeni on parempi kuin hänellä (hänellä on opintolaina -> rahaa, mutta itse käyn opiskelun ohella myös töissä -> enemmän rahaa). Joskus tosin on että minulla ei ole töitä ja osa laskuista maksetaan puolisoni tililtä ja joskus toisinpäin. Eli rahat ovat periaatteessa yhteisiä, mutta käyttöoikeutta toistemme tileihin meillä ei ole, eikä ole tarvettakaan. Puolisoni on siis erittäin mustasukkainen.
Asumme molemmat samassa kämpässä. Muutimme yhteen sattuman kautta kun puolisoltani meni kämppä alta. Luonteeltaan hän on juurikin sellainen kuin olen aina haaveillut, vaikka ulkonäkö jättäisi toivomisen varaa. Päivä päivältä hän kyllä näyttää paremmalta silmissäni. Eikä kukaan kyllä ole minulle sanonut hänen näyttävät rumalta. Itselläni on vain erittäin korkeat standardit. Tämä on myös itselleni ensimmäinen seurustelusuhde.
Seksi meillä on loistavaa, mutta itse olen vähemmän halukas. Toisaalta kyllä haluaisin ja tiedän kuinka saisin naiseni syttymään. En vain jaksa. Tähän liittyy myös fyysiset ongelmat. Meidän on pakko käyttää liukastetta tai itselläni alkaa sattumaan (frenulum, kerran leikattu mutta ei tulosta). Voiteen/ kumin kanssa ei mitään ongelmaa ja puolisoni nauttii todella paljon seksistä. Itse kyllä laukean myös, mutta tuntuu että jotain jäisi puuttumaan. Ehkä olen katsellut aikanani liikaa pornoa.
Ei kai tässä muu auta kuin alkaa tosissaan käymään pitkän kaavan kautta asioita läpi puolison kautta, mutta lähinnä haluaisin puolueettomia mielipiteitä asiasta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oot oikeilla jäljillä eli asiasta puhuminen yleensä auttaa. Useimmista ongelmista ja tavallaan yhteensopimattomuuksista selviää sillä kun rauhallisesti kartoitatte, että miten olette asiat tottuneet omissa perheissänne tekemään, mitä asiasta ajattelette ja mitä mahdollisesti toioisitte puolisonne tekevän. Siis kumpikin rauhallisesti ja tuomitsematta. (Kannattaa muuten juhla asiassakin joskus ihan kutsua hänet mukaan. Naiset eivät yleensä miellä kieltämättä jättämistä kutsuksi, vaan saattavat tuntea, ettet sinä häntä sinne kuitenkaan halua vaikket kehtaa kieltääkään.)
Siihen kumpi teistä on suhteessa "enemmän väärässä" en lähde puuttumaan, sillä se on teidän kahden asia ja teidän selvitettävissänne. Tekstistäsi sai kuitenkin sellaisen kuvan että analysoit hyvin paljon asioita ja "tasoja" sekä itsessäsi että puolisossa. Siis koulutus, rahavarat, kauneus, asuminen yms. Kuulostaa kauheasti suorittamiselta, että tehdään näin ja näin että toteutetaan x. Minun mielestäni kannattaisi pyrkiä ajattelemaan enemmän, että me ja meidän suhde. Ja että kumpikin teistä on oma itsenne (niin puutteinenne kuin hyvine puolinennekin) jota toinen rakastaa. Silloin kumppani pitäisi hyväksyä sellaisena kuin on oli sitten ruma tai kaunis, halusi seksiä tai ei, riippumatta siitä, paljonko tienaa. Ja kannattaa olla aika tarkka omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa, joskus saattaa ajatella että olenhan mä toi tasapuolinen mutta kun asiaa oikein lähtee pohtimaan niin huomaakin että kyllä sitä tuli toista aliarvioitua tms (näin kävi minulle ainakin monessa suhteessa ennen kuin eräs kumppanini siitä huomautti). Mutta nämäkin asiat usein selkenevät kun puhutaan ja mietiskelet ihan oikeasti omia tuntemisiasi, ajatuksiasi ja haluamisiasi. Onnea matkaan
Kyllä puolisoni on aina ollut mukana juhlissa kanssani. Ehkä ongelma on osittain tai kokonaan vain päässäni. Mielummin sukujuhliinkin menen puolisoni kanssa kuin yksin. Kaikki tosin luulevat puolisoani minua nuoremmaksi kuin minä. En näin hyvää ja järkevää vastausta odottanut tältä palstalta koskaan saavani. Kiitos sinulle. Annoit myös lisää ajattelun aihetta minulle ja miksei myös puolisolleni. Näytän myös tämän keskustelun hänelle, koska haluan olla avoin kaikissa asioissa.
>>> vaikka ulkonäkö jättäisi toivomisen varaa. Päivä päivältä hän kyllä näyttää paremmalta silmissäni. Eikä kukaan kyllä ole minulle sanonut hänen näyttävät rumalta.>>
Yksikään järkevä nainen ei tuon jälkeen kanssasi ole, jos on hitustakaan oman arvon tuntoa jäljellä. Luonteesi mulkkumaisuus tulee niin selvin sanoin esille. Miettisit edes vähän mitä kirjoitat.
Puolisoni kyllä tietää jo ko. asiasta. Hän pitää minua jostain syystä parempana kuin voisi saada... Mulkkuhan en ole käyttäytymiseltäni enkä luonteeltani. Päinvastoin. Näistä asioista olemme puhuneet paljon ja epäselvää ei ole. Taitaa sitten olla niin että minä ja puolisoni olemme vähemmän ulkonäkökiinnostuneita kuin sinä?
"Luonteesi mulkkumaisuus tulee niin selvin sanoin esille. "
Miten niin mulkkumaisuus?
Ikävä tosiasia on, että suurin osa ihmisistä joutuu tyytymään siihen mitä saa, ei pääse saamaan sitä mitä haluaa.
On paljon itsestäsi kiinni kokeeko saaneensa sen mitä haluaa ja tarvitsee. Monet ih miset eivät tunnu nykyään edes tietävän vastausta kumpaankaan tai niitä erottavan toisistaan. Minusta on vähän huono tällaisen keskustelun perusteella arvioida kenenkään luonteenlaatua, 'mulkkuutta'. Ainakin itse suosin asioista puhumista niiden oikeilla nimillä (tyhmä, et huomioi toista, huonot käytöstavat jne.) mulkku ei oikeastaan kerro yhtään mitään. Eipä ole siis ap:lle kovin auttavainen ;)
Minusta on iso asia jo se kun joku on huomannut että on ongelma ja vielä lähtenyt etsimään siihen apua. On niin monia ihmisiä jotka eivät pääse edes näin pitkälle vaan tyytyvät valittamaan osaansa tai vaihtamaan puoliskoa, vaikka harvemmin kumpikaan näistä tavoista onneen johtaa. On ihana kun joku uskaltaa ottaa härkää sarvista ja oikeasti tehdä asialle jotain. Ja vielä myöntää, että itsessäkin voi olla vikaa. Onneksi olkoon siitä.
Auttais kovasti kun pystyisit selvittämään kumppanisi tunteita ja ajatuksia. Ehkä jos ensin kerrot juuri siitä, että miltä itsestäsi tuntuu. Silloin sinäkin voisit saada vähän paremman kuvan siitä, missä mennään. Voit myös kysyä suoraan, että mitä kumppanisi haluaisi sinun tekevän, jotta voisitte suhteen laatuanne parantaa. Ja ennen kaikkea opetelkaa ihan joka päiväiseksi tuo avoin keskustelu. Istahtakaa vaikka iltaisin yhdessä sohvalle halailemaan ja jutustelemaan, käykää läpi päivän tapahtumat, tuntemukset ja ajatukset. Etenkin meidän suomalaisten täytyy tätä aika paljon harjoitella, mutta ajan kanssa siitäkin tulee ihan luonteva osa elämää (ja helpottaa sitä kummasti).
PS. Meillä tytöillä kun on noita itseluottamus ongelmia niin kummasti auttaa kun usein sanoo jotain nättiä ja kivaa ihan arkipäiväisten asioiden lomaan (esim. nätit vaatteet, olet kaunis, rakastan sua...) ne kohottaa kummasti itsetuntoa ja lämmittää mieltä koko päivän. Itseluottamus asiakin kannattaa ottaa puheeksi ja sitä kautta ihan keskustella siitä, miten voit häntä tukea matkalla parempaan ajatusmaailmaan. Tsemppiä!
Erittäin hyvä kommentteja. Mietin itse lähinnä miksi puolisoni ei voi luottaa minuun. En voi edes puhua työasioista hänen kanssaan, kun hänen mielestään ylistän työkavereitani kokoajan.. (Esim. kerroin työkaverin ja hänen kavereilleen tapahtuneesta hauskasta tarinasta.
Mitä helvettiä?! Pitää sitten vissiin tukahduttaa nykyinen puhutaan miten päivä meni periaate... Ihmetyttää vain tuo toisen epäluottamus.
Olisiko sitten syy siinä että hän tekee jotain, minkä takia en voisi itse luottaa? Ajatuksia ja mietteitä, itse olen pikkuhiljaa ihan ulalla koko asiasta. Työuupumus iskee.
Viestistäsi paistaa ylemmyydentuntoisuus naistasi kohtaan. Kun teidän perheenne on niin hyvätuloinen ja sivistynyt, niin köyhemmästä perheestä oleva naisesi puhuu alapääjuttuja, kuinka vulgääria! Ja sinähän opiskelet ammattikorkeassa, ja vaimosi vaivaisessa ammattikoulussa. Voi voi, tee naisellesi palvelus ja lähde lätkimään.