Olen kihloissa miehen kanssa, me olemme kuin vakka ja kansi, meillä synkkaa yhteen hyvin ja rakastamme toisiamme, intohimoakaan ei puutu suhteestamme. Mieheni on pidetty kaveripiirissään.
Meitä kismittää hänen eräs kaverinsa, vai pitäisikö sanoa "kaveri" lainausmerkeissä. Tämä kaveri tuli tutuksi uuden työn kautta, ja mies ylisti tosissaan tätä kaveria hauskaksi ja mukavaksi tyypiksi. Heidän tutustuessaan paremmin kaveri tuli meilläkin kyläilleeksi, me hänen luonaan ja muutoinkin nämä tapailivat vapaalla harrastuksen parissa. Mäkin pidin kaverista, tuntui hirveän helpolta jutella hänen kanssaan, hän tuntui vilpittömältä ja kerrankin aikuismaiselta ihmiseltä. Huumori natsasi yhteen hyvin.
Olen sellainen poikatyttö-tyyppinen, kasvanut jätkälauman keskellä ja tulen paremmin juttuun miesten kuin naisten kanssa. Parhaat ystävänikin ovat olleet aina poikia ja edelleen mulla on poikaKAVEREITA.
Sitten tämä mies pudotti pommin niskaani. Hän kertoi ihastuneensa minuun.
En todellakaan tuntenut samoin, mies ei mitenkään vastaa mun miesmakuani ja olinkin vähän vaikeana että miten tästä nyt eteenpäin. Minua ei edes imarrellut hänen ihastumisensa, mitä yleensä vastaanvanlainen tilanne voisi tehdä. Päinvastoin, minua puistatti hänen kuolaava katse, anovat silmät ja naivit yritykset kertoa mulle tunteistaan. Kerroin asiasta myös miehelleni ja hän sanoi arvanneensa jo sen. Kaveri osasi olla korrekti eikä lähennellyt mutta osasi kyllä tehdä selväksi mitä teki mieli.
Olin tosi ymmälläni, olinko tehnyt jossakin vaiheessa virheen, olinko antanut jotain vihjeitä itsestäni että muka tuntisin häntä kohtaan jotain?! Ottiko kaveri ystävällisyyteni ja iloisuuteni hänet nähdessään flirttinä? Ainahan mä olen iloinen ja ystävällinen, kaikki mut tuntevat tietävät sen. Jos flirttailisin, mies todellakin tietäisi sen. En nyt ihan noin tökerön avoimesti silloin käyttäytyisi.
Tilanne on edennyt siihen pisteeseen nyt, ettei nämä kaksi ole enää kavereita. Tervehtivät mutta siihen se jäi. Mieheni olisi ollut valmis jatkamaan kaverisuhdettaan kaikesta huolimatta mutta tämä kaveri ei. Se vaan hiipui...
Surullisinta on, että kaveri on alkanut panetellut minua ja olen kuullut inhottavia asioita itsestäni, mitä mukamas olen tehnyt tai sanonut.
Tuliko kaveri noloksi? Ottiko niin pahasti itseensä kun ei saanutkaan minulta vastakaikua?
Hän ei ole tietoinen siitä, että mieheni tietää asiasta. Siitä ei ole puhuttu kenellekään.
Meitä kismittää hänen eräs kaverinsa, vai pitäisikö sanoa "kaveri" lainausmerkeissä. Tämä kaveri tuli tutuksi uuden työn kautta, ja mies ylisti tosissaan tätä kaveria hauskaksi ja mukavaksi tyypiksi. Heidän tutustuessaan paremmin kaveri tuli meilläkin kyläilleeksi, me hänen luonaan ja muutoinkin nämä tapailivat vapaalla harrastuksen parissa. Mäkin pidin kaverista, tuntui hirveän helpolta jutella hänen kanssaan, hän tuntui vilpittömältä ja kerrankin aikuismaiselta ihmiseltä. Huumori natsasi yhteen hyvin.
Olen sellainen poikatyttö-tyyppinen, kasvanut jätkälauman keskellä ja tulen paremmin juttuun miesten kuin naisten kanssa. Parhaat ystävänikin ovat olleet aina poikia ja edelleen mulla on poikaKAVEREITA.
Sitten tämä mies pudotti pommin niskaani. Hän kertoi ihastuneensa minuun.
En todellakaan tuntenut samoin, mies ei mitenkään vastaa mun miesmakuani ja olinkin vähän vaikeana että miten tästä nyt eteenpäin. Minua ei edes imarrellut hänen ihastumisensa, mitä yleensä vastaanvanlainen tilanne voisi tehdä. Päinvastoin, minua puistatti hänen kuolaava katse, anovat silmät ja naivit yritykset kertoa mulle tunteistaan. Kerroin asiasta myös miehelleni ja hän sanoi arvanneensa jo sen. Kaveri osasi olla korrekti eikä lähennellyt mutta osasi kyllä tehdä selväksi mitä teki mieli.
Olin tosi ymmälläni, olinko tehnyt jossakin vaiheessa virheen, olinko antanut jotain vihjeitä itsestäni että muka tuntisin häntä kohtaan jotain?! Ottiko kaveri ystävällisyyteni ja iloisuuteni hänet nähdessään flirttinä? Ainahan mä olen iloinen ja ystävällinen, kaikki mut tuntevat tietävät sen. Jos flirttailisin, mies todellakin tietäisi sen. En nyt ihan noin tökerön avoimesti silloin käyttäytyisi.
Tilanne on edennyt siihen pisteeseen nyt, ettei nämä kaksi ole enää kavereita. Tervehtivät mutta siihen se jäi. Mieheni olisi ollut valmis jatkamaan kaverisuhdettaan kaikesta huolimatta mutta tämä kaveri ei. Se vaan hiipui...
Surullisinta on, että kaveri on alkanut panetellut minua ja olen kuullut inhottavia asioita itsestäni, mitä mukamas olen tehnyt tai sanonut.
Tuliko kaveri noloksi? Ottiko niin pahasti itseensä kun ei saanutkaan minulta vastakaikua?
Hän ei ole tietoinen siitä, että mieheni tietää asiasta. Siitä ei ole puhuttu kenellekään.
Vastaukset 25
Vanhimmat
se on must sen kaverin ongelma..jos päässään kehittelee tommosia ajatuksia..mutta toki pottumaista kulkea kylillä ja toreilla puhumassa soopaa..ehkäpä sun olis hyvä ottaa se mies puhutteluun ja selviä se juttu...=o)..???
...siinä vaan miehen heikko itsetunto sai kolauksen..olishaa se varmaan mieluusti ollu kukkona tunkiolla..ja sitten jauhannu paskaa siitäkin..noit on tommosia ****** siellä ja täällä..jokapaikassa..uskosin sen tulkinneen sun avoimuutes ja hyväntuulisen käytökses väärin..mulle on käynny joskus samoin...=oI
Olisi kiva kuulla miesten kommentteja tästä.
ne on vaa niin ujoja..=o)
Näitä juttuja lukiessaan tulee aina mieleen, että vastakkaisen sukupuolen edustaja kelpaa kaveriksi vain, jos siinä on jotain perustavanlaatuista vikaa seurustelua ajatellen. Tai edes seksiä ajatellen, jolloin ensimmäisenä tulee mieleen, ettei ulkonäkö miellytä.
No, tämä mies oli kuitenkin ihastunut sinuun. Kun hän ei saanut tunteilleen vastakaikua, hän tietysti pettyi ja häntä sekä nolostutti, että harmitti. Onko siis ihme, että päästelee jälkeenpäin törkyä suustaan? Onnistuu se homottelu ja impotentiksi haukkuminen pakit saaneilta naisiltakin.
miehen morkkaamaan mua? En tajua. Oikein kiva, kun se puhuu juttujaan ja mustamaalaa. sitten tapausta sen tarkemmin tietämättä ihmiset uskovat häntä. Olisin halunnut jutella hänelle tästä jälkeenpäin mutta se on pirun vaikeeta koska emme näe enää.
Mitä ihmeen kaveruutta tuokin nyt sitten oli...??
Oletan, että mies pettyi, ettet tuntenut häntä kohtaan samoin ja katkeroitui siitä.
Nyt hän omalla tavalla kostaa sen, ettet tuntenut häntä kohtaan, mitä hän tunsi sinua kohtaan.
Ihmisistä vain helposti inhimillistä heikkouttaan tule sellaisia. Ehkäpä se ei alunalkaenkaan ollut miehen puolelta kaveruutta vaan ihastusta. Ja kun mies sai pakit, sekin loppui sen sileän tien. Kaikista vain ei kertakaikkiaan tunnu olevan aitoon kaveruuteen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, vaan ne nähdään etupäässä seksuaalisina olentoina.
Oliko pakko,,,?
Ikävä kyllä törmäsitte henkisesti epätasapainoiseen ihmiseen. Parempi vain ignorettaa joko tyyppi.
"Jos flirttailisin, mies todellakin tietäisi sen."
Mies ei voi tietää tuota.
Jos on panetellut sinua, ja kaikki on tapahtunut noin kuten kerroit, niin luultavasti on ottanut itseensä.
No kuule, kyllä vaan mies tietäisi. Sulla ei taida olla kauheasti kokemusta naisista...hmm..Onko sulle ikinä nainen flirttaillut, vapaa tai varattu nainen? Ottaisitko sinä flirttinä naisen iloisuuden, ystävällisyyden? Ei nainen niin flirttaile, jos tuntee vetovoimaa miestä kohtaan. Kyllä silloin mennään ihan eri asteelle...
Suomalaiset ymmärtävät frirtistä yhtä paljon kuin sika sinfonioista. Siksihän siihen ei joko reagoida tai luullaan ystävällistä hymyäkin kutsuksi lihallisten iloitteluiden pariin. Kun näin ei olekaan, niin sitten loukkaannutaan. Vai miksi täälläkin yhtenään kysellään: "Onko se kiinnostuksen merkki kun... plaa plaa plaa..."
Ahaa. No minua se ei koske. Omasta mielestäni osaan kyllä erottaa teistä miehistä kuka flirttailee kanssani ja kuka ei. Kaikki eivät varmaan osaa tai ymmärrä ja siitä syystä täällä sitä kyselevät, siitä syystä tämä palsta onkin hyvä olla olemassa. Ja osaan myös tehdä omat flirttini takuulla miehelle selväksi, yksikään mies ei ole jäänyt korvan taustojaan kaivelemaan sen edessä.
Mistä mies voi tietää, miten sinä flirttailet?
Jos sinä osaat tehdä tunteesi tiettäväksi miehille, niin miten ihmeessä se miehesi kaveri munasi itsensä ja avautui sinulle tunteistaan? Joku ei nyt täsmää tässä hommassa...
et kukaan mies ei mun flirttiä flirtiksi tunnistais, ei vaikka olis suurennuslasi kädessä katsomassa.
Omasta mielestäni oon hymyillyt niin viehkosti ja vähän hihitellyt kaverin kanssa ja silti mies on kadonnut kuin tuhka tuuleen.:-D
Ehkä se luuli mun iloisuuttani ja ystävällisyyttä flirtiksi. Sanoinhan jo, etten flirttaillut. JOS olisin niin hän ei olisi munannut itseään. Lue tarkemmin kirjoitukseni.
No nyt vasta luin tämän ajatuksella. Ja tuon ratikkakuskin. Sori, niin, eihän hän voinutkaan tietää miten flirttailen. Ehkä hän tosiaan luuli ja kuvitteli käytöksestäni sen.
Enkä syyttänyt sinua flirtistä vaan suomalaisia yleisesti flirtinymmärtämisen puutteesta. Sinä olet varma, että mies huomaa flirttisi, mutta et huomannut, kun mies vain luuli sinun flirtanneen. Syvällisemmin asiaa ymmmärtävä olisi varmaan senkin huomannut ja ymmärtänyt.
Summa summarum, tulitte kuitenkin aiemmin hyvin juttuun, joten mies ei kaiketi ole mikään täysi typerys. Silti hän perisuomalaiseen tyyliin ymmärsi sinut väärin. Eli ei mitään uutta taivaan alla. Suomalaisille tekisi hyvää asustaa jonkun aikaa jossain latinalaiskulttuurissa, jossa taidetaan flirttaamisen jalo taito. Se kun ei ole iskemistä vaan kevyttä päivän piristystä kohteliaisuuksien muodossa. Eikä sillä, että minäkään väittäisin siitä mitään ymmärtäväni, kunhan olen saanut tilaisuuden vierestä ihastella todellisia taitajia. ;-)
Jep, ymmärretty.. Pahoittelen kärkästä vastausta.
Että miesten välisiä suhteita... varsinkin pitkäaikaista kaveruutta... aika hankala rikkoa..
Ei auta rakkauden jutut eikä muut... ellet sitten ole jatkuvasti yhdynnässä noin 5v aamulla ja illalla... ja tiukalla..
Mutta jooh, tuollaiset on poikien juttuja, joihin ei ole paljon sanomista...
Ei auta tyttöjen sääret jne...
ei sekään riitä rikkomaan kovien kavereiden suhteita...
Että sellaista... ehkä jos olisi 10 miljardia rahaa... ei sekään, ei ainakaan 10 miljoonaa euroa riitä..
vai niin, semmosta
paremmissakin piireissä.
ajatella...