Oma stoori

Mä oon vähän laihtunu. Mä oon lisänny liikuntaa, mut ruokavaliossa olisi vielä korjaamista. On tosi harmi, että laihduttamisesta on niin vähän tottaolevaa tietoa tarjolla. Ja siksi ihmiset törmätessään ongelmiin, joita tulee eteen kuvittelevat, että nyt pitää lopettaa. Tai toisaalta, että silloin milloin pitäisi lopettaa ei sitä osata tehdä.

Itelläkin meni tosi pitkään ennenkuin ymmärsin mistä ne kaikki vaikeudet painonpudotuksessa todellisuudessa johtuivat. Ihminen, joka ei ole ollut ylipainoinen ei välttämättä ymmärrä sitä prosessia mikä tapahtuu, kun ihminen lisää ylipainoisena liikuntaa. Hikoilu lisää erilaisten hyödyllistenkin aineiden poistumista kehosta, josta seuraa ylimääräistä väsymistä ja monia muita mahdollisia oireita. Samoin on ihmiseen varastoituneen rasvan kanssa, kun se alkaa vähenemään. Jos rasva on valkoisena rasvana ja ylipainona, niin elimistö voi kokea aina pienen myrkytystilan, kun liikunta aloitetaan. Samoin voi tilanne olla heikko verenkierron ja hengityselinten suhteen. Ja itselläni oli nämä kaikki tilanteen ja monta muuta, ennenkuin pääsin siihen pisteeseen, että saavutin riittävän hyvän huonon kunnon, että pystyin toimimaan vähitellen niin, että pystyin aloittamaan edes perusliikunnan.

Syy pylleröiseen, eikä palleroiseen muotoon ei myöskään ole aina niiden omistajilla. On monia syitä ja tekijöitä jotka voivat vaikuttaa tilanteeseen. Itse pystyn myöntämään oman syyllisyyteni tilanteeseeni, mutta samalla voin todeta, että kun se lopulta iski päälle niin, että leikit ja laulut olivat siitä kaukana, niin nyt jälkikäteen voin todeta, etten osannut tulkita tai reagoida niihin merkkeihin, jotka itseni ajoivat ylipainoiseen tilanteeseen. Kun sitä tuli pitkän ajan kanssa ja aina vähän kerrallaan. Suurin syy tietysti oli liikunnanpuute ja vieläkin vaivaava tietämättömyyteni siitä, mikä on se minulle itselleni sovelian tapa ratkaista ruokailuun liittyvät asiat.
1199
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Itse aloittaisin aina laittamalla ruokailun ensin kuntoon, eli selvittämällä paljonko energiaa (kcal) menee suusta sisään viikon aikana. Sen jälkeen tiputtamalla muutaman kilon säätämällä sapuskan määrää jonkin verran alaspäin. Vasta sitten kun viikko toisensa perään näyttää paino tippuvan muutama sata grammaa, voisi olla liikunnan varovaisen lisäämisen paikka.

Jos taas tekee toisinpäin, eli liikkuu itsensä uuvuksiin, eikä siltikään seuraa että miten paljon todella syö, loppuu useamman motivaatio kun syövät itsensä perstuntumalla ähkyiksi verensokerin vajotessa. Ja sitten ihmetellään kun paino ei tipu vaikka hiki virtaa ja keuhkot vinkuu.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Wellamo_2 kirjoitti:

Mä oon vähän laihtunu. Mä oon lisänny liikuntaa, mut ruokavaliossa olisi vielä korjaamista. On tosi harmi, että laihduttamisesta on niin vähän tottaolevaa tietoa tarjolla. Ja siksi ihmiset törmätessään ongelmiin, joita tulee eteen kuvittelevat, että nyt pitää lopettaa. Tai toisaalta, että silloin milloin pitäisi lopettaa ei sitä osata tehdä.

Itelläkin meni tosi pitkään ennenkuin ymmärsin mistä ne kaikki vaikeudet painonpudotuksessa todellisuudessa johtuivat. Ihminen, joka ei ole ollut ylipainoinen ei välttämättä ymmärrä sitä prosessia mikä tapahtuu, kun ihminen lisää ylipainoisena liikuntaa. Hikoilu lisää erilaisten hyödyllistenkin aineiden poistumista kehosta, josta seuraa ylimääräistä väsymistä ja monia muita mahdollisia oireita. Samoin on ihmiseen varastoituneen rasvan kanssa, kun se alkaa vähenemään. Jos rasva on valkoisena rasvana ja ylipainona, niin elimistö voi kokea aina pienen myrkytystilan, kun liikunta aloitetaan. Samoin voi tilanne olla heikko verenkierron ja hengityselinten suhteen. Ja itselläni oli nämä kaikki tilanteen ja monta muuta, ennenkuin pääsin siihen pisteeseen, että saavutin riittävän hyvän huonon kunnon, että pystyin toimimaan vähitellen niin, että pystyin aloittamaan edes perusliikunnan.

Syy pylleröiseen, eikä palleroiseen muotoon ei myöskään ole aina niiden omistajilla. On monia syitä ja tekijöitä jotka voivat vaikuttaa tilanteeseen. Itse pystyn myöntämään oman syyllisyyteni tilanteeseeni, mutta samalla voin todeta, että kun se lopulta iski päälle niin, että leikit ja laulut olivat siitä kaukana, niin nyt jälkikäteen voin todeta, etten osannut tulkita tai reagoida niihin merkkeihin, jotka itseni ajoivat ylipainoiseen tilanteeseen. Kun sitä tuli pitkän ajan kanssa ja aina vähän kerrallaan. Suurin syy tietysti oli liikunnanpuute ja vieläkin vaivaava tietämättömyyteni siitä, mikä on se minulle itselleni sovelian tapa ratkaista ruokailuun liittyvät asiat.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu