uusi suhde

Kyllä se avioero kasvatti ainakin. Ja uuteen suhteeseen lähtiessäni oli aivan toisenlaiset eväät. Muut taivastelevat helpostikin elämääni ja sen vaikeutta uusperheessä, ihmettelevät jaksamistani ja sanovat, että ei itse jaksaisi.
Minä taas en näe kärsiväni arjesta, joka on välillä silkkaa aikataulubalettia, enkä valita pikkujutuista, koska minä aikanani valitsin tietoisesti tällaisen arjen tällaisessa perheessä voidakseni elää elämäni miehen kanssa.

Minä tiesin, että elämä olisi erilaista ja ehkä monimutkaisempaa, mutta suhde on sen arvoinen.


Ennen sitä arvotti kaiken jotenkin toisella lailla. Nyt on enemmän oma itsensä ja tiedostaa valintansa ja valinnanmahdollisuutensa.
Arvostan omia haaveitani ja meidän haaveitamme, vaikka ne eivät tosiaankaan vastaa paljoakaan näiden ensiliittolaisten haaveita.

Tavallaan olen vihdoinkin eron jälkeen tutustunut itseeni.

olet muuttunut ja sen takia erositkin. No, tuli vaan mieleen kappale "koskaan et muuttua saa". Elämähän on yhtä muutosta ja ellei siihen sopeudu niin ero on lähes väistämätön!

Olen pannut merkille, että useilla naisilla on tapana unohtaa itsensä ja omat tarpeensa parisuhteessa. Luovutaan harrastuksista ja riitoja vältellään olemalla samaa mieltä miehen kanssa vaikkei oikeastaan oltaisikaan.

Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta tutulta nuo sun "muutokset" kuulostaa.
Elän nyt avoliitossa ja takana yksi lyhyehköksi jäänyt avioliitto.
Nyt ei enää toisarvosilla asioilla ole merkitystä. Tykkään tosin sisustaa ja laittaa kotia, se on aina ollut eräänlainen harrastus ja tapa toteuttaa itseä. Mutta semmonen joutava "pitää, nyt, tässä ja heti" on jäännyt pois. Osaan rentoutua ja heittäytyä hassuttelemaan vaikka tiskit lojuisikin pöydällä, enkä toimi niin pakonomaisesti tyyliin; "ja siivouspäivähän on perjantaina!" Koska tärkeetä on se suhde ja toinen ihminen ja lapset jos niitä on. Muut asiat kyllä hoituu ajallaa ja itsekkin on onnellisempi! Hyvä näin! Ja toinen asia minkä oon huomannu, niin ekan liiton aikana, sitten kun itsellä oli jo paha olla suhteessa, niin sitä pakeni pois, jos ei muuta niin päivät notku kaupungilla ja kun oli yhteistä vapaata, niin aina piti lähteä sukuloimaan yms. ettei tartti olla kaksin ja jos ei muuta, niin iltasin toivo, että tulispa jo yö, että pääsis edes nukkumaan...
Enään ei ole sellaista! Nautin toisen ihmisen seurasta ja yhteinen arki on ihanaa:) Enää ei tartte paeta!