en tiiä onko tämäkään oikeassa paikassa mutta
oon siis 15v tyttö ja mulla on ollu masennusta yms n.2 vuotta enkä oo arvostanu itteäni enkä välittäny mistään pitkään aikaan mutta sitte tapasin tosi ihana pojan joka on 18v ja aloin näkemään itessäni taas hyviäki puolia sen ansiosta. me ei olla varsinaisesti yhessä mutta juttua on ja paljo. porukoille en tosiaankaan uskalla sanoa että poikaystävä on 18v korkeintaan 17veen vielä voisin sanoa. no mutta kuitenki mitä mieltä ootte tästä? huono vai hyvä juttu?
oon siis 15v tyttö ja mulla on ollu masennusta yms n.2 vuotta enkä oo arvostanu itteäni enkä välittäny mistään pitkään aikaan mutta sitte tapasin tosi ihana pojan joka on 18v ja aloin näkemään itessäni taas hyviäki puolia sen ansiosta. me ei olla varsinaisesti yhessä mutta juttua on ja paljo. porukoille en tosiaankaan uskalla sanoa että poikaystävä on 18v korkeintaan 17veen vielä voisin sanoa. no mutta kuitenki mitä mieltä ootte tästä? huono vai hyvä juttu?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos poika kohtelee sinua hyvin, niin hyvä juttuhan se on. Miksei ihanan pojan löytäminen olisi ihana juttu: etenkin jos kuitenkin arvostat itseäsi ihmisenä niin, että tiedät, että ansaitset hyvän pojan joka kohtelee hyvin ja rakastaa: etkös sinä hyvää kohtelua ansaitsisi nimenomaan tuon tuskailun jälkeen?
Joten siis ettet rupea mitä tahansa tekemään ja uhraamaan rakkauden eteen, vaan että olet ihana itsesi ja poikakin voi olla ja voitte yhdessä rakentaa jotain parempaa.
Eikä sen seurustelun tarvitsekaan kiireesti edetä, ja jos sitä ei tule, niin sekin on sitten yksi asia, mutta se on varmaa, että koska taas näet hyviä asioita, niitä on, ja nyt tiedät sen: aijemmin olet avin ollut sokea. Joten ainakin pojalla on tärkeä tehtävä elämässäsi, opettaa (tietämättään ja opettamattaan) sinua taas katselemaan asioita uusin silmin :)
Silloin kun itse näät itsessäsi jotain ihanaa, pystyt siitä myös antamaan vastavuoroisesti toiselle, ja kuitenkin suhteessahan on molemmat puolet, saa antaa ja saada :) Sinä pystyt kohtelemaan sen paremmin sitä toista ihmistä, mitä paremmassa kunnossa olet, siis henkisesti ja voit hyvin: silloin jaksat itsekin tukea tarvittaessa, uskallat ruvetakin suhteeseen omana itsenäsi, uskallat sanoa kyllä ja ei ja miltä tuntuu, ja uskallat myös kuunnella sitä toista. Kuule, toi voi olla tosi hyvä juttu, kunhan osaat rakentaa sen avulla elämää itsesi varaan, ettet vaan roiku toisessa.
3 vuotta tuossa iässä on ihan normaali ikäero, olisi huolestuttavaa jos poika olisi jo 2kymmentä tai etenkin jos yli, silloin olisi jotain pahasti vialla. Hänellä, ei sinulla.
Ja siis olettaen, että ei ole mitään seksiin painostamista, mitä varmaan ei ole, jos hän kerran on ihana, kun sä voisit olla 16-vuotiaskin sitten ja kaikki muu suhde kunnossa. Että oikeesti seurustelisitte.
Nauti tästä mukavasta jutusta ihan rauhassa ja opettele tosiaan näkemään niitä hyviäkin asioita itsessäsi. Ole onnellinen, että sinulla on kiva ystävä,-ja ehkä joskus enemmänkin :)
Onnea matkaan!
Kyllä tuota ikäeroa on hieman.
Tuossa iässä jo muutama vuosi on aika iso juttu.
Jos vielä juuri itse täytit 15 ja mies täyttämässä 19 niin...
Ota huomioon että myös aloittaja on täyttämässä 16 v jos jätkä on täyttämättä 19 v. Ei siis voi verrata vain siihen että aloittaja on 15 ja poika täyttämässä 19.
Ei tuo iso ero ole tuon ikäiselle. Tuossa iässä tosin pienikin ero on huomattavissa, mutta ei tuo ole mitään ylitsepääsemätöntä.
Peukkua näytän aloittajalle :)
koet sen itse niin ja mies/poika ei pakota tai yritä taivuttaa sinua seksiin. Pidä huolta ettet ole vain seksilelu! Useimmiten tuon ikäiset haluavat nuoremmilta vain seksiä.
Älä kuitenkaan laita onneasi pojan varaan, ettet masennu enempää jos suhde loppuu.