Seurustelen (toistaiseksi) miehen kanssa, jolla on kaksi pahoin epäonnistunutta pitkää liittoa takana. Mies haluasisi minun muuttavan luokseen, mutta mielestäni hän tähän asti ei ole ollut valmis panostamaan riittävästi suhteeseemme; kukkien ostaminen on turhuutta, pienten asioiden toteuttaminen minun vuokseni liian työlästä, riidat selvitellään omilla teorioilla kommunikaation ongelmallisuudesta todellisia syitä tai tunteita ei haluta käsitellä, haluaa pitää lähes aina oman päänsä yms. Itse teen mielelläni asioita hänen puolestaan ja hyväkseen, mutta vastavuoroista tämä on hyvin pienessä mittakaavassa.
Ei sano rakastavansa mutta haluaa yhteistä tulevaisuutta. (mitä hemmetin tulevaisuutta on jos toinen ei edes pysty sanomaan rakastavansa??!! )
Eli outoa käytöstä mieheltä, joka antaa ymmärtää haluavansa sitoutuvansa minuun. Mikä on miehen logiikka? Ei jaksa enää panostaa naisiin kun aiemmat suhteet ovat menneet kiville ja nyt haluaa mahdollisimman paljon vastinetta mahdollisimman vähällä panostuksella?! Haluaa toisen aikuisen helpottamaan elämäänsä ja seksuaalisiaan tarpeitaan? Jakamaan yhteishuoltajana talouden kuluja ja vastuuta?
Oma ongelmani on se, että rakastan miestä sydämestäni, mutta järki sanoo kuitenkin että asiat eivät tule muuttumaan minun toivomuksillani tai sillä, että odottaisin hänen huomaavan kuinka hieno nainen olen ja kuinka paljon häntä ja hänen lapsiaan rakastan.
Mihin tälläinen rakkauteen uskomaton mies tarvitsee naisen? Seksiähän voisi saada helpommallakin kuin ottamalla tyydytyksen kohteen vaivoikseen luokseen asumaan?
Ei sano rakastavansa mutta haluaa yhteistä tulevaisuutta. (mitä hemmetin tulevaisuutta on jos toinen ei edes pysty sanomaan rakastavansa??!! )
Eli outoa käytöstä mieheltä, joka antaa ymmärtää haluavansa sitoutuvansa minuun. Mikä on miehen logiikka? Ei jaksa enää panostaa naisiin kun aiemmat suhteet ovat menneet kiville ja nyt haluaa mahdollisimman paljon vastinetta mahdollisimman vähällä panostuksella?! Haluaa toisen aikuisen helpottamaan elämäänsä ja seksuaalisiaan tarpeitaan? Jakamaan yhteishuoltajana talouden kuluja ja vastuuta?
Oma ongelmani on se, että rakastan miestä sydämestäni, mutta järki sanoo kuitenkin että asiat eivät tule muuttumaan minun toivomuksillani tai sillä, että odottaisin hänen huomaavan kuinka hieno nainen olen ja kuinka paljon häntä ja hänen lapsiaan rakastan.
Mihin tälläinen rakkauteen uskomaton mies tarvitsee naisen? Seksiähän voisi saada helpommallakin kuin ottamalla tyydytyksen kohteen vaivoikseen luokseen asumaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oletko tullut ajatelleeksi että hän nimenomaan ei pysty nykytilanteessa antamaan asioita joita pyydät/vaadit/yrität ostaa koska ei ole vapaa traumastaan?
Jos kyse on tästä silloin sä olet se tarinan pahis joka ei etsi tasaveroista kumppanuutta. Katsos, jos hän ei pysty niin silloin se olet sinä joka pystyy. Se ei ole välttämättä mukavaa tai antoisaa tai reilulta tuntuvaa - mitä sitten? Trauman myötä kyse on pakosta ja sinä olet ainoa taho joka voi jotain tehdä.
"Mihin tälläinen rakkauteen uskomaton mies tarvitsee naisen?"
Rakastamaan häntä että hän voi uskoa rakkauteen koska se on rakkaus on tosi. Sitä hän ei voi kiistää. Trauman avain on sinulla ja sinä olet ainoa joka voi valita käyttää sitä avainta. Sä lähinnä vaikutat kuitenkin virittelevän vangille jonkinlaista "vapaudenansaitsemiskoneistoa" jolla epäilemättä ei ole lopulta mitään rajaa siinä kuinka paljon se sinua hyödyttäisi ilman että sun tarvii riskeerata yhtään mitään.
"Oletko tullut ajatelleeksi että hän nimenomaan ei pysty nykytilanteessa antamaan asioita joita pyydät/vaadit/yrität ostaa koska ei ole vapaa traumastaan?"
Olen ja itsekin myöntää olevansa kyyninen rakkauden suhteen ja katkera siitä, että hänet jätettiin lupauksista huolimatta. Nyt hän ei halua antaa mitään lupauksia, koska niillä ei ole mitään arvoa hänen mielestään.
"Jos kyse on tästä silloin sä olet se tarinan pahis joka ei etsi tasaveroista kumppanuutta. Katsos, jos hän ei pysty niin silloin se olet sinä joka pystyy. Se ei ole välttämättä mukavaa tai antoisaa tai reilulta tuntuvaa - mitä sitten? "
Sitä sitten, että minä petyn... ja se ei todellakaan ole mukavaa eikä antoisaa eikä reilua. Vastavuoroisuuden puuttuessa näitä pettymyksiä kerääntyy ja kasaantuu ja oma jaksamiseni ja uskomiseni suhteeseen vähenee päivä päivältä ja elämäni tuntuu kurjalta. Se on seuraus tästä.
"Rakastamaan häntä että hän voi uskoa rakkauteen koska se on rakkaus on tosi. Sitä hän ei voi kiistää. "
Toki voi kiistää aina silloin kun minä en jaksa ja hän kääntää selkänsä minulle ja loukkaannun lisää.
"Trauman avain on sinulla ja sinä olet ainoa joka voi valita käyttää sitä avainta."
Mielestäni avain trauman purkamiseen on hänellä itsellään, minä voin vain auttaa ja tukea sen purkamisessa.
"Sä lähinnä vaikutat kuitenkin virittelevän vangille jonkinlaista "vapaudenansaitsemiskoneistoa" jolla epäilemättä ei ole lopulta mitään rajaa siinä kuinka paljon se sinua hyödyttäisi ilman että sun tarvii riskeerata yhtään mitään. "
Tätä en oikein ymmärtänyt. Voisitko ystävällisesti tarkentaa lausettasi.
""Jos kyse on tästä silloin sä olet se tarinan pahis joka ei etsi tasaveroista kumppanuutta. Katsos, jos hän ei pysty niin silloin se olet sinä joka pystyy. Se ei ole välttämättä mukavaa tai antoisaa tai reilulta tuntuvaa - mitä sitten? "
Sitä sitten, että minä petyn... "
Eli sinäkään et luota rakkauteen. Kyynisyyskö teitä yhdistääkin?
"Tätä en oikein ymmärtänyt. Voisitko ystävällisesti tarkentaa lausettasi. "
Tarkennetaan: Velvoitat häntä noudattamaan omaa pelkoasi ja epäuskoasi vaikka hän on asiassa teistä kahdesta heikompi.
Unohda se mies ellet pysty parempaan. Sillä tavalla et aiheuta enempää vahinkoa koska olet vain yksi "niitä naisia" listalla. Hän tarvii sellaisen joka uskoo rakkauteen enemmän kuin pelkoihinsa.
siihen ettet sä voi sanoa sille että goodbye?? Kiristääkö se sua jotenkin?
"Ei jaksa enää panostaa naisiin kun aiemmat suhteet ovat menneet kiville"
"Ei jaksa enää panostaa naisiin kun aiemmat suhteet ovat menneet kiville"
Mies ei todennköisesti ole kovin kiinnostunut sinusta.. Jos olet reehellinen, niin mikä sinusta tekisi kiinnostavamman kuin muista naisista?
Hyvä kysymys.
Olen itsekin miettinyt sitä, ettei hän rakasta minua tai ole riittävän (omasta mielestäni) kiinnostunut minusta. Mutta hän kuitenkin haluaisi, että muutan hänen luokseen, on esitellyt minut lapsilleen ja vanhemmilleen ja on omassa valmiustilassaan valmis kasvamaan ja muuttamaan omia ajatusmallejaan mahdollisesti ajan kanssa... Ehkä olet kuitenkin oikeassa siinä, ettei hän ole riittävän kiinnostunut minusta...
Miksi olisin kiinnostavampi kuin muut naiset?
Sekin on erinomainen kysymys :)
Minulla on ehkä enemmän kärsivällisyyttä kuin keskivertonykynaisella ja tunteistani johtuen en ole valmis heittämään hanskoja kehään ensimmäisen vastoinkäymisen vuoksi. Olen halukas kasvamaan ja kehittymään itsekin ihmisenä ihmissuhteessa vaikkei se jatkuisi koko elämää, koska ymmärrän että se parantaa omia ja toisen mahdollisuuksia onnellisempaan ja parempaan elämään tulevaisuudessa. Henkisten vahvuuksien lisäksi, tai lisänä, seksi kanssani on avointa, vapaata, hauskaa ja emotionaalisesti tyydyttävää. Suhtaudun myös hänen lapsiinsa ystävällisesti ja kannustavasti, t.s. en koe, että hänen lapsensa olisivat taakka parisuhteessa vaan kiva ja rikastuttava lisä. Mutta ydinasia on kuitekin tämä kahden ihmisen välinen suhde.
Työnarkomaanin yhteishuoltajaisän mahdollisuudet hyvään parisuhteeseen ollenevat varsin vähäiset, ehkä siksi hän haluaa yrittää pitää kiinni naisesta, joka jollain tasolla sopeutuu hänen elämäänsä? Tärkeimpinä asioina kun kuitenkin tulevat materialistiset asiat eli rahan hankkiminen ja lasten elämässä oleminen. Tärkeiden harrastusten (l. ne, jotka hänen mielestään auttavat rentoutumaan rankasta elämästä) jälkeen näyttää tulevan mahdollisesti uusi nainen eli minä.
Edelleen vastauksena siihen että miksi olisin kiinnostavampi kuin muut naiset... Varmaan siksi, että olisin valmis suurempiin kompromisseihin kuin suurin osa muista hänen tapaamisistaan naisista ja traumasta johtuen hän ei mahdollisesti tunne, että yrittäsiin hyötyä hänestä... Mutta onko tämä oikea perusta parisuhteelle, sitä en tässä sekavassa tilanteessa osaa sanoa, sillä en itsekään ole täysin vapaa menneisyyden kokemuksista. Itse tarvitsisin myös turvallisuutta ja uskoa huomiseen...ehkä tässä suhteessa toistan taas kerran omaa traumaani ja vahvistan omia kokemulsiani ja minä tulen olemaan yksi "niitä naisia" hänen elämässään ja hän yksi "niitä miehiä" omassa elämässäni.
Kaikkein parhaimmassa tapauksessa pystymme oppimaan, ymmärtämään ja kasvamaan omien traumojemme ylitse ja jatkamaan elämäämme yhdessä tai erikseen ehyempinä ihmisinä...
Ihan fiksulta naiselta vaikutat ja itse en miehenä esittelisi ei-vakavasti ottamalleni naiselle lapsiani ja vanhempiani. Olette tunteneet vasta vähän aikaa joten molemminpuolinem luottamus taitaa olla vielä hakusessa ja molemmat näyttävät etsivän todisteita siitä että toinen voisi olla tosissaan tämän suhteen suhteen.
Vastavuoroisuus on tärkeää ja siitä pitää puhua. Aina ei voi ymmärää että toinen kokee antaneensa paljon enemmän kuin itse. Traumat ja parisuhdeongelmien selvittäminen on vaikeampaa mihelle kuin naiselle. Asioille pitää voida tehdä jotakin, se on miehen tapa toimia. Tunteet ovat vaikea käsitellä vaikka niitä olisikin, ne ovat monimutkaisia.
Jokainen mies haluaa naisen, joka hyväksyy miehen sellaisena kuin hän on. ja miehet haluavat hyvän suhteen ja ovat valmiita tekemään paljonkin asioiden eteen jos vaan kerrotaan mitä ja jos yhteinen sävell löytyy. Mies haluaa olla rakastettu ja rakastaa, näin se vaan on.
Miehet ovat yksinkertaisia ja naiset monimutkaisia, tarvittaisiin sanakirja ja tulkintaopas kahden sukupuolen välille. Kuitenkin molemmat haluavat olla onnellisia toistensa kanssa. Minä ainankin vaimoni kanssa vaikka välilllä on vaikeaa ymmärtää.
No prkle. Mitä sitä kärvistelemään. Yhteen vaan vaikka puolen vuoden sopimuksella ja sitten naimisiinn tai ero, sittenhän tiedätte molemmat eikä tarvitse ihmetellä.
Varmasti selviää että selviättekö arjen haasteista ja onko suhde kestävä. Kunnon avioehton ja testamentin sopiminen pitää myös ottaa huomioon jos ja kun sitoudutte. Onnea.
Taidat vaatia liikaa mieheltä joka on kokenut kovia, kuten Kukkomis jo totesikin.
Mies on pettynyt ja saanut turpiinsa ihmissuhteissa eikä jaksa uskoa että juuri teidän suhteenne olisi se joka kesäisi lopunelämän. Ei hänellä ole takuita siitä eikä itsekään voi niitä antaa. Ajatteli varmaan antaneensa jo edellisiiä suhteissa mutta nyt jo ymmärtää ettei takuita ole. Ei luota omaan antamis- ja jaksamisykyyn eikä sinunkaan.
Ainoa mahdollisuus jos haluat katsoa mihin suhteenne johtaa on vaan elää eteenpäin ja antaa mitä itse voit siinä suhteessa ettet tunne antaneesi liian paljon enemmän kuin toinen. Anna vähemmän ja katso mitä mahdollisesti saa. Ehkä annoit liian pajon tilanteeseeen nähden ehkä et ymmärrä mistään mitään ja Kukkomies on oikessa, että "Velvoitat häntä noudattamaan omaa pelkoasi ja epäuskoasi vaikka hän on asiassa teistä kahdesta heikompi."
Ehkä ja toivottavasti olet se vahvempi joka saa ja pystyy elämään vähemmän saamisen kautta ja joku päivä hän vastaa sinun tarpeisiisi, mitkä vastaavat sinun ajatuksiasi onnellisista elämästä. Elämä on aina riskin ottamista ja usein odottamista siitä, että panostuksemme kantavat hedelmää. Varmuutta ei ole odotuksen hetkellä mistään- (tämä pätee kaikissa asioissa!)
Ei sano rakastavansa mutta haluaa yhteistä tulevaisuutta.
- Mies hakee varmuutta siitä, että olet se oikea jonka kanssa voi edes yritttää elää loppuelämä huolimatta rakkauden kestävyydestä. Kiville menneet suhteet kertovat ettei hän jaksa vaikka haluaisi uskoa että suhteet kestävät. Rakkaudesta on ihan varmasti puhuttu aikaisemminkin mutta hän on nähnyt ettei noilla sanoilla ole merkitystä.
Varmasti hän on kyyninen rakkaus -sanan suhteen kun on pettynyt niin monta kertaa. Et varmaan itsekään voi sataprosenttisesti voi taata hänelle, että suhteenne kestää hamaan tulevaisuuteen?? Varsinkin jos tunnet niin paljon ahdistusta että kirjoitat tänne.
Haluaa toisen aikuisen helpottamaan elämäänsä ja seksuaalisiaan tarpeitaan? Jakamaan yhteishuoltajana talouden kuluja ja vastuuta?
- Ihan varmasti näillä järkipeäisillä ajatuksilla on sijansa uuden ihmissuhteen luomisessa. Seksuaaliset tarpeet ovat tärkeitä kaikille, tulipa tyydytys mistä vain. Yksinhuoltajan tai jaetun huoltajuuden kulut ja vastuut ovat niin isot, että sitä vaan toivoisi että oma uusi puoliso edes jotenkin ottaisi osaa tai huomioisi lapset jollain tavoin, sillä ovathan ne osa tulevaa tai olevaa yhteiselämää. Alussa edes emotionaalisesti ja myöhemmin yhteiselämän vakiintuessa ja tahdon mukaan myös taloudellisesti ehkä.
Itse yhteishuoltajana olen kohdannut naisia, joile on vaikeaa ymmärtää miehen vastuunottamaista lapsista täsysipainoisesti, ja ettei kuvio ole helppo. Mutta kun oikeat ihmiset löytävät toisensa niin niin parisuhde voi toimia hyvin.
Voi kuulostaa "pahalta", mutta helpompaa on jos vain toisellla on jälkikavua edellisistä liitoista mutta se vaatii erittäin paljon lapsettomalta osapuolelta, muttei pidä myöskään unohtaa että se parhaimmillaan antaa paljon sellaista mitä ei lapsettomalla ole omassa elämssään.
Loppujen lopuksi lapseton on kuitenkin se joka ns. määrää missä mennään tunnetsolla lapsien kanssa. Eli minkälaisen suhteen hän on valmis rakentamaan toisen naisen lasten kanssa.
Lasten biologisena vanhempana sitä toivoo aina ensisijaisesti lasten parasta, se on tärkeintä. Mutta yksinäisyydessään sitä on valmis monenlaisiinkiin omiin henkilökohtaisiin järjestelyihin...sen olen huomannut omassa elämässäni.
Lukematta muiden vastauksia mielestäni miehesi logiikka on rakastaa niin kuin vain mies voi omista lähtökohdistaan huolimatta tai huolien. Turpiin on tullut, mutta elämä jatkuu ja mies tarvitsee naisen. Niin kuin nainen tarvitsee miehen. Jos hän ei sano ääneen rakastavansa niin katso tekoja, se on miehen totuus. Pettynyt on mutta ei lopullisesti jos vielä jaksaa naista elämässään. Voi parhaimmillaan muuttua parhaaksi itsekseen ja pahimmillaan itsekkääksi pahimmakseen.