Mistähän mahtaa johtua, että aika monesta miehestä (ainakin tällä nettipalstalla) saa sellaisen vaikutelman, että heidän mielestään heillä (tai miehillä yleensäkin) on oikeus vaatia naiselta mitä vaan mahdottomuuksia ja täydellisyyttä. Mutta jos nainen vaatii yhtään mitään mieheltä, niin se on sitten ihan kauheaa ja liikaa vaadittu...
Ja nämä tasojutut ovat mielenkiintoisia. Aina väitetään, että naiset kuvittelevat liikaa omasta tasostaan. Mutta mistähän oikein voi johtua, että joka ikinen mies kuvittelee olevansa samaa tasoa niiden kauneimpien nuorten naisten kanssa.
T: Eräs nainen, joka on päättänyt katkeroitua tietäessään, että ei tule koskaan olemaan tarpeeksi kaunis ja täydellinen näille suomalaisille nirppanokkamiehille
Ja nämä tasojutut ovat mielenkiintoisia. Aina väitetään, että naiset kuvittelevat liikaa omasta tasostaan. Mutta mistähän oikein voi johtua, että joka ikinen mies kuvittelee olevansa samaa tasoa niiden kauneimpien nuorten naisten kanssa.
T: Eräs nainen, joka on päättänyt katkeroitua tietäessään, että ei tule koskaan olemaan tarpeeksi kaunis ja täydellinen näille suomalaisille nirppanokkamiehille
Vastaukset 40
Vanhimmat
"Ja nämä tasojutut ovat mielenkiintoisia. Aina väitetään, että naiset kuvittelevat liikaa omasta tasostaan. Mutta mistähän oikein voi johtua, että joka ikinen mies kuvittelee olevansa samaa tasoa niiden kauneimpien nuorten naisten kanssa.
T: Eräs nainen, joka on päättänyt katkeroitua tietäessään, että ei tule koskaan olemaan tarpeeksi kaunis ja täydellinen näille suomalaisille nirppanokkamiehille"
On täysin totta että sekä miehet että naiset kuvittelevat liikoja itsestään. mutta kyllä silti väittäisin, että liikojen kuvitteleminen itsestään on nimenomaan naisten helmasynti. miehet kyllä palautetaan ruotuun melko kylmästi, sensijaan naiset eivät juurikaan yritä iskeä, eivätkä siis saa juurikaan suoraa negatiivista palautetta.
Ja tärkeässä roolissa tässä on vielä nimenomaan se asia että naisista on aina ja jokapaikassa pulaa. Jos vähänkään siedettävän näköinen nainen jossain ylipäätänsä tulee yleisille parisuhdemarkkinoille( eikä siis mene jo 'tiskin alata' käyttöön) niin häntä heti sata miestä jahtaa, joista suurin osa on viälä hyvin naisia käsittelemään tottuneita panomiehiä. Suurin osa naisista arvioi oman tasonsa juurikin tältä tällaiselta pohjalta. Tähän sitten tulee vielä naistenlehdet psykologiseeraukssineen jotka ilmeisesti nekin vielä päätyvät tukeman tätä tällaista naisen mielikuvaa itsestään ja tasostaan.
En tiedä miten on nykyään kun en ole enää aikoihin ravintoloissa käynyt, mutta ainakin ennen portsaritkin estivät useilta miehiltä jo pääsynkin ravintolaan. Siis portsarit suhtautuivat moniin miehiin kuin johonkin aivan paska-saastaan sen enempää heistä tietämättä eikä edes miesten ulkoista olemusta paljon arvostettu. Kaikille naisille(ainakin jos vähänkään siedettävän näköisiä olivat) puolestaan jotka vaivautuivat ravintolaan tulemaan portsarit kumarsivat syvään ihan riippumatta siitäkään paljonko nämä naiset rahaa ravintolassa käyttivät
Olen huomannut saman ja olen täysin samaa mieltä . Uskomattomia vaatimuksia " täydellisiltä miehiltä " ?
Pitää olla hoikka, kauriinsilmäinen, kokematon neitsyt mutta kuitenkin osaava, rakastava, siveä sillä
jos olet " langennut antamaan ", saat horon, lutkan tms. nimityksen.
Pitää olla määrätyn värinen ja rintojen oltava ehdottomasti pystyt ja kiinteät, uuman hoikka.
Pukeutumisessa pitää noudattaa asiallisuutta, korkokengät ja halkiohame, mieluummin tietysti sexyt
verkkosukat eikä missään nimessä toppatakkia/housuja, vaikka olisi kuinka kylmä. Mieluummin upea turkki. Hui hai ! Kuvitelkaa nyt hieno lady turkissaan ja tällättynä, mies verkkareissaan, maha roikkuen,
epäsiistit hiukset ja parta ajamatta, lenkkarit jaloissaan, mäyräkoiraa kantaen . E i i i ... !!!
Älä missään nimessä katkeroidu, ei kannata ! Nämä täydelliset nettiadonikset osaavat vaatia.
Kannattaako näiden takia ? EI ! Se aito, järkevä ihku oikea sulle voi löytyä vaikka kassajonosta tai
mistä tahansa . Tsemppiä, et todellakaan ole yksin ajatuksinesi !
"Älä missään nimessä katkeroidu, ei kannata ! Nämä täydelliset nettiadonikset osaavat vaatia.
Kannattaako näiden takia ? EI ! Se aito, järkevä ihku oikea sulle voi löytyä vaikka kassajonosta tai
mistä tahansa . Tsemppiä, et todellakaan ole yksin ajatuksinesi ! "
Tuon kun muistaisikin ja jaksaisi pitää mielessään. Sitä vaan niin helposti alkaa epäilyttää, että kaikki -tai ainakin suurin osa- sinkkumiehistä ajattelee samalla tavalla. (Ne miehet jotka eivät näin ajattele, ovat onnellisesti parisuhteessa)
No, ei todellakaan. Täällä tuntuu meuhaavan tietty ryhmä jotka odottavat ja haaveilevat siitä sadun prinsessasta. Arki ja todellisuus on päässyt useimmilta jo aika kauas.
"No, ei todellakaan. Täällä tuntuu meuhaavan tietty ryhmä jotka odottavat ja haaveilevat siitä sadun prinsessasta. Arki ja todellisuus on päässyt useimmilta jo aika kauas."
Naisethan niitä prinsessasatuja rakastavat ja toivovat, ei miehet.
Kyllä nämä nykyajan pullamössö-pojat on niitä prinsessoja vailla.
"Mistähän mahtaa johtua, että aika monesta miehestä (ainakin tällä nettipalstalla) saa sellaisen vaikutelman, että heidän mielestään heillä (tai miehillä yleensäkin) on oikeus vaatia naiselta mitä vaan mahdottomuuksia ja täydellisyyttä. Mutta jos nainen vaatii yhtään mitään mieheltä, niin se on sitten ihan kauheaa ja liikaa vaadittu..."
Osa nyt hieman aivopiereskelee kun ovat pettyneitä naisiin ja osaksi katkeroituneita.
Siitä ei kannata arvioida yleisesti miesten vaatimuksia naiselle eikä myöskään monien näiden edes katkeroituneiden miesten odotuksia.
"Ja nämä tasojutut ovat mielenkiintoisia. Aina väitetään, että naiset kuvittelevat liikaa omasta tasostaan. Mutta mistähän oikein voi johtua, että joka ikinen mies kuvittelee olevansa samaa tasoa niiden kauneimpien nuorten naisten kanssa."
Miehet eivät niin tee ja aika monesti mies oppii aika nopeasti miten käy. Valitettavasti naiset arvioivat tasonsa väärin usein sen takia koska minkätasoiset miehet tahansa saattavat seksin merkeissä olla kiinnostuneita naisista mutta eivät muuten.
Samoin media (jota muuten naiset ohjaavat) näyttää ruokkivan naisille eniten mallia siitä millainen naisen tulisi olla sekä myös miehen.
Tällöin keskivertomies alkaa näyttää helvetin epähaluttavalta ja tylsältä puhumattakaan vielä vaatimattommman oloisista (ja varsinkin näköisistä) miehistä.
"
T: Eräs nainen, joka on päättänyt katkeroitua tietäessään, että ei tule koskaan olemaan tarpeeksi kaunis ja täydellinen näille suomalaisille nirppanokkamiehille"
Katkeroituminen tapahtuu ihan automaattisesti monella, ei siihen päätöksiä tarveta.
Toisaalta naisena sinun on helppo tehdä niin että laihdutat ihannemittoihin (ei liian hoikaksi mutta normipainoiseksi) sekä pikkaisen katsot sitä omaa tyyliäsi. Sitten alkaa jo helpottamaan. Sen jälkeen laitat itseäsi esille tai alat jopa itse aktiiviseksi miesten kanssa. Mahdollisuutesi parantuvat huomattavasti. Tuossa vaiheessa tosin taas todennäköisesti yliarvioit tasosi ja sitten edes ne keskivertomiehet eivät kelpaa. Sitten alat katkeroitumaan siitä kun he entistä paremmat miehet (joiden tasolla kuvittelet olevasi) eivät sinua huoli.
Valitettavasti samaa ei voi aina sanoa miesten mahdollisuuksista. Esimerkiksi jos mies on poikamaisen näköinen tai hieman rumahko yhdistettynä kokemattomuuteen sekä "tekniseen" ylijärkevään ajatteluun, eikä käytä alkoholia niin mahdollisuudet ovat aika surkeat. Käytännössä koko elämä pitäisi laittaa uusiksi jotta onnistaisi.
Omalla kohdalla olen huomannut että paskan näköinen naamani, sosiaalisten piirien pienuus (vaikka olen silti sosiaalinen ja puhelias) sekä tietynlainen "jäykkyys" luonteen osalta yhdistettynä että kohtelen naisia ihmisinä enemmän kuin iskettävinä naisina niin lopputulos on yleensä aika huono. Sitten kun ei ole ihan perussuomimieskään niin...kiinnostus on vähäistä.
Tällöin monen mielestä se että odotan naiselta normaalipainoa, samankaltaisia harrastuksia sekä lapsettomuutta ovat "liikaa".
En koskaan uskonut tasoajatteluun enkä arvioi ihmisiä sillä tavoin mutta sinkkumarkkinoilla tuosta ajattelutavasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Naisia kun ei miehen tule kohdella yksilöinä vaan massana jota vikitellään sitä että naisia yritetään iskeä lähes joka paikassa. Siten kokemus kasvaa ja suosio nousee. Mies ei voi siis olla romanttinen ja "odotella" sitä oikeaa.
Itsestäni voin sen sanoa että kun on nähnyt ihmissuhteiden paskamaisuutta liikaa (ei pelkästään omalla kohdalla) niin luotto on mennyt naisiin ja usko rakkauteen samoin. Toisaalta en voisi kuvitella olevani naisen kanssa joka tuntuu "väärältä" mutta ehkä tietty hyväksikäyttävä asenne ja "valitsen mieluummin sen kauniin naisen pantavaksi kuin odotan vähemmän kaunista rakastamaan" on ehkä ihan hyvä lähtökohta...
Siis on ehkä ihan hyvä lähtökohta jos ylipäätään aikoo löytää naisen elämäänsä vaikkei tästä eritoten välittäisi paitsi ehkä seksimielessä.
Jostakinhan sitä täytyy luopua ja jos ei löydy sopivaa niin varmaan ensimmäisenä taidan luopua siitä luonnepuolesta ja etsiä mahdollisimman hyvän näköisen naisen joka kiinnostuu.
Sinulle sanoisin että älä lopeta ennenkuin lihava nainen laulaa ja jos olet se lihava nainen, laihduta. :D
"Omalla kohdalla olen huomannut että paskan näköinen naamani, sosiaalisten piirien pienuus (vaikka olen silti sosiaalinen ja puhelias) sekä tietynlainen "jäykkyys" luonteen osalta yhdistettynä että kohtelen naisia ihmisinä enemmän kuin iskettävinä naisina niin lopputulos on yleensä aika huono. Sitten kun ei ole ihan perussuomimieskään niin...kiinnostus on vähäistä."
"Jostakinhan sitä täytyy luopua ja jos ei löydy sopivaa niin varmaan ensimmäisenä taidan luopua siitä luonnepuolesta ja etsiä mahdollisimman hyvän näköisen naisen joka kiinnostuu."
Jos iskisit päätäsi seinään niin olisiko tulos parempi?
"Jos iskisit päätäsi seinään niin olisiko tulos parempi?"
Vihjaatko etten saa ketään vai?
Muuten en oikein ymmärrä kommenttiasi. Ja olet väärässä. :D
"Omalla kohdalla olen huomannut että paskan näköinen naamani, sosiaalisten piirien pienuus (vaikka olen silti sosiaalinen ja puhelias) sekä tietynlainen "jäykkyys" luonteen osalta yhdistettynä että kohtelen naisia ihmisinä enemmän kuin iskettävinä naisina niin lopputulos on yleensä aika huono."
Niin, no. Olen nainen ja ongelma on sama. Mitä opimme tästä?
En oikeastaan tiedä, mitä sinä tarkoitat luoteen "jäykkyydellä", mutta itselläni se on sellaista sosiaalista jäykkyyttä, eli juttelen kyllä ja olen ystävällinen muille, mutta mikään kovin sulavapuheinen en ole... ja huumorintajuni ei ole parhaimmillaan vieraiden kanssa, eli joko se menee täysin lukkoon tai sitten ampuu yli. Joten yritän olla vitsailematta ollenkaan.
Olen tarkkaillut tätä ilmiötä kuitenkin itsessäni ja muissa ja huomannut, että tämä on yleensä se ydinongelma. Siis se alkaa jo ihan oman sukupuolen keskuudessa. Monasti olen tavannut kivoja naisia, joitten kanssa olisin halunnut ystävystyä, mutta minusta saa tahtomattani etäisen ja epäluontevan kuvan, vaikka kuinka yrittäisin muuta, ja se on turhauttavaa. Huomaan, että tärkein käännökohta tapahtuu siinä, kun toisen ihmisen päässä selvästi kytkeytyy päälle sellainen vaihde, että "apua, täytyy olla tolle ystävällinen kun sekin on, mutta mitä mä oikein osaan sille sanoa". Siitä kohdasta lähtien minkään todellisen yhteyden ja sielujensympatian syntyminen on aika lailla mahdotonta.
Oikeastaan minua harmittaa nämä menetetyt tilaisuudet potentiaalisten ystävien kanssa (yleensä naisten, mutta lukeutuu näihin miehiäkin) ehkä enemmän kuin mitkään menetetyt potentiaaliset rakastetut, koska näen niin selvästi, mikä menee pieleen, ja silti en pysty korjaamaan sitä itsessäni. Miehet, joista olen ollut kiinnostunut, ovat ihan eri juttu. Asia harmittaa ja hävettää eri tavalla, joten minulla ei ole kauhean selkeää mielikuvaa siitä, mikä menee pieleen; mutta luultavasti asian ydin on sama.
Olen kyllä tarkkaillessani muita huomannut, että monien iskuyritykset kaatuvat juuri tällaiseen. Kyse ei minusta olisi siitä, että ihmisen päällä on jokin "ISKEMISEEN SOPIMATON"-leima, vaan siitä, että jos ei pysty kytkemään päältä tuota kuvailemaani jäykkyyttä ei-iskemistilanteissa, niin ei se kyllä niissäkään tapahdu. Tällaista ongelmaa ei välttämättä edes huomaa itsessään - minullakin kesti monta vuotta, ennen kuin opin puolueettomasti arvioimaan käytöstäni - ja se "apua mitä mä tolle sanon" -vaihde on kuitenkin tahaton reaktio, eikä se ole vastapuolen vika.
Tämä nyt ei välttämättä sovi sinuun yhtään, "asioita joista tulisi", mutta moniin kuitenkin. Itseeni ainakin.
(Toiseksi viimeinen kappale on hiukan epäselvä... siis tarkoitin, että jos ei pysty kytkemään päältä tietynlaista epäluontevuutta normaalitilanteissa, niin ei se itsestään kytkeydy pois iskemistilanteissakaan. Ja siis: se "apua mitä mä tolle sanon"-vaihde on tahaton reaktio, eikä se ole näin reagoivan itsensä syy.)
Kuvailet osittain samaa ongelmaa...
Sitä yritin lähinnä sanoa että miehellä tuo vaiheen laittaminen päälle on tärkeämpää koska hänen tulee olla se aktiivinen liikkeelle paneva ja pitävä voima. Mieheltä myös odotetaan jopa enemmän kuin ulkonäköä sitä että hän tuo "potentiaaliaan" esille olemalla se iskevä.
Oma ongelmani koskee tosin sitä että itse olen tuntenut liikaa ehkä naisia aina niin serkuista, siskoon ja kavereina joten osaan vitsailla jopa naisten keskellä vaikka mitä mutta sitten kun pitäisi siirtyä siihen iskemiseen niin palaudun siksi jäykäksi ihmiseksi joka ei oikein osaa sanoa mitään. Kysymys ei ole jännityksestä koska saatan olla täysin rauhallinen mutta ei vain luonnistu. Aivan kuin peukola jäykistyisi yhtäkkiä rullatessa sytytintä vaikka muulloin liekki leimahtaa aina palamaan. Joissakin sosiaalisissa tilanteissa vain muutun tuollaiseksi ja se näyttää iskevän juuri silloin kun on se huonoin aika.
Sikäli koen myös samaa eli että kun ajattelen ihmisistä yksilöinä niin ihan ystäväpohjalta monia mielenkiintoisia naisia ja miehiäkin on jäänyt tutustumatta kun olen mokannut jotain. Siis en tietoisesti vaan jotenkin on sen sujuvan minän tilalla ollut taas se jäykkä minä joka ei ole toiminut kuten pitäisi toimia. Nämä kaksi erillistä ihmistä eivät tunnu koskaan sulautuvan yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi.
Kuvittelin joskus että ajan myötä asia muuttuisi jossa olin tietysti väärässä. Saan kuulostamaan itseni usein niin tylsän asialliselta jonkun naisen seurassa johon haluaisin lähemmin tutustua. Jos tuota odotusarvoa ei ole niin sitten saatan jopa flirtata naisen kanssa tietyllä tavoin mutta eihän se johda mihinkään sitten kuin kaveruuteen koska en yritä iskeä häntä. Toisaalta minusta on tullut aivan umpisokea kaikille signaaleille onko joku kiinnostunut minusta oikeasti vai ei.
Toisaalta kun on todistanut nykyisiä ihmissuhteita myös ulkopuolelta niin jotenkin se maalikaan ei niin kiinnosta enää jotta olisi sitä sisäistä paloa yrittää. Ja kuten sanoin kun sopivaa joka kiinnostaisi eri tavoin (ei erityisen nättiä mutta jotakin sinnepäin, ei erityisen älykästä mutta ajattelevaa jne.) niin taidan jatkossa keskittyä vain valitsemaan jonkun pintapuolisen kriteerin perusteella iskettävät kuten vaikkapa että joku näyttää seksikkäältä. Ehkä pinnallista mutta toisaalta eipä nuo ihmissuhteet kenelläkään näytä kestävän pitkään joten parempi panna kuin palaa.
"Niin, no. Olen nainen ja ongelma on sama. Mitä opimme tästä?"
Varmaan jotakin muttei maailma muutu joten ei sillä ole väliä.
Ongelma(mme) on siis jonkinlainen sosiaalinen estyneisyys tietyissä tilanteissa, jonkinlainen ristiriita ulkoisen ulosantimme ja sisäisen maailmamme välillä.
"Ongelma(mme) on siis jonkinlainen sosiaalinen estyneisyys tietyissä tilanteissa, jonkinlainen ristiriita ulkoisen ulosantimme ja sisäisen maailmamme välillä."
Kiitos. Tässähän se on kiteytettynä!
Yksi turhauttavimmista tilanteista on ehkä sekin, kun jos "oikea minä" tulee välähdyksittäin esille, mutta sitten taas heti se "väärä minä" esille. Joskus pelkään, että minusta saa jotenkin häiriintyneenkin kuvan... huoh.
Minä en kyllä pystyisi olemaan yhtään sulavampi, jos rupeaisin yrittämään iskemään miehiä pintapuolisin kriteerein, mutta lykkyä tykö sinulle. Toisaalta jos ottaisi mukaan sellaisen hälläväliä-asenteen, ettei yhtään välittäisi millaisen kuvan oikeastaan antaa, niin se voisi tavallaan auttaa. Tulisi edes jotain persoonallisuutta kehiin.
"Mieheltä myös odotetaan jopa enemmän kuin ulkonäköä sitä että hän tuo "potentiaaliaan" esille olemalla se iskevä."
Niin. Toisaalta "potentiaalin esilletuominen" on jotain, mitä pitäisi pystyä itse kehittämään. Minä en "pysty" tietoisesti parantamaan sosiaalista ulosantiani, kuten et ilmeisesti sinäkään, mutta luultavasti jokin keino olisi, me emme vain ole sitä löytäneet. En usko, että itseään ei pystyisi muuttamaan sisäisesti. Minäkin olen muuttunut vuosien varralla tietoisesti paljon, en vaan tässä yhdessä asiassa ole onnistunut.
Ulkonäölle taas on usein vaikea tehdä mitään. Ei laihdutuskuuri, meikkikerros ja silikonirinnat tee kaikista naisistakaan viehättäviä, varsinkaan jos se "oikea minä" ei ole tuollainen. Mielestäni kurjempi ajatus on se, että nainen voisi vain luottaa pärstävärkkiinsä (jos sellaista on) ja odotella sitten. Onhan se tunnettua, että naisen on vaikeampi säväyttää silkalla säihkyvällä persoonallisuudellaan. Mutta vaikka en itse edes tunnu pystyvän saamaan oikeata minääni esille, niin mieluummin minä hurmaisin persoonallisuuteni voimalla kuin korjailisin pakkomielteisesti kauneusvirheitä itsessäni.
Mutta joo, ei tämä mikään sukupuolten kärsimysolympialaiset ole. Kukin vaan yrittää parhaansa, ja jossain surullisissa tapauksissa ei mistään tule silti mitään.
"kun jos "oikea minä" tulee välähdyksittäin esille, mutta sitten taas heti se "väärä minä" esille"
Korjaus: siis "väärä minä tilalle", eikä "esille". (Jompikumpi minäni on myös melkoinen pilkunviilaaja...)
joka kiinnostuu vain normaalipainoisista naisista? Miksei ylipainoinen mies kelpaa sinulle? Miksi vaadit itseäsi tasokkaampaa miestä?
Er... en? Itse asiassa olen hiukan alipainoinen nainen, enkä lähtisi vartalossani muuttamaan mitään. En hankkisi silikonejakaan, kaikki ruumiinosat miellyttävät omaa silmää ihan tarpeeksi, kiitos.
Miten tämä nyt liittyy asiaan? Noissa laihdutuskuuri-, meikki-, yms. jutuissa tarkoitin naisia yleensä. Ainakin tällä palstalla aina naisille sanotaan, että älä valita vaan laihduta niin saat miehen, tietämättä kyseisen naisen ulkonäöstä mitään.
En myöskään omista "tasovaatimuksistani" ole sanonut yhtään mitään. Tässä on tietääkseni puheenaihe ollut ihan toinen.
"Minä en kyllä pystyisi olemaan yhtään sulavampi, jos rupeaisin yrittämään iskemään miehiä pintapuolisin kriteerein, mutta lykkyä tykö sinulle. Toisaalta jos ottaisi mukaan sellaisen hälläväliä-asenteen, ettei yhtään välittäisi millaisen kuvan oikeastaan antaa, niin se voisi tavallaan auttaa. Tulisi edes jotain persoonallisuutta kehiin."
Tuota juuri tarkoitin.
Aloitteita oikeastaan alkaa olla aika helppo tehdä jo mutta ne on vain niin auttamattoman jäykkiä usein ettei tahdo syntyä mitään. Mutta jos suhtautuu naiseen kuin lihan palaan niin jospa se siitä. Itse kyllä sanoisin että se persoonallisuus nimenomaan siitä vähenee kun tavallaan sulkee pois kaikki odotuksensa.
"Niin. Toisaalta "potentiaalin esilletuominen" on jotain, mitä pitäisi pystyä itse kehittämään. Minä en "pysty" tietoisesti parantamaan sosiaalista ulosantiani, kuten et ilmeisesti sinäkään, mutta luultavasti jokin keino olisi, me emme vain ole sitä löytäneet. En usko, että itseään ei pystyisi muuttamaan sisäisesti. Minäkin olen muuttunut vuosien varralla tietoisesti paljon, en vaan tässä yhdessä asiassa ole onnistunut."
Olen kyllä pystynyt muokkaamaan mutta ongelma on siinä että ihan se perusluonne haraa vastaan eli se rataspyörä on pikkaisen liian kankea että sopisi siihen toisen rataspyörään. Pelkkä öljyäminen ei auta vaan tilalle pitäisi vaihtaa ratasta.
"Ulkonäölle taas on usein vaikea tehdä mitään. Ei laihdutuskuuri, meikkikerros ja silikonirinnat tee kaikista naisistakaan viehättäviä, varsinkaan jos se "oikea minä" ei ole tuollainen. Mielestäni kurjempi ajatus on se, että nainen voisi vain luottaa pärstävärkkiinsä (jos sellaista on) ja odotella sitten. Onhan se tunnettua, että naisen on vaikeampi säväyttää silkalla säihkyvällä persoonallisuudellaan."
Niin. Kyllä mielestäni ulkonäköä on helpompi muuttaa kuin sitten tuota luonnepuolta. Tuo laihdutus ohje on aika helppo lopulta ja samalla voi saada iloista energisempää mieltä vaikkapa liikunnan kautta. Ehkä puhun siitä koska minulle se on tärkein piirre naisen ulkonäössä.
Naisen tulisi saada hieman hymyä naamaan ja katseita miesten suuntaan niin miehet usein tulevat suorittamaan tehtävää siitä eteenpäin. Paljon vaikeampaa on sitten tarkkailla itseään ja suorittaa omia tekojaan ja miettiä että miten tässä nyt tulisi toimia että toimii tarpeeksi luontevasti tilanteeseen nähden.
"Mutta vaikka en itse edes tunnu pystyvän saamaan oikeata minääni esille, niin mieluummin minä hurmaisin persoonallisuuteni voimalla kuin korjailisin pakkomielteisesti kauneusvirheitä itsessäni."
Niin minäkin etsisin mieluummin naisia persoonan ja sopivuuden perusteella kuin ulkoisen olemuksen mutta kun eivät ne minua kiehtovat persoonat minusta ole kiinnostuneet niin parempi vain iskeä niin monta naista kuin mahdollista ulkonäön perusteella. Ehkä joku niistä sitten onnaa pitemmällekin. Kuten sanoin tuo rakkaus on lähinnä muuttunut sellaiseksi hapatukseksi minulle joten parempi etsiä kumppania ihan muilla perusteilla kun näen nykyään ettei se "rakkaus" mitään suhteen pysyvyyttä takaa.
"Mutta joo, ei tämä mikään sukupuolten kärsimysolympialaiset ole. Kukin vaan yrittää parhaansa, ja jossain surullisissa tapauksissa ei mistään tule silti mitään."
Ajattelen asioita yksilön näkökulmasta ja naisilla on omat ongelmansa kuten miehilläkin. Kuitenkin näkisin että sinkkumarkkinoilla naiset parantavat asemaansa helpommin ja löytävät seuraa helpommin joten tavallaan se on se mies joka on tukalammassa asemassa. Mutta paljonpas se sitä yksilöä joka on siinä tukalassa tilanteessa hetkauttaa mitä sukupuolta hän on.
Tietämättä edes ikääsi niin voin sanoa kuiteskin että kuulostat mielenkiintoiselta naiselta. Mutta eihän tuolla reaalimaailmassa törmää sellaisiin kuiteskaan ja jos törmää niin mokaan varmaan kuitenkin.
Tarkoitin tietysti että tiettyjä asioita ulkonäössä voi muuttaa. Kasvojen muuttaminen on hankalaa jonka itsekin olen huomannut tietysti.
Siinä suhteessa miehellä on enemmän ehkä mahdollisuutta tietysti luonteen niin salliessa tuoda itseään esille muilla tavoin.
että vaikka itsellä löytyis ylipainoa niin silti kattellaan vaan niitä normipainoisia miehiä eikä yhtä lihavat miehet kiinnosta ollenkaan.
"Mahdollisuutesi parantuvat huomattavasti. Tuossa vaiheessa tosin taas todennäköisesti yliarvioit tasosi ja sitten edes ne keskivertomiehet eivät kelpaa. Sitten alat katkeroitumaan siitä kun he entistä paremmat miehet (joiden tasolla kuvittelet olevasi) eivät sinua huoli."
Ja kenellä sitten on oikeus päättää, mitä tasoa joku toinen ihminen on ? Miksi minun/naisten käsitys omasta tasostani olisi aina automaattisesti jotenkin väärä ja miesten käsitys omasta tasostaan aina se oikea ?
Jos minä menen iskemään jotakuta miestä ja hän ei minuta kiinnostu, niin voi olla, että minä luulen liikoja itsestäni, mutta yhtä hyvin on todennäköistä, että kyseinen mies kuvittelee liikoja omasta tasostaan ja ennenkaikkea siitä, millainen nainen on hänen tasoaan.
Olen nähnyt kyllä ihan tarpeeksi miehiä, joiden realismintaju on hävinnyt kauan sitten. Heisä ei ole ulkonäöllisesti, luonteeltaan, eikä millään muullakaan tavalla mitään tasoa, mutta niinpä vaan kuvittelevat olevansa täydellisiä miehiä, joilla on vara vaatia mitä vaan. Ja tokihan naiset ovat nirppanokkia, kun eivät kelpuuta näitä tapauksia.
"Ja kenellä sitten on oikeus päättää, mitä tasoa joku toinen ihminen on ? Miksi minun/naisten käsitys omasta tasostani olisi aina automaattisesti jotenkin väärä ja miesten käsitys omasta tasostaan aina se oikea ?"
Tuskimpa kukaan omaa tasoaan voi päättää. Johtuisikohan ihan miehen ja naisen rooleista että mies joutuu kilpailemaan kovemmin naisen huomiosta joten hänelle selviytyy se oma taso. Muuthan sen tason määrittävät ja myös yleisesti jonkinlaista tasoa voitaisiin ihmiselle määritellä tiettyjen asioiden perusteella.
"Jos minä menen iskemään jotakuta miestä ja hän ei minuta kiinnostu, niin voi olla, että minä luulen liikoja itsestäni, mutta yhtä hyvin on todennäköistä, että kyseinen mies kuvittelee liikoja omasta tasostaan ja ennenkaikkea siitä, millainen nainen on hänen tasoaan."
Sehän riippuu ihan kuka mies on kyseessä. Pitäisi tarkkailla minkä tasoisia miehiä isket. Siis isketkö suosittuja miehiä vai vähemmän suosittuja.
"Olen nähnyt kyllä ihan tarpeeksi miehiä, joiden realismintaju on hävinnyt kauan sitten. Heisä ei ole ulkonäöllisesti, luonteeltaan, eikä millään muullakaan tavalla mitään tasoa, mutta niinpä vaan kuvittelevat olevansa täydellisiä miehiä, joilla on vara vaatia mitä vaan. Ja tokihan naiset ovat nirppanokkia, kun eivät kelpuuta näitä tapauksia."
Aivan varmasti on miehiäkin mutta pointti oli se että naiset olettavat aina enemmän johtuen heidän kilpailuasetelman hyvyydestä ja esimerkiksi siitä että saavat miehiltä huomiota enemmän kuin miehet naisilta. Täten naiselle herkemmin kehittyy tuo ajatus että oma taso on korkeampi kuin todellisuudessa onkaan.
En ole mikään tasa-ajattelun lähettiläs ylipäätään.
"Jos minä menen iskemään jotakuta miestä ja hän ei minuta kiinnostu, niin voi olla, että minä luulen liikoja itsestäni, mutta yhtä hyvin on todennäköistä, että kyseinen mies kuvittelee liikoja omasta tasostaan ja ennenkaikkea siitä, millainen nainen on hänen tasoaan."
Tuo on hyvä pointti. Toinen on se, että millään tasoajattelulla ei loppujen lopuksi ole paljonkaan vaikutusta vetovoimaan tai ainakaan sen puutteeseen. Lähestyvä mies tai nainen voi päällisin puolin vastata jopa ihannetta, mutta silti vaan ei jostain syystä nappaa tai kemiat käy yksiin. Jos ei kiinnostu niin ei kiinnostu, ja tuskin sitä yleensä itsekään osaa sanoa miksi.
Toisaalta taas joku, joka näyttäisi päällisin puolin pyörivän huomattavasti alemmalla tasolla, voi saada sukat pyörimään jalassa. Sitä on niin vaikea ennustaa. Minä en ainakaan enää ikinä sano, millaista ihmistä haen, koska kuitenkin ihastun heti sellaiseen joka ei tippaakaan vastaa mielikuvaa.
"Itse kyllä sanoisin että se persoonallisuus nimenomaan siitä vähenee kun tavallaan sulkee pois kaikki odotuksensa."
Hmm. Jos sitä tuolta kantilta ajattelee, niin tietysti... mutta toinen vaihtoehto olisi tavallaan tehdä kokeita itsensä ja oman luonteensa kanssa. En tiedä onko se mahdollista, olen kyllä ajatellut kokeilla. Siis vaikka vaihtaa se jäykkä ratas, jos on tarpeen. Tai korostaa omituisia puolia itsestään ja suhtautua siihen huumorilla. Tai jotain. Kunhan ei aina olisi sitä ikuista miettimistä, että teinkö nyt jotain väärin ja mitä tein väärin ja niin edelleen. Jotenkin vaan tekisi mieli heittäytyä sellaiseksi, ettei oikeastaan välitä, ja uskaltaisi sanoa ja tehdä ihan mitä mieleen juolahtaa.
Ehkä teenkin sellaisen uudenvuodenlupauksen.
"Niin. Kyllä mielestäni ulkonäköä on helpompi muuttaa kuin sitten tuota luonnepuolta. Tuo laihdutus ohje on aika helppo lopulta ja samalla voi saada iloista energisempää mieltä vaikkapa liikunnan kautta."
No en sanoisi, että laihduttaminen on kaikille edes mahdollista... itse en tiedä sen vaikeudesta, kun en ole ikinä ollut ylipainoinen (koputan puuta), mutta sivusta seuraajana väittäisin, että joillakin se ruumiinrakenne on terveimmilläänkin sellainen, ettei se vastaa kauneusihanteita. Ei kukaan ole luonnostaan läski, mutta moni ei myöskään ole luonnostaan sutjakka.
Kaikista naisista ei tule laihduttamallakaan kauniita. Ja toisaalta taas tiedän monia naisia, joilla riittää vientiä ylipainosta huolimatta, kun asenne on vastustamaton. Että tiedä häntä sitten. Jotenkin se laihduttaminen joka tilanteeseen sopivana neuvona jättää ikävän maun suuhun.
"Niin minäkin etsisin mieluummin naisia persoonan ja sopivuuden perusteella kuin ulkoisen olemuksen mutta kun eivät ne minua kiehtovat persoonat minusta ole kiinnostuneet niin parempi vain iskeä niin monta naista kuin mahdollista ulkonäön perusteella."
Minäkin puolestani ihastun aina sellaisiin ujon, hiljaisen tai tavalla tai toisella hiukan epävarman oloisiin miehiin, joista minusta tuntuu, että heidän sisällään saattaa piillä jotain kaunista. Ja joiden aina luulen voisivan ymmärtää, miltä tuntuu olla tällainen, ja ehkä antavan omituisuuteni anteeksi. Mutta niin siinä aina käy, että jotenkin ujoille ihmisille tuntuu tulevan tuo "apua mitä tolle sanoisi"-vaihe vielä nopeammin kuin sosiaalisemmille. Ehkäpä ujot, sosiaalisesti estyneet tai muuten vain omituiset ihmiset yleensä etsivät sellaisia ihmisiä, jotka olivat aivan erilaisia ja korvaisivat heidän puutteensa. En tiedä.
"Tietämättä edes ikääsi niin voin sanoa kuiteskin että kuulostat mielenkiintoiselta naiselta. Mutta eihän tuolla reaalimaailmassa törmää sellaisiin kuiteskaan ja jos törmää niin mokaan varmaan kuitenkin."
Samoin :) Siis kuulostat mielenkiintoiselta. Ja kyllä minä luulisin, että minunkaltaisiani - siis vähän normaalia pöhlömpiä - naisia on paljonkin. Ehkä meitä ei vaan huomaa kovin helposti massasta.
Toivottavasti ensi vuosi toisi jotain muutosta meille kummallekin. Aina vuodenvaihteessa vielä jaksan uskoa siihen...
"Hmm. Jos sitä tuolta kantilta ajattelee, niin tietysti... mutta toinen vaihtoehto olisi tavallaan tehdä kokeita itsensä ja oman luonteensa kanssa. En tiedä onko se mahdollista, olen kyllä ajatellut kokeilla. Siis vaikka vaihtaa se jäykkä ratas, jos on tarpeen. Tai korostaa omituisia puolia itsestään ja suhtautua siihen huumorilla. Tai jotain. Kunhan ei aina olisi sitä ikuista miettimistä, että teinkö nyt jotain väärin ja mitä tein väärin ja niin edelleen. Jotenkin vaan tekisi mieli heittäytyä sellaiseksi, ettei oikeastaan välitä, ja uskaltaisi sanoa ja tehdä ihan mitä mieleen juolahtaa."
Minusta tuntuu että juuri tuo luonteen jäykkyys estää tuon. Olen tietyssä seurassa rento mutten osaa vapauttaa itseäni. Joku sanoisi että olen "estynyt" vaikka todellisuudessa kyseessä on tietty jäyhyys jota on vaikea sulattaa pois. Ehkä kuuluu suomalaisten luonteeseen jota moni sulattaa sitten viinan voimalla pois.
"No en sanoisi, että laihduttaminen on kaikille edes mahdollista... itse en tiedä sen vaikeudesta, kun en ole ikinä ollut ylipainoinen (koputan puuta), mutta sivusta seuraajana väittäisin, että joillakin se ruumiinrakenne on terveimmilläänkin sellainen, ettei se vastaa kauneusihanteita. Ei kukaan ole luonnostaan läski, mutta moni ei myöskään ole luonnostaan sutjakka."
Itse olen ollut jonka takia ehkä kaipaan juuri sutjakkaa kumppania.
"Kaikista naisista ei tule laihduttamallakaan kauniita. Ja toisaalta taas tiedän monia naisia, joilla riittää vientiä ylipainosta huolimatta, kun asenne on vastustamaton. Että tiedä häntä sitten. Jotenkin se laihduttaminen joka tilanteeseen sopivana neuvona jättää ikävän maun suuhun."
Se on totta että se voi kirpaista mutta sanalla sanottuna moni nainen ei toisaalta ymmärrä esimerkiksi että kun saa liikuntaa ja syö oikein niin tuntee olonsa paremmaksi. Sitten lakkaa murehtimasta siitä omasta kropastaan kunhan yrittää olla terve. Sillä jo vaikuttaa omiin mahdollisuuksiinsa aika reilusti. Miehen laihdutuksesta en usko että vastaavaa hyötyä olisi, ehkä salilla käynti voisi olla vastaava miehelle.
"Minäkin puolestani ihastun aina sellaisiin ujon, hiljaisen tai tavalla tai toisella hiukan epävarman oloisiin miehiin, joista minusta tuntuu, että heidän sisällään saattaa piillä jotain kaunista. Ja joiden aina luulen voisivan ymmärtää, miltä tuntuu olla tällainen, ja ehkä antavan omituisuuteni anteeksi. Mutta niin siinä aina käy, että jotenkin ujoille ihmisille tuntuu tulevan tuo "apua mitä tolle sanoisi"-vaihe vielä nopeammin kuin sosiaalisemmille. Ehkäpä ujot, sosiaalisesti estyneet tai muuten vain omituiset ihmiset yleensä etsivät sellaisia ihmisiä, jotka olivat aivan erilaisia ja korvaisivat heidän puutteensa. En tiedä."
En osaa sanoa kun en ole varsinaisesti ujo, hiljainen tai niin epävarmakaan. Tosin tuollaisista naisista kiinnostuisin koska nimenomaan se herkkyys naisissa koskettaa. Osittain heitä juuri on vaikea löytää mistään ja myös jotenkin tuskaista lähestyä koska itse joskus tunnen vaivautuneisuutta jos en osaa suhtautua oikein toisen ujouteen.
"Samoin :) Siis kuulostat mielenkiintoiselta. Ja kyllä minä luulisin, että minunkaltaisiani - siis vähän normaalia pöhlömpiä - naisia on paljonkin. Ehkä meitä ei vaan huomaa kovin helposti massasta.
Toivottavasti ensi vuosi toisi jotain muutosta meille kummallekin. Aina vuodenvaihteessa vielä jaksan uskoa siihen... "
Kokeilin tänä vuonna vaikka mitä kikkoja. Eivät toimineet joten epäile että ensivuosi toisi muutosta välttämättä.
Tuossa tuli mieleeni kysäistä että minkäköhän ikäinen olet ja mistä päin? :)
"Tuo on hyvä pointti. Toinen on se, että millään tasoajattelulla ei loppujen lopuksi ole paljonkaan vaikutusta vetovoimaan tai ainakaan sen puutteeseen. Lähestyvä mies tai nainen voi päällisin puolin vastata jopa ihannetta, mutta silti vaan ei jostain syystä nappaa tai kemiat käy yksiin. Jos ei kiinnostu niin ei kiinnostu, ja tuskin sitä yleensä itsekään osaa sanoa miksi."
Väittäisin että keskimäärin tuo tasoajattelu tahtoo toimia aika vahvasti sinkkumarkkinoilla. Se on se erottava tekijä saako toisen kanssa sitten edes yrittää sitä kemian löytymistä.
Suosiolla on tapana lisätä suosiota nimittäin.
"Toisaalta taas joku, joka näyttäisi päällisin puolin pyörivän huomattavasti alemmalla tasolla, voi saada sukat pyörimään jalassa. Sitä on niin vaikea ennustaa. Minä en ainakaan enää ikinä sano, millaista ihmistä haen, koska kuitenkin ihastun heti sellaiseen joka ei tippaakaan vastaa mielikuvaa."
Poikkeuksia tilanteista riippuen toki löytyy mutta mitä tulee noihin "tasoihin" niin sillä viitataan keskimääräiseen suosioon toisen sukupuolen keskuudessa.
"Minusta tuntuu että juuri tuo luonteen jäykkyys estää tuon. Olen tietyssä seurassa rento mutten osaa vapauttaa itseäni."
Hmm. En kuitenkaan usko, että mikään luonne on täysin mahdoton "vapauttaa".
Itsekin voin laskea varmaankin yhden käden sormilla ne kerrat, kun olen ollut muiden seurassa jotenkin... no miten sen nyt kuvailisi... jotenkin niin, että tuntisi olevansa oma itsensä ja silti kaikki toimii ja on vapautunut ja hyvä olo ja jee. Täytyisi vain yrittää muistaa tai selvittää, mikä se maaginen vapauttaja voisi olla. Ei ainakaan alkoholi minun tapauksessani.
Siis periaatteessahan kaiken täytyy riippua siitä, millaisen kuvan haluaa itsestään antaa, ja miten tärkeä se oikea kuva on. Sillä en todellakaan usko, että kukaan olisi liian "jäyhä" vaikkapa laulamaan suihkussa nuotin vierestä ja hyppimään kotona yksinään hullun lailla musiikin tahtiin tuntematta oloaan hölmöksi.
"Miehen laihdutuksesta en usko että vastaavaa hyötyä olisi, ehkä salilla käynti voisi olla vastaava miehelle."
Mutta miksei salilla käynti olisi vastaus myös naisille? ;) Jotenkin harmittaa, että naisilla tavoitteena - ja terveyden mittarina - olisi hoikkuus, ja miehillä vahvat lihakset...
"Kokeilin tänä vuonna vaikka mitä kikkoja. Eivät toimineet joten epäile että ensivuosi toisi muutosta välttämättä."
No, eri kikkoja sitten vaan kehiin, ehkä...?
(Olen 27 ja Länsi-Suomesta :) Entäpä itse?)
"Itsekin voin laskea varmaankin yhden käden sormilla ne kerrat, kun olen ollut muiden seurassa jotenkin... no miten sen nyt kuvailisi... jotenkin niin, että tuntisi olevansa oma itsensä ja silti kaikki toimii ja on vapautunut ja hyvä olo ja jee. Täytyisi vain yrittää muistaa tai selvittää, mikä se maaginen vapauttaja voisi olla. Ei ainakaan alkoholi minun tapauksessani."
Samoin, ei toimi alkoholi kohdallani.
Tietysti jos olisi avoimempi niin sitä voisi testata huoletta. Nyt ei tiedä oikein miten.
Eniten ehkä ottaa päähän se että ne kaikkein kiinnostavimmat tapaukset lipuvat ohi suun kun menee jotenkin lukkoon. Siis saatan saada sanottua jotakin tai sitten toinen vaihtoehto on että menen sille kaveriasteelle jolla naisia ei hurmata.
"Siis periaatteessahan kaiken täytyy riippua siitä, millaisen kuvan haluaa itsestään antaa, ja miten tärkeä se oikea kuva on. Sillä en todellakaan usko, että kukaan olisi liian "jäyhä" vaikkapa laulamaan suihkussa nuotin vierestä ja hyppimään kotona yksinään hullun lailla musiikin tahtiin tuntematta oloaan hölmöksi."
Varmaan osittain kyllä mutta jotenkin se ei vain sovi luonteeseen laulaa vaikka karaokea tai mitä tahansa.
En tiedä mikä siinä on että joidenkin tyyppien kanssa voi vapautua jollakin tasolla. Naisten kanssa sitä ei usein ole tapahtunut silloin kun olen ollut kiinnostunut. Ehkä yritän tehdä liian kovaa vaikutusta tiedostamattomasti tai jotain.
"Mutta miksei salilla käynti olisi vastaus myös naisille? ;) Jotenkin harmittaa, että naisilla tavoitteena - ja terveyden mittarina - olisi hoikkuus, ja miehillä vahvat lihakset..."
Se on vaan yleinen ajatusmalli että naiselta odotetaan vähemmän lihaksia ja mieheltä enemmän.
"No, eri kikkoja sitten vaan kehiin, ehkä...?"
Niin varmaan mutta alkaa kikkakirja tyhjentyä.
Pitäisi saada se oikea radioasema kohdalleen mutta aina se hyppää johonkin väärään asemaan kun jonkun ihmisen kanssa on tekemisissä.
"(Olen 27 ja Länsi-Suomesta :) Entäpä itse?) "
Olen vain pikkaisen vanhempi mutta valitettavasti Pohjois-Suomesta.
"T: Eräs nainen, joka on päättänyt katkeroitua tietäessään, että ei tule koskaan olemaan tarpeeksi kaunis ja täydellinen näille suomalaisille nirppanokkamiehille"
Tyypillinen naisen narinaviesti. Sulla on vaan liian kovat vaatimukset miehille, huomaat baarissa vain ne komeimmat salillakävijä-alfaurokset. Laske rimaasi ja ala etsiä seuraa tavallisista miehistä joilla ei sitä ihanaa pyykkilautavatsaa ole. Naisilla miehenpuute johtuu melkeinpä aina liian kovista kriteereistä, miehillä taas naisenpuute johtuu siitä ettei kukaan kiinnostu.
Usein tuppaa unohtumaan, ettei kenelläkään ole mitään velvollisuutta ylipäätään ryhtyä suhteeseen. Jos joku mies päättää, että ei ala suhteeseen, ennen kuin löytää naisen joka on 175cm pitkä, painaa 48kg ja omistaa kolme tissiä, niin mitä sitten? Kyllä hänellä on siihen oikeus. Ehkä löytää sellaisen, ehkä ei.
Samoten nainen saa kyllä omalla kohdallaan vaatia mieheltä aivan mitä lystää; telinevoimistelijan vartaloa, tiedemiehen aivoja ja mursun klunssia.
Eri asia on sitten se, miten kohtelee niitä ihmisiä jotka eivät täytä kriteerejä. Olisi asiallista kohdella myös niitä ihmisiä ystävällisesti ja olla haukkumatta ja tuomitsematta.
"Eri asia on sitten se, miten kohtelee niitä ihmisiä jotka eivät täytä kriteerejä. Olisi asiallista kohdella myös niitä ihmisiä ystävällisesti ja olla haukkumatta ja tuomitsematta."
Tämän kun palstan lutkittelijaläskittelijarumaksihaukkuvat miehet myös muistaisi.
"Tämän kun palstan lutkittelijaläskittelijarumaksihaukkuvat miehet myös muistaisi."
Eiköhän useammalla heistä ole että heitä on useampien naisten kohdalta kohdeltu hintteinä, aseksuaaleina, nössöinä, munattomina jne.
Usein vain huomaa että tietyntyyppisiä miehiä saa nimitellä, syrjiä sekä ylenkatsoa miten haluaa mutta naista tai naisia ei saa sanoa rumaksi, läskiksi tai huoraksi.
Siinä on joku kumma ristiriita.
MALP kommentteja ei jaksa edes kommentoida koska hänen mielestään kaikki saavat naida toisiaan vaikka aivot pellolle missä tahansa milloin tahansa eikä millään muulla ole mitään väliä.
"MALP kommentteja ei jaksa edes kommentoida koska hänen mielestään kaikki saavat naida toisiaan vaikka aivot pellolle missä tahansa milloin tahansa eikä millään muulla ole mitään väliä."
Tosin en pidä pettämistä hyvänä käytöksenä, mutta sinkkujen välistä seksiä pidän erinomaisena ajanvietteenä. Tuo että millään muulla ei ole mitään väliä taas ei ole minun suustani. On elämässä paljon muutakin kuin seksi, mutta jostain syystä tuo seksi-aspekti tulee kerta kerran jälkeen esille täällä suhteissa ja tunteissa, mistäköhän johtuisi.
kun sinkut paneskelevat suhteettomasti ilman suhdetta, tunnetta ja tuoksua.
No kun rumalla naisella ei tee mitään.
"No kun rumalla naisella ei tee mitään. "
Niinpä. Eikä naisettomuudestaan parkuvalla ATM:llä myöskään tee mitään. Ovat aivan turhia.
nuo vaikeasti ymmärrettävät vaatimukset, että miehillä ja naisilla on aivan käsittämättömän erilainen logiikka.
Mies kokee, että lyhyeen seksisuhteeseen naisen pitää olla haluttava ja pidempään seksisuhteeseen (seurusteluun?) jotain enemmänkin. Siis lyhyeen suhteeseen vaaditaan yksiselitteisesti vähemmän kuin pidempään suhteeseen. Se, jonka voisi haluta pitkään seksisuhteeseen, kelpaa ilman muuta ja aina myös lyhyeen seksisuhteeseen.
Nainen kokee asian aivan toisin eli tottakai päinvastoin: lyhyeen suhteeseen vaaditaan enemmän, pidempään vähemmän.
Että repikää siitä ja näillä mennään, kuten on tapana sanoa.
Asia johtuu täysin sinun vaikutelma muodostumis jutustasi. Ilmeisesti luet täältä asioita jota ei kirjoiteta.