Itseä vaivaa sellainen ajatus ulkomaisen kumppanin ottamisessa, että alkuhuuma menee pussatessa eikä puhuessa, mutta mitäs sitten kun tekisi mieli vakavia puhella ja yhteistä kunnollista kieltä ei ole? Vai eikö sitä kaipaa rauhallista iltaa viinilasin ääressä syvällisiä puhuen, kun vieressä on kiihkeä rakastaja?
Ei tunnu kovin kestävältä touhu, seksi kun kuitenkin laantuu vääjäämättä.
Ei tunnu kovin kestävältä touhu, seksi kun kuitenkin laantuu vääjäämättä.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Miten pariskunta voi kommunikoida yhteisissä asioissa silloin kun naiminen on jo alkanut kyllästyttää eikä toi toinen puhu suomea eikä edes englantia. Elekieli sängyssä ei kelpaa virastojen tiskillä.Työkkäristä on kuulunut että sinne on vanha patu tuonut nuoren thaitytön ja vaivalloisesti osannut yhden sanan virkailijalle esittää: work. Myös täysin erilaiset taustat, kulttuuri ja eri uskonnot vaikuttaa enemmänkin erottavasti kuin lähentävästi.
sivistyneen kurdia puhuvan vuohipaimenen kanssa toisaalta voi filosofoida lortoksi (pitämällä HÄHÄHÄÄÄ ja BUAHAAHAHHAA äännähdyksiä) aamunkoittoon
Musujen kanssa ei filosofoidakaan niinpäin että se esim.muuttaisi naisia alistavan musun asennetta vaan toisinpäin niin ,että naisen on muutettava omaa asennettaan ja mielipiteitään. Kannattaako ?
unohdin ton mususeikan. Sehän on uskonto, joka on oikeassa ja me perusluterilaiset väärässä. Ainakin noita musumaailmaan siirtyneitä suomalaisia taitaa olla kiihtyvällä tahdilla.
Se että onko musumaailman kehitystaso, olot, sivistys verrattavissa länsimaiseen maailmaan, jää kinastelun aiheeksi.
Et kyllä te suomalaiset naiset jotka muslimeiksi alatte ootte tahdottomia typeryksiä. Toivottakaa vaan omille lapsenlapsillenne hyvää sisällissotaa ja olematonta lukutaitoa. Itse tästä voisikin muuttaa sellaiseen maahan jossa musut ovat keskimäärin terroristeina pidettäviä
Olen ollut vakaasti vastaan parisuhteita, joiden osapuolilla ei ole yhteistä kieltä. Sittemmin olen tutustunut ihan normaaleihin ihmisiin, joilla tuntuu olevan ihan hyvä parisuhde, vaikka se onkin alkanut tilanteesta "ei yhteistä kieltä". Omalle kohdalleni en osaa sellaista kuvitella, mutta toisilla se toimii silti. Eikä yhteinen äidinkielikään tunnu saavan miehiä ymmärtämään asioita. ;)
Ihmettelenkin tässä yhteydessä eräiden palstalla viihtyvien intoa tuomita ne suhteet, joissa yhteydenpito hoituu pääasiassa netin kautta ja puhelimitse. Voisi jopa ajatella, että kun aika kuluu jutellessa, tulee tutustuttua kumppaniin paljon paremmin kuin jos alkuhuuman aika vietettäisiin esim. sängyssä. Ei se tietenkään sitä tarkoita, etteikö yllätyksiä voisi tulla, mutta ehkä niitä tulee vähemmän.
Aika outo käsitys sulla on seurustelusta jos vaihtoehdot on vaan netti tai sänky.
Väittäsin kyllä et kummassakaan vaihtoedossa ei kyl opi vastapuolta oikeesti tuntemaan.
Eiköhän suurin osa suomalaisista hoida kuiteskin ton seurustelun vähän toisin vaik tätä palstaa lukiessa välillä tuntuukin et noi 2 on tän palstan naisten ainoat vaihtoehdot.
Miten suomalaiset seurustelee, haluttaisi tietää??? Mikä on nykypäivän ihmisten seurustelemista?
Millätekniikalla nykyjään ihmiset tutustuu puolisoihinsa?
myös kiinnostaisi tietää??! Millä tavoin saa suomalaisten mielestä seurustella, jotta se on oikea tapa? ;)
Itse en ole harrastanut netti- enkä sänkyseurustelua. Netissäkin kuitenkin voi puhua asioista, vaikka toki voi olla puhumattakin. Samaten fyysisesti yhdessä oltaessa voidaan keskustella ja olla keskustelematta. Väittäisin, että se, käsitelläänkö asioita, riippuu enemmän pariskunnasta itsestään (ja siitä kaivatusta yhteisestä kielestä) kuin heidän kommunikointiväylistään. Mutta miten suomalaiset seurustelunsa hoitavat niin, että se on sinusta hyväksyttävää?
Hieman asian vierestä, tuntuu että parhaat keskustelut käydään meillä nykyään pääasiassa sängyssä. Se voi johtua pitkälti tämänhetkisestä tilanteesta, molemmilla kun on työkiireitä ja muutakin tässä joulun alla ja monena päivänä ehtii keskustella vasta illalla.
sinua lili, kyllähän sinun pitäisi suomalaisten seurustelukuviot tietää. Eikös sinulla ole ollut useampikin suomalainen mies aiemmin.
kyllä me muistamme. lili67vn kuvio meni näin. suomimies -> ero. eron syy jäi hämärään, joko lilin pettäminen tai sitten mies vaihtoi nuorempaan. sitten useita irtosuhteita, kertoi mm. ettei ollut minkäänlaista tunnontuskaa naida naimisissa olevaan miestä ja sitten kaiketi kun koko kylän miehet oli käyty läpi lillukka haki tunisiasta nuoren pojan luultavasti rahojensa ansiosta (kaiketi erossa sai ex-miehen maatilan tms.)
---> palstalle tyypillinen paska joka silti kehtaa kommentoida jotain mutten tekemisistä
no kyllähän tuolla historialla pitäisi tietää suomalaisten seurustelutavoista. Tuskin ne ovat siitä muuttuneet, kun itselläsi oli suomimies kumppanina. Turhaa hurskastelua.
Toi sinun faktas oli kyllä kaikkea muuta kuin faktaa, mutta kun kauan elää, sitä ehtii maailmaa katsella monelta kantilta.
Ei hurskastella, olen seurustellut monella lailla, mutta tässä peräänkuulutetaan sitä OIKEAA TÄMÄN PALSTAN hyväksymää seurustelutapaa.
Kerroppa sinä kun ei tuo toinen tietotoimisto sitä kerro.
ihan kertasin mitä olet tänne kirjoittanut vai vaivaako dementia jo? olet eronnut ja asut maatilalla, jonka 99% vei mieheltä erossa. tämän ansioista sait pojun Suomeen eli on varallisuutta. naimisissa olevan miehen kanssa 'seurustelusta' myös kirjoitit aiemmin.
Ehkäpä siksi kannattaakin ottaa puolisoksi henkilö, jonka kanssa on yhteinen tai yhteisiä kieliä. Se ei nimittäin ole mikään mahdottomuus.
Mitä yhdenmukaisemmat taustat, uskonto ja kulttuuri, sitä helpompaa elää.
kaikille sovi noin kuin sinä ajattelet. Olen suomalainen,mutta yleistettynä suomalainen mies on minulle TODELLA OUTO tapaus, en voisi kuvitellakaan eläväni Suomessa ja perinteiset suomalaiset tavat, arvot ja käsitteet omaavan miehen kanssa, liian OUTOA minulle. Olen onneksi löytänyt jotain tuttua ja turvallista muualta, eikä sen pitäisi häiritä ketään.
Minä ja mieheni puhuttiin aluksi tuntikaupalla, monia iltoja, jopa öitä. Liekki syttyi siitä muuhunkin ja nyt vuosien jälkeen jutut jatkuu eikä mikään muukaan ole laantunut yhtään. Jos yhteinen kieli, jota molemmat osaavat sujuvasti, vaikka ei olisi äidinkieli, totta kai osataan puhua kaikesta!
eikö onnistu ilman viiniä? Meillä onnistuu keskustelut ilman viiniä tai viinoja. Perussuomalaisilla ilmeisesti ei, kun ravintolat on pullollaan viinasieniasiakkaita. Se mitä siellä kuulee ei ole kyllä puhetta vaan paremminkin örinää, eikä mitään järkevää sanaa kuulu joukosta.
Huvittava piirre muuten että äänessä ovat aina ne, jotka ovat sattuneet löytämään sen hyvätapaisen ja sivistyneen kiipijän, josta voikin olla enemmän iloa kuin puolista suomalaisista kouluttamattomista putoajista. Suomalainen perihäpeily ei vaan tuo esille edes nimettöminä niitä joita on kustu täysillä silmiin ja pilattu parikymppisen naisen loppuelämä puhumalla aurinkorannalla kauniita.
"Suomalainen perihäpeily ei vaan tuo esille edes nimettöminä niitä joita on kustu täysillä silmiin ..."
Miksi ihmeessä sinäkin esiinnyt nimettömänä jos sua ei ole kustu täysillä silmiin?? Johtuu varmaa siitä sun perihäpeilystä HAHAHAHAHAHAHA
Miten kätevää on lomalla, kun ollaan muutenkin rentoja ja nautitaan ansaitusta lomasta ja vapaasta
iskeä neito turhautumiselta tai joutoajalta. Miten altis nuori tuolloin on kokemaan uusia asioita tai vaan harjoituttamaan enkun kieltä. Tollaiset romanssit on määrätty tuhoutumaan lähes 100 prossaa.
Nuortenkin pitäisi oppia vain pitämään muuten hauskaa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Onko se todella niin vaikeata ? Ne samat etelän hetelmät jakaa tavaraansa muillekin turisteille. Koneita tulee, koneita menee.
että se alkuhuuma menee pussatessa eikä puhuessa, joka tapauksessa. Myöskin ihan kotimaisissa suhteissa... Niin se vaan on, ettei niitä syvällisiä ehkä "ehditäkään "puhua ikinä... Vaikkakin olis yhteinen äidinkieli, uskonto ja kulttuuri...
Kun löytää sen kaikkein omimpansa, puhumista ja puuhaa riittää kyllä yhdessä. Tällaista ihanuuttahan ei edes käsitä ne, jotka hakee ostovaimon.
ja kun lortsu kohtaa sielunkumppaninsa, oppii löllerö kuin salama taivaalta (Ins Allah) kurdin kielen, swahilin, ägäbädän tms. moniosaajan kanssa puuhattavaa riittää, aina sormikoukusta arvaa missä Abdullah oli eilen - peliin.
Omat sielunkumppanini olen löytänyt kyllä ihka suomalaisista karjuista.
Intohimo voi pitää pariskuntia pitkään yhdessä, eikä se seksi välttämättä kaikkien kohdalla laannu, mutta itse olen kyllä sitä mieltä että kyllä edes jonkinasteinen yhteinen kieli tarvitaan.
Omasta mielestäni parisuhteen tulee rakentua sille hyvälle yhdessäololle, siis sille että on mukavaa yhdessä ja on intohimoa, mutta myös sille, että pystyy keskustelemaan arvomaailmoista ja jakaa ne ainakin suurimmaksi osaksi (harva liitto toimii kovin pitkään jos perusarvot on täysin erilaiset), mieliteoistaan ja toiveista ja odotuksistaan, arkipäiväisistä asioista ja ihan vaan kuulumisista. Kumppanuus on muutakin kuin sitä mitä puuhataan lemmekkäissä merkeissä, se on toisen tukemista vaikeissa tilanteissa yms. ja siihen kyllä tarvitaan sitä että asioista voidaan keskustella. Karkeasti sanottuna; Lapsia voi tehdä pelkällä fyysisellä kanssakäymisellä mutta perheen perustamiseen tarvitaan sitä henkistä puolta.
Alkuhuuma menee takuulla ihan kotimaisenkin kumppanin kanssa lähinnä pussatessa, mutta kyllä jossain vaiheessa useimmat ihmiset kaipaa jotain syvällisempää. Eikä sen kiihkeyden tarvitse karista puheen alkaessa, itseasiassa väitän myös että toimivaan parisuhteeseen tarvitaan myös sitä kipinän ylläpitoa, pelkkä henkinen suhde on enemmänkin sit kaveri/ystävyyssuhde.. Koska yhtälailla kun jokainen parisuhteessa oleva tarvitsee keskustelua tarvitsee kaikki myös hellyyttä ja seksiä. Kuka muuta väittää, valehtelee.. Tai jos itse ei niin kaipaisikaan ainakin kumppani kaipaa, ja vaikka se toinen sit olisi kuinka ymmärtäväinen alkuun niin sitäkään ei moni kauaa jaksa ja taas on riski suhteen kaatumiseen, samalla tavalla kuin jos ei ole keskusteluyhteyttä.
(tästä voi päätellä että on se hankalaa, kun kaikki osa-alueet pitää olla kunnossa, mutta ei olekaan sit ihme että niin moni liitto päättyy eroon..)
Sitten yleisestä löpinästä siihen miten meillä.. Me tutustuttiin siis Suomessa ja alusta saakka kommunikoitiin suomeksi, oli siis yhteinen kieli alusta asti (joka siis ainakin toisen äidinkieli). Mies ei silloin puhunut yhtä hyvää suomea kuin nyt (noh, ylläri, viidessä vuodessa oppii paljon), ja väärinymmäryksiä tuli toisinaan, mutta sit halu ymmärtää toista, kärsivällisyys ja asioiden läpikäyminen vei sitten niistä kielellisistä puutteista yli. Väärinymmärryksiä toki tulee vieläkin, mutta ei johtuen puutteellisesta kielitaidosta, ne on näitä kotimaisissakin parisuhteissa esiintyviä miehen ja naisen välisiä rakenteellisia eroja ;) Voi olla, että jos meillä olisi ihan erilaiset arvomaailmat ym. olisi asiat olleet hankalampia, mutta siinä mielessä oli onnea että ne oli jo valmiiksi samanlaiset eikä sellaista hiomista tarvittu.
Mä en ole oikeastaan koskaan uskonut väitteeseen että pariskunnat alkavat muistuttaa toisiaan jossain vaiheessa, mutta nyt se on oikeastaan pakko uskoa, tai sit ollaan oltu joissain asioissa tosi samanlaisia jo valmiiksi ja ne ominaisuudet on vaan muokkautunut enemmän yhtenäiseksi ajan myötä. Sama ilmiö toistuu muidenkin kohdalla.
sanat suustani wife :)
Olen tainnut useammassakin ketjussa todeta että kunnollinen tutustuminen toiseen ehkäisee tulevia ongelmia. Ja suht samanlainen arvomaailma sekä näkemys siitä mihin haluaa elämän johtavan toimivat parisuhdetta pystyssäpitävänä tekijänä :)
Vaikkei toinen osapuoli sitten suomea heti osaisikaan, niin yhteinen kielihän voi olla englanti. Ainakin aluksi. Mutta toki jos Suomeen on tarkoitus jäädä elämää rakentamaan niin eikö silloin ole loogista myös ei-suomalaisen osapuolen opetella suomi mahdollisimman hyvin?
Myös me seurustelimme vuosia ennen yhteenmuuttoa, jonka jälkeen vasta avioiduimme ja saimme lapsia. Ja tosiaan, eivät ne yhteiset vuodet intohimoa vie, sanoisin että päinvastoin. Toki kun lapset olivat pieniä ja samanaikaisesti opiskelimme ja teimme töitä niin väsymys oli valtaisaa. Mutta silloinkin kun muistaa toista huomioida ja arvostaa niin hyvin menee. Ja väliaikastahan sekin on. Nyt kun lapset ovat jo "isoja" niin aikaa toisillemme on ihan eri lailla. Ja ainakin minusta on ihanaa olla "omanrakkaantutunjaturvallisen" mieheni kainalossa, jonka kanssa jaamme aika monia yhteisiä kokemuksia. Ja täytyy sanoa että jos mies vielä lähes 20 yhdessäolovuoden jälkeen pelkällä silmäniskulla saa vaimonsa vatsassa perhoset lentelemään niin eiköhän tuo Se Oieka ole. Ainakin minulle :)
seksistä puheenollen, oma miesystäväni, muslimi, ei suostu seksiin ennen avioliittoa. Asun hänen kotimaassaan, eikä hän halua missään nimessä Suomeen, siis pysymme täällä. Itse haluaisin vielä odottaa avioitumista, eikä hän ole sitä myöskään kiirehtinyt. En tiedä, miten tämä tulee jatkumaan, aika näyttää.
Hiukan on neuvoton olo.
Miksi neuvoton olo? Koska mies ei suostu seksiin ilmeisesti uskonnollisista syistä?
joitain epäilyjä hänen suhteensa. Uskonnolliset syyt, hänen mukaansa, mutta on tiettyjä asioita, joiden
takia en oikein pysty uskomaan häneen. Asunut vuosia Ruotsissa ja hänellä kouluikäisen, valkotukkaisen pojan kuva kehyksissä kotonaan.
Sanoo, että on tuttavan lapsi ja suuttuu, jos alan kyselemään enemmän.
Älä ihan oikeasti ala uunotettavaksi.
Ei kukaan ns. normaali mies odota mitään aviolittoa alkaakseen hellyyden ja seksin ym mitä parisuhteeseen ja avioliittoon kuuluu. Haluaa vaan paperit parempaan paikkaan. Ja nimimerkki kokemusta on....
se niin olla, vaikka itse sanoo, ettei halua lähteä omasta maastaan pois. Hänellä on vakituinen työpaikka täällä missä asumme.
Voi sanoa yhtä ja ajatella toista. Kyllä minullakin nuo hälytyskellot ovat alkaneet kilkattaa.
hänellä on HIV?
"Kyllä minullakin nuo hälytyskellot ovat alkaneet kilkattaa."
Mitä olet ajatellut tehdä asialle? Pumpulia korviin?
Kannattaisikohan vaatia musua testeihin. Eiks toi tartu muutenkin kun naimalla ?
Eikö alkuhuuma ole alkuhuumaa kansalaisuuteen katsomatta? Ainakin minulla on aina ollut.
Lisäksi puhuminen on alukuaikoina ollut aina aivan loputonta ja jopa uuvuttavaa, pitäähän sitä nyt kartoittaa toisen luonne, henkilökohtaiset unelmat ja elämänkatsomusten yhteensopivuus jo melko varhaisessa vaiheessa.
Aviomieheni kanssa meillä oli valmiiksi yhteinen kieli, saksa. Olemme kumpikin Keski-Euroopassa työperäisiä mamuja. Saksa ei taida olla niitä maailman "romanttisimpia" kieliä, mutta ainakin saksankielessä on se etu, että on pakko kuunnella toista keskeyttämättä lauseen loppuun tarkoituksen ymmärtääkseen.
Vaikka avioliittovuosia onkin takana useita, niin kyllä tässä jo innolla odotellaan kynttilänvalolla ja punaviiniglögillä varustettuna pitkiä joulunpyhiä kahden kesken. Nyt saakin keskittyä siihen romanttiseen halimiseen, sillä tärkeät faktat on jo puolin ja toisin tiedossa.