Ensin mahdollisimman lyhyesti taustatietoa: ihastuin mieheen, jonka luulin olevan ihastuneen myös minuun. Yritin lähestyä, mutta en saanut vastakaikua, tai pikemminkin koko juttu jäi ikuiseksi arvoitukseksi, mutta ei siis johtanut mihinkään. En ole nähnyt häntä enää pariin kuukauteen, enkä ole kuullut hänestä yhtään mitään. Kaipaan häntä vielä, mutta elämä jatkuu. The end.
Nyt minusta olisi kiinnostunut yksi toinen mies. Itse asiassa tämä mies on kaikin puolin perinteisen määritelmän mukaan "parempi saalis" kuin alkuperäinen ihastukseni: komeampi, pitkä, seurallinen, hauska, luova ja alallaan aika hyvin menestynyt. Hänen ainoa puutteensa on, että hän ei ole Hän, mutta eihän kukaan muukaan ole. Toisaalta ajattelen niin, että pakkohan minun joskus on päästä yli typerästä ihastuksesta, joka ei johda mihinkään; enkä tiedä, kenestä muusta voisin pitää, jos en anna itselleni mahdollisuutta tutustua paremmin. Onhan minulla oikeus tapailla ketä haluan.
Mutta... mutta. Tässä siis suurin ongelma: tämä toinen mies sattuu pyörimään samoissa - ja melko pienissä - piireissä kuin alkuperäinen ihastukseni. (Kyseessä on tälle miehelle ammatti; alkuperäinen ihastukseni on puoliammattilainen.) Heti kun kuulin tämän, sydämeni teki tuplavoltin ja ensimmäinen ajatus oli, että haa, mitä jos näenkin ihastukseni tätä kautta vielä uudelleen... ja uudelleen...
Tämä harmittaa minua todella. Toisaalta olen ihan oikeasti kiinnostunut tästä toisesta miehestä ihmisenä, ja ehkä vielä joskus romanttisessakin mielessä. Toisaalta en voi kieltää sitä tosiasiaa, että tällä hetkellä syvällä sisimmässäni olen kaikista eniten kiinnostunut hänen yhteydestään siihen mieheen, joka on vielä sydämessäni ykköspaikalla.
Siispä kertokaa: teenkö väärin tätä toista miestä kohtaan, jos alan tapailla häntä?
Nyt minusta olisi kiinnostunut yksi toinen mies. Itse asiassa tämä mies on kaikin puolin perinteisen määritelmän mukaan "parempi saalis" kuin alkuperäinen ihastukseni: komeampi, pitkä, seurallinen, hauska, luova ja alallaan aika hyvin menestynyt. Hänen ainoa puutteensa on, että hän ei ole Hän, mutta eihän kukaan muukaan ole. Toisaalta ajattelen niin, että pakkohan minun joskus on päästä yli typerästä ihastuksesta, joka ei johda mihinkään; enkä tiedä, kenestä muusta voisin pitää, jos en anna itselleni mahdollisuutta tutustua paremmin. Onhan minulla oikeus tapailla ketä haluan.
Mutta... mutta. Tässä siis suurin ongelma: tämä toinen mies sattuu pyörimään samoissa - ja melko pienissä - piireissä kuin alkuperäinen ihastukseni. (Kyseessä on tälle miehelle ammatti; alkuperäinen ihastukseni on puoliammattilainen.) Heti kun kuulin tämän, sydämeni teki tuplavoltin ja ensimmäinen ajatus oli, että haa, mitä jos näenkin ihastukseni tätä kautta vielä uudelleen... ja uudelleen...
Tämä harmittaa minua todella. Toisaalta olen ihan oikeasti kiinnostunut tästä toisesta miehestä ihmisenä, ja ehkä vielä joskus romanttisessakin mielessä. Toisaalta en voi kieltää sitä tosiasiaa, että tällä hetkellä syvällä sisimmässäni olen kaikista eniten kiinnostunut hänen yhteydestään siihen mieheen, joka on vielä sydämessäni ykköspaikalla.
Siispä kertokaa: teenkö väärin tätä toista miestä kohtaan, jos alan tapailla häntä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
väärin.. musta yrität vaan pettää itseäsi uskottelemalla, että olet valmis johonkin uuteen, vaikket kumminkaan ole.
tälle toiselle miehelle selväksi, missä mennään. Jos hän silti haluaa tavata sinua, se on hänen päätöksensä.
Ihmiset voivat tapailla eri syistä ja eri tavoin. Pääasia, ettei kukaan vedätä ketään.
Tätä voisin kompata.
Täytyy vielä lisätä, että ei tuokaan kyllä suositeltavaa ole.
sinä siinä petät, et ainoastaan sitä miestä.
Jos annat ymmärtää asian tilan olevan jotenkin toisin kuin mitä se on. Toisin sanoen, voit tapailla tätä toista miestä kunhan KERROT missä mennään ja mikä on sinun emotionaalinen tilanteesi oikeasti jolloin hän saa päättää oletko oikea kohde tutustumiselle ja/tai tunteille. Tällöin hän saa vapaasti valita kuinka edetä kanssasi ja sinä voit jättää vastuun tässä asiassa hänelle (tosin omista teoistasi olet yhä vastuussa; ts. pettäminen ei muutu silti hyväksyttäväksi jolloin kunnioituksen nojalla sinun tulee myös pystyä heittämään tiettyjä rajoja Hänellekin eli kunnioittamaan ITSEÄSI.)
Jos minulle tulisi tuollainen tarjous niin tekisin sellaisen tempun että puhuisin sille (puolitutulle) tyypille ja kertoisin että sen naisen ihastus on vakavampaa sorttia - vaikka olisin itsekin kiinnostunut. Tällä tavalla voisi yhdistää oikeat parit jos on jotain yhdistettävää; koska jos homma laitetaan heti selväksi en olisi varmaankaan vielä kuin ehkä ihastunut jolloin luopuminen ei ole tuskallista - ja tällöin joko minä saisin varmuuden että pahinta kilpailijaa ei kiinnosta alkuunkaan kilpailla jolloin uskoisin että ihastus kuluu aikaa myöten pois ja nainen näkisi lähelle tai vaihtoehtoisesti oikea pari saataisiin paritettua.
Jos aikoo rakastaa naista on oltava valmis myös luopumaan hänestä.
Jos varsinainen ihastuksesi olisi sinuun kiinnostunut, hän olisi osoittanut sen.
Varsinainen ihastuksesi saattaa elää onnellisesti naisen kanssa.
Kirjoituksesi perusteella elät laastarisuhteessa.
must ittestä tossa kohassa tuntus sille, että selvisin ensin tunteeni tähän ekaan ihastukseen..ja sitte vasta kun oisin selvillä vesillä alkasin (jos sitä toista enää kiinnostaa)...sen kakkos iahstuksen kanssa virittelemään mitä sitte viriteltäskin..=o)
..joteki ko mietin et ite joskus alotin suhteen uuen miehen kanssa enne ko olin kunnolla päässy yli entisestäkään...niin siinähän kävi niin et se entinen kaihersi mieltä..eikä siitä sillon millää taho tulla mitää hyvää sen uuen kanssa...ja ennen kaikkea se on kamalan väärin sitä uutta miestä kohtaan..joka ehkä odottaa ja toivoo suhteelta enemmän, kun sä kykenet antamaan ollessasi viellä kii siinä entisessä...
mun oli pakko lopettaa se tapailu..ja loukata sitä toista sitten..noh ei hän ois muutenkaan ollu semmonen mies jonka kanssa oikeesti oisin kyenny sanomaan et me sovitaan yksiin..jotaki siitä vaa uupus..ja ois uupunnu sitteki vaiks oisin ollu selvillä vesilläki sen vanhan suhteen...
mutta..musta tossa on kauheen suuri riski polttaa sormensa ja loukata ittesä..sekä toiset..kun sä tuskin kykenet kaverina pitämään meistä johon tunnet vetoa...???
johon tunnet vetoa..tartti sanoo..=o)
Kiitos kaikille vastauksista :) Täytyy myöntää, että vähäsen masentaa tämä konsensus... siksikin, että kuitenkin haluaisin elämääni vaihteeksi jotain kivaa ajateltavaa ja mukavaa seuraa. Mutta kyllä te oikeassa olette, että täytyy rehellinen olla.
Kysyisin kuitenkin vielä, että missä vaiheessa teidän mielestänne kannattaisi kertoa? Heti? Parien treffien jälkeen? Jotenkin hirvittää sellainen keskustelunavaus... "Niin, tiedät kai sen yhden tyypin? Siis sen yhden kaverisi veljen? Joo, just se, lyhyt ja pahantuulisen näköinen. No siis, asiahan on näin..." AAAARRRRGGGHH.
Kukkomies - täytyy kyllä sinulle vielä sanoa, että olet todella reilu ja viisas kaveri, kun noin ajattelet. Olisipa maailmassa enemmänkin kaltaisiasi :)