Siksi olemme EU:ssa että paremmin onnistuisimme kehittämään oloamme täällä pohjoisessa, kaukana markkinoista, vähäisten energiavarojemme ja raaka-aineidemme varassa. Ja pystyisimme maksamaan jäänmurtajien käyttökustannuksetkin.
Suomi elää viennistä. Samaan aikaan on tuotava monenlaisia raaka-aineita, kemikaaleja, öljyä, puolivalmisteita, komponentteja, jopa työntekijöitä ja asiantuntemusta, ja rokkiyhtyeitä ja ruokaakin.
Elämä muuttuu köyhäksi jos vienti ei kata tuontia, sitä tasapainoa sanotaan kauppataseeksi. Jokainen tuontierä on katettava viennillä tai velalla. Ei valtiokaan kassaansa saa rahaa setelipainosta, vaan sekin on talouselämän toimijoiden maksettava veroina ym maksuina.
Eli kansainvälisen kaupan pitää toimia yhtä hyvin kuin muissakin teollisuusmaissa.
Eli tarvitaan hyvin toimiva talouselämän infrastruktuuri.
Jonkinlaisena rautalankamallina voitte ajatella vaikka suuren risteilyaluksen valmistamista ja toimittamista, maailman suurin sellainen lähti äskettäin meiltä Karibialle.
Olisiko sellainen kauppa ja tavara syntynyt tuosta vain rautakaupan hyllyn aineksista?
Ei, kyseessä on hanke joka sisältää niin paljon kansainvälisiä sidoksia, lainsäädäntöä, hyväksyttyjä käytäntöjä, rahoitusta, vakuutuksia ym, että niiden sopimusten ja papereiden kirjoittamiseen olisi tarvittu suuri joukko juristeja ja asiantuntijoita. Niin suuri, että kauppaa ei edes olisi syntynyt, ellei tilannetta olisi yksinkertaistanut viittaukset tarvittaessa kansainvälisiin ja EU-maiden yhteisiin periaatteisiin ja käytäntöihin.
Siksi alus tehtiin Suomessa eikä jossakin Balkanin ei-EU-maassa, vaikka kyllä sielläkin telakoita on.
Risteilijään kohdistuvat vaatimukset yltävät merenkulusta ravintoloiden hygieniaan, ei matkustaja hyväksy että valot sammuvat, ruoriakseli katkeaa, ripuli leviää, vessat eivät toimi jne jne.
Eikä kansainvälinen rahoittaja sido rahojaan malmikasaan telakalla, josta ei tiedä minkä säännösten mukaan se toimii. Eikä ulkomainen telakka hitsaa ja lähetä laivanlohkoja elleivät monet paperit ole kunnossa.
Kaikista toiminnoista pitää olla paperilla ja tietokoneilla tosiasiat kirjattuna. Mitä käytäntöjä, lakeja, normeja, takuuehtoja, ym noudatetaan. Niitä ei tarvitse jatkuvasti toistaa jos kulloinkin osapuolet voivat vedota hyväksymiinsä kansainvälisiin esim. EU-maiden käytäntöihin.
Tuollaisen risteilijän myyminen, kokoaminen ja toimittaminen on aivan toista kuin jäänsärkijän tekeminen NL:oon yhtenä tavaranvaihtosopimuksen kohtana menneinä aikoina.
Kun Suomi on näkyvästi EU-maa, ei sitä edes tarvitse jatkuvasti toistaa, kansainvälisesti tiedetään ao. piireissä, että Suomi on luotettava partneri. Ja raha on euro eli varaumia valuuttakurssien suhteen ei useimmiten tarvita.
Yleinen harhaluulo näillä palstoilla näyttää olevan se usko, että meitä nyt ympäröivä Suomi mukavuuksineen jotenkin on syntynyt ja toimii itsestään ilman, että sen suhteen pitää ponnistella kansainvälisillä markkinoilla.
Vanha ajatusleikki on se, että kuvitellaan että Itämeri jäätyy tai muuten rahdit lakkaavat kulkemasta. Silloin kaivetaan säännöstelykortit varastoista ja palataan hengissäpysymistaisteluun.
Suomi elää viennistä. Samaan aikaan on tuotava monenlaisia raaka-aineita, kemikaaleja, öljyä, puolivalmisteita, komponentteja, jopa työntekijöitä ja asiantuntemusta, ja rokkiyhtyeitä ja ruokaakin.
Elämä muuttuu köyhäksi jos vienti ei kata tuontia, sitä tasapainoa sanotaan kauppataseeksi. Jokainen tuontierä on katettava viennillä tai velalla. Ei valtiokaan kassaansa saa rahaa setelipainosta, vaan sekin on talouselämän toimijoiden maksettava veroina ym maksuina.
Eli kansainvälisen kaupan pitää toimia yhtä hyvin kuin muissakin teollisuusmaissa.
Eli tarvitaan hyvin toimiva talouselämän infrastruktuuri.
Jonkinlaisena rautalankamallina voitte ajatella vaikka suuren risteilyaluksen valmistamista ja toimittamista, maailman suurin sellainen lähti äskettäin meiltä Karibialle.
Olisiko sellainen kauppa ja tavara syntynyt tuosta vain rautakaupan hyllyn aineksista?
Ei, kyseessä on hanke joka sisältää niin paljon kansainvälisiä sidoksia, lainsäädäntöä, hyväksyttyjä käytäntöjä, rahoitusta, vakuutuksia ym, että niiden sopimusten ja papereiden kirjoittamiseen olisi tarvittu suuri joukko juristeja ja asiantuntijoita. Niin suuri, että kauppaa ei edes olisi syntynyt, ellei tilannetta olisi yksinkertaistanut viittaukset tarvittaessa kansainvälisiin ja EU-maiden yhteisiin periaatteisiin ja käytäntöihin.
Siksi alus tehtiin Suomessa eikä jossakin Balkanin ei-EU-maassa, vaikka kyllä sielläkin telakoita on.
Risteilijään kohdistuvat vaatimukset yltävät merenkulusta ravintoloiden hygieniaan, ei matkustaja hyväksy että valot sammuvat, ruoriakseli katkeaa, ripuli leviää, vessat eivät toimi jne jne.
Eikä kansainvälinen rahoittaja sido rahojaan malmikasaan telakalla, josta ei tiedä minkä säännösten mukaan se toimii. Eikä ulkomainen telakka hitsaa ja lähetä laivanlohkoja elleivät monet paperit ole kunnossa.
Kaikista toiminnoista pitää olla paperilla ja tietokoneilla tosiasiat kirjattuna. Mitä käytäntöjä, lakeja, normeja, takuuehtoja, ym noudatetaan. Niitä ei tarvitse jatkuvasti toistaa jos kulloinkin osapuolet voivat vedota hyväksymiinsä kansainvälisiin esim. EU-maiden käytäntöihin.
Tuollaisen risteilijän myyminen, kokoaminen ja toimittaminen on aivan toista kuin jäänsärkijän tekeminen NL:oon yhtenä tavaranvaihtosopimuksen kohtana menneinä aikoina.
Kun Suomi on näkyvästi EU-maa, ei sitä edes tarvitse jatkuvasti toistaa, kansainvälisesti tiedetään ao. piireissä, että Suomi on luotettava partneri. Ja raha on euro eli varaumia valuuttakurssien suhteen ei useimmiten tarvita.
Yleinen harhaluulo näillä palstoilla näyttää olevan se usko, että meitä nyt ympäröivä Suomi mukavuuksineen jotenkin on syntynyt ja toimii itsestään ilman, että sen suhteen pitää ponnistella kansainvälisillä markkinoilla.
Vanha ajatusleikki on se, että kuvitellaan että Itämeri jäätyy tai muuten rahdit lakkaavat kulkemasta. Silloin kaivetaan säännöstelykortit varastoista ja palataan hengissäpysymistaisteluun.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Taidat olla sitä ikäluokkaa, joka ei tiedä miten hyvin oli asiat Suomessa ennen EU:ta.
Niin, miten hyvin olivat asiat ennen EU:ta?
maata jopa sanottiin hyvinvointivaltioksi tulevan EU:n synnyttämän pahoinvointivaltion vastakohdaksi. EU:n uusliberalismi teklee Suomestakin lähinnä banaanivaltioihin verrattavan köyhälän slummeineen. Köyhyys Suomessa alkoikin lisääntyä heti, kun alettiin toteuttaa EU:n tahtomia rakennesopeutuksia.
oli 80-luvulla lähes velaton maa.
Verot ja veroluonteiset maksut yhteensä ( =kokonaisvero) olivat matalammat.
Liikevaihtovero oli 16%, eikä sitä kannettu esim. rakennustyöstä pienyrityksiltä.
Nyt kannetaan 22%:n ALV ja sitä joudutaan nostamaan.
Suomen valuutalla oli ostovoimaa maailmalla.
Työttömyyttä oli vähän, yhteiskunta oli inhimillinen.
80-luvulla Suomi ei ollut vielä kärsinyt lamasta ja sosiaaliturvan taso oli korkeimmillaan. Talous pyöri myös kovaa, mutta kupla puhkesikin sitten 90-luvulla tunetuin seuraksin. Sittemmin sosiaaliturvasta tehtiin tietyissä piireissä laman syntipukki ja sitä alettiin leikata. Nyt ollaan tässä.
Tosin mediassa Suomen sijoitusta kansainvälisissä vertailuissa tuolloin yliarvioitiin käyttämällä epäkelpoja mittareita.
Oltu pantu 80-luvulla vielä eu kuntoon .
EU-kuntoon laittaminen ei Suomen talouteen vaikuttanut. Euro-kuntoon laittaminen taas pakotti Suomen tasapainottamaan taloutensa. Se ei vaikuta enää 2000-luvulla muuten kuin positiivisesti.
Ettei vaan olisi jalat päässeet kastumaan.
kommentoi EU:ta jo aika sitten varsin hauskasti ja osuvasti:
"Ihmiset vinoilee EU:n banaaninkäyryysdirektiiveistä yms.
Nyt jouduin ekan kerran työni puolesta yhden EU-direktiivin kanssa vastakkain.
Puolet siitä on pelkkiä kieliopillisesti oikein kirjoitettuja lauseita jotka eivät oikeasti tarkoita yhtään mitään.
Toinen puoli tarkoittaa jotain, mutta niissä tehdään tiettyjä oletuksia jotka eivät ole olleet totta kymmeneen vuoteen. Jos tuotteemme tehtäisiin sellaiseksi että nuo pykälätkin täyttyisivät, niin menisimme kehityksessä kymmenen vuotta taaksepäin: Joutuisimme poistamaan hyviksi havaittuja ominaisuuksia jotka kuuluvat ilman muuta nykyaikaiseen tuotteeseen. Ilman niitä ei olisi mitään asiaa markkinoille.
Joskus vuosia sitten jouduimme täyttämään erään maan kansallisia määräyksiä. Niissä oli yhdessä kohtaa ristiriita luonnonlakien kanssa. Arvaa kumpi voitti? Ei tietenkään luonnonlait - jotka kyllä jäivät voimaan - mutta byrokraateille piti valehdella niin monimutkaisesti, että menivät solmuun ja tuote meni läpi. Byrokraatin sana on jumala sana. Sitä ei voi epäillä vaikka se olisi ristiriidassa luonnonlakien kanssa."
jne.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/1168342
Minulle ei täysin auennut, mitä yrität vuolatuksellasi kertoa. Hauska se joka tapauksessa oli.
Olet kyllä täysin oikeassa siinä, että vienti on elinehtomme. Valitettavasti vain jäsenyytemme eurossa on romahduttanut kilpailukykymme pahimpiin kilpailijoihimme nähden, jotka ovat saaneet kymmenien prosenttien kilpailuedun oman valuuttansa turvin. Tämä on näkynyt vientiteollisuutemme - ja sitä kautta koko yhteiskunnan - ahdinkona.
Suomi oli ETA-sopimuksensa kautta osa Euroopan sisämarkkinoita aivan kuten se on tänäkin päivänä eikä EU-jäsenyytemme ei tuonut tähän juuri mitään muutosta.
Lisäksi kannattaa muistaa, että loistoristeilijan Suomessa rakentanut yhtiö on rakentanut maailman kaikki 14 suurinta risteilyalusta. Yrityksen telakat sijaitsevat Suomessa, Ranskassa, Norjassa, Romaniassa, Brasiliassa ja Vietnamissa.
"Valitettavasti vain jäsenyytemme eurossa on romahduttanut kilpailukykymme pahimpiin kilpailijoihimme nähden"
Valitettavaa, mutta edelleenkin ennalta-arvaamatonta. Se, että euro jäi kalliiksi tämän laman aikana ei ollut odotettavissa, eikä myöskään missään nimessä tavoiteltua. EKP laski ohjauskoron liki nollaan, mutta silti euron arvo jäi korkeaksi. Sille ei voinut mitään. Ja tiedän: markalla ei olisi ollut samaa tukisatama-vaikutusta - mutta tuhat muuta riskiä kylläkin. Sekä eurossa, että markassa on omat riskinsä ja joskus käy huono mäihä. Nykytilanteen varjolla on kuitenkin täysin turha spekuloida, kumpi riski on suurempi. Siihen tarvitaan muutakin aineistoa. Lisäksi on otettava huomioon kasvukauden vaikutus kummallakin valuutalla sekä muut vaikuttavat tekijät, kuten matkailu. Ja lopuksi jää vielä yleisluontoinen valinta: kansallinen protektionismi vai pyrkimys euroopanlaajuiseen kasvuun. Jälkimmäisen riskinä on, että Suomi jää jalkoihin, ensimmäisen riskinä että Eurooppa periferioituu. Hankala valinta siis. Itse en ainakaan tiedä varmaa vastausta, enkä usko että kukaan muukaan täällä tietää.
***
Juttelin äskettäin muutaman jenkin kanssa ja voin sanoa, että se antoi hieman perspektiiviä asioihin. Ihanaa, että täällä ei tarvitse perustella jokaiselle, miksi rajoittamaton kapitalismi ei ole automaattinen oikotie onneen. Kuulemmahan mikään julkinen tai valtion kustantama ei voi toimia missään olosuhteissa. Ei tietenkään. Ei vaikka 15% väestöstä jäisi kokonaan ilman terveydenhuoltoa. Mutta sehän on vain heidän vikansa, kun eivät kerran ole riittävän ahkeria. Näinhän se menee.
Euron aiheuttamien ongelmien syystä ja ennustettavuudesta olemme keskustelleet useammankin kerran.
Valitettavasti kuitenkin on niin, että päätös on osoittautumassa vääräksi. Ikävää, jos päätös perustui ennustamattomuuteen tai puutteellisiin tietoihin, poliittisiin intohimoihin tai ennustuskyvyttömyyteen -seuraus on jokatapauksessa liki katsastrofi. No, vielähän tuon voisi korjata...
Vaikka olisimme pysyneet euron ulkopuolella ei kyse olisi ollut protektionismistä: Olimme jo ennen EU-jäsenyyttämmekin osa Euroopan sisämarkkinoita.
Julkisen sektorin osalta taidamme olla samaa mieltä.
"Kuulemmahan mikään julkinen tai valtion kustantama ei voi toimia missään olosuhteissa. Ei tietenkään. Ei vaikka 15% väestöstä jäisi kokonaan ilman terveydenhuoltoa."
Niin, ja kaiken lisäksi yksityinen malli tulee liki tuplaten kalliimmaksi...
"Valitettavasti kuitenkin on niin, että päätös on osoittautumassa vääräksi."
Sitä en lähtisi vielä arvioimaan pelkästään yhden laman perusteella.
"Vaikka olisimme pysyneet euron ulkopuolella ei kyse olisi ollut protektionismistä: Olimme jo ennen EU-jäsenyyttämmekin osa Euroopan sisämarkkinoita."
"Protektionismi" oli ehkä hiukan kärjistetty sana. Pointtina kuitenkin selvä: valinta on siinä, pyrimmekö maksimoimaan kanssallisen edun vai eurooppalaisen edun. Kyse on periaatevalinnoista, joissa kummassakin on riskinsä.
"Niin, ja kaiken lisäksi yksityinen malli tulee liki tuplaten kalliimmaksi..."
Olen tässä oikeastaa viime päivinä pohtinut, miksi näin on. Nämä amerikkalaiset syyttivät siitä valtion harjoittamaa "sosialismia", eli julkista sektoria. Heidän mukaansa valtion ei tulisi ollenkaan puuttua terveydenhuoltoon, jolloinka se toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Näin ehkä teoriassa, paitsi että iso osa ihmisistä jäisi silloin ilman kunnollista terveydenhuoltoa. Lisäksi keksimääräinen terveys heikkenisi, koska terveyteen panostettaisiin yksityisillä markkinoilla kansanterveydellistä/kansantaloudellista optimaalia vähemmän. Lisäksi en ole ollenkaan varma, olisko sellainen järjestelmä edes terveydenhuollon kohdalla tehokkain mahdollinen.
Se mitä en tajua on, että miten USA, jossa valtion vakuudet eivät kata läheskään koko väestöä, voi käyttää valtion varoja terveydenhuoltoon yli 2 kertaa enemmän kuin Euroopassa keskimäärin tai Suomessa. Johtuuko se siitä, että vakuutusyhtiöt vetävät välistä vai siitä, että terveydenhuollon tehokkuus heikkenee sairaaloiden välisen kilpavarustelun seurauksena. Vai onko kyse siitä, että raha sirpaloituu sekä yksityisen että julkisen laitoksen tukemiseen, jolloin kilpailu syö sen? Se olisi mielenkiintoista tietää.
Sen verran opin, että USA:n korkea lapsikuolleisuus ei suurimmaksi osaksi johdu terveydenhuollon tasosta vaan muista tekijöistä. Lisäksi USA:n sairaaloiden "responsiviness", eli käytönnössä potilaiden kohtelu on huippuluokkaa (mikä on toki täysin luonnollista, sillä yksityisissä sairaaloissa siihen lienee melko pakko panostaa, mikäli haluaa pärjätä). Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että järjestelmä on kallis, tehoton ja epätasa-arvoinen. Eikä se siitä huolimatta ole edes kokonaisuudessaan erityisen hyvätasoinen, vaikkakin kelvollisempi kuin olin aikaisemmin ajatellut.
"Sitä en lähtisi vielä arvioimaan pelkästään yhden laman perusteella."
Eikös euroon siirtymistä aikoinaan perusteltu yhden laman kokemuksilla unohtaen, että markka-aika sitä ennen oli lähes menestystarina?
"Johtuuko se siitä, että vakuutusyhtiöt vetävät välistä vai siitä, että terveydenhuollon tehokkuus heikkenee sairaaloiden välisen kilpavarustelun seurauksena"
Osaltaan vakuutusyhtiöiden mukana olo hommassa voi saada terveydenhuollon toimimaan tehottomasti ja tekemään turhia hommia. Tästä minulla on omakohtaista kokemusta vuoden takaisen nivelleikkauksen taholta: Ortopedi teki perustutkimukset ja päätti leikkauksesta ja kertoi millaiset jälkitarkastukset hommaan kuuluu. Kun hän kuuli, että maksaja onkin vakuutusyhtiö tuli yht´äkkiä ehdottoman tarpeelliseksi tehdä vielä magneettikuvaus ja jälkikontrollienkin määrä nousi kolminkertaiseksi. Ei ihme, jos vakuutuksiin perustuvat sairaanhoidot tulevat hintoihinsa.