Alkoholi?

kertoa miehelle että sinua häiritsee hänen juomistyylinsä, ja voitte yrittää keskutella siitä. Et voi oikeastaan noin vain vaatia häntä muuttamaan tapansa, joka hänellä varmaan jo oli kun rupesitteseurustelemaan, mutta siis keskustella aina voi.
Luulisin kyllä että jos hänellä on vielä menovaihde päällä, ei sitä asiaa voi muuttaa. Se muuttuu sitten itsestään jos muuttuu. Mutta muutos syntyy hänessä itsestään, kukaan ei voi sitä vaatia.

Kyllä mä hämmästelisin jo ihan ääneenkin sitä miksi ihmisellä on niin systemaattinen tarve vetää kännit joka ikinen viikonloppu. Se on alkoholismia sekin, ettei voi olla ilman känniä vaan että se vie miestä.

Mitä muuta voisitte tehdä viikonloppuisin? Kokeilla edes, ja nimenomaan yhdessä, jotta se tunnesidekin saisi vahvistusta koska olette niin alkuvaiheessa vielä. Onhan ihan selvää, että jos toinen vaan vänkää sinne baariin juomaan eikä edes suostu kokeilemaan minkään muunlaista viikonlopunviettoa, että se herättää sussa kummastusta ja huonoja fiiliksiä. Silloinhan se juominen menee sun edellesi, eikä se ole kyllä ihan normaali tärkeysjärjestys seurustelutilanteessa.

Et sä mitään "motkota", sä vaan kyseenalaistat toisen tavat olla sun seurassasi vapaa-aikanaan. Se on sun oikeutesikin, tehdä näkyväksi tilanteita ja valintoja jotka se mies mielellään lakaisis vaan maton alle.

Juu se vaan pahenee tuo alkoholiongelma ajan myötä. Turha sitä on jäädä katselemaan. Nalkutat todellakin turhaan, ei auta.

Voit kyllä vaatia mutta mahdollisuutesi vaikuttaa juomiseen on olematon ellei hän itse halua vähentää sitä, voit vain katsoa vierestä örveltämistä jos et halua itse alkaa juomaan perskännejä hänen kanssaan kahtena päivänä viikossa.
Mieti kuinka pitkään jaksat katsoa tuota menoa ja tee päätöksesi, tällä hetkellä voit ainoastaan laittaa hänet valitsemaan sinut tai alkoholin juomisen vähentämiseksi mutta päätös ei välttämättä ole mieleisesi.

Seurustelin miehen kanssa, jolle viina maistui. Itse en juonut ollenkaan ja sain kuulla olevani nalkuttava. No ajattelin, että kaikilla on omat vikansa ja hammasta purren jatkoin suhdetta kun en tiennyt paremmasta. Vuodet kuluivat, menimme naimisiin ja saimme lapsia. Mies oli ahkera jo monessa mielessä hieno mies, mutta ne alkoholiongelmat värittivät elämäämme todella paljon. En vaan edellenkään tiennyt paremmasta ja tyydyin tilanteeseen. Miten monet joulut kärsin kun en saanut rauhassa laitella joulua, vaan aina sain miettiä, että mitä viina tuo taas tullessaan. Kapakkareissuja, rähjäämistä, edelleen olin vain kuulemma liian niuho ja hän vain normaali suomalainen mies. Alkoholin käyttö vain lisääntyi ja pikku hiljaa se meni töiden edelle ja raha-ongelmat kasvoivat sitä myötä myös suureksi.
Sitten sain tarpeekseni ja otin eron. Sen jälkeen löysin lähes raittiin miehen. Saunakaljan ottaa, mutta vain korkeintaan kaksi ja koskaan ei viina kuljeta miestä. Miten elämä on erilaista kun ei tarvitse miettiä pikkujoulujen jälkimaininkeja, lomia, juhlapyhiä ja kaikkea. Nyt voin nauttia lapsista, laittaa joulua, nauttia miehestä, ilman että olisin mitenkään niuho. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen kun näin viinanhuuruista elämää. Nyt osaan todella arvostaa myös erilaista parisuhdetta. Meillä on vain yksi elämä ja teemme valintoja. Sinuna miettisin tarkkaan, että mitä omalta tulevaisuudelta haluat. Mukavaa joulun odotusta joka tapauksessa!

Elikkäs olen pari suhteessa, mut helluni asuu toisella paikkakunnalla. Otan olutta mut en viinaa tai joskus baarissa tai ystävien kanssa mutta todella harvoin. Helluni on ollut naimisissa ennen alkoholistin kanssa ja hän vertaa minun oluen ottoni siihen et hyvät on alkeet. En oikein jaksa edes lähteä baariin enää kavereiden kanssa. Mut joskus kun käyn kotipaikkakunnalla (pienessä sellaisessa) muutaman kerran vuodessa niin pari-kolme kertaa käyn siellä kavereita moikkaamaasa ja meen baariin niiden kanssa. Helluni katsoo asian niin että kyl hän tietää mitä sieltä ollaan hakemassa, vaikka kuinka sanon ettei muut nyt kiinnosta. Toiseksi en itse jaksa ja enkä jaksa ymmärtää et vedetään pää täyteen ja jatketaan heti aamulla???

Mulla oli aikoinaan samanlainen ongelma; miehen oli pakko saada vetää viikonloppuna viinaa, tämä vaivasi minua silloin jo vähän, mutta ajattelin, että se menee kyllä ohi, kunhan ikää tulee lisää ja perhe-elämä tasaantuu. Nyt nelikymppisenä tämä sama mies käyttäytyy edelleen samalla tavoin, viinaa täytyy saada, jotta kykenee rentoutumaan. Hänelle alkoholi on aiheuttanut riippuvuuden ja meille eron. Pane kaverisi tiukille nyt tai huomaat eläväsi alkoholistin kanssa.

Mieti todella tarkkaan. Jos tuo juominen ei vähenny heti suhteen alussa niin ei se siitä vähenny myöhemminkään. Mun äijällä vaan on lisääntyny. En muista yhtään viikonloppua viime vuonna että ei olisi ottanut mitään ja viikollakin menee kaikki mitä kaapista löytyy. Nyt piti vähentää vuoden alusta mutta sama tahti jatkuu ja määrät vaan lisääntyy. En jaksa oikeastaan kuunnella tota säälittävää viinanhimoissa rypijää vaikka rakastankin. Vituttaa kun on mennyt näin lankaan. Mikään ei oo mitään jos ei siihen kuulu pari kaljaa yms. Olen aina kuskina että hän voi ryypätä ja kaljaa pitää hakea ettei mene ilta pilalle. Olen ollut juuri niin sinisilmäinen kuin mistä aina varoitetaan. Pikku hiprakassa kyllä on suuret suunnitelmat ja plaa plaa plaa. Kun aamu koittaa niin ei kiinnosta enää. Että kannattaa miettiä todella tarkkaan eikä suostua ovimatoksi ainakaan. Ei alkoholistille voi edes sanoa mitään juomisesta kun ne vetää heti herneen nenään ja alkaa hillumaan ja sinä olet nalkuttaja.

Nalkuttaminen ei auta yhtikäs mitään! Äänihuulesi kuluu aivan turhaan! Viina vie miestä, sille ei kukaan muu mahda mitään, kuin se mies itse, se pässi siinä narun päässä!

Minä olen nalkuttanut kohta 5 vuotta, ja hommahan ei miksikään muutu! Minä olen luonut itselleni oman ruusunpunaisen kuplan, jossa mieheni älyää vähentää kaljan läträystään ja keskittyä elämiseen ja meihin!

Mutta todellisuus on se että minä en ole sopiva kumppani hänelle eikä hän minulle. Erota pitäisi muttakun kumpikaan ei osaa päästää irti. Mies on minussa kiinni kuin takiainen, koska olenhan nalkuttamisesta huolimatta hänelle (muka) se oikea. Huolehdin kodin, pyykit, ruuan ja sen kännisen miehen kotiin turvallisesti peiton alle nukkumaan, ja aamulla unohdan kaiken sen eilisen, kuin se olis ollut pelkkä painajainen.. Annan anteeksi aina uudestaan ja uudestaan, kunhan vaan herra virittelee sen koiranpentu katseensa ja pyytää anteeksi.
Ja minä kiinni miehessä, joka vei jalat alta kerta näkemällä, joka saa minut nauramaan, jonka kanssa on hyvä olla, kunnes se tölkki sihahtaa auki..

Nyt on menossa tipaton (joka ei kestä koko kuukatta, koska loppukuusta on kekkerit joissa on pakko juoda), mutta nyt on löytynyt uusi kaveri tipatonta viettämään. Alkoholiton versio! Minua ärsyttää ja naurattaa tämä tilanne, ei siinä alkoholiton on alkoholiton ja hyvä niin.. Mutta silti! Se on tapa joka on pinttynyt miehen päähän.
Joka ilta on saatava kaljaa ja piste. Joka viikonloppu on vedettävä 2 päiväset perseet, mitä sitten vaikka sunnuntai olisi meidän ainut yhteinen vapaa koko viikolla, sehän on kiva kun toinen makaa peiton alla krapulaa ja haisee ja toinen pakenee kotoa.
En tiedä milloin pääsen tästä oravanpyörästä lopullisesti irti.. Ehken koskaan..

Aloittaja hyvä, älä siis jää odottelemaan ihmettä! Hän ei ole oikea kumppani sinulle, etkä sinä hänelle!