Miten saisin yhden naisen ymmärtämään ettei meistä tule mitään tai mitään ei voi tapahtua. Vaikka haluaisin. Myönnän minun olleen se aloitteentekijä, homma lähti vähän käsistä, tunteet tuli mukaan kummallekin. Aluksi se oli minun puolesta leikkiä ja huomionhakua, alkaessamme tuntea toisemme paremmin aloin pitää hänestä oikeasti enkä pelkästään ajatellut häntä upeana panona. huom!Jota emme ole harrastaneet! Me ei olla vapaita kumpikaan. Koitan irrottautua hänestä tyylikkäästi, ei se helppoa ole mullekaan koska tunnen häntä edelleen tunteita. Totta kai leikki kaduttaa mua, ei sen näin pitänyt mennä, näin pitkälle siis. Nainen olisi halukkaampi kuin minä jatkamaan.
Nainen
Mies 690
4111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tietysti vähän vaikeeta olla nyt yks kaks totisesti rehellisesti torjuva kun on annettu kaiken luisua jo noinkin pitkälle plussan suuntaan. Satuttamaan se tottakai tulee kumpaakin, mutta mitenkäs sen tunteilun muuten lopetat kuin järjellä?!
Kannattaa sanoa suoraan ja kasvotusten, että nyt se on loppu.
Tilanteestanne riippuen nykyään on sangen helppoa pitäytyä saavuttamattomissa. Sen kun ei vaan vastaa puheluihin tms. vaan antaa ymmärtää joka käänteessä, että se mitä sanoit on todellakin totta ja että sä seisot sanojesi takana 100%.
Ei sitä muuten kukaan usko.
Jojoaminen tunteiden välillä on sitä pahinta mahdollista itsepetosta. Päätä siis minkä arvoinen ihminen sä olet ja käyttäydy sen mukaisesti, niin ei ala omatunto turhaan soimaamaan.
Rehellisesti olenkin puhunut ja näin miten sanani loukkasivat häntä ja tulin sitten puhuneeksi kuitenkin varmaan, no vähän lupauksia tai ei lupauksia mutta annoin hänen ymmärtää, että meillä olisi mahdollisuus JOS...tiedättehän mitä tarkoitan. Miten sitä hoitaisi asian, loukkaamatta, rehellisesti? Rehellisesti puhuen tykkään hänestä ja haluan häntä mutta se ei ole mahdollista. Nämä lauseethan jättävät naisen vain odottamaan jotain? Hän ón fiksu ja toki ymmärsi kyllä mutta tunteet, ne ei niin vain sammu.
Vältteleminen onnistuu nyt mutta tässäkin on porsaanreikä, tulee aika jolloin me väkisinkin tullaan olemaan yhteyksissä tiiviisti. Olemme samassa työssä ja tiedossa on taas tiivis paketti keväällä, kuulumme samaan tiimiin. Saatanhan saada vaikka siirron tai jotain muutoksia pyydettyä, en tiedä vielä. enkä tiedä saanko siirron vaikka haluaisin, enkä tiedä haluanko edes siirtoa.
"Miten sitä hoitaisi asian, loukkaamatta, rehellisesti?"
Mikä ihme jättäjiä aina vaivaa, miten niin loukkaamatta? Eikö se kenellekään mene jakeluun, että kyllähän se loukkaamatta toivominen on itsekeskeisyyttä, sitä ettei omaa mieltä sitten vaivaisi kun on huono omatunto, kun sitten antoi lipsua ja lupaili ja joutuukin olemaan tyly. Joutuukin pettämään toisen ja aiheuttamaan pahaa mieltä. Sen sä joudut tekemään ja se on totta, sun vastuus, mutta hei: sellasta se on. Pitääkö silittää päähän ja sanoa, että voi, voi, kun elämä on sellasta. Ihan samat sanat naiselle: te ette ole vapaita ja jossittelut on munattomien hommaa, päätökset on päätöksiä ja elämä elämää. Ei pidä ryhtyä leikkiin mitä ei kestä. Elämässä iloitaan ja sitten taas surraan, on pettymyksiä, sairauksia, kuolemaa, on riemua ja syntymää, menetysksiä ja saamisia, mielihyvää,-ja -pahaa.
Kyllä se on iso tyttö jo ja kestettävä on, ja sä oet iso poika, alas käyttäytyä sen mukaan.
Aluksi annoit ymmärtää, että se nainen on sun ongelmasi. Nyt sä itse kuulostat olevan se itsesi pahin ongelma.
Eihän tuosta mitään tietenkään tule jos sinäkään et ole päättänyt yhtään mitään. Sä tarjoilet porkkanaa että JOS ja sitten peruutatkin lähtöruutuun.
Ja mä arvasin, että te olette samassa duunissa jolloin asia vaatis molemmilta ihan erilailla aikuista asennetta jos kerran meinaatte toisistanne erossa pysyä. Mutta ethän sä kuulosta edes haluavan sitä, joten ihmekös sitten että on niin kauheen vaikeeta...
Järjellä ohjaillen se menee näin:
Päätä ensin jotain. Sitten sisäistät sen päätöksesi ajatuksiisi. Ja sitten sisäistät sen myös käytökseesi.
Tunteella tollasta "suhdetta" ei voi mitenkään "järkevästi" päättää, eikä sisäistää jotain "päätöstä" saatikka siten noudattaa sitä, joten ei kannata valehdella itselleen ja kuvitella jotain muuta.
Ei se riitä syyksi, ettet sä halua "satuttaa" toista. Sä satutat häntä jo nyt aina kun olet torjuva. Näppejään nuolemaan jäävään sattuu joka tapauksessa, se fakta sunkin täytyy tietää, sä et nyt vaan kykene ajatteleen ihan "järkevästi".
Siispä mitä sä oikeastaan haluat? Pitää molemmat? Päästä kuin koira veräjästä johonkin toiseen duuniin jossa kenties toistuu sama uudelleen...? Olla vaan kaveria, vaikka on niin kauheesti tunteitakin ja ne tunteet vie kuin pässiä narusta..?
Ei toi ole realismia. Sä taidatkin olla vaan rakastumassa siihen ihastumisen tunteeseesi....