Lasten syntymien jälkeen seksuaalinen aktiivisuuteni kasvoi todella paljon. Aloin nauttia seksistä ja haaveilla vieraista miehistä. Lopulta ylitin sillan (vuosia sitten). Olen kuitenkin nyt onnellisempi. Ennen sillan toisella puolen kärsin seksin puutteesta tiettyinä päivinä kuukaudessa, kun mikään ei riittänyt. Mieheni koki olevansa huono, kun ei jaksanut tyydyttää minua tarpeeksi. Nyt olemme taas molemmat tyytyväisiä, kun kysyntä ja tarjonta kohtaavat ja seksi sujuu taas paremmin, kun kumpikaan ei tunne olevansa riittämätön tai huono. Seksi vieraan kanssa, vaikkakin tutun vakipanon kanssa täydentää parisuhdettamme. En koe olevani mitenkään sairas, että tarvitsisin lääkettä liialliseen seksinhaluun joinakin kuukautiskierron päivinä. Lääkkeet sitäpaitsi voivat vähentää haluani myös "normaalinhalutason" päivinä. On aivan normaalia, että halut vaihtelevat, en tarvitse tähän vaivaan lääkettä vaan toista miestä. Aika usein puolison pettäminen auttaa myös petettyä sen tietämättä.
Kun mikään
ei riitä
9336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pidä tämä kuitenkin omana salaisuutenasi.
Meillä asiat samalla tavalla. Oma mies saa niin paljon kuin haluaa... Ja nykyään minäkin pikku järjestelyin fuckbuddyn ansioista:)
Itsesi nimittäin, sillä ainoa, jolle tosiasiassa valehtelet ja ainoa jota loppujenlopuksi petät, olet sinä itse. Jonain päivänä sen ehkä tajuat ja huomaat (kun miehesi saa tietää ja jäät kiinni), että meni mies ja meni lapsilta ehjä koti.
jo omat kodit. Emme edes asu enää samassa asunnossa, kuin silloin kun lapset olivat vielä kotona.
vaan opettavainen esimerkki. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten seksi näiden eri miesten välillä eroaa kannaltasi. Vai onko se tyylillisesti ja laadullisesti samanlaista? Vainko määrän näin tuplaat? ;-)
vaan eräs esimerkki, miten kaksi ihmistä voi elää ja vanheta onnellisesti yhdessä.
Onhan jokainen ihminen oma persoona, joten seksikin jokaisen kanssa erilaista. Molempien kanssa nautin ja minun on hyvä olla. Ei se kummankaan kanssa ole huonompaa tai parempaa. Erilaista molempien kanssa kylläkin. Määrä ainakin triplaantuu hetkellisesti silloin kun apumiestäni tarvitsen. Kyllä kotonakin seksiä harrastetaan useamman kerran viikossa ja useimpina päivinähän se frekvenssi riittää.
Tilanteesta saisi vielä selvemmän kuvan, jos osaat luonnehtia, millä tavoin seksi eroaa, vastaako yksi yhdelaiseen tarpeeseen ja toinen toisenlaiseen. Onko vaikkapa jomman kumman kanssa seksi selvästi rajumpaa ja toisen kanssa selvästi hellempää, vai löytyykö selvä ero jostain muusta seikasta? Kertomuksesi kyllä hienosti avartaa käsitystä siitä, miten seksitarpeiden tyydyttyminen on hyvän olon perusta. :-)
No, on eräs aivan selkeä ero. Toisen vasemman käden nimettömässä on samanlainen sormus kuin omassani, toisella se on erilainen. Molemmissa löytyy rajumpi ja hellempi vaihde, mittanauhaa en ole kummankaan kanssa käyttänyt, mutta mutu-tuntumalla sekään ei kummoista eroa toisi. Miesten fyysisessä ulkonäössä on eroa, mutta molemmat miellyttävät silmääni.
En enää muista, millainen suhteeni oli seksiin sillan toisella puolen. Puutetta ja kärventelyä, riitaa ja mykkäkoulua suhteessamme oli viikosta toiseen. Seksi oli ase ja kiristyskeino. Se vääristi varmasti makuuhuonetoimintaa aktiivisuuteni myötä. Mutta ehkä sen puutteen myötä rakastelu muuttui seksiksi. Se irtosi jotenkin itsenäiseksi osaksi parisuhteen kylkeen jolloin sillan ylittäminen oli helpompaa, kun ei tarvinnut koko parisuhdetta viedä sillan toiselle puolen. Ja toisaalta kun sain tyydyttää hellyyden ja nautinnon tarpeeni apumiehen kanssa, seksi muuttui takaisin rakasteluksi. Se muuttui siksi myös apumieheni kanssa ajan myötä. Hänestä tuli tärkeä osa hyvää oloani ja sitä kautta avio-onneamme.
Kun kirjoitat itsestäsi ja omasta avioliitostasi, kirjoitukseesi ei ole mitään kommentoitavaa. Hienoa, että homma toimii sinun tarpeidesi osalta!
Et kuitenkaan ole vakuuttava pyrkimyksessäsi yleistää omaa tyytyväisyyttäsi koskemaan myös puolisoasi. Puolisosi mielipidettä emme tiedä, mutta epäilen että hän ei olisi tyytyväinen asioiden todelliseen tilaan, koska sinulla tuskin olisi tarvetta "pettää" jos hänelle olisi ok että sinulla on vakipano. Jos järjestelysi olisi kummallekin hyvä, miksi siitä ei oltaisi avoimia?
Ja kun yrität yleistää yksityisen tyytyväisyytesi koskemaan yleisemmin muitakin parisuhteita, menet lopullisesti metsään.
"Aika usein puolison pettäminen auttaa myös petettyä sen tietämättä."
Koska edes sinun puolisosi tyytyväisyydestä ei ole takeita, väite ei välttämättä pidä paikkaansa edes oman avioliittosi osalta. Muiden suhteista sinulla ei ole minkäänlaista asiaa väittää yhtään mitään, joten sivuutan väitteesi sekä täysin perustelemattomana että omaa etuasi selittelevänä järjettömyytenä. Kuten pettäjien selitykset useimmiten ulkopuolisien korvaan ovat.
Se, että vakuutat itse itsesi ei ole kovin kummoinen meriitti argumenteillesi ;)
Jos luet tarkemmin kirjoituksiani ja yrität riisua ennakko asenteesi, niin huomaat kahdesta vastauksessani ainakin, että puolisoni elämä on muuttunut siitä, kun elin puutteessa. Kirjoitukseni perustuvat keskusteluihini mieheni kanssa. Parisuhteeseemme on todella tullut rauha ja seesteinen elämäntilanne, tästä olemme keskustelleet. Hän tosin kuvittelee, että seksuaalinen aktiivisuteni on laanunut iän myötä ja siitä seesteinen elämäntilanne. Ja hän on monesti sanonut, että hän koki olevansa liian huono mies minulle silloin ennen. Mielestäni hän on siis aivan yhtä suuri voittaja tai häviäjä kuin minäkin.
Ja ikävä kyllä, meidän parisuhde ei ole tässä tapauksessa ainutlaatuinen. Samanlaisia on lukemattomia, joten aika usein se puolison pettäiminen auttaa myös petettyö sen tietämättä. Se on surullista, mutta totta. Minäkin kertoisin niin mielelläni miehelleni, miksi seksielämämme on seestynyt, mutta tiedän se tiedon satuttavan häntä enemmän kuin tietämättömyyden. Vaikkakin me olemme keskustelleet pitkän liiton aikana myös uskottomuudesta, ja kun se ei "ole totta" niin hän on sitä mieltä, että voisi hyväksyä sen jos eläisi meidän kaltaisessa tilanteessa tai hänen sairastumisesta johtuen. Hän on kertonut, että hän ymmärtäisi, mutta kokoisi samalla olevansa huono aviomies, miehen kuvake. Sitähän en tiedä, jos hän tietäisi, niin kestäisikö sitten elämäänsä huonona aviomiehenä, ottaisiko eron sen vuoksi tai tekisikö jopa jonkin vielä pahemman ratkaisun.