Naisen logiikka asumisessa

Naisen asenne kuulostaa vähän siltä, että hän haluaa ainakin jotain mukaansa, vaikka suhde menisikin reisille. Miksi sun pitäisi mennä naimisiin yleensäkään? Jos nainen alkaa vaatia sitä, laita avioehto ehdoksi. Kyllä se siitä talttuu, jos tykkää susta.

Kannattaako ostaa kokonaista lehmää jos haluat vain sen lasillisen maitoa?

Ei noita rakkaus on tärkein -juttuja tietenkään kannata oikeasti kuunnella. Rakkaus kestää minkä kestää, ja jos se loppuu, kiistellään rahasta - ellei asioista ole sovittu etukäteen kunnolla. Siispä avioehto.

Samaan syssyyn on sitten hyvä sopia myös muut talousasiat ja työnjaot.

Ja onhan se myös täysin mahdollista olla menemättä naimisiin.

No minun logiikka lähtee tuollaisessa tilanteessa siitä, että asia pitää sopia ja kaikki tehdä kirjallisesti. Nimittäin, jos nyt olette molemmat tosissanne, niin ajan kanssa varmaan remppaatte ja laitatte taloa kodiksi ja koti siitä myös muodostuu naisellesi. Miten asiat on vaikka 20v kuluttua, jos ette sitten menneetkään naimisiin ja käykin niin huonosti, että kuolet ensin? Lapsesi haluavat myydä talon ja voivat sen tehdäkin ilman mitään lesken oikeutta asua talossa loppuun asti. Mitä jos nainen onkin rahoittanut puolet kattoremontista kotiinsa ja puolet uudesta saunasta ja kylpytilojen remontista ja kaikki varat on kiinni niissä eikä mistään ole papereita eikä sopimuksia ja lapset osoittavat ovea haluamatta sopia? He kyllä voivat tietää, että nainen on halunnut osallistua ko kuluihin, sillä remonteilla on varmistettu, että voitte yhdessä asua taloa vaikka vanhuus onkin jo verottanut voimianne jne jne. ELIKKÄ; Kyse ei ole vain sinun omaisuutesi turvaamisesta, vaan myös siitä, että elämäntoverillasi on oikeuksia. Tällä hetkellä ne eivät käy edes mielessä, mutta asiat pitää sopia loppuun asti, menitte naimisiin tai ette. Tilanteet muuttuu kun suhteet vakiintuvat. Kun vanhenemme tarvitsemme ja arvostammekin eri asioita. Kun menette naimisiin tehkää se avioehto, mutta sopikaa siinä myös, kuinka puoliso saa mahdollisesti asuntoon sijoittamat varansa pois, tuli sitten ero tai kuolemantapaus. Ja kuinka järjestetään asuminen, jos kuolet, onko leskellä oikeus asua asunnossasi?

Ei kaikki ole vain sitä, että "minullekin kuuluu jotain", vaan kyse on myös ihmisarvoisesta elämästä ja tulevaisuuden turvaamisesta monelta kantilta. Sitä keskustelua olisi hyvä käydä nyt, ennen kuin päätätte tuosta mahdollisesta avioliitosta. Miten toimitte ja mitä teette, kun päätättekin tehdä yhdessä 15v kuluttua perusparannuksen. Kuka maksaa ja mitä ja kuinka pesästä saa varat ulos. Ja naisellakin on varmaan sukua, joka voi periä hänet. Yhtälailla heillä on oikeus niihin rahoihin, jotka naisesi ehkä tulevaisuudessa iskeekin kiinni kiinteistöösi. Miten maksat heidät ulos, jos nainen kuolee ja jos he vaativat osuuttaan ja pankin tiliotteista näkyy, että on maksanut uuden laajennusosanne valut ja katonkin... Tällä hetkellä tilanteenne on selvä, naisella ei ole osaa eikä arpaa kiinteistöösi, mutta entä miten tulevaisuus kaikkineen? Miten jos elättekin 30 seuraavaa vuotta yhdessä ja rakennatte kotianne yhdessä miettimättä kenen rahoja käytätte, sillä sehän on yhteinen koti ja suhde on vakiintunut ja nämä alkuaikojen mietteet on vaan unohtunéet kun elämä vakiintuu ... Miettikää kuinka haluatte asiat hoitaa ja sopikaa ne sitten kirjallisesti. Loppuu turhat mietteet ja laskemiset siitä, kuka hyötyy ja miten pitkässä juoksussa. Ja todellakin myös se, että jos toinen rinnallesi jää ja rakentaa siitä kotianne, niin onko hänellä oikeus asua kodissaan loppun asti, jos sinulle käy ensin huonosti...

Minkä ihmeen takia menisitte naimisiin? Ei noin vanhan kannata enää hankkia lisää lapsia, eikä mitään muuta syytä naimisiinmenolle ja omaisuuksien sekoittamiselle ole kuin se, että on yhteisiä huollettavia (koska lastenhoito tarkoittaa että jommankumman on aina jäätävä uraputkestaan tauolle ja tienattava vähemmän).

Jos naisesi haluaa omistaa talostasi puolet, niin voithan sinä myydä siitä puolet hänelle. Tilaat arvioitsijan, sitten naisesi maksaa puolet talon arvosta sinulle, laitat rahnat pankkiin tai jakelet lapsillesi tai hummaat, miten vaan, nimet on papereissa ja puolet talosta on naisen. Ymmärrettävää on tietysti, että jos talo ja tilukset ovat pelkästään sinun, ei naisesi välttämättä ole niin erityisen innostunut missään vaiheessa sijoittamaan rahaansa, aikaansa ja energiaansa niihin. Voipa olla että ei edes tunne paikkaa kunnolla kodikseen, kun se ei ole "hänen oma".

Rahat ja omaisuudet pitää puhua suoraan auki, aikuisten ihmisten. Eihän se tietysti tyhmä ole joka pyytää(niinkuin nyt naisesi) vaan se joka antaa..

Joo, emmä kyllä ihan menisi naimisiin ilman avioehtoa.
Mutta siis, oikeasti, ihminen on pölhö eikä se oikeasti välttämättä tajua, että kun ennen on ollut niin, että naimisiin mennään ja ilman avioehtoa tai sitten "ei rakasta" ja muuta, niin nykyään se on kyllä ihan tapana ja hyväksyttyä. Ettei siitä enää ajatella, että onpa itsekäs ja ei muka rakasta. Nykyään ollaan jo senkin takia realisteja, ettei naisen omaisuuden hankinta ja elämä riipu enää miehestä: jos hän siis omaisuutta haluaa, hän voi hankkia sitä ihan itsenäisesti ja itse. Koskaan kustannuksethan nyt ei mene ihan tasan eikä kaikkea voi laskea, mutta kyllä tuo nyt on todellakin liikaa.

Mutta hän ei ehkä tajua, ei välttämättä ole joutunutkaan moiseen tilanteeseen, eikä nyt osaa ajatella sun kannalta asiaa yhtään. Mistään laskelmoivasta ei välttämättä ole kyse (saattaa tietty olla, mutta epäilen) vaan siis typeryydestä tässä kohtaa. No, noi asiat on vaan pystyttävä sopimaan, ja tietty, ne olisi voinut sopia jo silloin kun muutti yhteen, kun kuitenkin ne rahat ja muutkin kuuluu ihan yhteiseen elämään ja tehdään yhteisten periaatteiden mukaan. Että nyt sitten joudutte käymään sen keskustelun mikä olisi pitänyt käydä jo ennen yhteen muuttoa.

Aika näyttää onko arvonne samat vai ei.

Naisena sanon vaan tämän: jos minulta talonsa omistava mies vaatisi avioehtoa, niin suostuisin ilman muuta. En näe mitään syytä miksi ei. Jos ajattelee vaikka sitä, että mies kuolisi ensin, niin ainahan voi tehdä testamentin.

Jos avioehto ei kelpaa, älä mene naimisiin. Älä ajattele että tuo on jokin yleinen ahneiden naisten tapa, ei ole. Mielestäni on itsetään selvää tehdä avioehto, jos toinen sen haluaa. Ja olen sentään aikas romanttinen luonne. Mutta kun ei tämä maailma nyt mikään lintukoto ole.

Sinä olet talon hankkinut, siitä ei kuulu prosenttiakaan naiselle. Miehet älkää antako naisten vedättää, vaikka kuinka rakastuneita olisitte. Erotilanteessa nainen osaa olla helvetin julma ja vittumainen.

Jos menet naimisiin niin ota ilman muuta avioehto tai älä mene ollenkaan... Voit rakastaa häntä yhtälailla vaikka olisikin avioehto. Nainen vaikuttaa olevan rahan perään: "En mene naimisiin jos on avioehto."

Pitää olla järkevä ja varovainen tämmösissä asioissa.