Olen päälle kolmikymppinen mies. Avopuoliso on hieman vanhempi. Meillä on ongelmana se, kun tässä on menty emännän tahdon ja tilanteen mukaan nyt koko suhteen ajan, eli siis 14 vuotta, ja vähän niin kuin huomaamatta. Ei ole menty silleen emännän tahdon mukaan yleisesti ottaen, vaan asiat hoidetaan solidaarisesti ja meillä nainenkin saa sanoa mielipitensä, mutta mieshän ne ratkaisut loppusessaan tekee - älkää nyt väärin käsittäkö, mutta en ole mikään mikkihiiri ja nyhverö mököttäjä. sitä koetin sanoa.
Ongelmana on se kun minä olisin halunnut lapsia ja perheen jo aikoja sitten. Haluan myöskin harrastella ja nauttia elämästä tietenkin kunhan jonkun kanssa perheen perustan, mutta perhe olisi minulle tärkeä asia. Lapsista olisi tärkeä karvattaa kunnon ihmisiä ja harrastaa heidän kanssan ja yhteistä aikaa perheelle pitää olla! Turvallinen koti on sen kaiken lähtökohta. Myöskin naistani aion aina kunnioittaa ja rakastaa.
Meillä vain ongelma on se, kun emännän arvomaailma on mennyt ihan muissa kuvioissa kaikki nämä vuodet. Ja minä olen odottanut ja antanut opiskella sun muuta ja noille suvun vätyksillehän en mitään ole mahtanut, kun emäntä lapsesta asti kasvatettu niitä passaamaan ja ymmärtämään (kieroon kasvatettu). Hän on lähtöisin perheestä missä kaikki muut ovat laiskoja ja joka asiasta ruikuttavia elämänsä pilanneita pessimistejä. Emännän rooli on niin kuin sellainen kaikkien ÄITI. Hän on myöskin äitinsä äiti. Siinä huushollissa on kaikilla jokin mt-diagnoosi ja viinaa kuluu ja pillereitä. Töitä ei ole koskaan kukaan tehnyt, mitä nyt parin viikon pätkiä työkkärin pakottamana ja sitten on lopetettu kun ei ole jaksettu, ellei kenkää ole jo tullut. Pienet asiat on siellä suuria ja ihan ihme asioista hysterisoidaan ja soitellaan erikoisia puheluita tyyyliin muka jonkun mahdollisesta kuolemasta jne.
En kykene kaikkea kirjoittamaan, mutta oikeasti erikoista porukkaa. Työnteko ei ole näitä henkilöitä kiinnostanut. Siksi emäntäni onkin sellainen ikuinen uuras opiskelija ja kova tekemään töitäkin ohessa. Jokus porukassa pohdittu, että onko emäntä niin kuin sen perheen tavallaan selkäranka ja hänen pitää pitää tulot varmoina ja kouluttautua, jotta näkyisi että edes joku siinäkin talossa olisi normaali. -En tiedä. Rahaakin sinne varmaan on laitettu meiltä, näin epäilisin.
Mutta. Nyt tilanne on se, että olen itse katkeroitunut tästä tilanteesta. Emännällä ikää kohta niin paljon että lapsia pitäisi tehdä kiireellä jos aikoo sukua jatkaa. Olisi siis toimittava. Mutta minulla on todellakin se kutevä katkeruus herännyt nyt, koska niin kauan olen joutunut tukahduttamaan omat lisääntymisviettini ja muut normaalit asiat ja se vaikuttaa mm. seksihaluihin. Lisäksi tässä meidän talossa ei ole hetken rauhaa ollut näiden sukulaisten takia jotka terrorisoivat tyhmyydellään ja ilmoituksillaan meitä.
Olen puhunut erosta, mutta tuntuu olevan emännälle niin kova isku.
Onko muilla samaa tilannetta tai kokemusta tällaisesta?
Ongelmana on se kun minä olisin halunnut lapsia ja perheen jo aikoja sitten. Haluan myöskin harrastella ja nauttia elämästä tietenkin kunhan jonkun kanssa perheen perustan, mutta perhe olisi minulle tärkeä asia. Lapsista olisi tärkeä karvattaa kunnon ihmisiä ja harrastaa heidän kanssan ja yhteistä aikaa perheelle pitää olla! Turvallinen koti on sen kaiken lähtökohta. Myöskin naistani aion aina kunnioittaa ja rakastaa.
Meillä vain ongelma on se, kun emännän arvomaailma on mennyt ihan muissa kuvioissa kaikki nämä vuodet. Ja minä olen odottanut ja antanut opiskella sun muuta ja noille suvun vätyksillehän en mitään ole mahtanut, kun emäntä lapsesta asti kasvatettu niitä passaamaan ja ymmärtämään (kieroon kasvatettu). Hän on lähtöisin perheestä missä kaikki muut ovat laiskoja ja joka asiasta ruikuttavia elämänsä pilanneita pessimistejä. Emännän rooli on niin kuin sellainen kaikkien ÄITI. Hän on myöskin äitinsä äiti. Siinä huushollissa on kaikilla jokin mt-diagnoosi ja viinaa kuluu ja pillereitä. Töitä ei ole koskaan kukaan tehnyt, mitä nyt parin viikon pätkiä työkkärin pakottamana ja sitten on lopetettu kun ei ole jaksettu, ellei kenkää ole jo tullut. Pienet asiat on siellä suuria ja ihan ihme asioista hysterisoidaan ja soitellaan erikoisia puheluita tyyyliin muka jonkun mahdollisesta kuolemasta jne.
En kykene kaikkea kirjoittamaan, mutta oikeasti erikoista porukkaa. Työnteko ei ole näitä henkilöitä kiinnostanut. Siksi emäntäni onkin sellainen ikuinen uuras opiskelija ja kova tekemään töitäkin ohessa. Jokus porukassa pohdittu, että onko emäntä niin kuin sen perheen tavallaan selkäranka ja hänen pitää pitää tulot varmoina ja kouluttautua, jotta näkyisi että edes joku siinäkin talossa olisi normaali. -En tiedä. Rahaakin sinne varmaan on laitettu meiltä, näin epäilisin.
Mutta. Nyt tilanne on se, että olen itse katkeroitunut tästä tilanteesta. Emännällä ikää kohta niin paljon että lapsia pitäisi tehdä kiireellä jos aikoo sukua jatkaa. Olisi siis toimittava. Mutta minulla on todellakin se kutevä katkeruus herännyt nyt, koska niin kauan olen joutunut tukahduttamaan omat lisääntymisviettini ja muut normaalit asiat ja se vaikuttaa mm. seksihaluihin. Lisäksi tässä meidän talossa ei ole hetken rauhaa ollut näiden sukulaisten takia jotka terrorisoivat tyhmyydellään ja ilmoituksillaan meitä.
Olen puhunut erosta, mutta tuntuu olevan emännälle niin kova isku.
Onko muilla samaa tilannetta tai kokemusta tällaisesta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olin samanlaisen poppoon kyydissä vähän aikaa....muut ei ole mitään vaikka omat asiat sotketaan huuhaalla.
Pois vaan.....
>Luin kirjoituksen ja ihan niin kuin itse olisin sen kirjoittanut..Minulla oli vastaavanlainen tyttöystävä
hän 28 ,minä 31. Asuimme 2 v.yhdessä ,kuunes sain heidän "sukunsa palapelit koottua" avautu asiat..
Kerroin hänelle ,että haluan erota siitä hän raivostu lopullisesti. Onneksi rivitalo olin minun..Ilmoitin hänelle
kun läksin työkomennukselle viikoksi ,että olisi kiva jos saisi asunnon itselle hommattua ja muuttaa siihen..
tulin sitten viikonloppuna kotiin ja muija oli häipynyt, kirje pöydällä.. Sitten lauantaina tuli hänen sukuaan
humalassa kolkuttelemaan oveen ,ihmettelin kukahan siellä kas ,muijan sukua..Isoin mies niistä pyysi ulos,minä sanoin ,että sano asiasi tässä ,johon hän ,että tulehan tuonne haluttais vähän kouluttaa sinua..
Kerroin heille tulevani,kun panen kengät jalkaan.
.Soitin hätänumeroon ,että yrittivät väkisin sisälle ja vaativat minua ulos..
Katsoin ikkunasta ,kun poliisit tulivat ,niin kävelin ulos ja kysyin miehiltä,että mitäs asiaa teillä oli..Kaksi
ensimmäistä hyökkäsi kimppuun ,mutta poliisi huusi nurkan takaa,että seis..Koko remmi sai viettää ilmaisen
yön putkassa ja hain heille lähestymiskiellon..Ihme kyllä viikon päästä saivat lähestymiskiellon..Eipäs ole
exästä kuullut mitään,kyllähän minä tiedän kuka pani suvun asialle...
Vaimosi opiskelee, tekee töitä ja pitää siinä sivussa huolen suvustaan. Ei kuulosta minusta arvomaailmaltaan vääristyneeltä tai itsekkäältä ihmiseltä. Tuossa tilanteessa olisi varmaan ollut vaikea saada lapsia, koska lapset vaativat älyttömästi aikaa ja huolenpitoa. Kuulostat lisäksi siltä, että odotat vaimosi menevän synnytyslaitokselta suoraan takaisin töihin, jotta talous pysyy tasapainossa.
Vaimosi ei ole voinut omaa sukuaan valita, joten siitä ei voi mielestäni antaa hänelle miinuspisteitä. Suvusta pääsee etäämmälle vaikkapa paikkakuntaa vaihtamalla. Jos haluat lapsia enemmän kuin vaimoasi, niin anna hänelle uhkavaatimus: joko tehdään lapsia tai suhde loppuu. Mutta älä ole epäreilu ja juoni naisesi selän takana netin keskustelupalstoilla. Se ei ole reilua.
emännällesi tuosta, miten hän on jaksanut pitää tuollaista sukua pystyssä, ja siinä sivussa kasvanut itse ihan "normaaliksi" ihmiseksi. Tuo on muuten aikamoinen saavutus oikeasti! Helposti jos on tuollaisesta suvusta lähtöisin, niin itsekin tulee samanlaiseksi.
Ymmärrän tunteesi, että olet ollut vähän kuin sivussa nämä vuodet. Mutta kuulosti myös siltä että oletko aivan kokonaan kyllästynyt vaimoosi...?
Koska mikä estää teitä nyt alkamasta yrittää lasta jos vaimokin siihen nyt olisi halukas? kuulosti vain että sinä et enää edes halua...
Jos näin on, niin surullista kyllä.
Minusta tuollaista naista ei kannattaisi päästää menemään! tuollaisista oloista kun on kasvanut noinkin tasapainoiseksi (jos oikein ymmärsin, niin hän on ihan kunnollinen normaali ihminen?), ei siihen kaikki pysty! hän on varmasti vahva ihminen ja ymmärtää myös elämän nurjan puolen.
Hyvä ratkaisu olisi jos muuttaisitte kauemmas noista sukulaisista niin saisi vaimosikin vähän hengähtää. Ei hänen tarvitse koko ikäänsä sukuaan hyysätä!
Vai miten hän itse tilanteen kokee?
Mutta sinuna en heti päästäisi häntä menemään. Vai haluatko oikeasti vaihtaa elämää nähneen ihmisen johonkin kultalusikka suussa syntyneeseen tyttöseen?
Mä olen se joka ei ymmärrä.Vuosi aikaa muija tuli pirun agressiiviseksi.Ilmotti yks päivä että nyt hän jättää mun.Mä vilkasin ämmää ja sanoin jahas.Samana päivänä menin pankkiin ja hoidin tilinsiirron.Meil oli tili jolta kumpikin sai nostaa puolet,sitte pankki paino jarrua.Seuraavaks mun eläke meni uudelle tilille ja mun tileiltä on nosto-oikeus ainoastaan mulla.Muija sano seuraavana aamuna että mennään mökille.Totesin et siitä vaan,mul on tarpeellinen täällä.Alko meteli ja muija haki apuvoimia.Ei se mua hirvittäny,kun kyllä miehellä täytyy olla omaa luonnetta.Nykysin muija vahtii mua kun kanahaukka,epäilee mulla olevan muita naisia,välillä huomauttaa aika kitkerästi,kun mä osaan olla aika kiva ja saan kivoja herkkupaloja semmosta ruokaa mitä muija ei ole viittinyt tehdä.Kun mä oikein tahdon olla kiva,mä onnistun aina.Sekös muijaa vituttaa.
On täysin normaalia että autetaan hädässä olevia silloin tälloin. Naisesi kuitenkin on tehnyt itsestään pylvään josta antaa tietoisesti jokaisen hakea tukea niin henkistv kuin taloudellistakin. Hän on yliampunut tilanteen. Varsinkin kun tietää että sinä haluat ikioman perheen, et naisen sukua elätettäväksesi.
Sinulla on useampi vaihtoehto:
1) et teee mitään. Vain valitat. Katkeroidut tuossa ajan kanssa ja alat vihaamaan itseäsi, naistasi ja koko maailmaa. Alat voimaan pahoin niin henkisesti kuin ruumiillisestikin (ne kulkevat käsi kädessä ja tuossa järjestyksessä)
2) pakotat naisen psykologille hakemaan apua. Hänen todennäkoisesti täytyy kuulla täysin neutraalilta osapuolelta että hänen kunnioituksen ja huomion kohde on vääristynyt. Että hän on hyvä ihminen omana itsenään, hänen ei tarvitse ostaa sukunsa hyväksyntää kelvatakseen itselleen ja sinulle muulle maailmalle.
3) Annat naisen valita kumman haluaa, kieroutuneen sukunsa vai sinut
4) Hankit oman asunnon ja annat naisesi jatkaa haluamallaan tavalla nykyisessä osoitteessa. ( Tai jos asunto on sinun, autat naista loytämään oman asunnon)
5) Etsit itsellesi naisen jolla on sama arvojärjestys, moraali, maailmankatsomus ja joka haluaa samoja asioita kuin sinä