Niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Piste. Tahdon.
kuinka moni ajattelee ennen tämän lupauksen tekemistä että mitä se oikeasti tarkottaa? Kuinkahan moni tänä päivänä ajattelee "no jos se ei sitten toimikkaan niin sitten erotaan." ? varmaan aika moni kun on avioerotilastot niin synkät.
Pitäishän se tiedostaa että kun naimisiin mennään niin siinä luvataan olla toisen kanssa loppu elämä, eikä kunnes tulee huonoja aikoja tai löytyy parempi. On miustakin olemassa oikeutettuja syitä eroon, mutta en usko että kaikista tapahtuneista eroista edes puolessa olisi kyse niistä seikoista. Ihan sapettaa suoraan sanottuna.
Ite oon valintani tehny, oon menny naimisiin. Välillä menee hyvin, välillä huonosti. Mutta oon mieheni ite valinnu ja hän on minut valinnu ja aikuisina ihmisinä tajutaan mihin on tullu ryhdyttyä. eikä kaduta. Avioliiton pyhyys kunniaan!
kuinka moni ajattelee ennen tämän lupauksen tekemistä että mitä se oikeasti tarkottaa? Kuinkahan moni tänä päivänä ajattelee "no jos se ei sitten toimikkaan niin sitten erotaan." ? varmaan aika moni kun on avioerotilastot niin synkät.
Pitäishän se tiedostaa että kun naimisiin mennään niin siinä luvataan olla toisen kanssa loppu elämä, eikä kunnes tulee huonoja aikoja tai löytyy parempi. On miustakin olemassa oikeutettuja syitä eroon, mutta en usko että kaikista tapahtuneista eroista edes puolessa olisi kyse niistä seikoista. Ihan sapettaa suoraan sanottuna.
Ite oon valintani tehny, oon menny naimisiin. Välillä menee hyvin, välillä huonosti. Mutta oon mieheni ite valinnu ja hän on minut valinnu ja aikuisina ihmisinä tajutaan mihin on tullu ryhdyttyä. eikä kaduta. Avioliiton pyhyys kunniaan!
Vastaukset 15
Vanhimmat
että sinun lisäksesi puolison täytyy ajatella kanssasi samalla tavalla, jotta tosiaan olisitte yhdessä loppuelämänne. Ei riitä, että vain sinä olet päättänyt olla eroamatta.
Harva kai naimisiin mennessään ajattelee eroa. Silti ero voi tulla eteen kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta. Sehän erosta traagisen tekee - erossa pettyy itseensä ja kumppaniin, siihen, ettei tahto rakastaa kantanut läpi vaikeuksien. Elämässä voi tulla vastaan sellaisia tilanteita, että ero on sitten kumminkin molemmille parempi vaihtoehto, kuin liiton jatkaminen. Omassa avioliitossa mies rakastui toiseen ja halusi erota - aika keinoton siinä itse yksin ylläpitämään avioliittoa.
Pyhyydestä en tiedä. Suhteessa pitäisi arvostaa toista - ja jos se arvostus puuttuu, niin aika nurja on lopputulos, vaikka liitto muodollisesti pysyisikin kasassa.
Minun mieheni on eri mies,kuin se mies,jota lupasin rakastaa myötä-ja vastamäessä..
20 avioliittovuoden jälkeen voin sanoa,että tuskin tunnen tuota ihmistä samassa huushollissa..Välttelemme toisiamme tarpeen mukaan,en tunne enään mitään häntä kohtaan,en vihaakaan.. pitäisikö silti yhdessä olla hautaan asti? Kummaltakaan ei löydy halua,eikä mielenkiintoa enää yrittää yhtään mitään yhdessä..
Ehkä ne iänikuiset lupaukset on sieltä ajalta,kun 40-vuotias oli jo haudan partaalla..
Itse etsin jo uutta asuntoa,hänestä ja hänen suunnitelmistaan en ole kiinnostunut..tämä oli sitten tässä.
olen aloittamassa mieheni kanssa eroa. >Kissa pöydälle nyt, eikä sitten kun aletaan olla haudassa. Monta hyvää tilannetta on vielä tiedossa. Sinullakin on oltava elämä ja toinenkin sen saa kun saatte asiat selviksi.
Ihan totta on kyllä että siinä on molempien oltava samassa kelkassa, muuten ei toimi. Siksi JOKAISEN pitäis ymmärtää mihin ryhtyy kun naimisiin menee. Sain siinä naimisiin menon knnyksellä hyvän neuvon, en muista ihan tarkkoja sanoja, mutta jotenkin niin se meni, että todennäköisintä on että tästä maailmasta löytyy tuhansia ihmisiä joista jokainen olisi tavalla tai toisella parempi kumppani minulle kuin se jonka valitsin. Mutta se sitoutuminen tarkoittaakin juuri sitä, että lakkaa etsimästä, ja jos mielenkiintoinen ihminen kävelee vastaan niin täytyy kunnioittaa sitä lupaustaan niin paljon että sanoo: "ei kiitos, olen naimisissa"
On todella ikävää kun tapahtuu näitä että toinen rakastuu johonkin uuteen, mutta totuus on että se itse sille rakastumiselle antaa kuitenkin mahdollisuuden. Ja siltä voi välttyä, kun on tarkkana.
Ennen pidin avioliittoa pyhänä, kunnes ex-vaimon suusta kuulin sanat: Ei se ole kuin pelkkä paperi, jossa on nimi alla.
Että se siitä.
Jos on nimen laittanut johonkin paperiin niin kyllä se mun mielestä on aika sitovaa. Jos sopimuksia tehdään varsinkin kirjallisesti niin kyllä niistä yleensä pidetään kiinni. Tuotahan voisi kokeilla oikeudessakin ja sanoa, että kaikki kirjalliset sopimukset ovat vain papereita jossa nimi alla ja ne voi rikkoa aina jos vaan ei huvita.
miten niistä sopimuksista sitten voi päästä laillisesti eroon, jos kerran ovat sitovia.... Avioliitto on aikansa elänyt instituutio ja yhtä tyhjän kanssa. Epärealistista lätinää vakuutella nuorena, että vielä vanhana käivänänä jaksaa kuunnella toisen vittuiluja.
Jos lupaa elää ja olla toisen kanssa huonoina aikoinakin, niin sehän tarkoittaa sitä, että luvataan olla yhdessä silloinkin kun menee huonosti. Taitaa olla nykyään enemmän tyhjää sananhelinää, vihkivalan voisi muuttaa muotoon lupaan olla kanssasi juuri sen aikaa sattuu huvittamaan.
Jos kumpikaan ei rakasta toistaan enään,miksi pitäisi olla semmoisessa suhteessa,jos ei haluu!
Ei sitä voi tietää siinä vihkipallilla könöttäessä,miten asiat ovat esim.10 vuoden päästä!
Eikä nyt puhuta mistään huonoista ajoista..rakkaus kun on kuollut,niin sen mukana kaikki!
Se on hyytävä se ilmapiiri kahden toisiinsa kyllästyneen välillä! Sitä ei voi olla ulkopuolisetkaan huomaamatta..
On kuin huuruinen hengitys ilman huurua,vaikka senkin voi kuvitella..
Avioliittokaavaan pitäisikin tulla muutos:aikansa kutakin!
Jos ei ole varma pystyykö pitämään lupauksen niin ei pidä luvata. Ehkä vihkivala pitäisi muuttaa muotoon "vain ja ainoastaan hyvinä päivinä."
Että joltain 18 vuotiaalta vois oottaa muka tietoo jostain tulevasta vankilatuomiosta (anteeks,avioliitosta) 10 vuoden päästä!HAHHAHHAHHAA!!! Taidat olla joku muinaismuisto joltain kivikaudelta,jolla on hätä,että eukko rupee katteleen jotain sieltä vihreeltä puolelta!! HAHHAAHAA! Niinku ite olisit muka aina pitäny lupaukses! Mikä helvetin tekopyhä sä oot!! Vedä ittes narunnokkaan,pöljä!!
Ei nykyaikana kukaan noin aattele,ku vanhat ääliöt.HALOO!!!hauta kutsuu..
Voitaisiin kuitenkin olla rehellisiä ja lisätä vihkivalaan, että "luvataan nykyaikaisella tavalla". Siis sellaisella tavalla joka on ihan yhtä tyhjän kanssa, koska nykyajan ihmisen puheet ovat täyttä paskaa ja lupauksista pidetään kiinni juuri niin kauan kuin sattuu huvittamaan.
Liian monet tämän päivän 18vuotiaat ovat henkisesti täysin kehittymättomiä. Jokaine tietenkin tietää kuinka lisääntymisviettiä huomioidaan. Senhän osaavat jo ameebat eikä niillä ole läheskään yhtä monta aivosolua ( vaikkakin joskus sitäkin joutuu epäilemään).
Mutta ymmärtää vastuu ja kaikki se mitä avioliittolupaus merkitsee, on aivan hepreaa liian nuorille. Tietenkin on. Biologisesti kestää aikansa kunnes ihminen henkisesti kypsyy ja "aikuistuu". Mutta kun ei malteta odottaa ja kasvaa rauhassa, kehittää omaa itseään niin että voi olla voimakkaaksi tueksi, turvaksi ja rakentavaksi osapuoleksi toisen kanssa. Tuohon ei riitä että vain toinen on se ehyt kokonaisuus. Saadakseen liiton toimimaan kummankin on oltava tarpeeksi aikuinen pystyäkseen kantamaan vastuun ja rakentamaan liittoa.
Tämä on sitten vain minun mielipiteeni asiasta, josta kenenkää ei kannata ottaa mitään kamalaa pulttia. Jokaisellahan meistä on omat mielipiteensä ja ne saa olla!
Minun mielestäni avioliittoon mennään nykyään liian kepeästi tai sitten sitä jahkataan 20vuotta avoliitossa ja sitten huomataan, että tähänhä se aika sitten menikin. Kaikki 18vuotiaat ei ole samanlaisia. Tosin nykyään harva menee niin nuorena naimisiin, mutta sitäkin tapahtuu ja voi mennä aikaisemminkin, luvan kanssa. Jokainen ihminen kehittyy omaa tahtiaan yksilönään, me emme ole mitään robortteja.
Siihen avioliiton pyhyteen. Mielestäni avioliitto on pyhä ja vakava asia. Siihen ei voi mennä niin kuin soittelen sotaan.. EI TODELLAKAAN! Toisilla avioliitot onnistuu toisilla ei.
Oma mielipiteeni on se, että avioliitto vaatii työtä MOLEMMILTA. Ei se auta, jos toinen yrittää puhua ja pitää avioliittoa pystyssä. Mutta ei se toimi niinkään, että toinen määrää tahdin ja sitten sillä mennään.. EI.. EI..EI!
Avioliitto on kaiken lisäksi muutakin kuin vain rakkautta. Tosin avioliittoon mennään pääsääntösesti rakkaudesta, mutta se ei ole avioliiton ainut perusta. Rakkaus on hyvä pohja kaikelle, mutta siitä pitäisi seuratakin jotain. Mielestäni avioliitto on rakkautta, intiimiäsuhdetta, ystävyyttä, toisen hyväksyntää ja yhteisen arjen jakamista.
Itse ole ollut vähän yli kaksi vuotta naimisissa, ja uskokaa tai älkää, mutta kyllä kahteen vuoteenkin on mahtunut jo kaikenlaista. Erokin oli lähellä, mutta siitä selvittiin. Se oli vain kiinni yhteisestä päätöksestä, joka jo alttarilla annettiin. Tahdon on muutakin kuin yhteinen koti ja auto jne. Tahdon sanaan sisältyy paljon muutakin. Se on yhteinen TAHDONpäätös olla yhdessä, niin kauan kuin kuolema tulee eteen. Tahtoa olla toisen kanssa ja uskollinen toiselle. Tahtoa rakastaa toista ja ymmärtää toista. Eikä se mene niin, että nainen ymmärtää vain miestä tai mies ymmärtää vain naista. Avioliitossa molemmat tulevat vastaan. Sitten kun tämä käsitetään ja molemmat ovat valmiita yrittämään sitä, niin sitten on avioliitto uomissaan.
Kyllä se toisen naama voi varmasti alkaa 20vuoden kuluttua tympii, mutta ASIOSTA PITÄÄ PYSTYÄ PUHUMAAN JA NIISTÄ TÄYTYY PUHUA!!! Kumpikaan osapuoli ei saa ottaa itselleen martyyri-asennetta. Kummankin pitää panostaa avioliittoon ja yhteiseen tulevaisuuteen.
On myös todella tärkeää, että kummallakin on omia harrastuksia ja ystäviä. Harrastuksista ja muista menemisistäkin täytyy vain onnistua puhumaan eikä olla itsekäs, jos toista rakastaa ei takuulla halua saada toista onnettomaks. Asioista pitää yhdessä keskustella ja sopia.
Myös yhteinen aika, ihan kahdestaan on todella tärkeää. Meillä on tapana esim. ottaa hääpäivinä puhelimet pois päältä ja olla ihan kahestaan vaan, ja jos se on työpäivä, niin sitten se järkätään vapaaks taikka ollaan loppuilta ainakin ihan kahestaan. Jokin yhteinen harrastus tai edes mielenkiinnon kohde auttaa todella paljon.
Taidan kirjoittaa jo romaania ja uskon, että te tiedätte tämän asian minkä kirjoitin ja tämä on minun mielipiteeni. Joku voi ajatella, ettei minulla ole liiemmin kokemusta, ei minulla olekkaan kuin vähä yli kaksi vuotta, mutta toisilla ei ole sitäkään. Toisille tapahtuu joitakin asioita nopeammin kuin toisille.
Ottakaa toinen huomioon ja olkaa vähän itsekkäitäkin silloin kuin vaaditte itselleni huomiota!
Miehet! Naiset pitävät sitä kun vain saavat olla teidän kanssa yhdessä ja huomion osoituksia!
Naiset! Miehet ovat miehiä! Miehet tarvitsevat omaa aikaansa ja harrastuksiaan, mutta tuokaa naiset itsenne esille ja puhukaa miehille suoraa SUOMENKIELTÄ ei miehet aina jaksa meidän naisten vihjailuja eikä niitä aina ymmärrä. Parempi sanoa asiat suoraan ja selkeästi, muistakaa myös kuunnella sitä toistakin!
Tasa-arvoa se on, että molemmat kuuntelee ja ymmärtää toista ja panostaa sen eteen. Kyllä ne asiat siitä selkeytyy. Heti kun menee huonosti ei todellakaan kannata lyödä hanskoja tiskiin!
Avioliitto on pyhä ja se pitää nostaa paikalleen! Nykyään kaikki tehdään niin helpoksi, että kaikki melkein tapahtuu kun nappia painaa, nykyää ei haluta yrittää saada kaikkea loppuun mikä on aloitettu, ainakaan parisuhteiden kannalta. Paria vaihdetaan kuin sukkia..
Taidan olla fossiili, mutta sitten olen. En ainakaan iältäni uskoisi olevan..
Mutta muistakaa tämä kaikki on vain minun mielipiteitä asiosta!! En yleistä mitään!
Tuommoistahan se on..nuori lempi..On niin helppoa uskoa,että se MEIDÄN liitto nyt kestää tuulet ja tuiskut!
Olen itse ollut jo 25 vuotta aviksessa,joten tiedän jo jotain minäkin!
Ensimmäiset 6 vuotta menikin hyvin,kun ei tarvinnut ajatella kuin meitä vain..mutta sitten kun tehtiin siihen niitä toivottuja lapsia,niin huomattiin,että sitä pitikin ajatella aina ensin muita,kuin itseään..
Se se onkin sitten se ELÄMÄNKOULU vasta se..siihen sitten isommat asunnot sun muut,niin ei siinä kerkee paljon parisuhdetta hoitaa kuin vällyjen välissä..
Ukolla oli sitten vielä työnsä puolesta kaikenmaailman virkistäytymis..ym hevonsontaapäiviä,joten kyllä siinä lasten kans yksinään tuntu jo, että lähen tästä meneen,kun ukon perästä jäi vain partaveden lemu!
Ei siinä paljon lemmekkäitä aateltu!Vitutti vaan! Lasten takia ja talon vuoksi sinnittelin ja menihän se ukon menoikä ohi ja tasaantu elämäkin muksujen kasvettua..tässä nyt ollaan,meen kohta lämmittään itelle ja ukolle saunan valmiiksi..en tiiä,onko tämä enään mitään rakkautta,mutta ei ole haikuja mihinkään muuhunkaan..tässä iässä.