Ollaan seurusteltu puoli vuotta ja asumme eri paikkakunnilla mikä rajoittaa näkemistämme jonkun verran vaikka välillä onkin tiiviimpiä yhdessäolojaksoja. Ongelma on siinä että minusta tuntuu ettei poikaystäväni ole kauhean kiinnostunut tästä suhteesta. Hän kyllä sanoo rakastavansa mua mutta aina vain vastauksena jos sanon sen ensin. Hän ei kysele asioistani eikä tule mustasukkaiseksi oikeastaan mistään. Tämä sattuu koska rakastan tätä ihmistä oikeasti ja haluaisin että tästä tulisi jotain pitkäkestoista.
Minua myös epäilyttää kun mieheltä saa aina lypsää kaikki tiedot,hän ei koskaan itse vapaaehtoisesti kerro esim. päivästään tai lähitulevaisuuden suunnitelmistaan. Lisäksi minä joudun aina sopimaan kaikki näkemiset ja ajanvietot,sanoin hänelle että minusta ei ole kivaa kun tuntuu että pyöritän parisuhdetta yksin mutta hän vain vastasi luulleensa että se on minusta kivaa kun saan päättää asiat miten haluan? Siis mitä ihmettä tässä oikein on meneillään? Mies sanoo että kanssani on mukavaa ja että hän haluaisi olla kanssasi mutta ei kyllä siltä tunnu..
Asiaa ei toki auta pitkittynyt masennukseni ja vasta todettu ms-tauti. Tälläkin viikolla olen itkenyt joka ikinen päivä ja ollut todella pahalla tuulella/surullinen ja pyytänyt että saisin mennä poikaystäväni luokse koska yksinolo ahdistaa mutta hän vain hokee että "koita nyt jaksaa vielä muutama päivä,mä tulen lauantaina niinku sovittiin kun haluan nyt mennä noihin pikkujouluihin kun ne on sovittu jo aikasemmin enkä ole nähny noita tyyppejä pitkään aikaan,plaa plaa".
Tunnen itseni todella arvottomaksi. Tuntuu ettei hän edes ymmärrä miten isoja asioita käsittelen eikä osaa olla tarpeeksi paljon tukena..Mitä tästäkin pitäisi päätellä? Että hän ei oikeasti rakasta minua? Lisäyksenä vielä,mies on 23,minä 20.
Minua myös epäilyttää kun mieheltä saa aina lypsää kaikki tiedot,hän ei koskaan itse vapaaehtoisesti kerro esim. päivästään tai lähitulevaisuuden suunnitelmistaan. Lisäksi minä joudun aina sopimaan kaikki näkemiset ja ajanvietot,sanoin hänelle että minusta ei ole kivaa kun tuntuu että pyöritän parisuhdetta yksin mutta hän vain vastasi luulleensa että se on minusta kivaa kun saan päättää asiat miten haluan? Siis mitä ihmettä tässä oikein on meneillään? Mies sanoo että kanssani on mukavaa ja että hän haluaisi olla kanssasi mutta ei kyllä siltä tunnu..
Asiaa ei toki auta pitkittynyt masennukseni ja vasta todettu ms-tauti. Tälläkin viikolla olen itkenyt joka ikinen päivä ja ollut todella pahalla tuulella/surullinen ja pyytänyt että saisin mennä poikaystäväni luokse koska yksinolo ahdistaa mutta hän vain hokee että "koita nyt jaksaa vielä muutama päivä,mä tulen lauantaina niinku sovittiin kun haluan nyt mennä noihin pikkujouluihin kun ne on sovittu jo aikasemmin enkä ole nähny noita tyyppejä pitkään aikaan,plaa plaa".
Tunnen itseni todella arvottomaksi. Tuntuu ettei hän edes ymmärrä miten isoja asioita käsittelen eikä osaa olla tarpeeksi paljon tukena..Mitä tästäkin pitäisi päätellä? Että hän ei oikeasti rakasta minua? Lisäyksenä vielä,mies on 23,minä 20.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minä sanoisin että olet vähän liian ylitunteellinen. suhde on kuitenkin todella uusi, ettekä siis ole seurustellut kovinkaan kauaa ja vielä kaukosuhde. hengitä, älä tota suhdetta nyt niin tosissaan, anna teille rauhaa kehittyä äläkä hätäile, tai karkotat miehen luotasi pois.
myöskään jos on masennus niin minä en suosittelisi seurustelemaan lainkaan. masentuneena tuppaa laittamaan oman elämänsä kokonaan kumppanin ympärille ja jos sitten ero tulee, niin masentunut ihminen yleisemmin hajoaa kokonaan ja masennus pahenee.
siksipä suosittelen että alat kehittämään omaa elämääsi ja pidät oman itsesi yhtä tärkeänä kuin parisuhteen, muuten parisuhteenne on tuhoon tuomittu, koska takerrut.
ja se myös, että vaikka olet masentunut, niin et voi siltikään pyytää toista ihmistä olemaan jatkuvana tukena. masentuneita pitää toki tukea, se ei ole tarkoitusperäni, mutta älä kaada murheitasi poikaystäväsi harteille.
poikaystäväsi varmasti rakastaa sinua, joten älähän yliliioittele asioita. muista että miehet ovat erilaisia tunneasioita kuin naiset ja näyttävät myös tunteet eritavalla. se että hän ei käyttäydy kuin sinä ei tarkoita sitä, etteikö rakastaisi.
Yritän ensimmäiseksi pistää pistää oma elämäsi kuntoon melkein kuin miestä ei olisi. Niin asiat alkaa kyllä järjestymään. Eroatte tai ette. Miksi kärsiä miehen takia.
Jos ei ole kärsimätön, ei ole rakastunut.
Joka rakastuu itseensä säästyy kilpailulta.
Rakkaus on ehto, jonka mukaan toisen ihmisen onnellisuus on oman onnen edellytys. (eli jos mies rakastaa sinua niin hänelle on tärkeää että olet onnellinen)
Sinä olet hänelle ystävä monen muun ystävän joukossa. Hän ei halua sitoutua sinuun.
Hän tietää ettei ole valmis liimautumaan kehenkään yhteen ihmiseen , todennäkoisesti vielä hyvin pitkään aikaan. Hä on kristallin kirkkaasti ilmoittanut ettei ole sinulle tilivelvollinen tulemistaa eikä menemisistään. Hän ei selvästi myoskään halua sisällyttää sinua tulevaisuuden suunnitelmiisa.
Se että sinä haluat hänet vierellesi ja kokonaan itsellesi ei muuta tosiasiaa, ettei mies sitä halua. Tee itsellesi selväksi että hän on sinunkin ystävä vain muiden joukossa, ystävä jonka kanssa vaihdetaan mielipiteitä maailmalla tapahtuvista asioista. Joka ei ole kiinnostunut leikkimään kotia ja "käpertymään kainaloon".
Hyväksy tuo ja ole iloinen että hän kuuluu tuttavapiiriisi. Sinun pyytämällä häneltä sitoutumista, hän ei halua olla missään tekemisissä kanssasi.
jos et tule toimeen yksinäsi, niin ei se suhdekaan tule pitemmän päälle toimimaan. jokainen tarvitsee myös omaa aikaa ja tilaa. ja koita löytää itsellesi joku harrastus, tai jos mahdollista niin alotatte miehen kanssa jonkin yhteisen harrastuksen. silloin se yhteinen aika ei ole pelkkää telkkarin tuijottamista..