Elikkä!
Olen 22-vuotias nuorimies jolla on edellisestä suhteesta 2-vuotias penska. Äidillä ja minulla on yhteishuoltajuus ja lapsi on minulla säännollisesti, enemmän kylläkin äidillään.
Uuden kumppanin etsiminen mietityttää. Mitä naiset ovat mieltä siitä että miehellä on lapsi eri naisen kanssa? Haluavatko he olla missään tekemisissä lapsen kanssa? Voiko viikonloppua viettää miehen kanssa jos lapsi on hänellä silloin? Pelkäättekö päätyvänne jonkinlaiseen "äidinrooliin"?
Mietteitä kiitos!
Olen 22-vuotias nuorimies jolla on edellisestä suhteesta 2-vuotias penska. Äidillä ja minulla on yhteishuoltajuus ja lapsi on minulla säännollisesti, enemmän kylläkin äidillään.
Uuden kumppanin etsiminen mietityttää. Mitä naiset ovat mieltä siitä että miehellä on lapsi eri naisen kanssa? Haluavatko he olla missään tekemisissä lapsen kanssa? Voiko viikonloppua viettää miehen kanssa jos lapsi on hänellä silloin? Pelkäättekö päätyvänne jonkinlaiseen "äidinrooliin"?
Mietteitä kiitos!
Vastaukset 23
Vanhimmat
En usko, että pyrkisin itse ainakaan ottamaan mitään äitiroolia. Minusta olisi ihan luonnollista olla tekemisissä myös miehen lapsen kanssa omassa roolissani ja tutustua häneen, sillä olisihan se luonnotonta, että se, joka on ja kuuluu osana miehen elämää ja on tärkeä osa miehelle, ei kuuluisi ollenkaan uudelle tyttöystävälle. Viikonloppua voi hyvin viettää, vaikka kuivioissa olisi jomman kumman lapsi. Se ei ole mikään este, jos toista rakastaa.
Lapsia vastaan minulla ei ole mitään. Mielelläni olen tekemisissä heidän kanssaan. Sen sijaan en halua miestä, joka pysyy suhteessa vain sen ajan, että saa laitettua lapsen alulle.
Minullakaan ei ole tilaa sydämmessäni sellaisille hirviöille. Itse voin sanoa että olimme päälle neljä vuotta yhdessä, menimme kihloihin ja omistamme yhteisen asunnon, että ei ollut kyllä ero helppoa...
Mutta harvemmin tuollaista tulee selitettyä jos esittäydyn jollekin, eli ilmeisesti minut leimataan aika helposti sinun kuvaamaksi ihmiseksi...
Niin taitaa ikävä kyllä käydä. Anteeksi, että olin aika tyly. Jos tutustut sopivaan naiseen ja kerrot hänelle rehellisesti, miksi erositte ja miten lapsesi on sinulle tärkeä, vaikket äidin kanssa tullutkaan toimeen, ei lapsi varmaankaan ole este. Oikean hetken valitseminen on toki vaikeaa. Jos pamautat heti kättelyssä olevasi isi, voi tytteli pelästyä ja pinkaista pakoon. Jos odotat niin kauan, että olette tutustunut paremmin, hän luulee sinun salailleen asiaa.
Toisaalta sinun pitää varoa, ettei joku helläsydäminen neiti ihastu lapsoseesi niin, että sinä olet sivuseikka. Niitäkin naisihmisiä on, joiden mielestä pikkulapset (ja pikkulasten isät) ovat ihan syötävän suloisia. Miehen luonteella ja kiinnostuksilla ei niin ole väliä, kun on tosi sööttiä leikkiä pikku perhettä. Siinä sivussa voi hankkia muutaman lapsen lisää huomatakseen muutaman vuoden päästä, ettei oikeastaan edes tunne näiden isää.
Onnea etsintään! Olet sen verran nuori, ettei varmaankaan ihan tulenpalavaa kiirettä ole elämänkumppanin löytämiseen. Väitän kokonaisen vuoden elämää nähneempänä. ;)
Tästäkin on niin monta erilaista mielipidettä. Suoraan voisi sanoa että riippuu naisesta. Toisia asia ei haittaa ollenkaan, joitakin haittaa mutta eivät näytä sitä, toiset taas kiertävät lapselliset kaukaa (itse kuulun tähän ryhmään).
No niin. Eli mikä on se asia joka saa sinut kiertämään nämä miehet kaukaa? Jos saan kysyä?
kuten jo mainittiinkin. Jotkut naiset suhtautuvat hyvinkin myönteisesti miehen lapsiin. Toiset taas saattavat olla erittäin mustasukkaisia näille lapsille, ja tekevät kaikkensa estääkseen miehen suhteen hänen omaan lapseensa. Suosittelisin karttamaan kaukaa tämän tyyppiset naiset.
Jos annat himojesi sanella sen, miten tulet kohtelemaan omaa lastasi (jolla on vain yksi isä: SINÄ), älä ihmettele jos kuolet vanhainkodissa yksinäisenä ja hylättynä. Sitä nimittäin saa mitä tilaa.
Järki pitää olla uudessa suhteessa mukana. En tietenkään ikinä voisi seurustella naisen kanssa joka ei hyväksy lastani, koska samalla hän ei myöskään hyväksyisi minua.
Olet ihailtava nuorimies.
siinä äidin rooliin joutuu ja se pitää musta mennäkin niin, ei kait siinä vieressä voi olla tekemättä mitään tai kommunikoimatta koskaan lapsen kanssa...menee vähän roolit sekaisin...miten olla ottamatta ollenkaan vastuuta sun lapsesta?
Riippuu miten varakas olet, ei ole kovin seksikästä jos oot tyhjätasku elareiden kiertäjä, mä en ala sulle mitään vaippoja ostamaan.
No onneks sun ei niitä vaippoja tarvii ostella. Olen sentään työssä käyvä(ja tämän mukaan myös seksikäs).
Niin tietysti nainen saa olla vastuullinen, mutta tämä "äidin rooli" on vähän isompi asia. En kuitenkaan ole mitään sijaisäitiä etsimässä, vaan naista itselleni, mutta joka myös tulee toimeen lapseni kanssa.
Kuule, tiedän aikuisten oikeasti monta miestä jolla on lapsi, ja uusi puoliso on löytynyt ilman mitään vaikeuksia. Ihan riippumatta mitä vastauksia saat täällä, tuolla oikeassa maailmassa sillä ei ole mitään merkitystä. Esim. minä saatan sanoa täällä että miehellä ei saa olla lasta, mutta jos tapaan kivan miehen josta pidän ja tällä on lapsi niin aivan varmasti sen lapsen hyväksyn. Teoria ja käytäntö on kaksi eri asiaa. Ja jokainen jolla on vähänkään henkistä kapasiteetta ymmärtää, että elämässä on kaikenlaisia tilanteita, eikä asiat kellään mene hienosti käsikirjoituksen mukaan. Olispa tää elämä helppoa ja yksinkertasta jos niin olis. Muut ihmiset käyttäytyy ennalta-arvattavasti ja toimii odotusten mukaan, jokainen lisääntyy vaan oikealla tavalla oikean ihmisen kanssa jne. Näinhän se ei mene. Olet vielä tosi nuorikin että älä jää tuollaista asiaa hautomaan. Jos joku ei sinua lapsen takia huoli, niin se lapsi on sille vaan tekosyy, ei se sinusta ole oikeasti sillon kiinnostunutkaan.
No mä en kyllä noin nuorena olisi välttämättä halunnut sitoutua mieheen, jolla on lapsi. Siis jos ajattelen itseäni 18-22-vuotiaana. Toisaalta jos mies olisi ollut upea tyyppi noin muuten, niin ehkä sitten. Esim netistä en olisi lähtenyt sellaista miestä tapailemaan.
Nykyisin tapailen 3-kymppisiä miehiä ja joukossa on myös eronneita, joilla on lapsia. Sopii mulle.
Ei se ainakaan minua tuossa iässä estänyt (suhde kaatui sitten ihan muihin asioihin kuin lapseen), eikä estä nykyisinkään.
Ihan heti kärkeen en kyllä halua kovin läheisesti tutustua miehen lapseen tai lapsiin. Tämä siksi, että jos suhde jääkin lyhyeksi, lapsille on vaikeampi selittää, miksi ei enää tavata. Mutta heti kun näyttää siltä, että suhde syvenee, minulle sopii hienosti yhteisten viikonloppujen viettäminen.
Äidin rooliin joutuminen on lähinnä itsestä kiinni: millaisen rooli ottaa. Toki isälläkin on siinä paljon sanottavaa, koska hän on lapsille se tärkeä ihminen, ja nämä katsovat tarkkaan, millaisessa roolissa lasten isä tätä uutta naistaan kohtelee. Toisaalta myös lapsilla on monenlaisia tuntemuksia isän "uutta" kohtaan, ja ne pitää myös ottaa huomioon. Jos lapsi esim. on kovin mustasukkainen isästä, yhteisiä tapaamisia saa järkätä todella kieli keskellä suuta :)
Niin... Itse en kyllä lähtisi suhteeseen miehen kanssa jolla on täysin erinlainen elämäntilanne mitä itselläni on, ja siitä saattaa tulla ongelmia (suhteen "lapselliseen" mieheen kokenut).
Toisille se sopii ja toisille taas ei, ja perustelen oman kantani sillä, etten ole valmis menemään perheellisen suhteeseen, jossa onkin 3 osapuolta jotka ovat uusia ihmisiä tähän suhteeseen. Jos alat suhteeseen perheellisen kanssa, mukana tulee tietysti lapsi mutta myös lapsen äiti on suuressa osassa tätä suhdetta sekä myös lapsen äidin sukukin vielä mahdollisesti ja siinä vaiheessa uudelta kumppanilta vaaditaan todella paljon sulattaakseen tämän kaiken.
Lapsia omaavien on helpompi luoda suhde toisen samanhenkisen kanssa, joka ymmärtää jokapäiväisen perhe-elämän arjen.
Minua ei kiinnosta lähteä puistoon tai muihin lapsi jutskoihin, koska minulla ei ole lasta. Tahdon miehen jolla on aikaa minulle ja joka tahtoo lapsen/ia minun kanssani ja että voimme aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä samassa elämäntilanteessa.
lapsia aiot hankkia niin kasva henkisesti ja aika paljonkin, vaikutat hyvin lapsenomaiselta naiselta eli henkisesti olet vielä teini-ikäinen.
Tuohan on aivan totta mitä hän, Miimii, kirjoitti. Minulla yksi orastava suhde mieheen kariutui siihen että miehen ex oli niin mustasukkainen että hän tuli vahtimaan miehen kotiin ja lähipuistoon josko miehellä on vieraita naisia. Oli jopa lapselta udellut asiaa. En halunnut moiseen sekaantua, vaikka mies olikin ihan kiva. Se mies itse kertoi asiasta ja sanoi kokevansa tuon exänsä käytöksen ongelmana. Olimme kerran treffeillä kaupungilla ja se ex soitti miehelle noin 5 kertaa illan aikana (lapsi oli silloin äidillä). Mitään asiaa ei ollut, kunhan vahti ettei mies saa olla missään.
ota samassa tilanteessa oleva nainen itsellesi. Yhärejä ovat baarit pullollaan. Sieltä etsit jonkun äipän. Se tietää mitä on edessä ja ette voi olla mustasukkaisia entisille, kun molemmilla on mukulat ja ex-suhteet.
Itse en huoli tai monikaan miestä lapsilla. Niin se on, etsi itsesi kaltaista vaan. Mukavaa joulunaikaa.
mullahan ei sitä kokemusta asiasta oo mutta sanoisinko että varsinki jos "noin nuorella" on niin kummasti se laskee fiiliksiä jos muutenkaan ikinä tahtois toisten pentuja alkaa ns. kasvattaan, niin paljo silti eri asia. :/ ja joojoo varmaan jostain vois jotain tullakki jos niin hirrrrrrrveesti toisesta tykkää ja tulee lasten kanssa toimeen ja muuta paskaa mutta nyt näin.
se että se tietää eksänki pyörimistä elämässä säännöllisesti.
Noi riippuu tosiaan niin paljon USEASTA tekijästä. Se on varmaan juuri se erottavin asia, koska liikkuvia osia on todella paljon. Jotkut naiset hyväksyvät miehen lapsineen ja jotkut ei, omista huonoista uusperhekokemuksista, ennakkoluuloista tai itsensä tuntemisen perusteella. Mutta se naisen löytäminenhän ei ole haaste eikä mikään. Sen sijaan uusperheyden pitäminen voi olla isokin haaste, jos on vaikeuttavia tekijöitä. Esim. sinun ja exäsi välit riitaisat (tosi huono juttu, joka heijastuu moneen asiaan), ex ei tykkää että sinulla on uusi puoliso ja toimii tämän perusteella, miten naisen ja lapsen suhde muodostuu, miten parisuhteenne muodostuu (joillakinhan suhde ilman uusperhe-efektiä kolahtaa jo tuohon) ja millainen olet isänä. Viimeisellä tarkoitan sitä, että oletko sinut muuttuneen tilanteen kanssa, miten hoituu arki vai korvaillaanko lapselle eroa tavaroilla, säännöttömyydella jne siten, että seurauksena muutaman vuoden päästä on ongelmallinen lapsi. Onko sinulla oikeasti arjessa tilaa ottaa siihen arkeen toinen aikuinen ihminen vai kokisiko nainen lopulta olonsa ulkopuoliseksi ilman minkäänlaista sanavaltaa.
Itse olen siis uusperheellinen, mutta olen lukenut monia tarinoita noista kompastuskivistä. Ja niitä naisia tosiaan on, jotka ovat kokeneet että heitä työnnetään äidin rooliin, talouskoneeksi hoitamaan ne käytännön jutut kun lapsi käy tai sitten täysin ulkopuoliseksi statistiksi, joka ei koe omaa kotiaan edes kodiksi. Mutta siis usein koettuna, ei pelättynä. Jos ei sellaisesta kokemusta ole, niin aika usein ei oikein osata aavistakaan mitä uusperheys voi tuoda tullessaan.
Tämä oli synkkää tekstiä, mutta siinä on monia asioita, jotka voivat sen uusperheyden musertaa. Mutta onneksi sen ei tarvitse olla noin synkkaa. Olette exäsi kanssa aika nuoria ja nokka kohti tulevaa eikä sellaisia kaunoja varmaan kauheasti ole tai halua puuttua toisten tekemisiin. Ja jos olet jo saanut jonkun aikaa elää arkea lapsesi kanssa, tullut sinuiksi ajatuksen kanssa ettet ole jatkuvasti lapsen kanssa läsnä ja käsitellyt sen mahdollisen syyllisyyden, niin taas yksi asia paremmin. Ja jos vielä valitset naisen, joka on keskustelutaitoinen ja pystyväinen kompromisseihin ja itse olet myös samanlainen, niin asiat on tosi hyvin.
Ja aika varmasti sitä tulee vaikeita hetkiä uusperhessä, mutta jos niistä avoimesti osataan puhua ja yhdessä halutaan olla ja parantaa tilannetta, niin kyllä niistä yli pääsee. Ja jos sä et odota naisesta lapsesi äitiä, joka rakastaa lasta kuin omaansa niin ei huolta. Noi on ehkä tärkeämpiä kysymyksiä nyt/tulevaisuudessa sulle, että onko sulla aidosti tilaa ottaa tasavaltainen aikuinen siihen messiin, kestätkö sen ettei uusperhe ole kuin uusi vastaava perhe entisen tilalle, vaan siinä on oma rakenteensa. Naiselle lapsesi on tuiki tuntematon aluksi ja suhteen rakentaminen kestää aikansa. Ajan myötä sitä voi oppia välittämään, mutta älä toivo tosiaan äitihahmoa lapselle, koska voit pettyä kun ei sellaiset tunteet välttämättä tule - vaikka lapsesta pitää ja välittäisikin ja voisi muodostua ajan saatossa todella tärkeäksi ihmiseksi.
Itselläni oli aluksi pieniä pelkoja, että mitenköhän lapsellisen miehen kanssa menee. Miten tullaan lapsen kanssa toimeen, millainen isä hän lopulta on ja mitä minulta odottaa, aiheuttaako suhteemme hampaidenkiristelyä ja riitoja exän suunnalta. Miten totun ylipäätänsä suoraan lapsiperheen arkeen (lapsi asuu siis meillä). Mutta turhia nuo pelot itselläni olivat ja kaikki sujunut hyvin. Joskus tuli se perinteinen notkahdus, kun päässään mietti että mikäköhän mun paikkani tässä koko jutussa on, mutta avoimella ja ymmärtäväisellä kahdenkeskisellä keskustelussa siitäkin päästiin tosi nopsaan ja ilman kipuiluja. Edettiin hitaasti ja kummatkin katseliin, että miten kaikki kolme tullaan keskenään toimeen ja hyvinhän tullaan. Ja se oli ehdottomasti hyvä veto, että kaikki saivat itse hiljalleen tottua tähän kaikkeen ja minä ja miehen lapsi saatiin muodostaa se oma suhteemme rauhassa.
"Mutta se naisen löytäminenhän ei ole haaste eikä mikään. Sen sijaan uusperheyden pitäminen voi olla isokin haaste, jos on vaikeuttavia tekijöitä."
Hyvin sanottu. Olen samaa mieltä, että naisen löytäminen kyllä varmasti onnistuu. Vielä sitäkin helpommin mitä enemmän ikää tulee lisää. Seurustelukin on vielä järki-ihmisten kesken helppoa ja satunnaiset yhteiset viikonloput tyttöystävän ja lapsen kanssa ovat kivoja ja mukavia hetkiä varmasti kaikille. Mutta kun ruvetaan puhumaan vakavasta suhteesta, yhteen muuttamisesta ja uusperheestä ihan tosissaan, niin ongelmia tulee satavarmasti. En tarkoita, etteikö se voi onnistua. Meilläkin menee ihan hyvin (itse olen lapseton, miehellä kaksi lasta), mutta vaikka vaikeuttavia tekijöitäkään ei ole, on tilanteessa runsaasti opettelua kaikille.
Vaikka et haluakaan naisesta äitihahmoa lapsellesi, on hänet otettava myös lapsen asioissa osittain huomioon. Sinun rakkauttasi ja suhdettasi lapseen nainen ei tietenkään vaaranna, mutta dynamiikkaa se voi joissain asioissa hieman muuttaa. Uusperheessä on todella tärkeää ymmärtää se, että tilanne muuttuu kaikille. Kukaan ei ole yksin vastuussa asioiden joustavuudesta, eikä kukaan ole yksin vastuussa joustamisesta. Ei ole naisen tehtävä oppia uuteen kuvioon, vaan se on kaikkien tehtävä. Tietenkin tämä on aikuisten välinen asia, mutta vaikutukset näkyvät myös lapsessa.
Pienenä esimerkkinä pienet muutokset meillä. Aikaisemmin herkkuja syötiin pitkin päivää ja pitkin kämppää. Nyt niitä syödään vain pääsääntöisesti jälkkärinä ja nekin pöydän ääressä. Muksut korjaavat itse astiat keittiöön, siivoavat useammin lelut lattioilta ja iskäkin ehkä komentaa vähän tiukemmin kuin ennen. Arkirutiineihin tulee pakosti muutosta kun kaksi aikuista opettelee yhteiseloa. Kun on mukana lapsia, tietenkin ajatellaan lasten hyvinvointia ensimmäisenä, mutta perhe ei voi hyvin jos kaikki eivät voi hyvin. Kompromissi on asia, joka molempien aikuisten on pakko oppia. Ja suurena muutoksena tietenkin lapselle myös se, että isän/äidin lisäksi nyt onkin kuvioissa uusi aikuinen, jota pitää myös kuunnella ja totella.
Olen myös sitä mieltä, että uusperheessä isä/äiti joutuu pakoltakin hieman katselemaan omaa isyyttään/äitiyttään ja esim. kasvatustapojaan uudelta kantilta. Vieressä on uusi peili. Vaikka tälle uudelle aikuiselle ei lapsen kasvatusvastuu sinällään kuulukaan, on lasten kasvatus kuitenkin jokaisessa parisuhteessa eräänlainen kynnyskysymys. Arvatenkin yhteisiäkin lapsia on jossain vaiheessa ehkä suunnitelmissa, joten myös niiden entisten lasten kasvatuksesta minusta pitää voida keskustella ja kyseenalaistaa asioita uuden puolison kanssa. On myös ensisijaisen tärkeää, että perheen aikuisilla (olivat he sitten vanhempia tai uusia tulokkaita) on yhteinen linja kodin käytöstavoissa ja toimissa.
Näillä kommenteillani siis koitan viestiä sitä, että uusperheily ei ole helppoa. Se on antoisaa ja mielenkiintoista, se voi todella toimi ja olla tuki ja turva koko poppoolle. Siinä oppii ennen kaikkea itsestään paljon uutta (kun ei ole kapeakatseinen jääräpää :D). Mutta se vaatii paljon työtä kaikilta. Uusi kumppani ei tule sinun perheeseesi, vaan te muodostatte kaikki yhdessä uuden perheen, jossa on omat toimintamallit.
Jos olet itse joustava ja kykenevä arvioimaan myös itseäsi kriittisesti, on edellytykset hyvät. Ja kuten sanottua, naisia kyllä löytyy. :) Koita vain löytää sellainen, jolla on vastuuntunto ja joustavuus kohdillaan, sekkä helkkarin pitkä pinna. :D Vaikka nuo minunkin mieheni lapset ovat todella mukavia tapauksia, niin ne osaavat olla silti välillä tosi ärsyttäviä. Ja siinä kohtaa kun puuttuu se äidin side lapseen, niin välillä sitä miettii miten helppoa olisi elämä ilman niitä ja tekisi mieli nakata mukula niskasta pihalle. Vaan ei auta kuin niellä kiukkunsa, ottaa hieman etäisyyttä ja muistaa, että mies ei olisi se ihana oma itsensä ilman noita kersoja. :)
Itse olen 20vuatias ja kahden lapsen äiti. Tytär täyttää helmikuussa 3vuotta ja poika nyt joulukuussa vuoden. Luulen, että miehen on paljon helpompi löytää itselleen uusi kumppani vaikka olisikin lapsi. Monet naiset hyväksyy sen, että miehellä on lapsi joka käy sillon tällöin jne. Naisen on taas paljon hankalampi löytää uusi mies kun naiselle yleensä jää lapset ja he tietysti olisi jokapäivästä arkea. Todella monet miehet eivät pysty sopeutua isäpuolen rooliin jollei ole omia lapsia. Biologisuus on mielestäni tärkeämpää miehille kuin naisille. Itse olen todella lapsirakas ihminen ja jos tilanne olisi se, ettei itselläni olisi lapsia ja tapaisin miehen jolla on lapsi se ei haittaisi minua yhtään. Ikinä en yrittäisi viedä äidin paikkaa mutta tottakai haluaisin olla mukava äitipuoli.