Parisuhteessa pettäminen on nykyään aika yleistä tai ainakin niin yleisesti oletetaan. Mutta mikähän siinäkin on, että jos joskus silloin tällöin löytyy joku pitkään yhdessä ollut pari, joista kumpikaan ei käy vieraissa vaan panostaa omaan suhteeseensa, niin se herättää helposti närää muissa ihmisissä. Heti alkaa tulla kyynisiä kommentteja, että kyllä nekin pettäis, jos vaan sais tilaisuuden, tms. Ihan kuin ne parit, jotka pysyvät uskollisena toisilleen, olis jotain kummajaisia.
Joitain kuukausia sitten juttelin yhden tuttavamiehen kanssa, joka elää juuri tämmöisessä uskollisessa parisuhteessa ja on elänyt melkein 20 vuotta. Hän sanoi minulle oppineensa kantapään kautta, että kellä onni on, se onnen kätkeköön. Kun ihmettelin mitä hän oikein tarkoitti, niin hän kertoi joskus aiemmin kehuneensa työpaikallaan vaimoaan ja avioliittoaan, joka oli sitten johtanut siihen, että useampikin naispuolinen työkaveri oli alkanut flirttailla hänelle avoimesti ja yksi oli jopa ehdottanut suoraan seksiä. Ikäänkuin he olisivat halunneet todistaa, että kyllä tuokin ukkomies tuossa vielä lankeaa, kun saa vaan tilaisuuden. Eipä kuitenkaan langennut, mutta oppi sen jälkeen pitämään matalempaa profiilia omasta avioliitostaan.
Usein on näin, että ne jotka eivät petä, eivät pidä niistä ihmisistä, jotka taas pettävät, mutta tuntuu se pätevän myös toisin päin: Osa niistä jotka pettävät, eivät voi sietää sitä, että jotkut taas eivät toimi niin, vaikka olisi tilaisuuskin. Ne uskolliset on heti moralisteja ja tiukkapipoja ja mitä millonkin. Näin kummallisia me ihmiset ollaan.
Joitain kuukausia sitten juttelin yhden tuttavamiehen kanssa, joka elää juuri tämmöisessä uskollisessa parisuhteessa ja on elänyt melkein 20 vuotta. Hän sanoi minulle oppineensa kantapään kautta, että kellä onni on, se onnen kätkeköön. Kun ihmettelin mitä hän oikein tarkoitti, niin hän kertoi joskus aiemmin kehuneensa työpaikallaan vaimoaan ja avioliittoaan, joka oli sitten johtanut siihen, että useampikin naispuolinen työkaveri oli alkanut flirttailla hänelle avoimesti ja yksi oli jopa ehdottanut suoraan seksiä. Ikäänkuin he olisivat halunneet todistaa, että kyllä tuokin ukkomies tuossa vielä lankeaa, kun saa vaan tilaisuuden. Eipä kuitenkaan langennut, mutta oppi sen jälkeen pitämään matalempaa profiilia omasta avioliitostaan.
Usein on näin, että ne jotka eivät petä, eivät pidä niistä ihmisistä, jotka taas pettävät, mutta tuntuu se pätevän myös toisin päin: Osa niistä jotka pettävät, eivät voi sietää sitä, että jotkut taas eivät toimi niin, vaikka olisi tilaisuuskin. Ne uskolliset on heti moralisteja ja tiukkapipoja ja mitä millonkin. Näin kummallisia me ihmiset ollaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oisko syynä suomalaisten perisynti kateus ?
mitä esität, pitää-ei pidä -akselilla. On myös osa ihmisiä, joita ei jaksa kiinnostaa sen paremmin kenenkään parisuhteet kuin pettämisetkään, vaan keskittyvät omaan elämäänsä.
Sen verran olet oikeassa, että omaa onneaan ei pidä kovin paljon kuulutella, kun aina on joku, kuka ei kestä kuunnella eikä katsoa, mutta kyllä onnestaan pitää voida puhuakin. Pitäisi olla joku kelle kertoa, kuinka iloinen on omasta elämästään, siitä hyvästä mitä on saanut, ilman, että tulee puukkoa selkään.
Ihmeellistä, kun murheilla saa retostella, mutta hyvästä ei saisi juurikaan hiiskua. Jos jollain on hyvin, onko se sinulta pois, olisiko sinun asiasi paremmin, jos heilläkään ei hyvin menisi? Itse en tunne kadehtivani ketään, koska tiedän, että jokaisella on murheensa riippumatta siitä, miltä päällepäin näyttää.
Jos ei ole esimerkiksi pettävää puolisoa ja hajoamispisteessä olevaa perhettä, voi olla jotain muuta mitä en tiedä. En uskaltaisi vaihtaa osaani kenenkään kanssa, koska en voi tietää, mitä murhetta siinä samalla saisin. Nyt sentään tiedän nämä omani, ja ehkä pärjään näitten kanssa, kun ovat tuttuja jo vuosikymmenien takaa.
En tarkoittanutkaan, että kaikki ihmiset olisivat sellaisia, vaan tietenkin vain osa. Joitain ihmisiä kiinnostaa naapureiden tai työkavereiden asiat ja toisia taas ei vähääkään. Riippuu henkilöstä. Yritin vain sanoa, että ne tietyt jotka provosoituvat kestävistä ja uskollisista parisuhteista ovat usein juuri sellaisia, jotka itse pettävät kumppaniaan. En tiedä johtuuko se syyllisyydestä vai siitä, ettei haluaisi toisen onnistuvan siinä missä itse on epäonnistunut. Monesti kai ihminen väärin tehdessään tahtoo uskotella itselleen, että kyllä kaikki muutkin tekisivät näin jos vain saisivat tilaisuuden. Olkoon sitten kysymys pettämisestä, verovilpistä, vakuutushuijauksesta, tms. Ja kun hän sitten huomaa, etteivät kaikki todellakaan toimi niin, niin ehkä se vaan ottaa pattiin. Mene ja tiedä.
Se on oikeasti välillä niin että ne ketkä pettää tuntuu jotenkin haluavan että kaikki muutkin pettäis, niin itellä olis niinku parempi omatunto, kun voi sanoa että kyllähän toi ja toi myös pettää enkä vaan mä ja jos joku ei petä se leimataan heti uskovaiseksi tai muuksi sellaiseksi. Nähty on.