En varmasti ole ainut mies, joka on huomannut masturboinnin määrän olevan suoraan verrannollinen siihen, kuinka kiinnostavina näkee naiset (tai lähinnä jonkun tietyn naisen).
Mikäli masturboin kerran päivässä konemaisesti, vaikka ei välillä yhtään kiinnostaisikaan, niin naiset eivät herätä juuri minkäänlaista kiinnostusta. Kuitenkin heti, jos pidän vain 2-3 päivää taukoa, niin huomaan jonkinlaisia, jopa helliä tunteita itsessäni. Saatan esimerkiksi miettiä, että olisi mukava suudella tai halata jotain tiettyä kiinnostavaa naista.
Onko naisen kaipuu siis todellakin vain jokin alkukantainen lisääntymisvietin aiheuttama mielenhäiriö? En oikeen ymmärrä, miksi minun pitäisi yhteiskunnan mielestä kyetä elämään naisen kanssa, jos kyseessä on vain jokin alkeellinen lisääntymisvietti. Toki ymmärrän, että parisuhde voi myös esim. parantaa miehen taloudellista tilannetta, mikäli myös nainen on hyvätuloinen ja fiksu rahankäyttäjä.
Olen jo kolmeakymppiä lähestyvä kokematon mies, joten koen yksinelämisen ns. normaalina elämäntapana. On myös vaikea uskoa, että seksi tai parisuhde -kokemukset muuttaisivat näitä tuntemuksiani naisista.
Mikäli masturboin kerran päivässä konemaisesti, vaikka ei välillä yhtään kiinnostaisikaan, niin naiset eivät herätä juuri minkäänlaista kiinnostusta. Kuitenkin heti, jos pidän vain 2-3 päivää taukoa, niin huomaan jonkinlaisia, jopa helliä tunteita itsessäni. Saatan esimerkiksi miettiä, että olisi mukava suudella tai halata jotain tiettyä kiinnostavaa naista.
Onko naisen kaipuu siis todellakin vain jokin alkukantainen lisääntymisvietin aiheuttama mielenhäiriö? En oikeen ymmärrä, miksi minun pitäisi yhteiskunnan mielestä kyetä elämään naisen kanssa, jos kyseessä on vain jokin alkeellinen lisääntymisvietti. Toki ymmärrän, että parisuhde voi myös esim. parantaa miehen taloudellista tilannetta, mikäli myös nainen on hyvätuloinen ja fiksu rahankäyttäjä.
Olen jo kolmeakymppiä lähestyvä kokematon mies, joten koen yksinelämisen ns. normaalina elämäntapana. On myös vaikea uskoa, että seksi tai parisuhde -kokemukset muuttaisivat näitä tuntemuksiani naisista.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse olen huomannut saman asian.
olen vähitellen siirtynyt näiden tube-sivujen kautta amateur pornoonkin. Tällä seksi menee jo maanpäälliselle tasolle kun ihan tavalliset normaalit ihmiset eikä yli-inhimilliset porno-starat tekevät sitä.
Kyllähän sellainen läheisyyden kaipuu alkaa jo tulla enemmän pintaan kuin se mekaaninen jumppa (jota toki haluaisi).
Joo , ei muakaan nappaa sellaset ämmät joilla luonnottoman näköiset silikonit. Tässä pari kivan näköistä nuorta naista:
http://www.youtube.com/watch?v=4udGcaJW0OE
Hoikkien naisten ystävänä vasemmanpuoleinen sopisi mulle TÄYDELISESTI! Tosin pidän tummahiuksisista blondeja enemmän... Vaikea päätös. Silti hoitelisin hoikemman tytön, jos pitäisi valita oma suosikki!
No, kiva unelmoida perjantai-iltana, kun pelimiehet ovat jo kattaneet pöydän valmiiksi illan saaliille...
elämä on.
http://www.youtube.com/watch?v=7aaOQJPos8g
Hyvä pätkä. Nätit tytöt!
Laitan vastineeksi:
http://www.youtube.com/watch?v=vWBappq7Law&feature=fvsr
Kohdassa 0:50 kiva hoikka tyttö ;)
Tollanen tumma, ja hoikka on mun suosikki-kroppa.
Nyt kun katosin uudelleen, niin vähän sais olla tytöllä isommat rinnat. Pidän pienistä, mutta noi on melkein olemattomat. Tai sitten vaan näyttää, kun on musta bikini-toppi.
Tyttö oli aika vähän loppujen lopuksi kuvissa. Ihan OK muuten mutta kannattaisi ehkä ottaa silikonit.
Höpö höpö kirjoitus, ei korvaa.
Mutta ei ole minulla ollut resursseja ikinä ollut.
Olen huomannut minäkin..
Itse olen kokenut, ettei masturbointi poista kokonaan läheisyydenkaipuuta.
Halut saa pois omaehtoisesti toimimalla, mutta joskus (ainakin itse) kaipaan niin henkistä kuin fyysistä seuraa. Siis sitä, että olisi joku toinen jolle puhua ja jota voi koskea. Kosketus on kuitenkin aika primitiivinen asia. Pikkuvauvakin lopettaa itkun, kun sen ottaa kehdosta syliin. Kosketuksen ja kehon lämmön tunen rauhoittaa sen.
Näitä asioita (kosketus, kehon lämpö) kaipaan usein. Masturbointi ei tätä puolta kyllä poista, vaikka panettaminen poistuu.
Eikä se poista sitä henkistä yhteyden tarvetta että olisi tavallaan ystävä joka seuraisi ja olisi mukana päivittäisissä askareissa sekä kokemassa niitä elämän erikoisempia hetkiäkin.
Ei masturbointi eikä yhden illan jutut noita asioita korvaa millään.
Mutta kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia että yhtä voimakkaasti kaipaisivat jonkun seuraa tai osaisivat rakastaa sitä toista.
Joskus olisi tarve vain välittää, huoletia ja helliä toista ihmistä.
"Mutta kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia että yhtä voimakkaasti kaipaisivat jonkun seuraa tai osaisivat rakastaa sitä toista."
Olen eri mieltä. Ehkä onkin niin että parisuhteeseen helpoimmin päätyvät ovat niitä jotka kaipaavat suhdetta tarpeeksi paljon jotta hakevat kumppania jatkuvasti mutta heille se ei ole tunne-elämyksenä niin suuri jotta se aiheuttaisi pelkoja ja suorituspaineita? Eli sellaiset joukon mukana menevät hälläväliä-ihmiset jotka ei paljon stressaa toisen seurassa olemista ja joilla ei ole niin voimakas tunne-elämä? Koska mitä voimakkaampi tunne-elämä, sitä enemmän paineita ja jännitystä kiinnostava ihminen toisessa aiheuttaa. Minusta tuntuu että ne kilteimmät, empaattisimmat ja herkimmät ihmiset ovat usein ikisinkkuja. Miksi? Tämä on mielestäni usean asian summa:
- heille ei riitä pelkkä fyysinen pinnallinen seksi vaan haluavat kokea henkisen puolen myös
- heille ei riitä ihastumisen tasolla oleva tunneside vaan toisen täytyy järisyttää tosissaan
- he ovat niin empaattisia ja tunteellisia että osaavat tarkastella myös itseään ulkopuolisen silmin välillä liikaakin joka johtaa usein liialliseen itsekriittisyyteen ja itsensä vähättelyyn, asioiden ylianalysointiin jne...
- heidän voimakas tunteellisuutensa näkyy niin selvästi ulospäin, että se pelottaa tai hämmentää normaalitunteellista laumasielua joka ei ole tottunut niin suureen "energiaan" toisen seurassa. Ja siksi jos voimakkaasti tunteellinen ja "normaalitunteellinen" ihminen menevät treffeille, ensin mainittu kyllästyy toisen "tunteettomuuteen" ja viimeksi mainittu ahdistuu toisen voimakkaasta tunteellisuudesta.
Tällä hetkellä, thän aikaan en ihan ole kykenevä kommenttia antamaan mutta tuossa mitä sanoit on jonkin verran ideaa.
Ite en kyllä tunteile nii voimakkaasti mutta tiedostan aika voimakaasti.
Vaikken mikää ikisinkku ookaan enkä ihan kilteinkään mut varmaan aika empaattinen..
osittain oot oikeassa että aika paljon tarvitaa että vaikka ihastun.
Se lisää kyllä paineita sitte.
oon kokeillu tota hälläväliä juttua mutta kun ei ne yhden yön jutut toimi ja jos toisen tajunnasta ei saa "kiinni" niin se tuntuu niin tyhjältä koko tapaaminen ja suhde.
Ehkä sit kuitenkin ihmiset saa eri asoista noita voimakkaita tunteita? osa saa seksistä joten riittää masturbointi ja osaa tarvii henkistä yhteyttä tai samankaltaisuutta tai jotain?
Itse olen huomannut, että silloin joskus harvoin kun sitä läheisyyttä pääsee maistamaan, niin silloin oikeastaan vasta kokee miten spesiaalia se on ja siihen meinaa jäädä koukkuun. Niin kuin kerran kun olin kaveriporukan kanssa käymässä toisessa kaupungissa ja kaverin kaveri järjesti lattiamajoituksen. Aamulla heräsin lusikasta (tämä oli siis tapahtunut jotenkin vaistonvaraisesti, että olin rullannut unissani oman alueeni yli ja painautunut häntä vasten) sellaisen tutun tytön kanssa, jonka kanssa ei ole ollut säpinää, mutta on kyllä jollain lailla hyviä filiksiä herättävä tyyppi. Lähekkäin nukkuminen ei tuntunut häntäkään häirinneen, mutta ei siitä sitten kuitenkaan mitään muuta seurannut, koetin seuraavien päivien ajan vähän vihjata että olisi kiva tutustua lisää mutta en saanut sellaista responssia, että asia olisi edennyt. Kokemuksena läheisyys oli kuitenkin mieleenpainuva.
Tunteiden näyttämistä ulospäin voi säännöstellä ja hallita. Liikaa tunteileva, tai liian hermostuneelta tai jännittyneeltä vaikuttava mies taitaa olla kyllä monille naisille turn-off. Ja ehkä vähän toisinkin päin.
Itselläni oli ennen hyvin samankaltaisia fiiliksiä mutta nykyään menee niin päin että varsinainen läheisyydenkaipuu tulee masturboinnin jälkeen kun taas joskus aiemmin se ehkä karkotti sen.
Missä määrin masturboinnista on tullut vain paineenpoistorituaali ja missä määrin se antaa edes hetkellistä tyydytystä? Olen huomannut että v-mäisen usein se menee tuohon ensin mainittuun sarjaan, pati lähtee vailla mainittavaa tyydytystä ja hetken päästä lähinnä v:ttaa että taas tuli hakattua hanskaan. Ei sillä ole kokemuksena juuri tekemistä seksin kanssa, paitsi siltä osin että kalun saa nopeammin pystyyn katsomalla pornoa.