Hei olen 17-vuotias tyttö, löin noin 5 päivää sitten pääni puukattoon. Isku osui pään etuosaan oikealle. päivä sen jälkeen olen tuntenut outoa kipua pääni vasemmassa puolessa, tuntuu kuin joku painaisi päätäni. välillä särky kovenee välillä ei tunnu melkein ollenkaan, mutta koko aijan tuntuu kuin joku painaisi sieltä, ja tänään kun käänsin päätäni, kuului sieltä rasahdus! Ei ole pahaa oloa , huimausta eikä niskakipuja.
Voiko olla jotain vakavaa? Jos joku tietää jotain asiasta, voisiko olla kiltti ja vastata, Hätä on suuri, Kiitos.
Voiko olla jotain vakavaa? Jos joku tietää jotain asiasta, voisiko olla kiltti ja vastata, Hätä on suuri, Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
joten mielestäni sinun pitäisi päästä magneettikuvaukseen.
Kaupunginsairaalan (tai aluesairaalan, tai mikä paikkakunnallasi nyt onkaan) päivystykseen tuskin kannattaa mennä, koska sieltä yleensä hyvin nihkeästi lähetetään eteenpäin.
Heillä ei myöskään ole magneettikuvauslaitteita ainakaan minun tietääkseni. Röntgenkuvassa kuitenkin näkyy luuhun mahdollisesti tullut vaurio.
Voithan tietenkin soittaa sinne ja kysyä mitä mieltä ovat.
Riippuu tietenkin asuinpaikkakunnastasi, mutta omassa kaupungissani menisin yksityiselle lääkäriasemalle päivystävälle lääkärille ja pyytäisin lähetteen keskussaraalaan magneettikuvaukseen.
Tietenkin voit ensin soittaa ja kysyä, tai mennä suoraan keskussairaalan ensiapupoliklinikalle, mutta voi olla, että käännytetään kaupunginsairaalaan tai mikä se nyt sitten teillä onkin.
Minulla on parin läheiseni kokemukset mielessäni, joten olen kyllä sitä mieltä, että kaikki kovemmat pään iskut on syytä tutkia tarkkaan.
Vuosia sitten tyttäreni kompastui ja löi kaatuessaan kasvonsa maahan. Luulimme hänen selvinneen ruhjeilla, mutta pieni päänsärky jatkui muutaman päivän, jolloin menimme keskussairaalan ensiapuun. Siihen aikaan sinne pääsi helpommin kuin nykyään.
Otettiin magneettikuva (tai ilm.tietokonetomografia) ja kyseessä oli aivoverenvuoto, joka oli kuitenkin niin pieni, että parani itsestään, viikon levolla sairaalassa. Jos hän olisi liikkunut normaalisti, tilanne olisi saattanut mennä ihan toiseksi.
Myös äitini kaatui kadulla lyöden kasvonsa katukiviin. Hänet vietiin keskussairaalaan ja ruhjeet puhdistettiin ja lähetettiin kotiin.
Seuraavana päivänä hänelle tuli päänsärkyä ja hän meni takaisin sairaalaan, jolloin otettiin röntgenkuva, jossa ei näkynyt mitään.
Koska hän ei ollut kunnossa, haimme hänet meille. Meidän piti kuitenkin mennä seuraavana päivänä toiselle paikkakunnalle käymään ja koska äitini oli jo kaksi kertaa käynyt sairaalassa ajattelin, ettei hänellä voi olla mitään vakavaa.
Kun tulimme illalla kotiin, hän oli jotenkin sekainen ja jäykän tuntuinen. Veimme hänet taas ensiapupoliklinikalle, josta hänet meinattiin väenväkisin lähettää takaisin kotiin, vaikka hän ei selvästikään ollut täysin tässä maailmassa ja jäykistyi koko ajan.
Sitten eräs hoitaja sanoi minulle puolittain salaa. että mikäli kysymyksessä on hematooma, sitä ei näy röntgenkuvassa.
Sanoin heti lääkärille, että vaikken mitään tiedä, niin hoitaja sanoi näin. Huomasin kuinka lääkäri suorastaan hätkähti. Ei puhunut mitään, vaan lähti hakemaan uudelleen tutkimusvälineitään.
Sitten lähes samantien sanoi, että äitini jää osastolle.
Illalla kymmenen aikaan soitettiin, että hänet oli viety leikkaussaliin suuren aivoveren vuodon takia.
Hän ei tuntunut selviävän leikkauksesta ja kahden viikon kuluttua tuli uusi verenvuoto ja uusi leikkaus.
Ei hän niihin lopulta kuollut, mutta ei myöskään normaalia elämää enää koskaan voinut viettää, eli hän oli täysin toisten ja varsinkin minun apuni varassa kotonaan 7 vuotta, kunnes pääsi vanhainkotiin.
Nämä ovat olleet sellaisia kokemuksia, että reagoin ehkä turhankin voimakkaasti, mutta varsinkin nuoren ihmisen koko tulevaisuuden ollessa kysymyksessä, ei mielestäni voi jättää tutkimatta.
vamma olla,kun se on päässä.Noin minustakin tällainen varmaan tuli!!