Miltä tuntuisi

jos kyseessä oisi vasta ihastus. Luultavasti ottaisin etäisyyttä....

siis mistpäin ja mimmonen sairaus..pääpipi tietysti etäännyttäs, koska ne on hankalia elämänkumppaneita..samoin joku hiv..olis kans vaikiaa sulattaa..siksikin et pitäs kaiken aikaa varoa ettei se tartu..=o/

oikeesti, kysyisin, miten voisin auttaa. Jos vain puolituttu, sit toivon tyypin saavan tarpeeksi apua, ja murehdin.

Hmmm.. *kelaa taaksepäin vanhoihin ihastuksiin*

Olis se ollut aika kurjaa. Kun ei ihastumistilanteen ollessa päällä tule ajatelleeksi, miten ihastus voikin olla niin väliaikaista lopulta, ihastuminen vaan on niin voimakasta että huonojen uutisten kuuleminen vaikuttaa.. Se ehkä tuntuis samalta kuin itse olisi samalla sairas, oma elämä hetkellisesti katkolla syvän myötätunnon johdosta. Vaikee laittaa kauhean henkilökohtaista tunnetta peliin jos kyseessä joku vähän etäisempi ihastus.

Ja miten se vaikuttaisi tunteisiini ihastusta kohtaan. Ehkä ei mitenkään, ehkä se voimistaisi. Tähän ei ole yleispätevää vastausta, mutta niin se rakkaus menee että kaiken se kestää.. Jopa välimatkat ja vuodet.

myötätuntoa ja kiintymystä...intohimo laantuisi, sairaudesta riippuen, mutta tilalle syntyisi muuta paljon arvokkaampaa.

Sairaus voi olla hieno matka ihmisyyden ja elämän lähteelle.

eikä se ole mikään klisee.

masentuisin mut jos saisin olisin tukena alusta loppuuun asti

niihin ihastustunteisiin. En uskoisi ainakaan. Saattaisi tulla ihan muita tunteita lisäksi. Vakava sairaus saa aina pohtimaan elämän hetkellisyyttä: onko mitään mieltä hukata hetkeäkään...

Iskis paniikki. Niin kauan kun ollaan hengissä, on jotain toivoa tms.

En halua enempää pohtia tätä.

sadun pojasta, joka huusi aina:"susi, susi", vaikkei mitään sutta ollut... Sitten kun susi oikeasti tuli, kukaan ei juossut enää paikalle.

vaiheessa enää vaikuttaisi. Siihen sitten mukaudutaan.