En löytänyt sopivaa otsikkoa, jonka alle tämän kirjoittaisin, mutta ehkä on sopiva tänne..... Olen keski-ikäinen nainen ja kaverini on samanikäinen ja hänellä pari lasta 15v ja 16v, joiden huoltaja hän on.
Kuitenkin, tapasimme erään palstan kautta ja yhdessä olemme olleet puoli vuotta. Etenin varoen ja mukavaa on ollut mutta nyt jotenkin tökkii... koen miehen haluavan jatkuvaa yhdessä oloa ja itse haluan myös tilaa omille asioilleni. Mies asuu lapsiensa kanssa eri paikkakunnalla. Mies soittaa joka päivä ja jos jostain syystä en vastaa, en kuullut tai en ehtinyt... tulee txt viesti miksi en vastaa... minua alkaa ahdistaa.
Omat lapseni ovat jo omassa elämässään ja minulla on nyt aikaa ystävilleni enemmän, joita tapaankin usein. Miehellä ei tunnu olevan omia ystäviä ja siksi hän ei ymmärrä, miksi haluan tavata heitä useammin kun häntä..
Tykkään lapsista ja pidän siivoamisesta, jota myös heidän kotonaan teen, mutta ei tarkoita sitä, että haluan asuvan heidän kanssaan. .
Miehen oltua työssä hänen lapsensa kysyivät milloin muutan heille.. Toki asiasta puhuimme miehen kanssa osin leikillään millaista olisi, mutta en jaksa enää elää perhe elämää ja huoltaen toisen lapsia. Huolestuttaa, että hän mennyt puhumaan omille lapsilleen asiasta. Olen omani saanut jo maailmalle ja nyt odottelen enää mummiksi tuloa.
Kuulin lasten suusta, kuinka he saisivat useimmin kotiruokaa ja olisin heidän kanssaan kun isänsä työssä, kun asuisin heillä.
Isänsä on antanut kaiken tavaran, joita he ovat pyytäneeet ja nyt he eivät tee muuta kun pelaavat ja syövät omissa huoneissaan. Lasten pitäisi harrastaa ja ulkoilla myös...
En mahda mitään, mutta koko suhde alkanut ahdistaa... Välimatkaa on 40km ja koen tarvitsevani omaa aikaa, jota mies ei ymmärrä....Tähän asti kaikki mennyt hyvin, mutta nyt tilanne etten halua edes mennä heille...Elämä on.........
Kuitenkin, tapasimme erään palstan kautta ja yhdessä olemme olleet puoli vuotta. Etenin varoen ja mukavaa on ollut mutta nyt jotenkin tökkii... koen miehen haluavan jatkuvaa yhdessä oloa ja itse haluan myös tilaa omille asioilleni. Mies asuu lapsiensa kanssa eri paikkakunnalla. Mies soittaa joka päivä ja jos jostain syystä en vastaa, en kuullut tai en ehtinyt... tulee txt viesti miksi en vastaa... minua alkaa ahdistaa.
Omat lapseni ovat jo omassa elämässään ja minulla on nyt aikaa ystävilleni enemmän, joita tapaankin usein. Miehellä ei tunnu olevan omia ystäviä ja siksi hän ei ymmärrä, miksi haluan tavata heitä useammin kun häntä..
Tykkään lapsista ja pidän siivoamisesta, jota myös heidän kotonaan teen, mutta ei tarkoita sitä, että haluan asuvan heidän kanssaan. .
Miehen oltua työssä hänen lapsensa kysyivät milloin muutan heille.. Toki asiasta puhuimme miehen kanssa osin leikillään millaista olisi, mutta en jaksa enää elää perhe elämää ja huoltaen toisen lapsia. Huolestuttaa, että hän mennyt puhumaan omille lapsilleen asiasta. Olen omani saanut jo maailmalle ja nyt odottelen enää mummiksi tuloa.
Kuulin lasten suusta, kuinka he saisivat useimmin kotiruokaa ja olisin heidän kanssaan kun isänsä työssä, kun asuisin heillä.
Isänsä on antanut kaiken tavaran, joita he ovat pyytäneeet ja nyt he eivät tee muuta kun pelaavat ja syövät omissa huoneissaan. Lasten pitäisi harrastaa ja ulkoilla myös...
En mahda mitään, mutta koko suhde alkanut ahdistaa... Välimatkaa on 40km ja koen tarvitsevani omaa aikaa, jota mies ei ymmärrä....Tähän asti kaikki mennyt hyvin, mutta nyt tilanne etten halua edes mennä heille...Elämä on.........
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisiko nyt niin että mies on rakastunut tai ainakin kovasti pannut toivoaan sinuun, ja sinä et ole rakastunut? Ymmärrän stressisi lasten suhteen. Puhu kasvotusten miehen kanssa (ilman paikalla olevia lapsia) suoraan ajatuksistasi miehelle, ennen kuin hän alkaa kelata esim. "naisella on toinen" tai muita omia selitelmiä. Voi olla että tulee bänät, mutta ainakin puhdistaa ilmaa. Voit ihan hyvin kertoa, että et halua uusioäidiksi, kotiruuan kokkaajaksi jne. Mies on mennyt asioiden edelle lapsille jutellessaan, valitettavaa mutta inhimillistä.
Ette ole puhuneet asioita selväksi ajoissa? Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kerro nämä huolesi miehelle. Odota ymmärrystä ja aikuismaista järkeilyä. Ei tällaisten huolien kertominen toiselle saisi latistaa toisen romanttisia fiiliksiä ollenkaan jos niitä on. Ei minua ainakaan, päinvastoin haluan tietää huolista ennen kun vaikutan itse idiootilta ja mahdollisista esteistä joiden vuoksi suhde ei olisi ollenkaan mahdollinen. Näitä on.
Onkohan mies nyt ihan oikeaa seuraa sinulle? Miten hän suhtautuu?
"Miehellä ei tunnu olevan omia ystäviä ja siksi hän ei ymmärrä, miksi haluan tavata heitä useammin kun häntä"
voin lapsettomana keski-ikäisenä naisena olla jäävi, mutta tämä kohta särähti. Jos itse olen aidosti jostain miehestä kiinnostunut (so. ihastunut/rakastunut), kyllä minä haluan nähdä häntä useammin kuin ihania, hyviä ystäviäni, joita näen usein heitäkin. Lisäksi minulla on paljon harrastuksia jne.
Kuulostaa ihan siltä, että olet miehen kanssa vain "kun joku pitää olla". Ei pidä.
Toinen pointti on, että kenenkään keittiöpiiaksi ei kannata ryhtyä. Ja jos miehellä ei ole ystäviä, joidut olemaan kaikki: hänen lastensa äiti, rakastaja, ystävä, ehkä äitikin.