En vaan kestänyt enää sitä kiusantekoa. Oltiin oltu 8 kk yhdessä, viimeinen 1-2 kuukautta olivat yhtä helvettiä...siis minulle. Johtuen siitä etten kuullut enää rakkaastani mitään, ellen minä kysynyt. Hän ei kysynyt enää tekemisiäni jne.jne. Hänellä oli kiire aina ja väsytti. Hän vältteli tapaamista ja piilotteli itseään netissä, etten vaan olisi keskustellut hänen kanssaan. Rakkauden osoituksia en saanut melkein koskaan. Hänen mielenkiintonsa minuun oli laantunut. Minä aina otin yhteyttä, kysyin kuulumisia jne.jne. Pariin otteeseen aikaisemmin kysyin että mikä on kun ei kuulu mitään, ei kuulemma mikään. Tätä kesti pari kuukautta, ennen kuin päätin ottaa selville mikä mättää.
Päätin 5 päivää sitten etten ota yhtettä häneen, vaan odotin. Ei, odotin vain jospa olisi tullut jotain pientä edes. Kaksi päivää kului ja päätin soittaa. Se hetki oli ehkä tuskallisin koskaan. Kysyin että mikä mättää, hän kiisti kaiken aluksi mutta painostin lisää ja suorastaan huusin puhelimeen. Lopulta hän myönsi ettei kiinnosta enään, ei tiennyt miksi niin. Maailmani romahti, se tuska oli helvetillinen. Sanoin että kannattaako jatkaa ja hän ei tiennyt, kysyi minulta samaa ja päätin ettei kannata, jollei hän rakasta minua. Minä rakastin, vaikka hän sanoi ilkeästi, minä rakastin, vaikka hän teki mitä vain. Minä rakastan vieläkin. Erosta on vasta kolmepäivää ja joka hetki ajattelen häntä, menetettyä tyttöäni. Sitä kaunista naista, joka toi valon elämääni, joka vei sydämeni. Sitä valoa ei ole enää, en kestä, kärsin. Itken ja itken, en pysty syömään, en pysty tekemään mitään. Kysyin myöskin miksei hän aiemmin voinut sanoa, vastaus oli vain ettei hän tiennyt millä tavalla hän olisi kertonut sen.
Ostin päivää ennen eroa hänelle ja minulle sydämen puolisko korut, minkä aioin antaa hänelle lahjaksi, heti kun olisin nähnyt hänet. Nyt sain sen korun käteeni ja katsoin sitä, itkin aivan helvetisti. Joka joulu on ollut tavalla tai toisella helvetillinen. Tällä erää kamalin joulu.Yksin. En ikinä tule nauttimaan joulusta, inhoan sitä. Vaikka tiedän sisimmässäni että tämä oli oikea valinta. Parempi näin.
Päätin 5 päivää sitten etten ota yhtettä häneen, vaan odotin. Ei, odotin vain jospa olisi tullut jotain pientä edes. Kaksi päivää kului ja päätin soittaa. Se hetki oli ehkä tuskallisin koskaan. Kysyin että mikä mättää, hän kiisti kaiken aluksi mutta painostin lisää ja suorastaan huusin puhelimeen. Lopulta hän myönsi ettei kiinnosta enään, ei tiennyt miksi niin. Maailmani romahti, se tuska oli helvetillinen. Sanoin että kannattaako jatkaa ja hän ei tiennyt, kysyi minulta samaa ja päätin ettei kannata, jollei hän rakasta minua. Minä rakastin, vaikka hän sanoi ilkeästi, minä rakastin, vaikka hän teki mitä vain. Minä rakastan vieläkin. Erosta on vasta kolmepäivää ja joka hetki ajattelen häntä, menetettyä tyttöäni. Sitä kaunista naista, joka toi valon elämääni, joka vei sydämeni. Sitä valoa ei ole enää, en kestä, kärsin. Itken ja itken, en pysty syömään, en pysty tekemään mitään. Kysyin myöskin miksei hän aiemmin voinut sanoa, vastaus oli vain ettei hän tiennyt millä tavalla hän olisi kertonut sen.
Ostin päivää ennen eroa hänelle ja minulle sydämen puolisko korut, minkä aioin antaa hänelle lahjaksi, heti kun olisin nähnyt hänet. Nyt sain sen korun käteeni ja katsoin sitä, itkin aivan helvetisti. Joka joulu on ollut tavalla tai toisella helvetillinen. Tällä erää kamalin joulu.Yksin. En ikinä tule nauttimaan joulusta, inhoan sitä. Vaikka tiedän sisimmässäni että tämä oli oikea valinta. Parempi näin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Myöntätuntoni, jospa sulla sukua ja ystäviä lähellä ettei yksin ajatustesi kanssa joulua. Älä nyt niin kohtalokas, kyllä sulle vielä mukavia jouluja tulossa. Mikään ankeus ei kestä loppuikää!
Ei tainnu olla tasapainoista ja molemminpuolista rakkautta, parempi että nyt tuli ero kuin pitemmän ajan päästä: vähemmän kiintytymystä pelissä tässä vaiheessa. Toivotan sulle hyvää jatkoa ja jospa pian löytyisi nainen joka rakastaa sua ja sä sitä...
Mulla on just ollu lähestulkoon samanlainen tilanne kuin sulla. Mut jätettiin tekstiviestillä kahdeksan kuukauden jälkeen ja syynä että pussaaminen ei onnistu. Tämä nainen on tyhmä ja petti lupauksensa useita kertoja ja minä olin tyhmä kun toivoin että hän olisi parempi ihminen. Tunnen itseni tyhmäksi että silti vielä ajattelen häntä välillä.