Olen seurustellut kohta 11kk ja nyt olen aivan sekaisin nykyisestä tilanteesta. Rakastan häntä kovastikkin, mutta en vain kestä olla yksin. 6vk:a sitten päätimme, että tulisin hänen luokseen työharjottelun ajaksi toiseen kaupunkiin. Olimme molemmat innoissamme ja varmistelin häneltä, että kestääkö hän varmasti mua seuraavat 6vk. Hän sanoi, että tietenkin. Tässä olisi meille hyvä mahdollisuus kokeilla yhdessä asumista.
Noh. sitten tuli ensimmäiset 2vk. Poikaystäväni sai iphone puhelimen ja unohti minut täysin. Ajattelin, että antaa leikkiä, 2 vk se on uusi juttu. 4vk:a oli mennyt ja edelleen iphone oli hänene elämänsä. Mainitsin tästä hänelle, mutta hän ei siihen oikeastaan reagoinut.
Kun hän vietti paljon aikaa iphonellaan, päätin keksiä itselleni jotain tekemistä. Olin toisella paikkakunnalla, joten tutustuin sen lenkki reitteihin, mutta minulla ei ollut ketään kenelle puhua. Tulin todella yksinäiseksi.
Yritin kertoa tästä poikaystävällleni, mutta hän ei siihen jälleen mitenkään ottanut kantaa.
Meidän oli tarkotus viettää uusivuosi yhdessä. Mutta toisiksi viimeisellä viikolla sain tietää, että en mahdu porukkaan mukaan, koska hän haluaa ottaa toisen kaverin. Aikaisemmin hän oli halunnut viettä joulunkin yhdessä, mutta nyt emme näe koko loppu vuonna. Asia harmitti minua aivan kamalasti.
Palasimme kotipaikkakunnillemme tässä tällä viikolla. Pakkasin hänen tavaransa, kannoin ne junaan, annoin lahjat hänelle. Hän ei sanonut edes kiitos, moimoi, hyvää joulua ja uutta vuotta. Ei mitään!! Emme näe koko vuonna, eikä voi edes sanoa mitään. Tämä murskas mieleni aivan täysin. Lisäksi sain tietää, että juuri ennenkö me alotimme seurustelemaan hän oli ollut treffeillä toisen tytön kanssa, jolta oli saanut pakit, joksi hän on minuakin kutsut. On lähdössä uutena vuotena samaan paikkaan kun hän. ja minä en mahtunut enää mukaan.. Kerran kysyin, pitäisikö meidän erota, hän sanoi, ihan sama. Häntä ei vain kiinnosta enää. Minä olen se, joka kysyy aina mitä kuuluu. Kerroin hänelle, miten paljon tulen häntä kaipaamaan. HÄn sanoi; oikeestikko? Hän ei enää sano rakastavansa mua, eikä kyllä tee mitään miten sen voisi toisin ilmaista. En vaan jaksa tehdä enää kaikkea. Oon niin poikki. Nyt olen kokeillut olla ottamatta yhteyttä häneen, jos hän ottaisi. Jos häntä kiinnostaa enää edes..
Nyt sitten pohdin kovasti mitä tehdä. Olen maksanut lähes kaikki ruoat tolta ajalta ja bensat, eikä minulla edes ole tuloja, toisin kuin hänellä. Rakastan häntä, mutta se imee musta kaiken. Mietinkin, että onkohan se vaan käyttäny mua hyväkseen ja oon ollu joku vara kappale, tälle toiselle tytölle.
Onko niin väärin, toivoa tulla rakastetuks ja olla se 1 vaihtoehto kerrankin.. :'(
Mitäpä siis tehdä..?
Noh. sitten tuli ensimmäiset 2vk. Poikaystäväni sai iphone puhelimen ja unohti minut täysin. Ajattelin, että antaa leikkiä, 2 vk se on uusi juttu. 4vk:a oli mennyt ja edelleen iphone oli hänene elämänsä. Mainitsin tästä hänelle, mutta hän ei siihen oikeastaan reagoinut.
Kun hän vietti paljon aikaa iphonellaan, päätin keksiä itselleni jotain tekemistä. Olin toisella paikkakunnalla, joten tutustuin sen lenkki reitteihin, mutta minulla ei ollut ketään kenelle puhua. Tulin todella yksinäiseksi.
Yritin kertoa tästä poikaystävällleni, mutta hän ei siihen jälleen mitenkään ottanut kantaa.
Meidän oli tarkotus viettää uusivuosi yhdessä. Mutta toisiksi viimeisellä viikolla sain tietää, että en mahdu porukkaan mukaan, koska hän haluaa ottaa toisen kaverin. Aikaisemmin hän oli halunnut viettä joulunkin yhdessä, mutta nyt emme näe koko loppu vuonna. Asia harmitti minua aivan kamalasti.
Palasimme kotipaikkakunnillemme tässä tällä viikolla. Pakkasin hänen tavaransa, kannoin ne junaan, annoin lahjat hänelle. Hän ei sanonut edes kiitos, moimoi, hyvää joulua ja uutta vuotta. Ei mitään!! Emme näe koko vuonna, eikä voi edes sanoa mitään. Tämä murskas mieleni aivan täysin. Lisäksi sain tietää, että juuri ennenkö me alotimme seurustelemaan hän oli ollut treffeillä toisen tytön kanssa, jolta oli saanut pakit, joksi hän on minuakin kutsut. On lähdössä uutena vuotena samaan paikkaan kun hän. ja minä en mahtunut enää mukaan.. Kerran kysyin, pitäisikö meidän erota, hän sanoi, ihan sama. Häntä ei vain kiinnosta enää. Minä olen se, joka kysyy aina mitä kuuluu. Kerroin hänelle, miten paljon tulen häntä kaipaamaan. HÄn sanoi; oikeestikko? Hän ei enää sano rakastavansa mua, eikä kyllä tee mitään miten sen voisi toisin ilmaista. En vaan jaksa tehdä enää kaikkea. Oon niin poikki. Nyt olen kokeillut olla ottamatta yhteyttä häneen, jos hän ottaisi. Jos häntä kiinnostaa enää edes..
Nyt sitten pohdin kovasti mitä tehdä. Olen maksanut lähes kaikki ruoat tolta ajalta ja bensat, eikä minulla edes ole tuloja, toisin kuin hänellä. Rakastan häntä, mutta se imee musta kaiken. Mietinkin, että onkohan se vaan käyttäny mua hyväkseen ja oon ollu joku vara kappale, tälle toiselle tytölle.
Onko niin väärin, toivoa tulla rakastetuks ja olla se 1 vaihtoehto kerrankin.. :'(
Mitäpä siis tehdä..?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pakon edessä se oli tehtävä. Ei exää kiinnostanut enää ja mitään ei sanonut, kituutti siinä toivossa että kaikki olisikin mennyt hyvin. Otin yhteyttä ja päätettiin erota. Nyt erosta vasta paripäivää ja murskattu olo, mutta sisimmässäni tiedän sen että tämä oli parasta. Koita kestää, parempiakin saa taatusti.
mulla oli tapana sanoa mun kavereille, kun niillä oli ongelmia, et niin kauan kun on rakkautta, on mahdollisuus. Mut koskaan en miettiny, entäs jos se onki vaan yks puoleista..
Voi elämä mikä trolli... keksi parempi
Ei poikaystäväsi osaa sinua arvostaa yhtään, jätä hänet. Minulla oli samantyylinen tyttöystävä eli siis juuri tälläinen joka ei välitä yhtään niinkuin sinunkin poikaystäväsi ja nyt olen taas yksinäinen ja toivon että tapaisin jonkun kivan.
Itse tiedät onko kertomuksesi totta. Jos on, hän ole sinusta mitenkään kiinnostunut. Kidutat vain itseäsi. Jätä ja etsi uusi - sellainen - joka tykkää edes vähän sinustakin eikä vain muista ja itsestään.
Kumpa ei olis! antasin mitä vaan, ettei toi olis totta. Juttelin kaverin kanssa ja päädyin siihen, että kokeilen vielä muuttaa omaa toiminta tapaa, koska joskus kun muuttaa oman toiminnan, toinen muuttuu samalla.
En vaan pysty luovuttamaan.. Kun alussa se oli niin ihana ja kiltti. Toivosin, et se sama poika löytys sieltä vielä..
en mäkään sille mitään voinu että nainen ei ollu kiinnostunu ja jätti mut
Nyt kävi sitten niin. Sanoin hänelle miltä musta tuntuu ja kerroin, miksi jaksan hänen käytöstä vielä. Saatoin sanoa sen väärin ja väärällä tavalla. Ja nyt hän ei vastaa ollenkaa puhelimeen tai tekstareihin.. Luulin, että tilanne paranis, mutta tais mennäkki toiseen suuntaan. En käsitä, miksi ihmiset voi olla niin julmia ja kylmiä toisiaan kohtaan. Miksei hänellä ole pokkaa lopettaa suhdetta, jos ei viitsi edes viesteihin vastata. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa niihin mitä sanoin. ei minkäänlaisia. Onko tyhmää vielä yrittää?
Kamalinta on, että joulu on tulossa, eikä me olla minkäänlaisissa väleissä. Sattuu aivan sairaasti, en pysty ajattelemaan mitään.. :C
vuosi sitten samassa tilanteessa olleena voin sanoa, että jättäminen oli ainoa oikea ratkaisu. mieti mitä itse tuollaisesta saat? pahan mielen. vaikeaahan se on ymmärtää, kun on itse keskellä sitä tilannetta,että ei se toinen enää tykkääkään. mutta katsopa asiaa puolen vuoden päästä uusin silmin niin huomaat, kuinka oikean ratkaisun teit. maailmassa on paljon parempiakin miehiä.
kaikki mitä kerroit, sinun huomiotta jättäminen, hyväksikäyttö taloudellisesti, se, ettei edes puhu asioista kertoo vain siitä, että poikakaveri haluaa päästä mahdollisimman helpolla, eli toivoo, että sinä nyt itse ymmärrät lähteä. tee itsellesi palvelus ja unohda se. ja paras kosto sille on se, että se huomaakin, että sulla menee hyvin ja paremmin ilman sitä!