Moi!
Kiinnostaisi tietää, millaisia erilaisia tyylejä ihmisillä on kirjojensa tekemisen kanssa.
Itse kirjoitan niin, että tarina saa ensin syntyä päässäni, sitten lähden kirjoittamaan kohtia summan mutikassa aloittaen niistä, jotka ovat selkeimpinä mielessäni. Kun olen saanut kiivaimmin ulos pyrkivät kohtaukset ylös hahmottelen tarinan kulun aikajanalle. Siihen merkitsen tärkeimpiä yksittäisiä tapahtumia ja tunnelmat, jotka tarinassa ovat missäkin vaiheessa pinnalla. Esim. tällaisen kaaren: pelko, lamaannus, reipastuminen, järkytys, eristäytyminen, avautuminen, toivo.
Sitten täytyy alkaa täyttää niitä jo kirjoitettujen kohtausten välejä ja saada rakenne ja hahmojen kehityskaaret vaikuttamaan loogisilta.. ja kertomus tiiviiltä, ettei tule vaikutelmaa lyhyistä erillisistä pätkistä, jotka on vain harsittu yhteen.
Tarinan kasaaminen - miten sen teette?
11
432
Vastaukset
- scarabaeus
... niitä lamaannus reipastus järkytys
kohkauksia nyt tuonne
joulukalenteritarinaan
että pysyy kasassa loogisesti, kun siellä mellastaa sellaiset roolipäällepäsmärit ettei vielä tässä vaiheessa oikein minulle ainakaan ole selkiytynyt
kuka sen
pääroolin
sitten loppupeleissä kiskaisee............. hmpfffff ! Pisteleppä vähän siis tekstiä ojennukseen sinäkin äläkä täällä ihmettele,
joulu tulee jollottaa..........- Peregr
Tunnelmia en ole erikseen kirjannut, kiitos vinkistä.
Kohtausten väleihin täytän myös tapahtumien taustoja, takaumia, henkilöiden ajatusmaailmaa ja reaktioita kohtausten tapahtumiin.
Oma projektini saattaa olla niin massiivinen, että ajatuksistani tuskin on hyötyä monellekaan, mutta kommentoin kuitenkin. (Huom! Alla olevat ajatukset liittyvät romaanin kirjoittamiseen, mutta kai niistä voi olla apua novellisteillekin.)
Itse kirjoittamisprosessi:
1) Aloitan kirjoittamalla tapahtumaketjun (1-10 sivua) kronologisessa järjestyksessä. Jos avainhahmoja on monia (eri paikoissa), saatan kirjoittaa yksittäisten henkilöiden tapahtumat erikseen. Tässä vaiheessa en vielä korjaa tekstissä mitään. Jos jään jumiin, odotan jonkin aikaa, pohdin ongelmaani ja saatan kirjoittaa erilaisia pätkiä kokeeksi, tallentaen ne kaikki erilliseen tiedostoon. Lopuksi yhdistän kaiken päätekstiin.
2) Luen seuraavana päivänä kirjoittamani läpi, tarkistan miltä se näyttää suhteessa muuhun tekstiin ja teen vaadittavat juonelliset ja kielelliset korjaukset. Kaiken aikaa ylläpidän selkeää aikajanaa, luen kohtauksiin liittyviä kappaleita läpi ja hahmottelen tulevia tapahtumia. Tarkistan myös, että lukijalla on juuri niin paljon informaatiota, kuin tarinan siinä vaiheessa on tarpeen.
3) Annan tekstin levätä jonkin aikaa, luen läpi ja toistan toiseen vaiheen. Toisinaan hylkään kokonaisia kohtauksia, otan ne talteen erilliseen tiedostoon ja palaan vaiheeseen yksi. Jos kaikki näyttää olevan kunnossa, jatkan seuraavaan. Tässä vaiheessa yleensä muutan tunnelmallisia elementtejä, jos niitä tuntuu olevan liian vähän tai liian paljon.
jne jne jne kunnes 4) Luen kohtaukset läpi henkilöhahmo kerrallaan. Kiinnitän erityisesti huomiota vanhimpaan materiaaliin, tutkin tyyliä ja tarinan punaista lankaa. Teen muutoksia ja palaan tarvittaessa edellisiin vaiheisiin. Kun olen tyytyväinen, luetutan mikäli mahdollista tekstin jollakulla.
Materiaali:
Olen itse juuri nyt siinä vaiheessa, missä materiaalin määrä alkaa olemaan elintärkeää. Omassa tarinassani on valtava määrä informaatiota, josta vain murto-osa päätyy mukaan itse kirjaan. Minulla on erillisiä tiedostoja henkilöhahmoille, paikoille, aikajatkumolle jne jne ja pyrin pitämään ne kaikki mahdollisimman hyvin ajan tasalla. Pidän näitä myös kaiken aikaa vieressä kirjoittaessani.
Pyrin myös pitämään tallessa mahdollisimman monta eri versiota teksteistäni. Kirjoitan myös paljon oheismateriaalia, jonka ainoa tarkoitus on selkeyttää ajatukseni siitä, mitä maailmassani tapahtuu tai pitäisi tapahtua. Vanhempia versioita kannattaa myös lukea ajoittain, koska niistä näkee, mitä oikeastaan pitää tärkeänä kohtauksessa. Ja jos ajatus yhtäkkiä meneekin solmuun, vastaus voi löytyä jo olemassaolevan tekstin seasta.
Tärkeimmät juonelliset elementit:
- hahmojen ominaisuudet: keitä he tuntevat, kenen seurassa he viihtyvät, miltä se näyttävät, miten he puhuvat jne
- paikkojen kuvaukset: paikat, kuten rakennukset ja asunnot, ovat usein täynnä yksityiskohtia, ja niitä kaikkia on mahdotonta muistaa. Kun ne kerää yhteen paikkaan, niihin on helppo viitata myös myöhemmin
- mahdollisimman tarkka kalenteri: pyrin kaiken aikaa tietämään kellonaikaa myöten, mitä tarinassa tapahtuu
- fiktiivinen materiaali: kaikki ne pienet jujut, jotka yleensä tuppaavat unohtumaan kirjan myöhemmissä vaiheissa, mutta joihin silti pitäisi välillä palata. Muuten ne jäävät helposti roikkumaan ilmaan, eivätkä tule osaksi tarinaa- koskas
Romaani on tässäkin tapauksessa kyseessä.
Joulunovelliin en jaksa vaivautua osallistumaan =D Etenkään jos siellä tarinan kulku on yhtä sekavaa kuin scaran viesti ;) - scarabaeus
koskas kirjoitti:
Romaani on tässäkin tapauksessa kyseessä.
Joulunovelliin en jaksa vaivautua osallistumaan =D Etenkään jos siellä tarinan kulku on yhtä sekavaa kuin scaran viesti ;)Jokaisella on tietysti oma tyylinsä kirjoittaa ja kasata tekstiään.
Mitä enemmän olen kirjoittanut sitä helpompaa on uppoutua kirjoittamaan, sillä onnekseni olen flow kirjoittaja. Saan siis suurimman osan fiktiotekstistäni paperille paljoakaan rytistelemättä virran viemänä.
Joo.
Vaikka kirjoitan fiktiota, niin mielestäni fiktiossakin fakta pitää olla oikein. Senpä takia teen myös toisinaan (tekstistä riippuen) paljonkin työtä sen eteen, että määrätyt asiat tekstissäni ovat loogisia ja oikein. Netistä on helppo tarkistella kaikenlaista, kunhan muistaa olla varuillaan sillä siellä on paljon väärääkin tietoa. Tiedonkeruu vie joskus paljonkin aikaa.
Kun
olen käynyt luovan kirjoittamisen ym. kirjoittamisen kursseilla olen kiinnittänyt huomiota siihen, että siellä yllättävän monet hyvätkin kirjoittajat (tarkoitan niitä, joilla tekstinsä on sujuvaa, omantyylistään ja kaunokirjallista) eivät tajua, että esim. kirjoittaessaan 1900 luvun alussa tapahtuvasta tapahtumasta saattavatkin käyttää aivan vääriä sanoja esim.dialogissa (sanoja jotka ovat tulleet puhekieleen vasta myöhemmin) tai kuvailevat henkilön käytöstä tai pukeutumista sille ajalle täysin sopimattomasti.
-
Kannattaa siis romaaninsa tai novellinsa, mikä milloinkin, päähenkilöille kirjoittaa melkomoisen
täydellinen henkilöhistoria arkistoonsa. Vaikka se historia ei romaanissa tule mitenkään kirjoitettuna
esille, niin se pitää olla kirjoittajalla itsellään tiedossa, jotta kyseinen rooli on uskottava. Kirjoittajan on pystyttävä kertomaan, miksi komeljanttari toimii niin kuin toimii, jos joku sitä kysyy. Kirjoittajan on tehtävä samaa kuin näyttelijöiden eli uppouduttava roolihenkilönsä sisuksiin.
ja
useinhan minulle käy niin, että joku sivuroolin vetäjä tuppaakin jossain kirjoittamiseni vaiheessa enemmän esille. Silloin joudun miettimään roolituksen opuksessani uusiksi. Ja sellaista on tapahtunut minulle useammin kuin kerran.
Joskus harmittaa viskata se syrjäytetty pääroolin esittäjä kaivoon, mutta saatan kyllä käyttää sitä tyyppiä sitten seuraavissa teksteissäni. Roolihenkilöni mellastavat suht´ omillaan ja minä kirjaan ylös sitä kohellusta... niinhän se menee, muusa(t) määräilee!
-
Kirjoittajana aika tarkkana pitää mielestäni olla pienissäkin yksityiskohdissa, että lukija nauttii lukemastaan. Ihan esimerkkinä tässä voi hyvin mainita, että nyt kun telkkarista on tullut se englantilainen sarja Kahden kerroksen väkeä, siinä huomaa kuinka tarkkaa työtä se ajankuvaus on.
-
… ja Joulukalenteritarina Jatkonovellit palstalla
etenee etenemistään kolmen eri kirjoittajan voimin. Ja minä ainakaan en tunne näitä kahta, ei harmainta aavistusta kynäniekoista! Nämä pätkäni on kirjoitettu tosi nopeasti, sellaiset 5-15 minsaa per kipale. Ja niinkuin aina näissä nopeissa vipellyksissä se juonenkulkuhan on meiltä kirjoittajilta todella hakusessa, koska ei tiedetä mitä seuraava teksti tullessaan sisältää vaan jatketaan siitä mihin edellinen päätyy.
Hyvin inspiroivaa irroittelua. Ihmettelen, miksi niin vähän sitä tuolla Jatkonovellit puolella toteutetaan. Ehkä on sitten kyse copyright ja tekstivarkaista. Oletan. - koskas
scarabaeus kirjoitti:
Jokaisella on tietysti oma tyylinsä kirjoittaa ja kasata tekstiään.
Mitä enemmän olen kirjoittanut sitä helpompaa on uppoutua kirjoittamaan, sillä onnekseni olen flow kirjoittaja. Saan siis suurimman osan fiktiotekstistäni paperille paljoakaan rytistelemättä virran viemänä.
Joo.
Vaikka kirjoitan fiktiota, niin mielestäni fiktiossakin fakta pitää olla oikein. Senpä takia teen myös toisinaan (tekstistä riippuen) paljonkin työtä sen eteen, että määrätyt asiat tekstissäni ovat loogisia ja oikein. Netistä on helppo tarkistella kaikenlaista, kunhan muistaa olla varuillaan sillä siellä on paljon väärääkin tietoa. Tiedonkeruu vie joskus paljonkin aikaa.
Kun
olen käynyt luovan kirjoittamisen ym. kirjoittamisen kursseilla olen kiinnittänyt huomiota siihen, että siellä yllättävän monet hyvätkin kirjoittajat (tarkoitan niitä, joilla tekstinsä on sujuvaa, omantyylistään ja kaunokirjallista) eivät tajua, että esim. kirjoittaessaan 1900 luvun alussa tapahtuvasta tapahtumasta saattavatkin käyttää aivan vääriä sanoja esim.dialogissa (sanoja jotka ovat tulleet puhekieleen vasta myöhemmin) tai kuvailevat henkilön käytöstä tai pukeutumista sille ajalle täysin sopimattomasti.
-
Kannattaa siis romaaninsa tai novellinsa, mikä milloinkin, päähenkilöille kirjoittaa melkomoisen
täydellinen henkilöhistoria arkistoonsa. Vaikka se historia ei romaanissa tule mitenkään kirjoitettuna
esille, niin se pitää olla kirjoittajalla itsellään tiedossa, jotta kyseinen rooli on uskottava. Kirjoittajan on pystyttävä kertomaan, miksi komeljanttari toimii niin kuin toimii, jos joku sitä kysyy. Kirjoittajan on tehtävä samaa kuin näyttelijöiden eli uppouduttava roolihenkilönsä sisuksiin.
ja
useinhan minulle käy niin, että joku sivuroolin vetäjä tuppaakin jossain kirjoittamiseni vaiheessa enemmän esille. Silloin joudun miettimään roolituksen opuksessani uusiksi. Ja sellaista on tapahtunut minulle useammin kuin kerran.
Joskus harmittaa viskata se syrjäytetty pääroolin esittäjä kaivoon, mutta saatan kyllä käyttää sitä tyyppiä sitten seuraavissa teksteissäni. Roolihenkilöni mellastavat suht´ omillaan ja minä kirjaan ylös sitä kohellusta... niinhän se menee, muusa(t) määräilee!
-
Kirjoittajana aika tarkkana pitää mielestäni olla pienissäkin yksityiskohdissa, että lukija nauttii lukemastaan. Ihan esimerkkinä tässä voi hyvin mainita, että nyt kun telkkarista on tullut se englantilainen sarja Kahden kerroksen väkeä, siinä huomaa kuinka tarkkaa työtä se ajankuvaus on.
-
… ja Joulukalenteritarina Jatkonovellit palstalla
etenee etenemistään kolmen eri kirjoittajan voimin. Ja minä ainakaan en tunne näitä kahta, ei harmainta aavistusta kynäniekoista! Nämä pätkäni on kirjoitettu tosi nopeasti, sellaiset 5-15 minsaa per kipale. Ja niinkuin aina näissä nopeissa vipellyksissä se juonenkulkuhan on meiltä kirjoittajilta todella hakusessa, koska ei tiedetä mitä seuraava teksti tullessaan sisältää vaan jatketaan siitä mihin edellinen päätyy.
Hyvin inspiroivaa irroittelua. Ihmettelen, miksi niin vähän sitä tuolla Jatkonovellit puolella toteutetaan. Ehkä on sitten kyse copyright ja tekstivarkaista. Oletan.Heh, luulin että kyse on tosta joulunovellista tässä alapuolella =D
scarabaeus kirjoitti:
Jokaisella on tietysti oma tyylinsä kirjoittaa ja kasata tekstiään.
Mitä enemmän olen kirjoittanut sitä helpompaa on uppoutua kirjoittamaan, sillä onnekseni olen flow kirjoittaja. Saan siis suurimman osan fiktiotekstistäni paperille paljoakaan rytistelemättä virran viemänä.
Joo.
Vaikka kirjoitan fiktiota, niin mielestäni fiktiossakin fakta pitää olla oikein. Senpä takia teen myös toisinaan (tekstistä riippuen) paljonkin työtä sen eteen, että määrätyt asiat tekstissäni ovat loogisia ja oikein. Netistä on helppo tarkistella kaikenlaista, kunhan muistaa olla varuillaan sillä siellä on paljon väärääkin tietoa. Tiedonkeruu vie joskus paljonkin aikaa.
Kun
olen käynyt luovan kirjoittamisen ym. kirjoittamisen kursseilla olen kiinnittänyt huomiota siihen, että siellä yllättävän monet hyvätkin kirjoittajat (tarkoitan niitä, joilla tekstinsä on sujuvaa, omantyylistään ja kaunokirjallista) eivät tajua, että esim. kirjoittaessaan 1900 luvun alussa tapahtuvasta tapahtumasta saattavatkin käyttää aivan vääriä sanoja esim.dialogissa (sanoja jotka ovat tulleet puhekieleen vasta myöhemmin) tai kuvailevat henkilön käytöstä tai pukeutumista sille ajalle täysin sopimattomasti.
-
Kannattaa siis romaaninsa tai novellinsa, mikä milloinkin, päähenkilöille kirjoittaa melkomoisen
täydellinen henkilöhistoria arkistoonsa. Vaikka se historia ei romaanissa tule mitenkään kirjoitettuna
esille, niin se pitää olla kirjoittajalla itsellään tiedossa, jotta kyseinen rooli on uskottava. Kirjoittajan on pystyttävä kertomaan, miksi komeljanttari toimii niin kuin toimii, jos joku sitä kysyy. Kirjoittajan on tehtävä samaa kuin näyttelijöiden eli uppouduttava roolihenkilönsä sisuksiin.
ja
useinhan minulle käy niin, että joku sivuroolin vetäjä tuppaakin jossain kirjoittamiseni vaiheessa enemmän esille. Silloin joudun miettimään roolituksen opuksessani uusiksi. Ja sellaista on tapahtunut minulle useammin kuin kerran.
Joskus harmittaa viskata se syrjäytetty pääroolin esittäjä kaivoon, mutta saatan kyllä käyttää sitä tyyppiä sitten seuraavissa teksteissäni. Roolihenkilöni mellastavat suht´ omillaan ja minä kirjaan ylös sitä kohellusta... niinhän se menee, muusa(t) määräilee!
-
Kirjoittajana aika tarkkana pitää mielestäni olla pienissäkin yksityiskohdissa, että lukija nauttii lukemastaan. Ihan esimerkkinä tässä voi hyvin mainita, että nyt kun telkkarista on tullut se englantilainen sarja Kahden kerroksen väkeä, siinä huomaa kuinka tarkkaa työtä se ajankuvaus on.
-
… ja Joulukalenteritarina Jatkonovellit palstalla
etenee etenemistään kolmen eri kirjoittajan voimin. Ja minä ainakaan en tunne näitä kahta, ei harmainta aavistusta kynäniekoista! Nämä pätkäni on kirjoitettu tosi nopeasti, sellaiset 5-15 minsaa per kipale. Ja niinkuin aina näissä nopeissa vipellyksissä se juonenkulkuhan on meiltä kirjoittajilta todella hakusessa, koska ei tiedetä mitä seuraava teksti tullessaan sisältää vaan jatketaan siitä mihin edellinen päätyy.
Hyvin inspiroivaa irroittelua. Ihmettelen, miksi niin vähän sitä tuolla Jatkonovellit puolella toteutetaan. Ehkä on sitten kyse copyright ja tekstivarkaista. Oletan.Tämä menee nyt jo jonkin verran offtopiciksi, mutta olen huomannut että varsinkin modernissa kirjallisuudessa sivuhenkilöt saavat paikoin enemmän sivutilaa kuin odottaisi: siis niin, että tarinan sankari/sankaritar vain elää muiden henkilöiden tekojen pyörteissä. Minusta tällainen lähestymistapa on mielenkiintoinen, muttei tietenkään välttämättä sovi kaikkien tarinaan.
Pointtini kuitenkin on, että minusta ei pidä säikähtää sitä, että jokin sivurooliin ajateltu hahmo nouseekin yhtäkkiä tärkeämpään rooliin. Jos se tekee tarinasta pahemman, miksi hylätä edellistäkään päähenkilöä? Tämä tietenkin vain siinä tapauksessa, että kokonaisuus tosiaan toimii.- koskas
QotD kirjoitti:
Tämä menee nyt jo jonkin verran offtopiciksi, mutta olen huomannut että varsinkin modernissa kirjallisuudessa sivuhenkilöt saavat paikoin enemmän sivutilaa kuin odottaisi: siis niin, että tarinan sankari/sankaritar vain elää muiden henkilöiden tekojen pyörteissä. Minusta tällainen lähestymistapa on mielenkiintoinen, muttei tietenkään välttämättä sovi kaikkien tarinaan.
Pointtini kuitenkin on, että minusta ei pidä säikähtää sitä, että jokin sivurooliin ajateltu hahmo nouseekin yhtäkkiä tärkeämpään rooliin. Jos se tekee tarinasta pahemman, miksi hylätä edellistäkään päähenkilöä? Tämä tietenkin vain siinä tapauksessa, että kokonaisuus tosiaan toimii.QotD:n kanssa samoilla linjoilla.
PAITSI jos kysymys on siitä, että kirjoittaja ei pysty keskittymään yhteen asiaan vaan ajatus lentelee sinne tänne ja asiat ryöpsyvät käsistä ilman että milloinkaan tulee mitään valmista..
Mulla on nyt työn alla minä-muotoinen tarina, joten päähenkilö ei pääse vahingossa vaihtumaan =) - scarabaeus
QotD kirjoitti:
Tämä menee nyt jo jonkin verran offtopiciksi, mutta olen huomannut että varsinkin modernissa kirjallisuudessa sivuhenkilöt saavat paikoin enemmän sivutilaa kuin odottaisi: siis niin, että tarinan sankari/sankaritar vain elää muiden henkilöiden tekojen pyörteissä. Minusta tällainen lähestymistapa on mielenkiintoinen, muttei tietenkään välttämättä sovi kaikkien tarinaan.
Pointtini kuitenkin on, että minusta ei pidä säikähtää sitä, että jokin sivurooliin ajateltu hahmo nouseekin yhtäkkiä tärkeämpään rooliin. Jos se tekee tarinasta pahemman, miksi hylätä edellistäkään päähenkilöä? Tämä tietenkin vain siinä tapauksessa, että kokonaisuus tosiaan toimii.Luen aika paljon ja olen huomioinut, että kaunokirjoissa tarinat leviävät kyllä nykyisin joskus sellaisiksi silpuiksi, että entisajan juonenkuljettelu on enemmänkin harvinaista. Olen ajatellut, että sen täytyy johtua siitä kun kirjoittajat kirjoittavat tietsikalla. Kaiken kirjoittamansa kun voi tallentaa ja napata täytteeksi.
Syntyy sitten opuksia, joissa on kuin kasa liitteitä limittäin ja lomittain. Hyppyjä sinne tänne, jotka jollakin vippaskonstilla keinotekoisesti yritetään kuroa yhteen.
Itse kirjoittajana toivoisin onnistuvani kasaamaan mieluummin vanhanajan tiiviin paketin kuin sellaisen hörssömäisen palasista liistratun. - Toisaalta tietysti olen iloinen, että erilaiset roolihenkilöt tulevat teksteihini säheltämään. Enhän minä mitään omaelämäkertoja kirjoittelekaan vaan yritän pysytellä hienotunteisesti sivustakirjoittajana draaman kaarissa mukana... välillä onnistuen ja välillä en. Roolinvetäjät kun vievät viekkaasti mukanaan ja sitten jossain vaiheessa useimmiten haluavat pistää kaiken ihan ranttaliksi. Ja minä siinä vaiheessa taas palasina... kun juonenkulut kulkeutuvat kulkeutumistaan.
Valmista ei tahdo tulla kuin rankasti leikkaamalla jos silloinkaan.
Tämän vuoden lopulla sain sentään yhden runokirjan kasattua. Ensi vuonna yritän saada kasaan ainakin yhden pienoisromaanin. Innostuin jotenkin printtauksesta, sillä runot A-nelosella pöytälaatikossani näyttävät ihan eri kuin printattuna kansien väliin. Zimzalabim... nehän ovat siinä kirjasessa sivuillaan kuin
naukattavat snapsit ! - Kupzika
scarabaeus kirjoitti:
Luen aika paljon ja olen huomioinut, että kaunokirjoissa tarinat leviävät kyllä nykyisin joskus sellaisiksi silpuiksi, että entisajan juonenkuljettelu on enemmänkin harvinaista. Olen ajatellut, että sen täytyy johtua siitä kun kirjoittajat kirjoittavat tietsikalla. Kaiken kirjoittamansa kun voi tallentaa ja napata täytteeksi.
Syntyy sitten opuksia, joissa on kuin kasa liitteitä limittäin ja lomittain. Hyppyjä sinne tänne, jotka jollakin vippaskonstilla keinotekoisesti yritetään kuroa yhteen.
Itse kirjoittajana toivoisin onnistuvani kasaamaan mieluummin vanhanajan tiiviin paketin kuin sellaisen hörssömäisen palasista liistratun. - Toisaalta tietysti olen iloinen, että erilaiset roolihenkilöt tulevat teksteihini säheltämään. Enhän minä mitään omaelämäkertoja kirjoittelekaan vaan yritän pysytellä hienotunteisesti sivustakirjoittajana draaman kaarissa mukana... välillä onnistuen ja välillä en. Roolinvetäjät kun vievät viekkaasti mukanaan ja sitten jossain vaiheessa useimmiten haluavat pistää kaiken ihan ranttaliksi. Ja minä siinä vaiheessa taas palasina... kun juonenkulut kulkeutuvat kulkeutumistaan.
Valmista ei tahdo tulla kuin rankasti leikkaamalla jos silloinkaan.
Tämän vuoden lopulla sain sentään yhden runokirjan kasattua. Ensi vuonna yritän saada kasaan ainakin yhden pienoisromaanin. Innostuin jotenkin printtauksesta, sillä runot A-nelosella pöytälaatikossani näyttävät ihan eri kuin printattuna kansien väliin. Zimzalabim... nehän ovat siinä kirjasessa sivuillaan kuin
naukattavat snapsit !Mielestäni usesampi näkökulma on tarpeen siitä syystä, että päähenkilö ei voi olla aina kaikkialla läsnä eikä toisten päiden sisällä ja koska minä kirjoittajana vieroksun sitä "kaikkitietävää" kertojaa. Kuljetaan tarinaa useamman henkilön kautta. Jos niiden kurominen yhteen jää keinotekoiseksi, niin se on vain sitä, että kirjoittaja ei ole onnistunut.
Tekstinkäsittelyllä kirjoittamisella en näe siinä osaa enkä arpaa. Enkä osaa enää kuvitella aikaa, jolloin ei tekstinkäsittelyä olisi kirjoittajalla käytettävissä. Lukujen pätkiminen ja liimaa ja leikkaa ovat aivan välttämättömiä ja sitä samaa on tapahtunut manuaaliaikaan, mutta työläästi. Joku käyttää vieläkin ilmausta kuinka monetta "kertaa" kirjoittaa jotakin. - scarabaeus
Kupzika kirjoitti:
Mielestäni usesampi näkökulma on tarpeen siitä syystä, että päähenkilö ei voi olla aina kaikkialla läsnä eikä toisten päiden sisällä ja koska minä kirjoittajana vieroksun sitä "kaikkitietävää" kertojaa. Kuljetaan tarinaa useamman henkilön kautta. Jos niiden kurominen yhteen jää keinotekoiseksi, niin se on vain sitä, että kirjoittaja ei ole onnistunut.
Tekstinkäsittelyllä kirjoittamisella en näe siinä osaa enkä arpaa. Enkä osaa enää kuvitella aikaa, jolloin ei tekstinkäsittelyä olisi kirjoittajalla käytettävissä. Lukujen pätkiminen ja liimaa ja leikkaa ovat aivan välttämättömiä ja sitä samaa on tapahtunut manuaaliaikaan, mutta työläästi. Joku käyttää vieläkin ilmausta kuinka monetta "kertaa" kirjoittaa jotakin.Samoilla linjoilla.
Tarkennan senverran, että joissakin opuksissa sitä sälää on sinkaistu siihen malliin, että jos minä olisin kirjoittanut sen saman tekstimössön niin olisin leikannut rajusti. Esim. jostakin 400 sivuisesta opuksesta olisin tehnyt 300 sivuisen.
Turhanpäiväiset joutavat löpinät, jotka eivät siihen kirjaan kertakaikkiaan kuulu olisin jättänyt kokonaan pois.
-
Esimerkkinä voisin mainita kirjan, jonka tässä joulunpyhinä ”lukaisin”, elikkäs Tervon Koljatti.
Sen olisin kirjailijana jättänyt julkaisematta.
Vaan Kirjailija Tervo tietysti tyynenviileän punkeana pistelee nyt seteleitä säästöpossuun.
-
Kirjoittaminen ON !
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1485226
Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten122252- 791688
Muistutus t-Naiselle.
Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau1531574Oiskohan se aika
Selvittää pää vihdoin ja viimein. Minun kaivattu ei todellakaan käy täällä ja piste. Ei ole mitään järkeä enää tuhlata t81561Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu3221561- 231535
Oho! Varmistusta odotellaan.
Pitäneekö paikkansa? "🇺🇦Ukrainian drones hit a 🇷🇺Russian Tu-22M3 bomber at the Olenya airfield,"1311326Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä291319Mää oikeasti vielä kuolen
Tämän tilanteen takia. Minä tosissani yritin ja tiedän että tämä tilanne sattuu sinuunkin. Molemmat taidetaan olla niin471187