Voiko pettämisen antaa anteeksi?

Varmaan vaimon kertoma asia tuli sinulle todella yllätyksenä miten kerroit.. Itse petin miestäni jolle asia tuli myös yllätyksenä.. No meillä meni niin että taukoa pidetiin suhteessa.. Nyt tapahtuneesta vuosi ja ollaan edelleen väleissä.. Tälläkin hetkellä ollaan yhdessä ja vietetään aikaa yhdessä mutta vielä ei olla tehty pääätöstö virallisesti miten edetään eroaako tiet jossakin vaiheessa.. Itse en uskalla vaatia mieheltäni liikoja painostaa ollaanko yhdessä vai eiä kun kuitenkin itse tunnun tehneeni väärin.. Tulemme hyvin toimeen eikä arkipäivässä huomaa mitään tapahtuneesta mutta sen tiedän sydämessä että miehelle asian anteeksi antaminen vie aikaa vaikka yhdessä olemme.. Nyt kumpikin saa mennä vähän vapaammin ja sitten vietetään jossakin määrin yhteistä aika..Seksielämä on tietenkin vähän laimentunut eikä siitä tahdo tulla mitään vaikka ollaan yritetty.. Siinäkin olen vaan ajatelluy että aika näyttää miten käy.. ´

Teillä tietenkin siinä mielessä vielä eri tilanne että teillä on kaksi pientä lasta.. Teidän pitää keskustella asioista ja mitä vaimosi tuumaa haluuko olla yhdessä vai mitä haluaa? Samalla sinun pitää miettiä rakastatko sinä vaimoasi ja oletko valmis antamaan anteeksi.. Mikä on tähän teidät johtanut?? Onko teidän väliesessä elämässä jotakin tapahtunut joka on tähän johtanut? Vaimosi on tehnyt väärin mutta liiallisella syystämisellä ja toisen haukkumisella ette ainakaan saa ongelmia ratkaistua joten molempien pitää olla valmiita tekemään asian eteen töitä.. jos tuntuu niin ainahan ulkopuolista keskustelu apua voi hankkia.. Meillä ehdotin mutta samalla mies ei halunnut.. Tsemppiä teille..

Hyvää joulua sinullekkin ja voimia.
Itsellä kutakuinkin sama tilanne. Vaimoni kärähti syksyllä jolloin yritti uskotella että ovat vain kavereita myös työajan ulkopuolella. Olin epäillyt aika ajoin koko kesän ja jopa kysynyt nimellä mitä peliä heillä on mut kielsi kaiken. No syksyllä tosiaan sain sen tunnustamaan "kaverisuhteen" ja pyysin jo silloin kertomaan totuuden että saatais asian käsiteltyä. No kesti isänpäivään asti ennen kuin soitin sille miehelle ja sain puhumaan itsensä pussiin ja siitä sitten vuoden pituinen suhde lähti purkautumaan pikkuhiljaa mutta mitään ei ole vaimo pystynyt kertomaan oma aloitteisesti vaan kaikki olen joutunut repimään sen suusta. Joka uuden paljastuksen jälkeen on vannonut puhuvansa totta ja minä olen painottanut että kerro kaikki jotta voin käsitellä asian ja ruveta rakentamaan luottamusta uudestaan jotta voitais jatkaa sillä olen päättänyt yrittää antaa anteeksi koska kaikesta huolimatta rakastan vaimoani todella paljon. Tuntuu todella pahalle kun toinen ei ymmärrä että kannattais ruveta avautumaan kun tajuaa jääneensä kiinni vaan jatka tarinointia suojellakseen itsensä. Miten minä voin uskoa että on kertonut koko totuuden kun koko ajan on yrittänyt päästä vähän helpommalla? Joulu tosiaan on jo ovella ja huomenna tulee anoppi ja appiukko ja pokka pitäis pitää koko joulun, en todellakaan tiedä miten. Tilanteesta ollaan kyllä puhuttu ystäväpiirissä ja kaikki ovat olleet ihan pihalla, ei olis kukaan voinut uskoa. Jos Ap vaimosi haluaa salata temppunsa niin se on sen asia. Itse on soppansa keittänyt ja nyt sitä syödään. Joten jos sinulla on joku ystäväpiirissä jonka kanssa voit puhua kaikesta annan sinulle neuvoksi soita sille heti. Lisäksi seurakunta tarjoaa kriisiapua joka on todella hyvä. Me käymme siellä ja sen lisäksi käydään kummatkin erikseen ammattialisen luona puhumassa. Seksin suhteen me ainakin yritettiin heti ja se onnistu paremmin kuin kuukausiin mutta sehän on yksilöllistä. Teillä on pitkä prosessi edessä niinkuin myös meillä joten voimia kovasti ja hyvää joulua.
Älä jätä mitään kertomatta sun tunteista ja ajatuksista ja pyydä myös vaimoasi kertomaan sinulle sen tunteista. Sinulla on oikeus saada tietää ja vaimollasi on velvollisuus kertoa sinulle kaiken minkä haluat tietää. Puhumalla, kertomalla ja teollia se luottamus kuulemma ajan myötä palautuu.

usein vakavaa. Niin kuin teidänkin kohdalla vaimo kertoi, että tunteet olivat mukana. Luin jostakin,että 4/5 avioliitoista, joissa nainen on ollut uskoton, päättyy avioeroon. Ensinnäkin naisen uskottomuus loukkaa aviomiehen miehisyyttä paljon. Toisekseen naisen pettäminen tapahtuu yleensä hieman eri syistä kuin miehen. Nainen on yleensä onneton, kun pettää. Eli naisella pettämisen kynnys on korkeammalla, kun taas miehet usein pettävät saadakseen lisäseksiä. Vaimosi tunnusti tunteet toista miestä kohtaan. Ne tunteet eivät luonnollisesti pääty siihen,e ttä suhde päättyy. Hän kaipaa tuota miestä, mutta se ei tarkoita, etteikö hän olisi hyvin kiintynyt sinuun. Vaimosi valitsi kuitenkin sinut; teillä on yhteinen historia, pienet lapset ja kiintymys. Siitä lähdette liikkeelle. Suosittelisin parisuhdeterapiaa.

ettei vaimosi tiedä välttämättä itsekään minkä takia haluaa jatkaa kanssasi. Hyvin todennäköisesti hän on päätyi tähän ratkaisuun ainoastaan teidän pienten lastenne vuoksi, sekä myös rakastajansa perheen vuoksi. Mikäli rakastajan vaimo saisi tietää miehensä suhteesta, se lähentäisi vaimosi ja rakastajansa välejä. Vaimosi olisi kenties mahdotonta enää jatkaa kanssasi, jos ymmärtäisi olevansa suhteessanne ainoastaan lasten vuoksi. Tämä on tietysti pelkkää arvailua, mutta minulla on kuitenkin havaintoja ko. asioista melko pitkältä ajanjaksolta.

Ihmiset ovat usein hyvin malttamattomia ja kuvittelevat voivansa tänään tehdä kaikki päätöksensä loppuelämäkseen. Todellisuus on aivan toista. Ennalta ei voi koskaan tietää miten kauan parisuhde kestää ja mitä siinä tapahtuu. Ei parisuhteen alussa, eikä myöhemmin sen aikana. Aina on mentävä vain päivä kerrallaan.

Ellet pysty puhumaan kenellekään asiasta, niin suosittelisin lämpimästi ihan muutamaa käyntikertaa psykologilla tai jollain muulla ammattiauttajalla. Auttaa kummasti, kun saa omiin asioihin vähän etäisyyttä ja toista näkökulmaa. Sekä neuvoja siitä mihin kannattaa keskittyä. Minusta sinun pitää keskittyä nyt vain itseesi ja maailman pahimman olotilasi parantamiseen.

Josko vähän löysäisit tuota illuusiota satusuhteestanne? Eikö siihen olisi ihan realistiset syyt? Kun toteaisit itsellesi olevasi ihan normaalissa ja tavallisessa parisuhteessa, jossa nyt vielä sattuu olemaan todellinen kriisi, voisi olosi jo hieman huojentua. Vie valtavasti energiaa yrittää uskoa täydellisyyteen tai satuihin. Suhteenne on näistä huolimatta ainutlaatuinen. Jokainen suhde on.

En tiedä syitä miksi vaimosi on sinua pettänyt. Itse petin miestäni viisi vuotta sitten, meillä oli pieni lapsi, talo päällisin puolin asiat kunnossa mutta minua ahdisti kotona, olin onneton. Löysi sielunkummpanini ja rakastuin. Meillä oli kuukauden kestävä suhde.Eräänä yönä mieheni tuli kotiin tyhjään taloon. Hän haki minut kotiin ja oli lähellä tappaa minut. Aiheutin teollani kolmelle ihmiselle rajattoman tuskan, miehelleni, itselleni ja minua rakastaneelle miehelle, sillä jätin hänet ja jatkoin mieheni kanssa. Rakastin heitä molempia. Päätin rakastaa jatkossa vain miestäni ja tajusin että suurinkin rakastuminen laantuu aikanaan mutta syvä rakkaus vaatii töitä. Tämän jälkeen en ole pettänyt.

Mieheni ei vielä täysin luota minuun, en tiedä luottaako koskaan. Hän kertoi asiasta heti muutamille parhaille ystävilleen ja minun vanhemmilleni. Itse olen kertonut muutamille ystävilleni. Sinun pitää saada puhua asiasta, muuten kadut ettet ole puhunut, mutta valitse keille puhut.

Seksi meillä on aina ollut hienoa, enkä seksin takia pettänyt.

V..mäinen juttu. Tsemppiä kuitenkin. Oma neuvo; älä kerro muille. Miksikö. Homma saattaa levitä kuin jokisen eväät ja silloin asia tulee silmillesi joka paikasta. Kun pidät sen omana tietonasi, hallitset sen jotenkin. Jos rakastaa aidosti toista ihmistä kestää aika paljon, sietää ei tarvitse.
Soita sille toiselle osapuolelle ja kerro että tiedät mitä on tapahtunut ja kiellä olemasta missään tekemisissä vaimosi kanssa. MIkäli hän ei aio noudattaa ta i noudattaa kieltoasi, kerrot vasta sen jälkeen hänen vaimolle(käytä voimakasta kieltä).
Vaimollesi kerrot myös tämän asian. Pyydä vaimoltasi sormus pois, omasi jätä paikoilleen. Vaimollesi kerrot että sinä pidät vielä itseäsi aviopuolisona mutta hän on nyt koeajalla ja saa sormuksen takaisin mikäli katsot hänen ansainneen sen takaisin. Sormusta et voi kuitenkaan pitää liian kauan itselläsi korkeintaan vuoden.
Vaikka sinä määräät tahdin älä kuitenkaan alista. Äläkä jätä vaimoasi tunteeseen että vain sinä yksin päätät!
Erittäin tärkeää; osallistu lasten elämään ja muuhunkin asioiden hoitoon kuten ennenkin. Älä jätä vaimoasi yksin niin et jää itsekään yksin.
Anna vaimollesi kuitenkin joko nyt "potkut" tai ns. "hätäsynninpäästön". Toimi määrätietoisesti.Tiedät kuitenkin jo itse jatkuuko vaiko ei teidän yhteiselonne, joten on turhaa siis pitkittää asioita.

Jos päätät jatkaa yrittämistä kerro se vaimollesi. Koska jos pidät hänet epätiotoisuudessa hän olettaa vain pahinta ja valmistaa tiedostamatta itseään siihen. Ja jos ajattelitkin sitä mahdollisuutta niin se saattaa olla menetetty vaikka mitä yritetään.

Uskoisin, että vaimosi tunnusti koska omatunto painoi liikaa.Älä ole liian ankara.

Erostani tulee nyt 3 vuotta. Olen myls kahden lapsen äiti, silloin alle kouluikäisiä. Rakastuin tulisesti toiseen mieheen, joka johti meidän avioeroon. En tiedä kadunko, todennäköisesti en. Eromme jälkeen mieheni löysi heti uuden ja heillä menee hyvin. Uskottomuuteni oli miehelleni sokki. Parisuhteessa on jokin vialla todennäköisesti, ainakin toisen mielestä jos rakastuu toiseen. Minä takkuan edelleen elämäni rakkauden kanssa. Suhde on vaikea, mutta toisaalta olen onnellinen, että sain kokea näin suuren tunteen. Lasten yhteishuoltajuus sujuu ongelmitta, he ovat tasapainoisia. Vaikka lapset ovatkin tärkeintä elämässä. Tämä on myös minun elämäni. Toivon teille paljon voimia, niitä tullaan tarvitsemaan oli päätöksenne jatkaa yhdessä tai ei. Tärkeintä on että päätös on teille se oikea.