Mikä on teidän arkkivihollinen ja pahin nemesis laihduttaessa ja painonhallinnassa ylipäänsäkin?
Itselläni ykkösenä leipä, aiheuttaa jatkuvaa "tekee mieli"-tunnetta ja on hiton vaikeaa olla syömättä neljää palaa sen yhden sijasta (siksihän en osta leipää enää kotiin). Makeaa ei ikinä tee mieli, mutta mielessä kummittelee esim. kevätkääryleet tai muu hiilari rasvacombo. Toisena pahana ehdottomasti krapula. Vaikka käy vain 2krt/kk ulkona ja ei seuraavana päivänä ole pahaa oloa, mutta vois syödä koko maailman tai kuolla :D ja kalorit pomppaa helposti jonnekin 2000-3000 välille.
Mites teillä?
Itselläni ykkösenä leipä, aiheuttaa jatkuvaa "tekee mieli"-tunnetta ja on hiton vaikeaa olla syömättä neljää palaa sen yhden sijasta (siksihän en osta leipää enää kotiin). Makeaa ei ikinä tee mieli, mutta mielessä kummittelee esim. kevätkääryleet tai muu hiilari rasvacombo. Toisena pahana ehdottomasti krapula. Vaikka käy vain 2krt/kk ulkona ja ei seuraavana päivänä ole pahaa oloa, mutta vois syödä koko maailman tai kuolla :D ja kalorit pomppaa helposti jonnekin 2000-3000 välille.
Mites teillä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos tiukka dokaus vie muistin niin ruokapäiväkirjan ylläpidosta harvemmin tulee mitään. Seuraavana päivänä ei kuitenkaan jaksa mennä polttamaan kaloreja, vaan jämäpizzat maistuu. Mässypäivät ja dokausillat kannattaakin järjestää vasta sitten kun on joku tietty etappi läskirovion suhteen saavutettu, esim -5 kg, -10 kg jne.
Toi kauppajuttu on kanssa hyvä. Kun jättää turhuudet hylllyyn, on käytännössä voittanut pelin seuraavien heikkojen hetkien kanssa jotka hiipii liiviin kun ilta hämärtyy ja leffa alkaa.
Yösyöpöttely... kun ei tuu uni simmuun , ajattelen, että leipäpalalla pääsen nukkuun, mutta kun ei riitä se yksi pala vaan yhden peräsät teen toisen ja kolmannen ja neljännen ja jopa viidennen. Sanotaan, ettei leipä lihota, että riippuu siitä mitä sen päälle laittaa. Mie sipasen margariinia, että paskapuhetta, toi ettei leipä lihottais....
Niin meinas jo unhotua, sitten pääsen nukkuun ja nukunkin makeasti aamuun, kun olen leipäni syönyt...
Ehdottomasti suklaa ja joskus tekee mieli pitsaa. On todella vaikea olla syömättä suklaata, helpommin pysyisin elämään jollain suklaadietillä, jolloin en söisi mitään muuta kuin suklaata :D Aina en osaa pysyä kohtuudessa myöskään pähkinöiden syönnissä, vaan tulee syötyä jopa 200g kerrallaan, ja siinä onkin aikamoinen lisä päivittäiseen kalorimäärään...
Ja turha paasata mitään säännöllisistä ruokailuajoista, suklaan nälkä vaan on ja pysyy. Muuta makeaa ei niinkään tee mieli, jo muutaman karkki riittää poistamaan makeannälän kokonaan, enemmästä tulee jo öklötys. Ei myöskään tee ollenkaan mieli mitään sokeroituja jogurtteja, vaaleata leipää tms nopeiden hiilihydraattien lähteitä. Ehkä tuossa suklaassa on koukuttavana tekijänä se rasva?
Kyllähän suklaadietillä voi laihtua. Tosin pitää olla aika tiukka sen grammavaa'an kanssa jotta annokset pysyvät semmoisina että laihtuu. Vaikken suklaadiettiä harrastakkaan, laitan suklaakalorit mukaan ruokakalenteriin. Sieltä voi sitten päivitellä kun ei paljoa muuta pystykkään enää sinä päivänä syömään. Yllättäen suklaan syönti on vähentynyt juuri kaloreiden kirjaamisen ansiosta. Kun ne numerot näkee, jää loppusulklaa yleensä pitkiksi aikaa hyllyyn odottelemaan.
Omat aivot jotka verensokeritason hypättyä taivaisiin hiilihydraattilatauksen jälkeen ilmoittavat tason alkaessa laskea sinulle että "lisää makeaa, on nälkä".
ÖÖ DAA VEIJO kaikkihan sen tietää että verensokerin heilahtelu aiheuttaa noita oireita, voi ne pullat kummitella mielessä vaikka olisi kuinka vetäny vuosia rasvaa ja biffee.
"ÖÖ DAA VEIJO kaikkihan sen tietää että verensokerin heilahtelu aiheuttaa noita oireita, voi ne pullat kummitella mielessä vaikka olisi kuinka vetäny vuosia rasvaa ja biffee."
Älä nyt viitsi olla tietävinäsi. Jatka vain tietämättömyyttäsi siitä mitä oikealla ruokavaliolla ollessa tapahtuu makean himolle ja kuinka helppoa on olla kylläisenä ilman niitä makeita.
Sen harvan kerran kun se tapahtuu niin ratkaisu on Stevia, ei sokeri eikä kaupan keinomakeat mutta sitä tapahtuu harvemmin ja harvemmin. Täysin ilmanhan ei kenenkääntarvitse olla. Leivän kuittaa parilla palalla Finn Crispiä jossa on päällä paljon voita, juustoa rapuja tai lohta. Pullan tuska on hävinnyt kokonaan. Ehkä pari kertaa vuodessa ten LCHF pannarin jonka nautin kermavaahdon kanssa. Tervittaessa voi myös tehdä oman tryffelin voist, kermasta ja 90% suklaasta maustettuna tilkalla hyvää likööriä.
Jatka puhumista asioista mistä et mitään ymmärrä etkä haluaakkaan ymmärtää. Sinulle tärkeintä on suunsoitto pikkupentutasolla.
Kaikkihan menee niin kauan hyvin kun pysyy kotona :) Sitten menee poikaystävän luo jonka kaapit on täynnä piirakkaa, leipää, lihapullia, makaronia, juustoo, sipsii, mehuu.... sit sanoo ettei syö ja toinen tyrkyttää että "ottasit nyt vähä, maista edes". Ja itse tietää että jos antaa pikkusormen, se vie koko käden.....
Joo, parisuhde on PAHA triggeri! Ja vielä pahemmaksi muuttuu kun se ihanuus muuttaa SUN himaan ja laittaa SUN komerot täyteen näitä herkkuja. Siinä vaiheessa pitääkin alkaa miettimään että haluaako sittenkin olla laiha sinkku vaiko lihava sohvaperunan joka ei enää kehtaa mennä koskaan ulos kun ei oo enää sopivia vaatteita ja on muutenkin jokinorsun kroppa. Sitten sitä vaan pyytää päivittäin omaa possumussukkaa tuomaan duunin jälkeen suklaata, sipsei ja jonkun hyvän leffan. Ja mäyräkoira kanssa partsille jäähtymään. Skål! :)
Isäukko kysyi aikanan kun oli tullut tehtyä jotain "kun muutkin tekevät" että "hyppäisitkö kaivoon jos muutkin hyppäisivät?"
Joten on turha syytellä muita jos on itse ollut niin typerä että ei ota asioista selvää vielä senkään jälken kun virallinen taso on osoittautunut täysin luottamusta vailla olevaksi.
jos ulkona käymisestä tulee krapula. Minä käyn joka päivä ilman krapulaa.
Epäilen vahvasti että alkoholi on pehmentänyt aivosi, vai etkö vaan uskalla puhua asioista oikealla nimellä?