Ensimmäsitä kertaa elämässäni vilkaisin tätä palstaa mutta keskustelu on jotenkin kallistunut yhdelle raiteelle. Minusta sama henkilö ei saisi kuormittaa palstaa koko ajan, monologit vievät ihmisiä pois todellisesta keskustelusta.
Olen päässyt aika vähällä elämässäni, sillä en ole ollut koulukiusaattu kuin satunnaisesti ihan pienenä ja nyt 50-vuotiaana olen ensimmäistä kertaa jossain määrin työpaikkakiusattu. Minua ei ole eristetty työyhteisöstä mutta lähikollegani tekee kaikkensa mustamaalatakseen minua. Aluksi en uskonut kun jotkut työtoverit kertoivat, että naapuriosaston kokouksissa tämä kollega moittii minua. Hänen mielestään teen kaiken mahdollisen väärin, olen jopa väärin koulutettu jne.
Aluksi riitelin kollegan kanssa pari kertaa ja puhuin esimiehelle sekä työterveyshuoltoon. Nyt olen vaihtanut taktiikkaa, kun kollega tölvii minua niin sanon rauhallisesti, että tuo loukkaa minua. Hänen käytöksensä on pysynyt aivan samana. Minua auttaa kuitenkin se, että saan sanottua sen miltä minusta tuntuu enkä lähde hakemaan itselleni oikeutta häneltä enkä esimieheltä. En ota kollegan aisoihin laittamista elämäntehtäväksi, koska tehtävä olisi mahdoton. Kun osaan toimia rauhallisesti niin myös toisen tölväisyt tuntuvat vähemmän, tuntuvat toki kuitenkin.
Tiedän, että kollegaa ei saa aisoihin esimies eikä työterveyshuolto. Hän pitää kiusaamisensa juuri sen verran pienenä, että ei siitä mitään oikeusjuttua saa eikä tarvitsekaan. Hän vain on tuollainen eikä muuksi muutu. Nyt hän valitsee tölväisyilleen myös yhä uusia uhreja. Olen myös tajunnut, että esimies ei voi tietää kiusaamisen todellista sisältöä ja näkee asian niin, että riitelyyn tarvitaan aina kaksi. En halua leimautua riitelijäksi.
Olen kaikessa rauhassa etsimässä itselleni uutta työpaikkaa. Omasta mielestäni pääsen näin helpommalla.
En yhtään väheksy niitä rohkeita, jotka vievät kiusaamisasiat vaikka mihin saakka saadakseen oikeutta. Ajattelen samalla tavalla kuin avioerossakin: suhteellisen pieni takkiin saaminen on pienempi paha kuin ajan, rahan ja terveyden menettäminen pitkissä prosesseissa.
Tiedän, että olen etuoikeutettu koska olen hyvin koulutettu ja asun isolla paikkakunnalla. Ainoastaan ikä on tekijä, joka vaikeuttaa uuden työpaikan saamista.
Kiusaa tekevä kollega saa jäädä muhimaan omiin keitoksiinsa, minä en anna hänen pilata elämääni.
Olen päässyt aika vähällä elämässäni, sillä en ole ollut koulukiusaattu kuin satunnaisesti ihan pienenä ja nyt 50-vuotiaana olen ensimmäistä kertaa jossain määrin työpaikkakiusattu. Minua ei ole eristetty työyhteisöstä mutta lähikollegani tekee kaikkensa mustamaalatakseen minua. Aluksi en uskonut kun jotkut työtoverit kertoivat, että naapuriosaston kokouksissa tämä kollega moittii minua. Hänen mielestään teen kaiken mahdollisen väärin, olen jopa väärin koulutettu jne.
Aluksi riitelin kollegan kanssa pari kertaa ja puhuin esimiehelle sekä työterveyshuoltoon. Nyt olen vaihtanut taktiikkaa, kun kollega tölvii minua niin sanon rauhallisesti, että tuo loukkaa minua. Hänen käytöksensä on pysynyt aivan samana. Minua auttaa kuitenkin se, että saan sanottua sen miltä minusta tuntuu enkä lähde hakemaan itselleni oikeutta häneltä enkä esimieheltä. En ota kollegan aisoihin laittamista elämäntehtäväksi, koska tehtävä olisi mahdoton. Kun osaan toimia rauhallisesti niin myös toisen tölväisyt tuntuvat vähemmän, tuntuvat toki kuitenkin.
Tiedän, että kollegaa ei saa aisoihin esimies eikä työterveyshuolto. Hän pitää kiusaamisensa juuri sen verran pienenä, että ei siitä mitään oikeusjuttua saa eikä tarvitsekaan. Hän vain on tuollainen eikä muuksi muutu. Nyt hän valitsee tölväisyilleen myös yhä uusia uhreja. Olen myös tajunnut, että esimies ei voi tietää kiusaamisen todellista sisältöä ja näkee asian niin, että riitelyyn tarvitaan aina kaksi. En halua leimautua riitelijäksi.
Olen kaikessa rauhassa etsimässä itselleni uutta työpaikkaa. Omasta mielestäni pääsen näin helpommalla.
En yhtään väheksy niitä rohkeita, jotka vievät kiusaamisasiat vaikka mihin saakka saadakseen oikeutta. Ajattelen samalla tavalla kuin avioerossakin: suhteellisen pieni takkiin saaminen on pienempi paha kuin ajan, rahan ja terveyden menettäminen pitkissä prosesseissa.
Tiedän, että olen etuoikeutettu koska olen hyvin koulutettu ja asun isolla paikkakunnalla. Ainoastaan ikä on tekijä, joka vaikeuttaa uuden työpaikan saamista.
Kiusaa tekevä kollega saa jäädä muhimaan omiin keitoksiinsa, minä en anna hänen pilata elämääni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Löysinpä teidät! Te oletta tänne nettiin kokoontuneet minusta kirjottamaan! Eikö ihminen saa olla missään rauhassa!
Onko joku nyt sekaisin. Voitaisiinko kirjoittaa ihan asioista ja asiallisia vastauksia, KIITOS!
Karoliinax, että kirjoitit. Kirjoittamisessasi, eikä suunnitelmissasi uudesta työpaikasta ole mitään hävettävää. Kysessähän on sinun elämästäsi ja sinun tuntemuksistasi, ja siitä miten voisit parantaa oman elämäsi laatua. Kaikilla vain ei ole riittävästi tietoa ja energiaa lähteä vaatimaan oikeuksiaan. Totesit viestissäsi , että "hän pitää kiusaamisensa juuri sen verran pienenä, että ei siitä mitään oikeusjuttua saa eikä tarvitsekaan".
Ei kannata kuitenkaan ensimmäiseksi miettiä työpaikan vaihtoa, vaan pitää ottaa huomioon seuraavaa:
Työturvallisuuslain 28 §:n mukaan on kiellettyä työntekijän terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttava epäasiallinen kohtelu ja häirintä. Siis ei tarvitse osoittaa, että terveydelle on jo aiheutunut haittaa, vaan riittää, että epäasiallisen kohtelun jatkuessa siitä voi aiheutua terveydelle haittaa.
Työturvallisuuslain 28 § perustaa jokaiselle oikeuden tehdä työtään niin, että häneen ei kohdistu hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttava epäasiallista kohtelua ja häirintää. Tuo oikeus realisoituu vasta sitten, kun ko. epäasiallinen kohtelu on tullut todistettavasti työnantajan tietoon. Työturvallisuuslain 28 §:n mukaan "Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi".
Jos työnantaja sallii epäasiallisen kohtelun jatkua tai jatkaa sitä itse, se lain mukaan syyllistyy työturvallisuusrikokseen (rikoslain 47 luvun 1 §). Jos työnantaja ei toimi, on syytä tehdä kirjallinen käsittelypyyntö työsuojeluviranomaiselle. Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 50 §:n mukaan työsuojeluviranomaisen kuuluu antaa asia poliisille esitutkintaa varten. Valitettavasti noin ei yleensä tapahdu, mutta kannattaa yrittää. Uskon, että asiaan on tulossa muutos.
Ei siis tarvitse aina ajatella onko "kiusaaminen" sellaista, että se kannattaa viedä käräjille. Työnantajalla on lakiin perustuva velvollisuus ryhtyä välittömästi poistamaan epäkohtaa saatuaan siitä tiedon.
Toki työnantajalla on oikeus ja velvollisuus ryhtyä toimiin kiusaamisen lopettamiseksi. Kiusaamisen ja väheksynnän muodot voivat vaan olla niin moninaisia että niihin on usein todella vaikea tarttua. Esimerkki: pidin vähän lomaa ja kollegan olisi pitänyt katsoa minun postini. Töihin palattuani hän sanoi, että unohti tsekata minun postini. Postin joukossa oli asioita, jotka olisi pitänyt hoitaa poissa ollessani. Onko tällainen kiusaamista? Minäkin saatan unohtaa asioita, mutta tässä tapauksessa tuskin oli kyse oikeasta unohtamisesta. Tai siis on vaikea tietää oliko vai ei. Minulta meni melkein koko päivä asioita selvitellessä ja myöhästymisiä selitellessä.
tällaisten tapausten toistumisen välttämiseksi pyytää ennen lomaa jotakuta toista muistuttamaan tätä henkilöä asiasta eli "katsomaan päälle". Jos kyse oli tahallisesta tempusta (kiusaaja ei todellakaan ajattele työnantajan tai asiakkaiden parasta, jos tekee mieli kiusata), niin silloin hän ei ainakaan kehtaa tehdä sitä uudelleen, kun toiset saavat tietää eli juoru voi ruveta lentämään. Juuri tällaista, että mainitsee asioista myös jollekulle toiselle, että henkilö oppii pelkäämään kiinnijäämistä.
Olen huomannut, että hyvä on tuo mitä sanoit. Asioista pitää tehdä julkisia mutta ei kanteluhengessä vaan todeten, että nyt sattui näin ja näin. Tämä toimii pikkukiusojen kohdalla. Olen joskus myös kokouksessa todennut - toista halventamatta - että mehän keskusteltiin tästä ja tästä ja oltiin tätä ja tätä mieltä. Näin esitetyt mielipiteet tulevat yleiseen keskusteluun.