Erosimme 8 kk sitten. Oikeastaan eron piti olla tauko..kesällä vielä puhuimme että ei tässä mitään ole käynyt, yhteen palataan. Ostin meille asunnon, mutta mies ei muuttanutkaan luokseni. Hän on asunut kaverillaan koko kesän ja koko syksyn, nyt häneltä lähti kämppä alta kun tämä kaveri muutti muijan kanssa yhteen.
Olemme nähneet usein ja soittelemme lähes päivittäin..minä haluan palatata yhteen, mies sanoo välillä että aloitetaan rauhassa alusta, seuraavana päivänä muuttaa mielensä. Silti sanoo rakastavansa ja muistelevansa ihania yhteisiä aikoja.. syy siihen miksei halua palata yhteen on se, että ei halua että "kaikki menee taas siihen samaan" eli ei kestä arkea.. Mies on sanonut että olisi ihanaa olla yhdessä jos homma toimisi mutta hän ei usko siihen.
En silti vaan ymmärrä miksei hän anna minulle enää edes tilaisuutta..olen pyytänyt että yritetään vielä pari kuukautta nyt kun hänellä ei kämppääkään ole, saisi asua luonani ja ellei homma toimi niin hommaa sitten oman kämpän. Mutta silti vastaus on ei. Välillä lupaa miettiä asiaa ja antaa taas toivoa.. Ei tässä taida enää paljon toivoa olla?? Ja kun sitten taas välillä sanoo ettei ole mitään varsinaista syytö siihen miksei voitais palata yhteen, mutta silti parempi näin. Kai se on sitten vaan uskottava. Toisaalta tämä mieheni on kyllä varsinainen jääräpää joten luulen että hän olisi taivuteltavissa. Hän on minua aikaisemmin ollut naimisissa ja silloin ku ero tuli nii yhteenpaluusta ei ollut puhettakaan,..siksi koen että minulla on toivoa koska olemme koko ajan yhteksissä.. en edes tiedä miksi kirjoitan..yritän selkiyttää kai omia ajatuksiani..
Olemme nähneet usein ja soittelemme lähes päivittäin..minä haluan palatata yhteen, mies sanoo välillä että aloitetaan rauhassa alusta, seuraavana päivänä muuttaa mielensä. Silti sanoo rakastavansa ja muistelevansa ihania yhteisiä aikoja.. syy siihen miksei halua palata yhteen on se, että ei halua että "kaikki menee taas siihen samaan" eli ei kestä arkea.. Mies on sanonut että olisi ihanaa olla yhdessä jos homma toimisi mutta hän ei usko siihen.
En silti vaan ymmärrä miksei hän anna minulle enää edes tilaisuutta..olen pyytänyt että yritetään vielä pari kuukautta nyt kun hänellä ei kämppääkään ole, saisi asua luonani ja ellei homma toimi niin hommaa sitten oman kämpän. Mutta silti vastaus on ei. Välillä lupaa miettiä asiaa ja antaa taas toivoa.. Ei tässä taida enää paljon toivoa olla?? Ja kun sitten taas välillä sanoo ettei ole mitään varsinaista syytö siihen miksei voitais palata yhteen, mutta silti parempi näin. Kai se on sitten vaan uskottava. Toisaalta tämä mieheni on kyllä varsinainen jääräpää joten luulen että hän olisi taivuteltavissa. Hän on minua aikaisemmin ollut naimisissa ja silloin ku ero tuli nii yhteenpaluusta ei ollut puhettakaan,..siksi koen että minulla on toivoa koska olemme koko ajan yhteksissä.. en edes tiedä miksi kirjoitan..yritän selkiyttää kai omia ajatuksiani..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hmmm. Joko miehesi on fiksu ja tietää ettei homma tule toimimaan nykyisellään. Tietää siis ettei itse pysty NYT venymään siihen mitä vaadittaisiin, jotta suhteenne toimisi. Tai sitten miehesi ei tiedä mistään mitään, alkaen omista tunteistaan ja toiveistaan, ja on siksi aivan kuutamolla. Hommahan menee kuitenkin niin, että ilman rankkaa työntekoa tai/ja pidempää eroa homma tulee menemään siihen samaan vanhaan liiankin helposti. Tuo rankka työnteko suhteen eteen on jotain mihin varsin harva kykenee, kun rakkaus on henkitoreissaan ja silti pitäisi siihen uskoa ja helposti jaksaa pari vuotta tosissaan yrittää ja tehdä töitä. Sanovat että lopussa kiitos seisoo, suostun uskomaan sen, mutta on aika raju pettymys jos matkalla usko tai voimat loppuvat, on takki aika tyhjä, ja varmaan myös molempien puolesta.
Se että miehesi edelleen antaa toivoa, pitää siis kiinnikin, voi johtua monestakin syystä, eikä vähiten siitä että hän on pihalla ja alitajuisesti tietää sen. Toisaalta syitä voi olla monia negatiivisempiakin. Tiedätkö miten hän käyttäytyi aiemman eronsa yhteydessä? Ja oliko hän riittävän pitkään yksin eronsa jälkeen, jotta todella erosi myös tunteillaan, ettei homma jäänyt hiukan puolitiehen? Vaikka miehesi onkin jäärä, niin en usko että häntä kannattaisi kalastella tosissaan takaisin, ellei hän itse ehdoin tahdoin katiskaan ui. Siitä ei seuraa kuin uusi pettymys.
Arvaisin, että olisi parempi suhtautua tilanteeseen sellaisena kuin se on, eli että ero on tullut ja se siitä. Huomenna voi tulla jotain uutta, katsotaan se sitten. Päivä kerrallaan, anna miehesi mielen heilahdella, se mieli taitaa juuri nyt tarvita sitä että on tilaa heilua ja huojua. Ole sinä oma itsesi ja siinä missä kulloinkin olet, älä mene tuulen mukana. Kun miehesi huomaa ettet tarvitsekaan häntä välttämättä, vaan mieluiten haluaisit juuri hänet, kuitenkin anomatta, niin ehkä hänkin huomaa todellisen arvosi ja rakkautesi, saattaapa mietokset muuttuakin vielä. Ja jos voit, niin koita itse hiukan jättää yhteydenpitoa, siirtää yhteydenottoa jos se ei ole akuuttia ja niputtaa asioita yhteen puheluun yms. Ja ennen kaikkea asennoitua siten, että oli mitä oli, nyt on nyt, miehesi meni ja sinulla on täysi vapaus olla ja haluta mitä ikinä itsellesi toivot ja mitä tahansa haluatkin olla.
Hei, joulu tulee, koitapas nauttia ensiksi siitä ja kahtella sitten vasta näitä hankalia juttuja, hyvää joulua sinulle siis!!
Hän edes työelämässä vai miksi asuu toisten nurkissa,kyllä aikuisen miehen pitää pystyä oma kämppä hankkimaan ja selvitä omillaan.
Herranjestas sentään, unohda nyt jo se koko tyyppi ! Arki tulee jokaiseen suhteeseen vaikka sitä ei ehkä aluksi uskokaan, ja toiseksi, mies pitää sinua varalla sitä varten jos ei mitään muuta vaihtoehtoa enää olisikaan. Älä edes ajattele koko tyyppiä ( okei, varmasti vaikeaa ) ja jatka eteenpäin. Anna kaverin huomata että pärjäät ilmankin, kuka tietää, josko se vaikka ymmärtää joku päivä mitä menetti...