Mietin tässä sitä, että mitä sitä voisi tehdä että tapaisi naisia ja muutenkin että voisi tutustua ihmisiin? Olen työtön ja korkeastikoulutettu (Kemisti, FM). Monet ehdottaa, että mene kuntosalille, käy lenkillä tai aloita joku muu harrastus ja sitä kautta tutustu uusiin ihmisiin. Moni ei kuitenkaan taida ymmärtää sitä, että työttömänä ei ole varaa aloittaa uutta harrastusta! Kuntosali -- maksaa liikaa, lenkkeily -- aloitusmaksu on liikaa (ainakin mulle, koska en omista minkäänmoisia liikuntavehkeitä. En verkkareita, en tuulipukua, en kunnon lenkkareita..näiden kaikkien hankkiminen maksaa liikaa). No ok, liikuntaa tulee harrastettua pääosin siten että kämpillä jumppaan ja nostelen käsipainoja jne ja sitten kävelylenkillä tulee aina käytyä silloin tällöin. Mutta en sitä kautta tapaa ketään.
Olen kristitty uskova mies, 32-v. En käy baareissa, koska se ei kiinnosta. Seurakunnassa käyn ja sieltä varmasti saisi jonkin verran kavereita. Mutta kun haluaisi muualtakin kavereita ja ehkä sen tyttöystävän jopa. Mun tilanne on se että heikko itsetunto on vaivannut aina ja jotenkin se ei ole päässyt koskaan nousemaan. En ole elämässäni seurustellut kuin yhden kerran ja se oli silloin kun olin 29-v ja se kesti 3kk. Mutta siinä ei ollut rakkautta. Oli kyllä tykkäämistä. Ei muuta. Siksi se ei kestänytkään. Sitä ennen ja sen jälkeen olen ollut sinkku ilman minkäänlaisia suhteita ja tietysti selibaatissa. Minun mielestä seksi kuuluu vain kahden toisiaan rakastavan ihmisen välille ja on rakkauden ilmaisumuoto. Mielestäni paras paikka seksille olisikin avioliitto. Mutta se ei ole tässä maailmassa enää edes vaihtoehto ihmisten mielissä. Heti pitää saada tyydytys. Yksi syy mun seurusteluni päättymiseen oli se, että olin hyvin vastahakoinen seksiin. Nainen oli hyvin kokenut seksuaalisesti ja olisi varmasti halunnut seksiä. Muutaman kerran sitten harrastettiin sitä ja se oli hyvin kömpelöä. Minä podin suunnattoman huonoa omaatuntoa siitä. Koska siihen asti olin ollut vahvasti sitä mieltä että seksi kuuluu avioliittoon. Kuitenkin lankesin siihen himoissani. Eikä se ollut kovinkaan kummoista. Sittemmin olen sen päätöksen tehnyt, että ei seksiä ennenkuin olen vähintäänkin kiinteässä ja vahvassa rakkauteen perustuvassa parisuhteessa, jonka tavoite on selkeästi avioliitto. Tai paremminkin vasta avioliitossa. Tällainen parisuhde vaan on tässä maailmassa vain mielikuvistusta ja turhaa yltiöromantiikkaa, jota ei ole olemassa muuta kuin saduissa. Pitäkää minua liian korkeita tavoittelevana ihmisenä, mutta minä en suostu seksiä harrastamaan ilman rakkautta. Siitä seuraa minulla vain sisäinen tyhjyys sekä järjetön syyllisyys, joka heittää minut välittömästi henkiseen epätasapainoon. Joten..ei kiinnosta.
Siinä oli hieman ajatuksiani parisuhteesta ja seksistä. Näillä vanhoillisilla ajatuksilla on tässä maailmassa järjettömän vaikeaa löytää tyttöystävää. Lisäksi kun olen ilmeisesti vielä se ATM eli luuseri nörtti ja heikko itsetuntoinen mies, joka ei koskaan käy missään kun ei ole koskaan varaa käydä missään. Työtön, autoton, ajokortiton, ilman omistusasuntoa oleva ei-mikään kovinkaan komea mies...niin käytännössä siis on mahdoton toivoa tyttöystävää. Ja mitä täältä palstalta olen lukenut, niin vaikka asiat olisivat paremminkin, on naisen saaminen työn ja tuskan takana silloinkin. Siispä on varmassti parempi unohtaa tällä taustalla tyttöystävän/vaimon saaminen. No seurakunnista voisi löytyä sopivia ehdokkaita, mutta sitten esteeksi tulevat nämä muut asiat. Siis vaikka seurakuntanaisten silmissä vanhoillisuus toimisi, niin heikko itsetunto, ei niin komea ulkonäkö ja työttömyys, ajokortittomuus jne jne...tulevat esteeksi heille. Lisäksi kun tosiaan ei ole mitään harrastuksia eikä siis live -maailman sosiaalista elämää, niin impossible!
Olen mahdoton tapaus siis. Elämä jatkuu yksinäisenä, joka on ollut minulla normaalia lähes aina. Olen elämäni aikana suurimman osan vapaa-ajastani ollut aina yksin. Nyt kun ikää on jo yli 32-v niin sitä miettii, kuinka normaalisti tässä iässä aletaan pariutumaan ja menemään naimisiin...niin huomaan kuinka minua ahdistaa koska henkisesti en ole lähellekkään sitä ikää. Ei ole elämänkokemusta/sisältöä niin sanoakseni. Kun ei ole sosiaalista kaveriverkkoa ympärillä, joilta ehkä olisi saanut elämään sisältöä. Mutta mistäpä sitä enää voisi kaveriverkkoa rakentaa, kun tosiaan kaikki harrastukset maksaa enkä muutenkaan tiedä mistä niitä tuttuja saisi ja kuinka moni ihminen edes nykyään enää hyväksyisi tällaisilla mielipiteillä varustetun miehen kaverikseen.
Tällaisia ajatuksia menee tänä yönä tässä unettomassa päänsärkyä potevassa päässä. Kertokaa omia ajatuksianne.
Luuseri1977
Olen kristitty uskova mies, 32-v. En käy baareissa, koska se ei kiinnosta. Seurakunnassa käyn ja sieltä varmasti saisi jonkin verran kavereita. Mutta kun haluaisi muualtakin kavereita ja ehkä sen tyttöystävän jopa. Mun tilanne on se että heikko itsetunto on vaivannut aina ja jotenkin se ei ole päässyt koskaan nousemaan. En ole elämässäni seurustellut kuin yhden kerran ja se oli silloin kun olin 29-v ja se kesti 3kk. Mutta siinä ei ollut rakkautta. Oli kyllä tykkäämistä. Ei muuta. Siksi se ei kestänytkään. Sitä ennen ja sen jälkeen olen ollut sinkku ilman minkäänlaisia suhteita ja tietysti selibaatissa. Minun mielestä seksi kuuluu vain kahden toisiaan rakastavan ihmisen välille ja on rakkauden ilmaisumuoto. Mielestäni paras paikka seksille olisikin avioliitto. Mutta se ei ole tässä maailmassa enää edes vaihtoehto ihmisten mielissä. Heti pitää saada tyydytys. Yksi syy mun seurusteluni päättymiseen oli se, että olin hyvin vastahakoinen seksiin. Nainen oli hyvin kokenut seksuaalisesti ja olisi varmasti halunnut seksiä. Muutaman kerran sitten harrastettiin sitä ja se oli hyvin kömpelöä. Minä podin suunnattoman huonoa omaatuntoa siitä. Koska siihen asti olin ollut vahvasti sitä mieltä että seksi kuuluu avioliittoon. Kuitenkin lankesin siihen himoissani. Eikä se ollut kovinkaan kummoista. Sittemmin olen sen päätöksen tehnyt, että ei seksiä ennenkuin olen vähintäänkin kiinteässä ja vahvassa rakkauteen perustuvassa parisuhteessa, jonka tavoite on selkeästi avioliitto. Tai paremminkin vasta avioliitossa. Tällainen parisuhde vaan on tässä maailmassa vain mielikuvistusta ja turhaa yltiöromantiikkaa, jota ei ole olemassa muuta kuin saduissa. Pitäkää minua liian korkeita tavoittelevana ihmisenä, mutta minä en suostu seksiä harrastamaan ilman rakkautta. Siitä seuraa minulla vain sisäinen tyhjyys sekä järjetön syyllisyys, joka heittää minut välittömästi henkiseen epätasapainoon. Joten..ei kiinnosta.
Siinä oli hieman ajatuksiani parisuhteesta ja seksistä. Näillä vanhoillisilla ajatuksilla on tässä maailmassa järjettömän vaikeaa löytää tyttöystävää. Lisäksi kun olen ilmeisesti vielä se ATM eli luuseri nörtti ja heikko itsetuntoinen mies, joka ei koskaan käy missään kun ei ole koskaan varaa käydä missään. Työtön, autoton, ajokortiton, ilman omistusasuntoa oleva ei-mikään kovinkaan komea mies...niin käytännössä siis on mahdoton toivoa tyttöystävää. Ja mitä täältä palstalta olen lukenut, niin vaikka asiat olisivat paremminkin, on naisen saaminen työn ja tuskan takana silloinkin. Siispä on varmassti parempi unohtaa tällä taustalla tyttöystävän/vaimon saaminen. No seurakunnista voisi löytyä sopivia ehdokkaita, mutta sitten esteeksi tulevat nämä muut asiat. Siis vaikka seurakuntanaisten silmissä vanhoillisuus toimisi, niin heikko itsetunto, ei niin komea ulkonäkö ja työttömyys, ajokortittomuus jne jne...tulevat esteeksi heille. Lisäksi kun tosiaan ei ole mitään harrastuksia eikä siis live -maailman sosiaalista elämää, niin impossible!
Olen mahdoton tapaus siis. Elämä jatkuu yksinäisenä, joka on ollut minulla normaalia lähes aina. Olen elämäni aikana suurimman osan vapaa-ajastani ollut aina yksin. Nyt kun ikää on jo yli 32-v niin sitä miettii, kuinka normaalisti tässä iässä aletaan pariutumaan ja menemään naimisiin...niin huomaan kuinka minua ahdistaa koska henkisesti en ole lähellekkään sitä ikää. Ei ole elämänkokemusta/sisältöä niin sanoakseni. Kun ei ole sosiaalista kaveriverkkoa ympärillä, joilta ehkä olisi saanut elämään sisältöä. Mutta mistäpä sitä enää voisi kaveriverkkoa rakentaa, kun tosiaan kaikki harrastukset maksaa enkä muutenkaan tiedä mistä niitä tuttuja saisi ja kuinka moni ihminen edes nykyään enää hyväksyisi tällaisilla mielipiteillä varustetun miehen kaverikseen.
Tällaisia ajatuksia menee tänä yönä tässä unettomassa päänsärkyä potevassa päässä. Kertokaa omia ajatuksianne.
Luuseri1977
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos naiset yhtään kiinnostavat, niin kyllä silloin baaritkin kiinnostavat.
Muualla ei ole oikein soveliasta tutustua, jos yrittää esim. puistossa mennä juttelemaan niin sanovat vain että mikset mene baariin iskemään naisia, baarit ovat sitä varten.
tosipaha juttu, kun se pitää rahatilanteen niin huonona että jo siitä seuraa eristäytymistä, eikä esim. baareissakaan ainakaan paljon voi edes käydä. Lisäksi tällainen työttömän status helposti kuohitsee miehen henkisesti selaiseen jamaan että hän ei välttämättä pystyisi naista nussimaan, vaikka joku nainen menisi ja levittäisi itsensä hänen eteensä.
Hyvä kirjoituksesi herättää ainakin sympatiaa.
Haluatko itse muttaa elämääsi? Voisitko kuvitella meneväsi töihin? Sitä kautta saisit muitakin asioita kuntoon, kuten harrastusmahdollisuuksia, uusia tuttavuuskia jne?
Tuntuu että seurakunta voisi olla hyvä paikka sinulle tavata ihmisiä, koska siellä varmasti ihmisiä jotka jakavat arvomaailmasi. Jos tutustuu uusiin ihmisiin voi sitä kautta tavata myös naisia. Jos nykyinen elämäntilanne ei tyydytä, on haettava sitä muutosta omasta itsestään eikä ulkoota.
Itsetunto-ongelmasi on varmaan suurin este seuran saamisessa, ei niinkään ulkonäkö tai auton ja työn puute.
Toivin sinulle kaikkea parasta, valitettavasti en tän enempää osaa auttaa. Nuo oli vain ensimmäiset ajatukset jotka päähäni tulivat.
"Voisitko kuvitella meneväsi töihin?"
Mikä kysymys tuo nyt on? TOTTAKAI menisin ilomielin töihin. Hommahan on vaan niin, että töitä EI LÖYDY. Olen hakenut syksyn ja nyt talven aikana lähes 70 eri oman alani firmaan töitä...EI TÖITÄ! Lisäksi olen hakenut duunarihommiin esim nosturin kuljettajaksi, laatikoiden pakkaajaksi, sähkömieskoulutukseen jne....LIIAN KORKEASTIKOULUTETTU niinhin! Viimeisen 4 vuotta olenkin ollut 3:ssa eri työvoimakoulutuksessa ja niiden puitteissa työharjoittelussa eri firmoissa. Työkaverit olleet kivoja, mutta vapaa-ajan kavereiksi en osaa heitä tehdä, koska arvomaailmani niin erilainen. En ole heille edes kertonut uskostani. Joten nämä työkaverit ovat olleet vain työkavereita.
Mutta joo, töitä ei löydy ja jos joku väittää että töitä löytyy jos on valmis tekemään mitä vaan, niin osoita minulle sellainen työpaikka johon OTETAAN korkeastikoulutettukin mies. Jopa laborantin työ, joka on aika lähellä osaamistani, on sellainen työ johon olen ylikoulutettu. Laborantit tekevät labrassa sen näytteiden oton ja mittaamisen. Kun taas kemistit (kuten minä) ovat laboranttien esimiehiä...eli siis laborantin työhönkin olen liian koulutettu.
Mitä tulee siis työn saamiseen, niin sekin tuntuu tässä taloustilanteessa mahdottomalta. No ensi vuonna pitäs kartoittaa opiskelumahdollisuuksia uuden koulutuksen lukemiseen. Opettajaksi, datanomiksi, vartijaksi tai jotain. En tiedä.
Sellaista!
Luuseri1977
njoo, tässähän se tulee juuri eteen tilanne että kun ei baarissa käyntiä- jää vaikein mahdollinen tapa, jonka toimimaan saaminen vaatii kovia ponnisteluja. Sittenkin pitäisi olla kaikki puitteetkin kunnossa jotta voi aikaan saada sitä kiinnostusta itseensä. Homma menee liian totiseksi kun kaikki on pelissä. Voi kuin Suomessa toimisikin telkkasarjojen tapaan se treffeille pääsyn sietämätön keveys ihan normi elämässä.
Kiva olisi tietää mitä aloituksesta joku nainen miettisi, meneekö tuo ihan yli, vai onko todettava että ei kannata?
Siinähän se onkin että uskaltaako ottaa sormen pois padon reiästä ja katsoa miten käy.
"Kiva olisi tietää mitä aloituksesta joku nainen miettisi, meneekö tuo ihan yli, vai onko todettava että ei kannata?"
Muista pitää odotukset realistisena! Avautuminen palvelee eri tarkoitusta kuin seuran hankkimista. Sillä saa kannustusta ja kritiikkiä, hyvällä tuurilla rakentavaa sellaista. Sillä tietysti voi myös löytää kaltaisiaan. Voihan siihen tarttua joku hyväksikäyttäjäkin jolle surkimus on juuri oikeaa seuraa tai tasapainoton joka hengaa vain säälistä ja selkärangan puutteestaan. ^^
Vasta ryhdistäytymisvaiheessa sitten saa edistettyä ihmissuhteitaankin. Se vaihe voi seurata sitä avautumisvaihetta.
ootko kyselly töitä sairaalan labrasta? itse soitin tänää ja kysyin oisko bioanalyytikon hommia mitä tehdä tai jotakin. pyysvät cv:n vaikka nyt oli huhtikuulle tarve täytetty. heistä vissiin on kuitenkin vähän pulaa, et josko tärppäisi myös sulla? sanoi että on ollut FM, kemistejä töissä joskus noissa hommissa. no ei varmaan ihan näytteenotossa, mut anyway
tohon tyttöystävä puoleen sanoisin et jospa kuitenkin seurakunnasta. jos ei omasta niin jostain toisesta? ei kaikille merkkaa eniten se ulkonäkö tai asema. entäs joku ilmotus johku deittinettiin, kristilliseen?
sanoit ettei työkavereista oo tullu ystäviä erilaisen arvomaailman takia, mutta kuvittelet että tyttöystävä vois toimia kuitenki eri arvomaailmalla vai miten sä oikein ajattelit?
tsemppiä!! t. naimisissa oleva uskisnainen
Sairaalalabroihin olen hakenut ja siellä yleensä vaaditaan se sairaalakemistin pätevyys ja sen taas saa kun joskus joku labra järjestää sen koulutuksen ja palkkaa sitten sen jälkeen töihin. Yhteen tällaiseen koulutukseen hain ja sinne valittiin sit joku kemian alan FT..no vois sitä silti koittaa soitella jos tarvetta löytyisi. Kiitti vinkistä! :)
Kyllä mä ajattelen, että uskova tyttöystävä olisi se paras vaihtoehto ja oikeastaan ainoa vaihtoehto. Mulla on tällä hetkellä 5 eri deittipalvelussa ilmoitus ja nyt ollut tällä kertaa vasta muutamia päiviä..eikä vastauksia. Joskus olen pitänyt yhtä monessa paikkaa ilmoitusta kuukauden tai pidempäänkin..ei yhtään vastausta. Kristillisessä deitissä eli Kotisataman deitissä on toki ilmoitus. Sieltäkään ei vastauksia kuulu. Olen itsekin vastaillut joihinkin ilmoituksiin...ei vastauksia. Eli aika toivotonta.
Sit kun vaan ei uskalla alkaa tuntemattomien kanssa juttelemaan seurakunnassa niin eipä sitä sit tule ihmiskontakteja tehtyä.
No nyt ehkä tilanne on vähän parempi kun aloitin yhdessä toisessa seurakunnassa yhden palvelutyön. Siinä olen tavannut uusia ihmisiä ja heti olivat tosi mukavia ja kavereiksi oikeastaan voin jo heitä sanoa. Onpa joukossa yksi mukavan tuntuinen nainenkin...mut pitää katsella ja tutustua jne. Eli hieman valoa näkyvissä kuitenkin.
Katsotaan mitä vuosi 2010 tuo tullessaan...ehkä se itsetunto herää eloon lopulta, kun vaan lähtee juttuihin mukaan eikä murehdi ja vello itsesäälissä.
Luuseri1977
Kuten näit, täytyy vaan aina avata jokin uusi ovi, sen takaa saattaa löytyä juuri se juttu, tai sitten jokin, joka vie elämääsi taas eteenpäin. Yksin murjottamalla ei takuulla pääse minnekään.
Tilanne on kuin vuoristokiipeilijällä, joka on pudonnut rotkoon, eikä ylöspäin takuulla pääse katkenneella jalalla. Voi jäädä paikoilleen ja kuolla varmasti, tai voi liikkua johonkin päin, sen myötä voi tulla mahdollisuus pelastua.
Tarina on muuten totta, En muista kiipeilijän/retkeilijän nimeä, mutta dokumentin katsottuani, olen siitä oppia ammentanut. ps. Hän pelastui.
Uskova suomalaismies on taatusti haluttua tavaraa uskovaisten filppujen tai venäläisten keskuudessa. Suomalaisia kirkosta.
Kukaan baarissa rämppäävä suomalainen normimuija ei kiinnostu uskovaisesta miehestä, varsinkaan jos tämä on työtön.
Ja ensimmäinen homma mikä sulla on täytettävänä on työpaikan hankinta. Akateeminen suomalaismies saa kyllä töitä jos tarpeeksi etsii ja rimaa laskee. Onko sulla joku härö ?. Onko kemian FM:t todella niin tolloja, että eivät osaa tehdä vetäviä työhakemuksia tai CV:itä ?. Miksi et ole esim. apteekissa, koulussa, lääkefirman myyntipuolella tai vapaaehtoistöissä ?. Ei vittu voi olla noin vaikeata. Itse olen myös ollut silloin tällöin työttömänä, mutta kyllä aina jotain duunia on aina lohjennut, kun on viidestä eri paikasta kysynyt.