Lopetin vuodenvaihteessa pitkään kestäneen ensimmäisen suhteeni,suhteen toimimattomuuden vuoksi.Tutustuin hiljattain netissä erääseen mukavaan maatilan mieheen ja aloimme pitää toisiamme "koeajalla".Moni asia on ok tämän miehen kanssa,muutamia juttuja on mitkä harovat vastaan välimatkan lisäksi.
Minulla on useita hyviä miespuoleisia ystäviä(poikamiehiä etupäässä) ympäri Suomen,joiden kanssa on jaettu ajatuksia ja liikuttu yksissä...Nyt tuntuu että minun tulisi rajoittaa heidän kanssaan yhteydenpitoa, kun näyttäisi siltä kun nykyinen haluaisi kokonaan minut omia. Minulla ei ole paljon ystäviä ja nautin kulkea eri paikoissa eri ihmisten kanssa.Tanssiminen ravintoloissa ja kavereiden kanssa harrastaminen on asioita joita haluaisi ylläpitää edes joskus.Nykyinen ei juo alkoholia, eikä käy tanssipaikoilla, se rajoittaa siten minun menemisiä,ei ole kiva jättää toista yksin.Emme asu vielä yksissä ja parin viikon välein kyläilemme toistemme luona.Kuulostaa että minun olisi parempi muuttaa hänen luokse kuin hänen minun kotipaikkakunnalle.Minulla asuu muu perhe lähellä kotipaikkakunnalla ja todella paljon tuttuja ihmisiä ja asuinseutu on virkeää,kaverilla ei ole nimeksikään sukulaisia,muutamia tuttavia asuu lähistöllä.
Molemmilla on työpaikka omalla paikkakunnallaan ja paikka missä asua, lomamökkeineen.
Itse olen ihan pattitilanteessa asian ratkaisun suhteen... Onko aika ainut konsti joka näyttää oikean tien?
Minulla on useita hyviä miespuoleisia ystäviä(poikamiehiä etupäässä) ympäri Suomen,joiden kanssa on jaettu ajatuksia ja liikuttu yksissä...Nyt tuntuu että minun tulisi rajoittaa heidän kanssaan yhteydenpitoa, kun näyttäisi siltä kun nykyinen haluaisi kokonaan minut omia. Minulla ei ole paljon ystäviä ja nautin kulkea eri paikoissa eri ihmisten kanssa.Tanssiminen ravintoloissa ja kavereiden kanssa harrastaminen on asioita joita haluaisi ylläpitää edes joskus.Nykyinen ei juo alkoholia, eikä käy tanssipaikoilla, se rajoittaa siten minun menemisiä,ei ole kiva jättää toista yksin.Emme asu vielä yksissä ja parin viikon välein kyläilemme toistemme luona.Kuulostaa että minun olisi parempi muuttaa hänen luokse kuin hänen minun kotipaikkakunnalle.Minulla asuu muu perhe lähellä kotipaikkakunnalla ja todella paljon tuttuja ihmisiä ja asuinseutu on virkeää,kaverilla ei ole nimeksikään sukulaisia,muutamia tuttavia asuu lähistöllä.
Molemmilla on työpaikka omalla paikkakunnallaan ja paikka missä asua, lomamökkeineen.
Itse olen ihan pattitilanteessa asian ratkaisun suhteen... Onko aika ainut konsti joka näyttää oikean tien?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, oliko teillä siis jotain yhteistäkin? Vaikuttaa siltä että olet huomattavasti vapaudenkaipuisempi kuin miehesi sinun antaisi olla. Jos ei miehellesi käy antaa sinun käydä olkona ja tavata kavereitasi, tunnet pian olevasi häkkilintuna ja häkin avain miehelläsi, joka heittää sen menemään. Älä mene tekemään elämäsi suurinta virhettä. Mies muuttaa luoksesi jos sinut todella haluaa ja luopuu kaikesta muusta. Vaikka mies vaihtuisi, ystävät ja sukulaiset on aina ne samat jotka pysyy. Miehen löytämisessä ei sinulla ole vielä mitään hoppua.
Suosittelisin ettet ala kauhean vakavasti miehen kanssa seukkaamaan tai et ollenkaan. Näyttää nimittäin siltä että hän jo nyt alkaa rajoittamaan elämääsi! Ei anna mennä sun mihinkään ja tehdä niitä juttuja joista itse pidät!!! Pidemmän päälle suhde ei toimi jos toinen rajoittaa toisen elämää. Omia harrastuksia ja aktiviteetteja pitää olla ja sen sun kannattais tehdä heti sille selväksi! Susta tulee masentunut ja aivan erilainen ku et saa tehdä asioita jotka sulle on tärkeitä jne. Aika ihme ettei miehellä ole kavereita jne.. Mikäköhän on miehiään?! Mut voi olla hyväkin tyyppi mut älä KOSKAAN jätä omia harrastuksias pois miehen takia! Ne pitävät sut virkeänä ja iloisena jne. Nim. kokemuksen syvä rintaääni. :)
Rakkauden alkuhuumassa itsekin luulin, että rauhoitun..nyt olen siinä pisteessä, että haluaisin erota, koska eläminen on osa minun persoonaa ja toinen on kotierakko. Ihastuksesi vaikuttaa jo tässä vaiheessa turhan kahlitsevalta - mustasukkainen ?
Luulen, että jossain vaiheessa tulisit kärsimään.
Olen sitä mieltä,että kannattaa katsoa ihan rauhassa tuleeko jutusta mitään.Kuulosti kyllä siltä ettei toimi pitemmän päälle jos heti alussa on noin omistava.Omia harrastuksia ja ystäviä ei missään nimessä kannata "uhrata" suhteen takia.Muista että sulla on vaan yksi elämä ja olet ihmisenä yhtä tärkeä kun joku toinenkin.Ja ainoastaan itseään pystyy muuttamaan,jokainen on vastuussa vain itsestään.Miehet sitte harvoin on valmiita muuttamaan käyttäytymistään tai tapojaan.Mä en oo ainakaan viel tavannu sellasta joka ois ollu valmis muuttumaan mun takia.
Kuulostaa ihan samalta kuin minun tapaukseni!
Mut neuvoisin jättämään moisen. Itse pistän taipaleelle toisen nykyään HETI jos vähänkään tuntuu kanittavan joku. Naisia, ja miehiä sun tapauksessas, on maailma pullollaan.
Vaikeaahan se on, oli mullakin aluksi, mut niin se vain menee.
Laita vaan poikki, suhteen toimimattomuuden vuoksi kuten edellinenkin. Jos ei hyväksy kavereitasi niin ei se siitä ajan kans muutu. Harvat hyväksyy, luulen miehenä, että tosi harvat.
Ois kannattanu pitää taukoa edellisen suhteen jälkeen ja siinä välissä sitten viettää aikaa niiden (mies) kavereiden kans. Ja kerätä järkee samalla, ajan kanssa, luulisin.
Lopetit suhteen toimimattomuuden vuoksi ja aloitit uuden toimimattoman suhteen. No eihän sitä toista tunne, ennenkuin kokeilee, käykö kaikki osat yhteen. Kannattas kuitenkin aloitella ihan varovasti, eikä syöksyä suin päin suhteeseen. Mut mieshän on valtakunnan pää ja nainen vaietkoon seurakunnassa, joten lopeta juominen ja tanssiminen ja tee niin kuin uusi sanoo, ystävistä ei kuitenkaan pidä luopua. Jos miehellä ei ole suurta sukua ja ylvästä ystäväpiiriä, niin minkä se sille voi. Sun ystävät on senkin ystäviä jne. Ja kun suhde on alussa, niin sen ukon kanssa sun pitää olla, eikä heti tanssimaan olla menossa, tiiä pitemmän päälle se ukkokin innostuu asiasta ja tanssii kohta niin et ei osaa lopettaa. Perustat sen kanssa perheen, teet monta lasta, niin siinä on työ ja harrastus hyvin yhdistettynä ja jää sultakin syntiset paheet vähemmälle. Rupeette lukemaan raamattua ja käymään kirkossa, aloitat toisin sanoen kaikki uudestaan ihan eri pohjalta. Ja aika on se joka näyttää miten käy. Jos eroatte, niin et ole ainut yksinhuoltaja tässä maassa, joten ei siinä mitään. Antaa palaa vaan...