niin omalle kohdalle sattumoisin osu ihminen jota olin etsinyt koko elämäni jonka seurassa sain olla täysin oma itseni vikoinani päivineni josta välitin ja luotin kun kiveen ja joka oli mun sielun kumppani jota kukaan muu ei voi korvata ikinän menetin ihmisen joka oli mun elämäni valo yhtäkkiä tapaturman takia johon mun rakas menehtyi niin tää yksinäisyyden tunne on kamalaa kun vielä kaks kuukautta sitten kaikki asiat tehtiin yhdessä mie lupasin kappelissa et kukaan ei koskaan korvaa sua eikä tuu sun tilales ja myös aijjon pitää lupaukseni se tarkoitaa sitä että mun yksinäisyys näin seurustelu mielessä tullee oleen lopulista sen lupasin on eri asia että suhde lopuu johonkin ristiriitoihin kun se että menetää sen kuoleman kautta yhtäkkiä en tie vieläkään miten tästä selviää mutta sen sanon et hyvältä ei näytä se just kun nää illat ja päivät menee menojaan täysin merkityksettömänä ja tosiaan kun oot nyt yksin kotonas justhan meit oli täällä kaks
koleman jälkeinen yksinäisyys
ikäva tappaa
2468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kunpa voisin sinua jotenkin lohduttaa. Omasta kokemuksesta tiedän sen tunteen - yksinäisyys on pahinta, se ahdistaa ja sydän meinaa pakahtua ja mikään ei auta - rakas on pois. Uskon vahvasti, että rakkaamme ovat lähellämme, mutta kun haluaisi halata toista, pitää hyvänä, hoivata ja huolehtia, eikä voi! Ja tämä joulukin tuntuu niin murheelliselta. Oma tuskani ja ikäväni on kestänyt jo lähes kolme vuotta ja tänä aikana on ollut pakko hyväksyä tapahtunut, mutta vieläkin ajoittain sitä on vaikea uskoa todeksi - miten niin toinen on pois - vastahan mekin olimme kahden tässä kodissa. Muistot eivät lohduta vielä pitkään aikaan, päinvastoin, eikä mitkään sanat helpota oloa - tämä tuska ja ikävä on vain kestettävä. Ja vaikka kuinka yrittää kiitollisuudella ajatella yhteistä onnellista elämää, niin heti tulee ajatus, että miksi sen piti jo loppua. Lohduttaudun itse ajatuksella, että näin piti käydä, että vaikka emme aina ymmärrä miksi, niin jokin tarkoitus kaikella on ja saimmehan kuitenkin, sinä niinkuin minäkin, tavata ihanan ihmisen ja elää hänen kansaan vaikkakin lyhyen ajan - monille ihmisille sellaista onnea ei satu kohdalle milloinkaan.
menetin enemmän kuin ystävän 22.12. tämä yksinäisyyden tunne on todella raastavaa. ei ole häntä kenen kanssa laiteltiin tekstareita ja soiteltiin ja meidän välille juuri kehittyi jotain ystävyyttä suurempaa. löysin elämääni niin kiltin ja herttaisen ihmisen. olin niin onnellinen hänestä. hän toi eläämääni sisältöä ja valoa. kerrankin joku juttu alkoi näin kauniisti, sitä ei pilattu millään hätäillyillä. kehittyi kauniisti ja hitaasti... mutta niin sain kuulla että hän on kuollut itsemurhaan. en voi ymmärtää ja syytän itseäni kun en huomannut tuollaisia ajatuksia, ei omaisetkaan. nyt on niin tyhjä olo että kuinka tästä selviää. joka ilta kaipaan hänen kosketusta ja läheisyyttä ja ajattelen etten koskaan tapaa hänen kaltaistaan kilttiä ja hellää ihmistä. illat ja yöt vain itken...