Kerro tai tee se itse.
Paras runo..
maniamania
292305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
olet polku
jota pitkin
kulkevat enkelit
on kaikessa lyhyydessään sen verran säväyttävä että oma runoilupääni tyhjeni taas.. Tämä sopii hyvin joulunaikaankin .. =)
eteiseni matto
Tämmösen joskus nysväsin...
Certain,
is only for good.
...
You can't see it,
think again.
Sorrow prevails,
not for long.
You miss the moments,
cherish.
A tear nourishes the ground,
giving birth.
You hate the moments,
don't forget, learn.
Wisdom nourishes the soul,
giving strenght.
You see others,
listen and share.
Gentle touch,
giving warmth.
Memory remains,
giving a new hope.
Smiling faces,
giving light.
Now it can grow,
bigger than before.
Joy prevails,
forever long.
Tämä on suomenkielinen alku. More than confused..
Korpikuusien suojassa
nauran
pienesti sinulle.
täh?
Olisiko tota sun runoa pitäny jatkaa vai?
tuon suomeksi?
Onkohan viiden tunnin päästä verkoissa kalaa? More than confused..
jatkoa nimenomaan..
En oikein voi suomentaa, noin se olen joskus ajatellu. En osaa nyt suomentaa.
Ja miten niin confused? Mistä?
jossa piilee pieni elämänviisaus.
" Katso elämää rauhassa,
älä kiirehdi suotta.
Kasvaa elämäsi puu,
vielä monta vuotta.
Ota juurista voimaa
ja levitä se lehtiin.
Siksihän puunjuuret
vahvoiksi tehtiin."
-Tuntematon-
Ota
kun tulet rantaasi kaarnalaiva
matkaltasi sun
Kaijalla istun
on ollut ikävä..
jatkettu. Hyvän Joulun toivotukset sinulle. :D
käsissäni
vaikka talvi tuiskaa ja tuulee
on tuli suojassa pesässään
minä en
auki
istuit portailla
miten ihmeessä
lukitsit omasi
miksi et.
metrojunan kuulutuksesta kertova runo on hyvä, joskus sen tänne kopsannut.
Edith Södergranin runoja ei vastaavasti voi erotella, mikä hyvä mikä huono.
Oma runo, minkä sattumoisin löysin:
Pääotsake: HETKI
(tapahtuma)
Yö
oli kanssasi lämmin
sametin kosketus
iholla
Aamulla,
ennen lähtöä
eteisen pöydälle
käyntikorttinsa laski
sanoi
- Soitellaan
Illalla
ikävä avaa ovea
etsii iho lohtua
käyntikortin muste
haihtunut
(Sama realistin silmin nähtynä)
Itsekeskeisyyden jumalat
pitäkää halpa maanne
minkä teihin uskovilta
valhein ostitte
Sortukaa petoksiin
sen te osaatte
lyödä murskaksi
heikompien kyynärpäät
(sama asia eläimen silmin)
Oven takana
odottaa vapaus
ruostunein kynsin
hyväilee jäljet
ensiaskelten
Muuri ei ole este
takana odottaa se
mistä en unelmoi
pimeissä huoneissa
odottaa veren vala
(sama lapsen silmin)
Minä olen syytön
tämä aika
jolloin taivas on hiljaa
Maassa lahoava sato
on hiipuva tuska
liekki elämään
valon valheisiin
(näistä neljästä syntyy satu)
Oli aikoinaan mies
rinnalla hänen nainen
komea oli mies
kaunis nainen niin
Tuossa he nukkuivat
tiedostaen;
tästä alkaa onneton elämä
elämän loppuun asti
Joskus Kupiaiset, Saarikosket ym. tekivät vaikutuksen.
Nykyään kaikki tuntuu alkeelliselta.
090829
Kylmään kehtoon itseni panen
sinne jään
Keinun, hellästi keinun
kuin unohdetut lauseenparret
Yö on musta ympärillä
Ikkuna on auki
Tuuli käy hiljaa
Kehto ei liiku
kukaan ei tule
Tuskani, tyhjyys
sen syvä viileä rauha -
Hyvää Joulua, pehmeitä kinoksia ja lämmintä hyvää mieltä
Pallokentällä on aika koskettava.
Ja Paljain Jaloin:
"Niin mä kerrän
tieni aloin,
niin mä kuljen.
paljain jaloin.
Avohaavat
syvät näissä
ammottava
kantapäissä:
rystysihin
joka kiven
jäänyt niist' on
verta hiven.
- Mutta niinkuin
matkan aloin,
päätän myös sen:
paljain jaloin.
Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää, virkan:
Näin on hyvin.
- Tapahtukoon
tahtos sinun,
Kohtaloni,
eikä minun.
Pidin, olen aina pitänyt tuosta Paljain Jaloin runosta. Mielestäni paras ja puhuttelevin runo Kailaan runotuotannossa. Jotain samaa ilmeisesti olen hakenut seuraavalla runosepustuksellani:
OUDON KOSKETUS
Outo olen,
kuten sanoin.
Tyhjyydestä huusin,
anoin.
Kuljin teitä,
pimenneitä.
Raahauduin mä rajoillani.
Epätoivo,
tuska syvin,
viilsi rintaa,
mihin pyrin?
Tuli apu mulle jostain,
viestittäen viisaudestaan.
Kokemus tuo muutti kaiken,
opettaen elon taidon
Unohdin kiireesssäni kertoa oman valintani mitä parhaaseen runoon tulee. Itse pidän eniten Goethen runosta Keijujen Kuningas. Vieläpä niin purkaen tuota runoa, etten koe kyseessä olevan kaksi eri persoonaa, isä ja poika, vaan niin että nuo molemmat persoonat ovat minussa itsessäni. Kysessä on siis "valtataistelu" isän ja pojan välillä.
Ken ratsain ulkona yössä lie?
Läpi viiman ja yön isä lastaan vie;
isä piltin on kietonut kainalohon
syli suojan suo, syli lämmin on.
Pääs peität – mi, laps, sua peljättää?
Isä, keijujen kuningas – etkö nää?
Sa kruunun ja laahuksen nääthän tuon?
Se on, lapsi kulta, vain sumua suon. "Tule, armas laps, sinut kanssani vien!
Me leikimme kauniisti kaiken tien;
kukat kirjavat viittovat virran luo,
puvut kultaiset äitini sulle tuo."
Isä, kuuluetko, etkö sa kuule, kuin
mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin?
Laps, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?
Vain kuivissa lehvissä tuuli soi.
"Tule pois, soma poikanen! Tuttuaan
tytärparveni valmis on vaalimaan;
kisat yölliset kitää ja keinuttaa,
unin tanhu ja laulu sut uinuttaa."
Isä, katso, tuolla sen tyttäret nään!
Mua viitaan viittovat synkeään.
Sen, poikani, tarkoin ma nähdä voin:
pajut harmaat, vanhat ne huojuu noin.
"Mua, laps, sulomuotosi houkuttaa;
sinut ryöstän, jos suosioll' en sua saa."
Isä, auta, jo keijujen kuningas vie!
Isä, voi, mitä mulle hän tehnyt lie?
Isä kauhuin kannusti ratsuuaan,
laps voihkiva, houriva rinnoillaan,
hädin tuskin saavutti kartanon,
käsivarrella lapsi jo vainaa on.
Oikeastiko? Liikutuin. Kaunis.
Kerta tykkäsit, linkitän vielä toisen. Näin Joulun alla meidän pitää pystyä olemaan mieleltämme levolliset ja iloiset. Siksi tämä:
MUREHTIMISESTA
Miksi mietit mennehiä,
elelet vain entisissä.
Ajatukset ahdistavat,
alakulo alituinen.
Mitä voitat mietinnällä,
tuskaisella tunnollasi.
Jos et tunne olemusta,
alkuperää ajatustes.
Tulevaakin tutkiskelet,
oudonlaista olettelet.
Pelko valtaa jälleen mielen,
esteenä on ilonkielen.
Elä vain siis tätä päivää,
tämän päivän murhe kanna.
Silloin ei oo huolen häivää,
ilolle siis itses anna.
Jk. Sinulle oikein Hyvää Joulua. Muistathan sitten olla kiltisti. Tontut hiippailevat ikkunoiden alla:)
Tämän jälkeen en ainakaan kehtaa laittaa omia hengentuotteitani näytille, mikä lienee ihan hyvä juttu. Tyydyn Uunoon.
Kiitos sinulle, toivotuksista ja päiväni valaisemisesta. Ja tietenkin Oikein Hyvää Joulua myös sinulle!
Kaikissa meissä asustaa pieni runoilija. Anna palaa vain. Omat runosi ovat peilikuva itsestäsi. Älä aliarvioi itseäsi. Olet ainutlaatuinen kuten me kaikki muutkin. Kuka tai millainen minä sitten olen? Annan joen sen selvittää:
OLEN JOKI
En ole järvi,
en lampikaan.
Elottomia ovat,
pysähtyneet veet.
Olen joki,
alati virtaava.
Joessani on kuohuvat kosket,
runsaasti karikoita.
Joen alajuoksu on tyven,
lintujen ja kukkain koristama.
Useasti olen jokeni laskenut,
ylhäältä alas ajelehtinut.
Mitä useammin tuon matkan tein,
sitä vapaammin annoin virran vain viedä.
Satutin itseni liiasta yrittämisestä,
lopulta selvisin vammoitta.
Joka tahtoo mukaani joelle,
ei pääse helpolla.
On opittava antamaan periksi,
virran vapaasti vietäväksi.
Viimein alajuoksulla,
tyvenessä satamassa,
katselemme kauneutta,
ihmetellen ihanuutta.
"...i'm always there when you call
that's what you like about me best of all..."
Sade valuu alas taivaalta
ehkä Luoja itkee yksinäisyyttään
Tuuli tyyntynyt on jo aamun kasvoilta
aika pysähtynyt vain kello tikittää
Mietin unta jonka näin viime yönä
se oli outo niin kuin elämä
Luulin tietäväni siitä paljonkin kai
nyt tiedän että luulin vain
Päivät seuraavat vaan toinen toisiaan
unet erottavat ne toisistaan
Olen tyytyväinen joskin
myös onnellinen olisin jos vielä saisin
hullut unelmani takaisin
Olemme pieniä kristallihelmiä
ajan julmassa pelissä
Meitä lyödään ja meidän täytyy pyöriä
kiiltää kauniisti eikä särkyä
Päivät seuraavat vaan toinen toisiaan
unet erottavat ne toisistaan
Olen tyytyväinen joskin
myös onnellinen olisin jos vielä saisin
hullut unelmani takaisin
Eilen olimme vielä lapsia
huomenna jo kenties harmaahapsia
Kaikki hyvin on jos vain vielä saisin
hullut unelmani takaisin
http://www.youtube.com/watch?v=hlZHLhmNrZk
Minulla on ikävä,
suunnaton ikävä.
Ikävä sinun ääntäsi,
ihosi tuoksua,
sylisi lämpöä.
Olet niin kaukana,
etten voi saavuttaa sinua tässä ja nyt,
kuitenkin niin lähellä,
että tunnen välillämme
olevan voimakkaan energian,
joka on miltei käsinkosketeltavissa.
Olen sinun,
jos haluat sitä.
Tuskassani tulisessa,
olen omasi ollut.
Sitouduinhan silloin sinuun,
kaikki näytti kaunihilta.
Ei parisuhdetta parempaa,
älyllisten ylikäypää.
Sulla mieli kuten minulla,
maailmankatsomus kohdallallansa.
Mikä sitten minuun tuli,
miks` en tyydy tuntehesen.
Älyllisten olotilaan,
jotenkin ahdistaa minua.
Missä piileksit hellyyteni,
koskettelu korvaamaton.
Lähisyyden sympatia,
älykköjen voittamana.
Haavoitit sydäntäni.
Yritin antaa sinulle anteeksi.
Sydämestäni tuli kylmä ja kova,
kuin helmet.
Eräänä päivänä ne tulivat ulos
kyynelkanavien kautta,
valuivat pitkin poskiani
jättäen jälkeensä tyhjyyden.