Miksi meillä ihmisillä on usein tapana haukkua ja moittia itseä muiden ihmisten edessä?
Tämä tuntuu olevan hyvinkin yleistä ainakin meillä Suomessa, mutta ulkomaista en tiedä. Onko meidän ihmisten vaikea sanoa osaavansa jotakin ja miksi? Mitä se haittaa ja kenet se kaataa?
Minulla on pistänyt silmään erään muuten ihanan ystäväni, joka on tärkeä minulle, tapa puhua itsestään ja asioita kertoessaan. Hän moittii itseään ääneen hyvin paljon.
Useimmat hänen jutuistaan ovat väritetty tavalla, jossa hän lähtee kertomaan siltä negatiiviselta kantilta, ettei hän osaa mitään, on blondi jne. vaikka ihan hyvin osaa ja on onnistunut ihminen.
Välillä mieleen nousee oikein suuttumus, että miksi sinun pitää moittia itseäsi, koska osaat, etkä ole mikään blondi!
Tiedän, että se on hänen tapansa puhua itsestään, jota hän ei ehkä itse huomaa, mutta tuntuu että onko hän liian ankara kuitenkin itselleen ja mistä tuo puhetyyli itseään kohtaan johtuu?
En ole kuitenkaan keskutellut hänelle tuosta asiasta ainakaan vielä, sillä mietin voiko hänen itsensä moittiminen olla hänelle ihan ok?
On vaikea kuitenkaan itse pystyä käsittämään miten joku voi olla täysin sinut itsensä moittimisen kanssa.
Olen myös miettinyt pitäisikö hänelle sanoa aina kun hän moittii itseään, että osaatpas tai et ole blondi, ettei ns. päästä läpi juttuja että hän olisi blondi tai osaamaton...
Tämä tuntuu olevan hyvinkin yleistä ainakin meillä Suomessa, mutta ulkomaista en tiedä. Onko meidän ihmisten vaikea sanoa osaavansa jotakin ja miksi? Mitä se haittaa ja kenet se kaataa?
Minulla on pistänyt silmään erään muuten ihanan ystäväni, joka on tärkeä minulle, tapa puhua itsestään ja asioita kertoessaan. Hän moittii itseään ääneen hyvin paljon.
Useimmat hänen jutuistaan ovat väritetty tavalla, jossa hän lähtee kertomaan siltä negatiiviselta kantilta, ettei hän osaa mitään, on blondi jne. vaikka ihan hyvin osaa ja on onnistunut ihminen.
Välillä mieleen nousee oikein suuttumus, että miksi sinun pitää moittia itseäsi, koska osaat, etkä ole mikään blondi!
Tiedän, että se on hänen tapansa puhua itsestään, jota hän ei ehkä itse huomaa, mutta tuntuu että onko hän liian ankara kuitenkin itselleen ja mistä tuo puhetyyli itseään kohtaan johtuu?
En ole kuitenkaan keskutellut hänelle tuosta asiasta ainakaan vielä, sillä mietin voiko hänen itsensä moittiminen olla hänelle ihan ok?
On vaikea kuitenkaan itse pystyä käsittämään miten joku voi olla täysin sinut itsensä moittimisen kanssa.
Olen myös miettinyt pitäisikö hänelle sanoa aina kun hän moittii itseään, että osaatpas tai et ole blondi, ettei ns. päästä läpi juttuja että hän olisi blondi tai osaamaton...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihminenhän on kristinuskon mukaan pyhän hengen (Jumalan) temppeli, eli ei pitäisi pilkata Jumalaa haukkumalla itseään.
On joo suomalaisissa jo lapsesta opittu tapa että itseään ei pidä tuoda esille. Toi on myös osittain puolustusmekanismi (jos ei muut odota mitään minusta niin eivät he myöskään pety minuun) ja toisaalta huomion hakua (kun tunnen itseni niin mitätömäksi ja rakkaudettomaksi olennoksi niin please kerro minulle edes joskus minun olevan elämisen arvoinen). Ihmisestä riipuu kuinka paljon kumpaakin mutta nuo yleensä niitä perussyitä.
Kannattaa keskustella asiasta ystävän kanssa. Kerro että sinua häiritsee hänen itsensä vähättely kun tiedät hänen olevan hyvä ja taitava ihminen. Vastauksesta yleensä paljastuu, mikä on todellinen syy vähättelyyn. Tavasta voi päästä irti, mutta se vaatii melkoista henkistä ponnistelua ja ystävästäsi riippuu haluaako hän siihen ryhtyä. Kerro hänelle aina silloin tällöin myös kuinka hänestä ajattelet. Sano kehut ihan ohimennen, mieluiten niin ettei ystävälläsi ole aikaa alkaa vähätellä saavutustaan (esim. juuri kun olet lähdössä, opettaja tulee luokkaan tms)