Mä en vaan jaksaisi enää elää.
En vaan jaksa.
Mä roikun vieläkin miehessä, joka ei tahdo mua. Mies tahtoi minut vain seksiin, jonkinlaiseksi leluksi. Näen tätä miestä kuitenkin yhteisen harrastuksemme takia lähes päivittäin - joka kerta se riipaisee sydämestä ja niin helvetin paljon. Joskus mies on pyytänyt minua tulemaan hänen luokseen, mutta ainoastaan seksin tähden ja mitä minä siitä saan? Aivan, en mitään, paitsi halvan olon. Toisaalta tahtoisin kovasti olla hänen lähellään kuten ennen, kuulla hänen äänensä, tuntea hänen kehonsa, olla vain. Ikävöin silti häntä, vaikka hän tahtoi minulle vain pahaa... halusi vain leikkiä kanssani hetken.
Mieleni on täynnä epätoivoa. Tunnen vain vihaa kaikkea kohtaan. En usko rakkauteen. Haluaisin ampua kaikki kävelevät pariskunnat. Mitä jäljelle jäisi? Minä, sinkku, tuhoontuomittu.
Itken tätä kirjoittaessani. Näin tämän miehen äsken. Sen miehen, jonka perään vieläkin haikailen. En haikaile yhteistä tulevaisuutta, mutta tahtoisin hänet vierelleni edes hetkeksi. Toisaalta vihaan häntä sydämeni pohjasta, että hän teki minulle niin kuin teki - käytti vain hyväkseen. Olin niin sinisilmäinen. Vihaan itseäni sen tähden.
Tästä on jo lähemmäs puoli vuotta aikaa ja silti junnaan samassa pisteessä kuin alkujaankin.
Mä tahtoisin vain kuolla.
En vaan jaksa.
Mä roikun vieläkin miehessä, joka ei tahdo mua. Mies tahtoi minut vain seksiin, jonkinlaiseksi leluksi. Näen tätä miestä kuitenkin yhteisen harrastuksemme takia lähes päivittäin - joka kerta se riipaisee sydämestä ja niin helvetin paljon. Joskus mies on pyytänyt minua tulemaan hänen luokseen, mutta ainoastaan seksin tähden ja mitä minä siitä saan? Aivan, en mitään, paitsi halvan olon. Toisaalta tahtoisin kovasti olla hänen lähellään kuten ennen, kuulla hänen äänensä, tuntea hänen kehonsa, olla vain. Ikävöin silti häntä, vaikka hän tahtoi minulle vain pahaa... halusi vain leikkiä kanssani hetken.
Mieleni on täynnä epätoivoa. Tunnen vain vihaa kaikkea kohtaan. En usko rakkauteen. Haluaisin ampua kaikki kävelevät pariskunnat. Mitä jäljelle jäisi? Minä, sinkku, tuhoontuomittu.
Itken tätä kirjoittaessani. Näin tämän miehen äsken. Sen miehen, jonka perään vieläkin haikailen. En haikaile yhteistä tulevaisuutta, mutta tahtoisin hänet vierelleni edes hetkeksi. Toisaalta vihaan häntä sydämeni pohjasta, että hän teki minulle niin kuin teki - käytti vain hyväkseen. Olin niin sinisilmäinen. Vihaan itseäni sen tähden.
Tästä on jo lähemmäs puoli vuotta aikaa ja silti junnaan samassa pisteessä kuin alkujaankin.
Mä tahtoisin vain kuolla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse kärvistelen myöskin, paitsi eri syystä. Naisen vuoksi joka luonani itki entistään vieressäni sängyssä, ja joka myöhemmin oli täysi kusipää jättäessään minut muka lapsensa ongelmien vuoksi. Tuollaista mäkin ikävöin jostain syystä. Tulee ajateltua hyviä hetkiä vaikka se täysi lapsi olikin. Mut mä olenkin herkkä mies, enkä osaa unohtaa tosta vaan läheistä ihmistä.
Hyvää joulua joka tapauksessa jos mahdollista, yksinäistäkin? sellaista...
Sun pitäis päästä eroon sen äijän näkemisestä (luonnollisesti), mulle tämä nainen ei vastaa mihinkään enää mitä kirjoitan. Tuntemattomatkin ihmiset mulle hyvää joulua toivottaa töissä, tämä nainen meinaa etten ole senkään arvoinen enää! Että tämmöisiä paskiaisia on naisinakin.
Virtuaalivoimia. Tiedätkö mitä - miehet ovat tuollaisia ja sitten on miehiä, jotka menevät naimisiin, eivätkä hekään välttämättä rakasta. Tämä on sellaista arpapeliä koko elämä, mutta ainoa mitä voit tehdä, on se, että pidät itsestäsi huolta nyt. Kun tämä mies ei halua kuin seksiä ja sinä olet ihastunut/rakastunut - UNOHDA SE MIES. Se mies ei ole kiinnostunut. Unohda. Et ole ainut maailmassa, jolle on käynyt tämä sama homma. Nyt huulipunaa huuliin, korkkarit jalkaan uutena vuotena, ryhti suoraksi ja unohda se mies. Hyvää joulua!:)
En mä tähän mieheen oo mitenkään yhteydessä. Se vieläkin viestittelee ja kehuu mua, mutta varaankin vain seksin toivossa.
Mä en vaan jaksa tätä enää. En vaan jaksa.
Ja en mä oo rakastunu siihen, en edes kovinkaan ihastunu. Haluisin sen silti itelleni... tyhmää, tiedän.
Haluisin kai taas joskus kokea sellaisia tunteita mitä minulla oli hänen kanssaan silloin alkujaan... se oli yhtä huumaavaa koko aika! jokainen tekstiviesti ja puhelu sai sydämeni sykähtelemään!
Nyt kaikki tuntuu harmaalta paskalta. Mikään ei tunnu miltään. Ihan sama-olo koko aika.
Haluisin vain tän miehen, tutun ja turvallisen, halaamaan mua ja suutelemaan kiihkeästi, ihan niin kuin ennenkin kun mikään ei ollut vikana:(
Mä haluun vaa hautautua lumeen:(
henkisesti yksinäinen ja tyhjä joulu tiedossa. Mä vihaan uutta vuotta, se menee itkiessä aina.
Mikä just siitä miehestä teki sitten silloin niin maailman ihanimman? Tavallaan sä tunnut haluavan hänet, mutta et kumminkaan halua. No sä tiedät millainen mies nyt sitten on ja jälkeenpäin sulla olisi taas vielä paskempi olo. Ensin alkuun sun varmaan kannattaa lopettaa siellä harrastuspaikassa käyminen. Etsiä vaikka toinen paikka sitä varten.
Sun kannattaa myöskin pamauttaa sille suoraan päin naamaa, tai vaikka tekstiviestitse, kuinka pettynyt sä häneen olet, etkä halua mitään lipeviä kehuskelu viestejä.
Luulin että naiset on vahvempia ja kun on sitä tarjontaakin jatkuvasti niin ei väliäkään jollain yhdellä miehellä. Ravintolasta tiedät löytäväs vaikka samointein jonkun kotiin kumminkin.
Miehestä teki maailman ihanimman se miksi kuvittelin miehen ennen kuin varsinaisesti tutustuttiin. Olen tutustunut siihen omaan mielikuvaani tästä miehestä ja se on erittäin vahva, sillä se mielikuva minulla kerkesi olla sellaiset 5vuotta ennen kuin tutustuin oikeasti tähän mieheen eli aloimme juttelemaan. Eli haikailen olemattoman perään. Haikailen kait sen ihanan tunteet perään, joka minulla oli joka kerta hänen kanssaan.
En mä tätä tuskaani näytä kenellekään, yritän esittää vahvaa. Sanon muille ettei voisi miehen tekemiset kiinnostaa, vaikka todellisuudessa kiinnostaa. En itse ole laisinkaan yhteydessä mieheen. Olen torjunut tämän miehen seksivonkaukset miljoona kertaa, mutta silti se sattuu, olin niin ihastunut alussa, siihen kuvitteelliseen henkilöön:/
Kyse ei ole siitä ettenkö löytäisi uutta miestä. Saan uuden miehen sormia napsauttamalla tai ainakin panoseuraa, mutta kun tässä miehessä oli vain se joku vetovoima....
Ehkä elämä on vain alkanut tuntua niin tasaiselta puurolta, kun ei ole enää sellaisia tunneryöppyjä mitä hänen kanssaan oli. Hänen kanssaan tunsin suurta palavaa intohimoa häntä kohtaan tai sitten puhdasta vihaa ja raivoa. Elämä ei koskaan käynyt tylsäksi.
Ja en mä tätä miestä tahtois loppupeleis takaisin. En mä haluis mennä sen kanssa naimisiin. Haluisin vain et asiat olis samalla tavalla kuin ennen, ei sitoomuksia, elämä olis ruusuilla tanssimista, elämäs olis sisältöä... ja jotaa sellasta:)
No juu... nyt on joulu.
Tai sitten vanha hyvä rakkaus, joka herätetään eloon uudelleen. Sun pitää taistella masennusta vastaan. Tiedän - se on vaikeaa - mutta mene käymään vaikka yhdellä kaljalla jonkun kaverin kanssa. Sekin helpottaa, kun saa jutella ja pääsee omista murheistaan edes hetkeksi eroon. Seksiähän voi olla, jos on rakkautta, mutta sitten on seksiä, josta tulee hyväksikäytetty olo. Se on just sellaista, että toinen ajattelee vaan omaa nautintoaan eikä yhtään mieti toista.
"Ei sitoomuksia". No sitähän se mieskin haluaa. Sun kanssa sähläämistä ilman sen kummempia sitoomuksia.
Mulla ainakin menee toi niin, että joskus aikaisemmin mä halusin vain löytää jonkun kivan naisen, jonka kanssa olla. Kun sellaista ei löytynyt vaan ne tosi mukavat naiset aina hakeutu johonkin sellaiseen seuraan, mikä ei niitä oikeasti arvostanu vaan halus käyttää niitä vaan hyväksi. No sitten vuosien jälkeen, kun sellainen tulee mun seuraan niin ei mua enää tee mieli muuta kuin käyttää itsekin hyväksi. Mitä siis valitat?
Harmi että joudut näkemään häntä päivittäin, vaikea tilanne sen takia. Menee vain aikaa kunnes pääset irti, mutta pääset vielä. Tunnet itsesi huonoksi, koska hän on pitänyt vain leikkikaluna. Toisaalta sen takia hyvä, että olet roikkunut niin suhde tulee elettyä täysin loppuun eli et haikaile enää koskaan hänen peräänsä myöhemmin kun suhde ei jää millään tavalla kesken. Olen ollut samassa tilanteessa, mutta tuskin näen häntä enää koskaan. Joskus kaipaan niitä hetkiä... mutta en halua häntä enää tavata, en kotiini, en lähelleni. En ollut päästä millään irti, mutta lopulta pääsin, itken paljon, mutta en halua enää palata entiseen. Ei tähän auta mikään muu kuin aika. Minullakin kesti 10 kk ennen lopullista irtautumista. Voimia sinulle ja muistetaan että tulevaisuudella on meille vielä paljon annettavaa. Hyvää Uutta Vuotta.