Oon tälläne 16v sälli etelä-suomesta ja mulla on lapista maailman ihanin tyttö, jota aidosti rakastan. Eli meillä on hurja välimatka n.1000km : s Tutustuimme netissä ja olemme tavanneet kyllä, ja se meni erittäin hyvin, olen entistä rakastuneempi. Jotenkin tuo välimatka alkoi minua haitata niin että tulin aivan liian mustasukkaseks nyt viimeaikoina.. Normaalisti en olis nii mustasukkanen mutku tiedän että hän asuu kaukana ja hänellä riittää kysyntää, sillä kyseessä on niiin kaunis ja söpö tyttö et taju lähtee. Mutta toisaalta myös tiedän että hän oikeesti rakastaa mua eikä tee kenenkään muun pojan kanssa mitään! toivottavasti..
Nyt viimeset kuukaudet olemme ainoostaan tapelleet, lähes joka ikinen päivä mitä hölmöimmistä syistä. Lähinnä ne varmaan johtuu mun mustasukkaisuudesta kylläkin. :s Harvemmin aihetta... Nyt molemmat ollaan mietitty jos oltais tästä lähtien kavereita ja katsottais myöhemmin uudestaan.. Itseasiassa minä ehdotin sitä. Ollaan tällä hetkellä siis vaan 'kavereita'.. Oikeasti mun sydän räjähtää kohta ikävään ja pelkoon että sillä on joku uus jätkä, ja ne tekee kaikkea mitä me ollaan suunniteltu..... :''ss Mutta toisaalta olen niiin kypsynyt tähän kaukosuhteeseen että ois tavallaan 'helpotus', tosin enemmän siitä tuskaa tuleee ihan varmaan enkä tiedä kauan menis selvitä tosta tuskasta. Kummankaan vanhemmat ei tiedä tästä koko jutusta mitään, enkä tiedä pitäisikö kertoa....
Oikeasti mitä hel*****ä mä teen ?! Rakastan häntä enemmän kuin mitään kukaan ikinä koskaan ketään enkä haluaisi satuttaa sitä : '' (
Nyt viimeset kuukaudet olemme ainoostaan tapelleet, lähes joka ikinen päivä mitä hölmöimmistä syistä. Lähinnä ne varmaan johtuu mun mustasukkaisuudesta kylläkin. :s Harvemmin aihetta... Nyt molemmat ollaan mietitty jos oltais tästä lähtien kavereita ja katsottais myöhemmin uudestaan.. Itseasiassa minä ehdotin sitä. Ollaan tällä hetkellä siis vaan 'kavereita'.. Oikeasti mun sydän räjähtää kohta ikävään ja pelkoon että sillä on joku uus jätkä, ja ne tekee kaikkea mitä me ollaan suunniteltu..... :''ss Mutta toisaalta olen niiin kypsynyt tähän kaukosuhteeseen että ois tavallaan 'helpotus', tosin enemmän siitä tuskaa tuleee ihan varmaan enkä tiedä kauan menis selvitä tosta tuskasta. Kummankaan vanhemmat ei tiedä tästä koko jutusta mitään, enkä tiedä pitäisikö kertoa....
Oikeasti mitä hel*****ä mä teen ?! Rakastan häntä enemmän kuin mitään kukaan ikinä koskaan ketään enkä haluaisi satuttaa sitä : '' (
Vastaukset 10
Vanhimmat
Järjen kannalta olis fiksuinta lopettaa suhde, mutta kun sitä ei vaan haluais tehdä. Neuvoisin kuitenkin että yritätte unohtaa toisenne, ELLETTE ole kaavailemassa muuttoa samaan kaupunkiin opiskelemaan / työskentelämään. Mulla on itseasiassa vähän sama tilanne, ihastuin ihan yht'äkkiä tyttöön, josta en aluksi ollut kiinnostunut pätkääkään. No, niin sitten kävi että kuukauden ajan tunnettiin ja kerroinkin sitten tunteistani hänelle (tiesin koko ajan että hän kyllä pitää minusta enemmän kuin kaverina). Sitten hän kertoikin että muuttaa ensi keväänä uuteen kaupunkiin opiskelemaan ja minä pääsisin vasta välivuoden ja intin jälkeen seuraamaan. Tyttö oli niin täydellinen mulle kun olla ja vaan voi, meillä oli todella paljon yhteistä, todella kaunis, kroppa mitä täydellisin ja muutenkin todella "kiva" luonteeltaan. Sitten jouduttiin kuitenkin sopimaan että vaan kavereina pysytään, syystä että jos nyt seurusteltais niin keväämmällä tulis sitten vielä paskempi olo kun hän muuttais. Oon siis vieläkin suorastaan rakastunut vaikka en tyttöä ole kun reilun kuukauden tuntenut ja olo on nyt sitä luokkaa että sillalta alas, eli aivan rikki. Pakkohan se on vielä sanoa, että ihan suht kovana kaverina on tullut vähän enempikin itkettyä... Kaikista pahintahan tässä on se, että vaikka harvoin ihastunkin, puhumattakaan rakastumisesta, näin kävi tytön kohdalla ja maailma taas todisti olevansa epäreilu. Tsemppiä todella paljon sulle ja koitahan jaksaa!
Vau kun tuli hyvä olo avautua edes netissä...
Palattiin yhteeen ja nyt kaikki meneee kyllä paremmin, oon ottanu itteeni niskasta kiinni ja vähä ryhdistäytyny ja yritän luottaa. En vaan voi jättäää tota tytttööö, mietin sen heti toisen kanssa ja enn kestä : D Joten yritetään vielä..
Nyt pitäis alkaa kyllä miettii keinoa miten nähtäis useammin.. Varmaan pitäis vanhemmille ensimmäiseks kertoo tää tarina ja luottaa et ne tajuis. Toivottavasti tää tyttö vaan jaksaa myös yrittää tosissaan, mutta kyllä mä luuulen. Se on oikeesti ainoo joka saa mut niin helposti raivon partaalle, mut toisaalta taas ainoo joka saa itkee onnesta... Toista samanlaista ei löydy.. Toivottavasti et tarttis ettiikkää : s
Minulla oli myös kirjeenvaihto poikaystävä vuosia sitä kesti 3 vuotta olin sillon nuori 14 vuotias, mutta vanhepani kielsivät seurustelun kun se paljastui. Sillon olin korvamyöten rakastunut minä asuin savossa hän keravalla me sentään tapasimme 2 kertaa vuodessa. Mutta sanotaan rakkaus ei tunne rajoja jos se on aito se kestää. Minä tiedän miten raastaa jos pitää luopua rakastamastaan ihmisestä. Silloin kun ero tuli selväksi huusin 2 päivää kurkku suorana. En ikinä unohda että vanhepani kielsivät seurustelun enkä tiedä pystynkö antamaan anteeksi. Sen jäleen 17 vuotiaana kihlaudun otin sen kun ajattelin ihan sama en voi tulla kenenkään kanssa onnelisksi se on sama kuka se on. 30 v avioliitto oli onneton, mutta sentään sain yhden pojan. Sen jälkeen vain onnettomia suhteita. Nyt heräännyt epäilys että näinköhän käy en löydä sitä enää koskaan. Se toinen osapuoli on naimisissa ja 2 pientä poikaa ja on yrittäjänä helsigissä. Olen saanut tiedon hänen sisareltaan jonka kanssa edelleen olen ystävä. Voi olla että vielä tapaan hänet. Ehkä sinä voit tästä jotain oppia, pitele kiinni siitä sillä on joukko ihmisä jotka eivät saa kokea sitä tunnetta koskaan. Etkö voi tosiaan mennä tapaamaan häntä lomilla....pirkko
Yritän pitää parhaani mukaan kiinni hänestää. Ollaan nyt yhdessä ja menee paljon paremmin kun alotusviestin aikaaan. :) minun mielestä ainakiin. Jajoo pitänee varmaa kertoa vanhemmille, ja toivoa ettei he kiellä tolleen kun sulla.. En kyllä usko että kieltää. Mutta en tiedä antaako ne vielä mun lähtee lomiks sinn yksin. Ehkä ne pitäis jotenki tutustuttaa tähä tyttöö ni tajuu kuinka hyvän tytön poju on löytäny! :)
Pitää nyt yrittää kesää asti kestää ja sitten joko minä lähren lappiin tai tää tulee mun luokse tänne. Siihen mennessä täytynee kyllä saada kerrottua, muuten ei hyvä heilu....
Kiitoss vastauksista:)
Oon 17 ja seurustelen 22 vuotiaan jätkän kanssa, välimatkaa ei kylläkään ole kuin 100 km.. näemme vkl ja sillein. suhteen alkuaikoina mulla oli huoli just siitä et mitä porukat sanoo, faija otti hyvin (porukat eronnu) ja aina-niin-ylihuolehtiva-äiti kauhistui eka.. mutta vein tämän herrasmiehen kotio äitille näytille =) ja siitä lähti = vkl saan mennä jätkälleni yms. mitä ennen en olisi saanut tehdä! Siis ennen tätä jätkää en saanut mennä kavereille yöksi (poikapuolisille joita mulla on valtaosa)! Tämän suhteen myötä olen saanut kotona paljon enemmän vapautta. kai se mutsi alkaa ymmärtään että pieni esikoinen alkaa lähteen pikkuhiljaa maailmalle (muutan jätkän luo/samaan kaupunkiin kun saan koulun suoritettua (vielä 1.5 vuotta jäljellä!)) Että mun vinkki sulle on että koita jotenkin saada vanhempas tutustuun tähän tyttöön =) oot porukoilles avoin ja rehellinen niin kyllä hyvin pitäs mennä =) ja jos toista oikeesti rakastaa/välittää/tykkää niin välimatka ei ole mikään este jos kumpikin haluaa panostaa suhteeseen! yhteyttä pitää voi ihan hyvin netin/kännykän välityksellä silloin kun ei olla samassa paikassa! Tsemppiä sulle ja hyvää uutta vuotta, toivottavasti se tuo onnea teidän suhteeseen! =)
Minulle on tärkeintä että poikani on onnelinen vaikka seurustelisi mustalaisen kanssa, en aijo puuttua hänen suhteisiin. Eikä hänkään minun olen sinkku nainen ja olen seurustellut huomattavasti nuoremman ulkomaalaisen kanssa. Poikani sanoi että minusta älä ota ainakaan stressiä minä pärjään kunhan sinä olet onnelinen. Toivon että vanhempasi ymmärtävät onhan ajat muutuneet siitä mitä nyt. Nuoret ovat valistuneita ja ovat vastuuntunoisia. Olen joutunut paljon työskentelemään nuorten parissa ja joillain on myös yllättävän korkea moraali. Minä luulen että moni vanhempi saa katsoa peiliin... Vaikea sanoa kun en tunne vanhempiasi arvostavatko he rehellisyyttä ja ovatko miten ankaria niitäkin lötyy. Voi olla että joudut löylytykseen. Valmistaudu siihen ja sanot että rakastat sitä tyttöä oikeasti ja olet onneton jos et saa tavata kerro ,että tiedät ehkäsystä ym. ja osaat ottaa vastuuta. Minä tiedän että sinulla on varmasti aitoja tunteita sitä tyttöä kohtaan. MInä toivon että sinulla menee hyvin tämä juttu . Haluuako vanhempasi että tulee kaksi onnetonta ihmistä. Voikun ymmärtäisivät. pirkko
Eli nyt ollaa yhessä ja yritetään kesällä viim. nähä! Vielä ei oo kerrottu mut kyl nyt pitää jo pikkuhiljaa kertoo vanhemmille! toivotaan että ottaa hyvin vastaan..
kiiitoss vastauksista kaikillee!!
Toivon todellaki et tästä tulee jotaiin ;) (ja uskon!)
Minulla se vasta etäinen suhde on kun ei se ole edes suomen kamaralla, voi olla että keväällä nähdään. en tiedä onko tässä mitään järkee odotella ja kärvistellä kun ei ole edes nähnyt ihmistä muutenkun kuvassa, mutta olen erittäin kiinostunut tästä miehestä, ja siellä toisessa päässä vielä vaatii että ei saisi olla muita suhteita kun sanoin että voiko tässä tapauksessa vaatia uskollisuutta. hän on suomalainen mutta ollut poissa suomesta vuosikymmeniä. Enkä haluaisi häntä menettää jokun hölmöilyn takia, mistä voi tetää tuleeko siitä mitään.... aka tuntuu rientävän hukkaan tässä odotellessa...Hermoja kysyy.. kyllä siinä on todellisessa testissä
"ollut poissa suomesta vuosikymmeniä"
Luitko ääneen itse mitä kirjoitit!
VAATII!!
Mikä se on sulta vaatimaan yhtään mitään, tuntematon ihminen!
Herää nyt ihmeessä!
NIINPÄ NIIN MINÄ HÄNELLE SANOINKIN, ETTÄ KYLLÄ ON AIKA KOHTUUTON VAATIMUS. ENKÄ KYLLÄ AIJOKAAN ODOTELLA