outo-ko ystävyys

olemme olleet monia vuosia hyviä ystäviä,
aina jakaneet ilot ja surut,
tässä kuitenkin pikkuhiljaa, tilanne muuttui...

ystäväni kertoi mieshuolensa, kuuntelin, lohdutin, kannustin,olin tukena...

kas, itselleni kävi samanlainen tilanne ja kun surkuttelin tilannettani hänelle,
ystäväni EI SANONUT OIKEASTAAN MITÄÄN,
ei kommentoinut, ei lohduttanut, ei MITÄÄN,
oli ilmeetön..
pahoitin mieleni mutta en näyttänyt sitä hänelle,

seuraavalla tapaamisella yritin taas purkaa sydäntäni, ja jälleen sama reaktio, hän ei noteerannut puhumisiani ollenkaan,

tuli todella ikävä olo, jätin puheet siihen, enkä enää aioi "ystävälleni" puhua mitään
omista asioistani, kun häntä ne eivät näköjään liikuta...


surettaa vaan, kun aina on oltu hyviä ystäviä,
tuettu ja kuunneltu puolin toisin,
nyt olen hänelle kuin ilmaa,
kuin hän "olisi hyvillään" minun alamäestäni....?
pientä hymynhäivettä, ivaa huomasin...???!

nimittäin hän meni juuri naimisiin, itse tulin jätetyksi,
olkapää olisi ollut tarpeen,
loukkaannuin hänen välinpitämättömyydestään...


no, hauskaa joulua kaikille lukijoille,
toivottavasti saan kommentteja,
on vain niin yksinäinen olo :((
3398
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Itsekin olen huomannut että aika muuttaa ihmisiä, aikaisemmin ystävyys voi olla erilaista. Usein se parisuhde jollain lailla vaikuttaa. Harmillista että pitkäaikainen ystävyys menee huonoksi. Toki aiheesta kannattaa mainita ja sen perusteella tehdä johtopäätöksiä. Toisilla se ystävyys on enemmän tai vähemmän sitä että itse saa tukea ja on seuraa. Sitten kun toinen sitä tarvitsee niin se on epäempaattisuutta tai juuri jotain omahyväisyyttä omasta hyvästä tilanteesta. Tuossa sen ymmärtää kun menee hyvin niin kokee että mitäs toisesta, vaikka sitä apua voisikin taas myöhemmin tarvita. Ihmisillä kun on huono tapa kohdella ystäviä hetkittäin huonosti ja sitten kaduttaa ja harmittaa.

Hyvää joulua!

Äänestä

Itselläni käynyt samoin. Olin pitänyt tätä ystävääni yhtenä parhaista. Tuntenut olen hänet yli 15 vuotta.
Hänen tukenaan olin kun hän erosi, olin seurana ja kuuntelijana.
Myös hänen uuden suhteen karikoissa olen aina ollut valmis kuuntelemaan ja ollut avuksi.
Nyt olen huomannut että muutoin ei yhteyttä hänen puoleltaan oteta minuun, muuta kuin silloin kun hänellä menee huonosti. Aiemmin elämäntilanteemme olivat hyvinkin samankaltaiset ja elämää tuli mietittyä yhdessä paljonkin ja aikaa vietettyä yhdessä.
Nyt hänestä ei kuulu mitään, minä olen se joka kyselee ja ehdottelee tapaamisia.
Erehdyimpä hänelle avautumaan omista ongelmistani kun pidin häntä empaattisena ihmisenä. Mutta-ei ole hän kysellyt kuinka voin tai jaksan. Hänellä menee nyt hyvin miesystävänsä kanssa niin mihinpä sitä siis enää ystävää tarvitisisi. Olen todella pettynyt.
Mutta sen opin, että hänelle en enää auttajana ole, etsiköön muualta kuuntelijan jos apua tarvitsee.

Äänestä
  • Oikein! Ne ns. ystävät saa kyllä jäädä. Omat huolethan ei hetkauta toista, vaan itse pitäis olla se saatanan paskarailo, jonne voi ihan vapaasti purkaa mieltään, mutta nyt se loppu munkin osalta!! Sen verran vituttaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


surkua kirjoitti:

olemme olleet monia vuosia hyviä ystäviä,
aina jakaneet ilot ja surut,
tässä kuitenkin pikkuhiljaa, tilanne muuttui...

ystäväni kertoi mieshuolensa, kuuntelin, lohdutin, kannustin,olin tukena...

kas, itselleni kävi samanlainen tilanne ja kun surkuttelin tilannettani hänelle,
ystäväni EI SANONUT OIKEASTAAN MITÄÄN,
ei kommentoinut, ei lohduttanut, ei MITÄÄN,
oli ilmeetön..
pahoitin mieleni mutta en näyttänyt sitä hänelle,

seuraavalla tapaamisella yritin taas purkaa sydäntäni, ja jälleen sama reaktio, hän ei noteerannut puhumisiani ollenkaan,

tuli todella ikävä olo, jätin puheet siihen, enkä enää aioi "ystävälleni" puhua mitään
omista asioistani, kun häntä ne eivät näköjään liikuta...


surettaa vaan, kun aina on oltu hyviä ystäviä,
tuettu ja kuunneltu puolin toisin,
nyt olen hänelle kuin ilmaa,
kuin hän "olisi hyvillään" minun alamäestäni....?
pientä hymynhäivettä, ivaa huomasin...???!

nimittäin hän meni juuri naimisiin, itse tulin jätetyksi,
olkapää olisi ollut tarpeen,
loukkaannuin hänen välinpitämättömyydestään...


no, hauskaa joulua kaikille lukijoille,
toivottavasti saan kommentteja,
on vain niin yksinäinen olo :((

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu