Onko teistä jotenkin väärin alkaa syömään kinkkua välittömästi kuorruttamisen jälkeen? Näin minä tein ja näin ei kuulema olisi missään nimessä saanut tehdä. Olisi pitänyt odottaa seuraavaa päivää ja joulukattauksen laittoa.Myöskään hän ei ole kuulema koskaan nähnyt, että kinkkua leikataan lautaselle paksu pala. Palat pitää olla ohuita viipaleita. Muutkin tapani ovat kuulema vääriä ja poikansa joutuu nyt kärsimään näistä tavoista..
Anopin säännöt
huonotapainen tervep
211514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olitko hiukan hätäinen kinkun kanssa?
Sinä saat tehdä kuten haluat, se ei kuulu anopille. Jos hänen poikansa haluaa ohuempia siivuja niin hän leikkaa ohuempia siivuja! Mutta jos syötte anopin pöydässä niin niele hiljaa anopin kommentit ja omassa huushollissa teet miten haluat. Meillä maistellaan heti kuorrutuksen jälkeen kinkkua oikein himoiten murusia ja siivuja sormilla suuhun.
anoppi. Mitä tuo haittaa, jos kinkua on maistettu ennen joulupöytää. Mutta jos olet anopin luona joulua viettämässä, tee hänen tahtonsa mukaan. Mieti kuitenkin mitä joululta haluat. Jätä ensi joulu väliin vierailun suhteen. Paista oma kinkku ja maista milloin haluat ja tee niin suuria siivuja kuin haluat. Eilen mieheni kanssa jo hieman ikääntyneenä, vietimme jouluaattoa kahdestaan. Heti kuorrutuksen jälkeen ennenkuin laatikot uunissa valmistuivat, söimme paksut siivut lämmintä kinkkua ja huuhdoimme sen alas lasillisella punaviiniä. Ah mikä nautinto!
Sehän tässä vitsikkäintä onkin, kun anoppi on meillä joulua viettämässä, emme me hänen luonaan. Hänellä on omat pinttyneet tapansa ja hän olettaa, että kaikki toimii samalla tavalla kuin hän ja hänen tapansa on se ainut ja oikea. Hän on materialisti henkeen ja vereen ja tavarat on hänelle kaikki kaikessa. Hän on tonkinut kaikki kaappimme ja etsinyt jo vuosia sitten pojalleen lahjoittamia tavaroita. Olen kuulema myynyt niitä kirpputorilla tai lahjoittanut sukulaisille, kun ei tavarat löydy...itse en muista nähneeni moisia tavaroita koskaan missään.
saat anoppisi teillä ollessa vaikka syödä kinkkuasi kuten tykkäät vaikka lattialla istuen ja alasti... Eikun vielä ohut yöpaita päälle, huulet törrölle ja vetelet viiniä suoraan pullosta kyytipojaksi.
Ja pistä nyt stoppi sille tavaroitten tonkimiselle kodissasi. Sisareni laittaa nykyisin kaiken epämieluisan tavaran suoraan komeroon(oli sitten kenen tahansa antama), ja sinne jäävät tai kirpputorille menevät ellei käyttäjää kotoa tai tuttavapiiristä niille löydy..
Toivottavasti en ole juuri tuommoinen anoppi. Joka apua joutuu täältä hakemaan. Mulle ex anoppi tarjosi vaatekaapistaan "turkkia", en huolinut, kun en tykännyt, joskin oli hiukka nahee, eli ei siitä senenempää keskusteltu, turkki jäi hengariin vaatekaappiin ja se siitä...
Itse olen anoppi kahden lapseni kautta ja koitan olla erittäin neutraali. Tyttären puolelta olen kyllä kuullut, että olen erittäin ihana anoppina.(Joululahjakin sen kertoi.) Pojan puoleltakaan ei ole tullut muuta kuin kehua, kuinka olen hyvin kasvattanut lapseni.... (Tekee niinkuin nainen käskee.) En kyllä edes oo noin kasvattanu, enemmänkin tekemään oman mielensä mukaan... mutta jos sitten naisen mieli on oma, niin siintä vaan. Yritän kovastipaljon olla puuttumatta kummankaan perheen elämään. Jos ihan pakko on, niin mieluummin puolustan tyttäreni miestä tai poikani naista. Meniköhän kaik oikein päin;) Tosi Hyvää Joulun jälkeistä teille kaikille!
Tosin lämpimiä ajatuksia myös ex anopeille. sekä ex, ex, anopille...
Anoppisi komeroiden tonkiminen kertoo hänestä kaiken olennaisen. Hän tonkii sinustakin kaikki, minkä kokee virheeksi. Ja vaikka tekisit "oikein", tekisit senkin väärällä tavalla.
Ylpeys on anoppisi kuolemansynti. Et voi muuttaa tätä onnetonta ja jumittunutta ihmistä. Ainoa tapa on, että otat hänet huumorilla. Voit myös näyttää humoristisen naamasi, kunhan pidät varasi, ettet suorastaan pilkkaa häntä.
Vain huumori auttaa sinua kestämään, koska anopin kinkunkuorrutus yms. säännöt ovat tässä maailmankaikkeudessa äärettömän epäolennaiset.
Anoppisi maailma on niin minimalistinen, että siitähän ei voi revetä muuta kuin hupia. Kuvittele hänelle Pelle Hermannin asu ylle ja punainen tekonenä, kun hän seuraavan kerran etsii kadonneita ja olemattomia lahjoja teidän komeroistanne.
Voit tehdä pikku jekkusen hänelle. Osta kirppikseltä jokin kauhistus-romuke, pistä komeroon. Kun anoppi löytää sen, väitä, että hän antoi sen teille toissakesänä. Tämä antaa anopillesi hyödyllistä aivojumppaa, kun hän kaivelee muistilokeroitaan. Vielä hauskemmaksi juttu tulee, jos hän todellakin muistaa sen antaneen teille.
siis miten te ihmiset otatte tälläisistä asioista noin kovia paineita itsellenne ? Herätkää jo pahvit !! Onko nyt ihan kauheeta jos joku anoppi valittaa kinkun siivujen paksuudesta, haloo ihmiset.
Anoppisi on aivan oikeassa siinä, ettei kinkkua voi syödä kuorrutuksen jälkeen. Kinkkua voi syödä ennen kuorrutusta, mutta sen jälkeen ei. Tämä perustuu juhlaetikettiin, siihen samaan jonka vuoksi emme napsi täytekakkuakaan ennen juhlapöytään laittamista. Juhlapöytään tuodaan siis ehjät ja kokonaiset eväät ja nauttiminen aloitetaan vasta sitten.
Juhlan on tarkoitus erottua arjesta, tätä korostetaan kauniilla kattauksella, hieman paremmilla tarjoiluilla ja hyvillä käytöstavoilla. Isäntäväen arvostelu ei ole hyvien käytöstapojen mukaista sekään. Kinkkuviipaleet leikkaa isäntä, hän voi leikata aivan niin paksuja palasia kuin haluaa, kuitenkin taitava isäntä kysyy, millaista palaa halutaan ja mistä kohdasta.
Näin on. Jos on saanut hyvän kasvatuksen, kiusaantuu, kun ruokapöydässä joku tai jotkut rohmivat miten sattuu ruokaa.
Olen työläiskodista. Silti joka joulu ja muukin isompi juhlapäivä meillä varauduttiin siistiin yhteiseen ateriaan. Jouluksi äiti levitti aina valkoisen liinan pöydälle ja kaivoi piirongin kaapista juhla-astiaston esiin. Ruokaillessa noudatimme kiireettömiä ja kohteliaita tapoja.
Olen vasta keski-ikäinen, mutta kyllä pari kertaa miniän luona joulua viettäessäni olen hämmentyneenä seurannut miniän laittamatonta pöytää ja sotkuisia ruokailutapoja. Juu, hän on omassa kodissaan ja tekee omalla tavallaan. Kun lapset vähän kasvavat, meillä on iso työ opettaa lapsenlapsille sivistyneitä ruokailu- ja muitakin tapoja. Miniän mies ruokailee muut huomioon ottaen. Ehkä lapset oppivat kohta isältään, molemmat kun ovat poikia. Tavat on pakko oppia, mikäli aikoo menestyä maailmassa. No niin, riippuu tietysti MILLAISESSA maailmassa ja seurassa.
Minusta käytöksellä ja ruokailutavoillakin me erotamme kiireisen arjen juhlasta.
Tietysti opetettava sivistyneet syömistavat.. mutta en väittäisi menestyksen olevan niistä kiinni.. pikemmin päinvastoin. Mitä tuhruisempi syöjä, sen enemmän ropoa..
Kinnku perhepiirin kesken syötynä ei ole etikettisääntöjen alainen juhla, ämän nyt tajuaa jokainen. Jos koolla koko suku parvi, silloin onkin syytä paneutua etikettiin. Emännän/isännän sana ON LAKI niissäkin juhlissa.. Eli emäntä määrää ja etiketistä voi tuolloin poiketa. Että "säännöt ja säännöt!"
Miniäsi puolesta lapsille yhtään mitään, ilman lupaa. Sinulla nimittäin ei ole siihen sananvaltaa kuinka hän ja poikasi lapsensa kasvattaa. Syöppä ensi jouluna kotonasi yksin, niin ei tarvitse hyväsydämmistä miniää täällä morkkailla..
Kyllä se on, kinun syöminen jouluaterialla on juhla. Me juhlistamme arkeamme monin tavoin ja nämä tavat ovat osa kulttuuriperintöämme. Juhlaan kuuluu erilaiset tavat kuin arkeen, näin on myös kotona. etenkin jos kutsutaan myös vieraita. Tapojen tuntemus on tärkeää ja niiden noudattaminen myös. Ei voi elää kuin elopellossa, ei vaikka se mukavalta hetkellisesti tuntuisikin.
Emännän sana ei ole juhlissa laki, vieraiden kunnioittaminen ja heidän huomioon ottamisensa on tapakulttuurimme perusta ja tämä on käytösnormiemme mukaista. Omia lakeja voi toki kotonaan ja itsekseen laatia, se on aivan mahdollista, mutta moukkamaista sellainen käytös joka tapauksessa on.
Hyvät tavat ovat sosiaalisen kanssakäymisemme kannalta olennaisen tärkeitä, niiden avulla voidaan välttää monenlaisia turhia yhteenottoja. Tapojen avulla voidaan aikaan saada myös vaihtelua arkiseen aherrukseen, näin on laita juhlatapojen kunnioittamisessakin. Koristelemme kodin ja nautimme maittavasta ateriasta juhlan kunniaksi, silloin ei juhlaa tulisi pilata huonoilla tavoilla -tarpeettomasti.
Mitä sanoisit emännästä, joka olisi maistellut hääkakkua ennen hääjuhlaa ja toisi räävityn kakun pöytään? Kyse on samasta asiasta kuin joulukinkussakin ja myös "emännän laista"
Lapsia kasvattavat muutkin ihmiset kuin omat vanhemmat, mikäli näin ei ole, lapsen elinympäristö on puutteellinen. Kasvatussosiologian mukaisesti, mitä useampi ihminen on aidosti kiinnostunut lapsen kehityksestä ja siihen vastuullisesti vaikuttaa, sitä paremmat lähtökohdat lapsen onnelliseksi kasvamiselle ovat.
Vanhempien tulisi muistaa lapsenoikeuksienjulistus, joka mukaan lapsella on oltava oikeus ihmissuhteisiin.
Kasvatus on pääosin matkimesen kautta vaikuttamista, varsin pieni osa siitä on varsinaista opettamista, mutta sitäkin toki tarvitaan, jos kotona olevat mallit ovat huonot.
Vanhemmat, jotka eivät opeta lapsilleen hyviä (lue: muut huomioon ottavia) tapoja, tekevät karhunpalveluksen lapsilleen. He murentavat lastensa tulevaisuudesta ison osan. Edelleenkin on tilanteita ja työ- ja harrastepiirejä, joissa noudatetaan kohteliaita tapoja. Voi tuntua omituiselta, mikäli elinpiiri on kovin rajoittunut.
Isoäitinä opetan tietenkin tapoja jo pelkästään omalla käytökselläni.
Tämän palstan joillakin nuoremmilla (niin oletan: melko nuorilla) miniöillä on outo käsitys, että suurin piirtein kaikki isoäidit ovat kouluttamattomia ja työelämän ulkopuolella eläviä, naimattomia ja katkeria "ämmiä".
Yleensä vieraat eivät koskaan kommentoi myöskään emännän yhtäkään ratkaisuja. Sillä vain ja ainostaa emäntä vie ruokaa tarjolle ja isäntä leikkaa kinkun.
Joten toiselta puuttuu etiketti ja toiselta käytöstavat.
Samaa mieltä edellisen kanssa että anopilta puuttuu käytöstavat, jos hän alkaa arvostella emäntää
niin kauan miniää ja lapsenlapsiasi ahdistaa jokainen juhlapyhä. Kun kaikki jännittävät sinua niin alkaa niitä juomalaseja kaatumaan ja ruokaa tippumaan ottimista valkealle liinalle. Kaikki eivät nauti joulustaan stressin kynsissä.
On kaksi tapaa neuvoa toista: ystävällisesti ja ohjattavaa kunnioittaen tai sitten töykeästi ja arvostellen.
Kunpa oppisimme ohjamaan toista niin että toinen ei pahastu.
Arvelisin, että anoppisi ei pitänyt hyvänä sitä, että leikkasit kinkkua ennen kuin se oli ns. levännyt, jolloin viipaleista tuli paksuja. Anoppisi mielestä viipaleen pitää olla ohuita ja sileitä.
Mutta jos mielesi tekee paksuja kunnon siivuja, niin eihän asia on riidan väärtti, edellyttäen, että kinkku on sinun pöydässäsi eikä anopin.
Anoppisi tapa ilmeisesti on nostaa kinkku kokonaisena joulupöytään ja leikata sitä vasta siinä, kun taas sinä tarjoilat kinkun valmiiksi viipaloituna. Silloinhan sitä jo voikin maistella etukäteen.
Monissa muissakin maailman arkiasioissa on monta eri tapaa toimia. Viisas anoppi ( tai miniä) ei yritä muuttaa toisen käytäntöjä, vaan voi salaa tarkkailla, onko toisen puuhassa järkeä. Jos on, voi ottaa opikseen. Ei myöskään tarvitse ääneen moitiskella. Jokaisella on oma tyylinsä kaikissa asioissa.
On myös muistettava, että kun toista neuvoo, ei neuvo todellakaan mene perille, jos ärjäisee, että väärillä tavoilla aiheutat muille kärsimystä. Johan siitä raivostuu kuka tahansa eikä oppi todellakaan mene perille.
Viisas anoppi antaa miniänsä opetella taloudenpidon vähitellen. Anoppi tai äiti on huushollannut jo ennen nuorikon syntymää. Hänellä on siis todella paljon pidempi kokemus kaikista alan töistä. Työ tekijäänsä neuvoo.
Meillä anoppi tekee just noin. Aloittavat apen kanssa kinkunsyönnin jo aatonaattona. Tuntuu sitten "juhlapöydässä" tosi juhlavalta. No eipä heillä ole mitään muutakaan jouluntunnelmaa ikinä. Ei joululauluja, ei koristelua, ei kynttilänvaloa.. Siksi ei huvita aattona kauaa vierailla. Masennun vain, koska olen niin jouluihminen henkeen ja vereen.
eikö tämä ole itsestään selvää?!Eiväthän nuoretkaan mene päsmäröimään vanhemman kotiin että tässä sulle vähän trendikkäämpi liina tai kakku pöytään.
Nykyään juhlat ovat vapautuneet, hyvin vähän on pakollisia sääntöjä edes kirkollisiin juhliin liittyvissä kotijuhlissa.On teemahäitä luonnon helmassa jne.
Miniä on aikuinen ihminen, vapaa sellainen. omassa kotonaan voivat anopit juhlia niin hienosti kuin haluavat!