Viikko on erosta ja tuska on edelleen suunnaton. En tiedä mikä mua vaivaa, koska aioin itse jättää tyttöystäväni aikaisemmin, mutta en tehnyt sitä. Nyt minut jätettiin ja tekee kipeää. Seksistä ei ollu puhettakaan, vaikka sitä itse halusin, olin vain niin ujo. Nyt olen yksin, koska hän halusi lopettaa. Syitä ei sanonut, mutta mielessä on käynyt seksin puuttumattomuudesta suhteessa, taikka hän halusi vaan viettää vapaampaa elämää...en tiedä. Tekee kipeää se että nyt hän kokee seksin jonkun tuntemattoman kanssa ennemmin kuin minun kanssa. Olisi ollut molemmille eka kerta...ehkä. Mutta ei tämä suhde olisi kuitenkaan kestänyt, mutta silti itken ja elän surussa vielä pitkään. Ilman hänen läheisyyttä en voi elää. Seksi ei ollut pääasia, vaan se että menetin jotain kaunista ja ihanaa. Vaikka tunsin itseni suhteessa pelkäksi hyväksikäytetyksi, silloin tarvittiin kun saatiin jotain hyötyä irti minusta. Olen tyhmä, koska palaisin takaisin siihen missä en tuntenut oloani hyväksi jos saisin tilaisuuden. Toisaalta en haluaisi palata siihen. En tiedä vaan mitä teen. Hän ei tainnut ottaa vakavasti tätä suhdetta, minä otin. Haluaisin vielä kerran kertoa hänelle tunteeni ja haluaisin yrittää, toisaalta se olisi turhaa. En osaa päättää omasta elämästäni.
Sattuu
murtunut jouluna
5403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuli sellainen mieleen, että ihan hyvin voi olla et sen on ollut vaikea olla jos on huomannut jättämisaikees. Samoin seksin puuttumattomuus on voinu tehdä epävarmaksi siitä mitä sä oikein haluat. Ilmeisesti ette puhuneet asiasta? Nimittäin olen aika varma, että suurin osa ihmisistä ymmärtää ujouden. Eikä pidä sitä pahana, vaikka se vähän rajoittaisi. Suurempi ongelma siinä kai yleensä on se, jos siitä ei puhuta ja sen voi ottaa sillä tavalla et ei kiinnosta. Kyllähän se nyt on jokaisen suhteen edellytys, että molemmat tuntee et itsestä ollaan kiinnostuneita. Kaikilla tavoilla, henkisesti, seksuaalisesti. Ujous on silti ihan hyödyksi tuollaisissa asioissa, kunhan osaa ilmaista, että ujoudesta kyse. Liian nopeasti eteneminenkään harvoin on hyvä juttu. Ehkä sun kannattaisi tulevaisuudessa opetella kertomaan, että tuntuu hyväksikäytetyltä, epäilet motiiveja, vakavuutta jne. Monilta ongelmilta säästyy, kun yrittää vähän omista ajatuksista avautua.
Ei puhuttu seksistä yhtään. Molemmat oli ujoja. Ku vain voisi mennä ajassa taaksepäin, mutta turhaan enää siitä valitan, kun ei voi mitään tehdä. Vai pitäisikö mun puhua vielä vai antaa olla? Ei hän kuitenkaan minua enää halua, koska hänen kiinnostus minuun hävisi.
Ihmisten voi olla vaikeaa tuntea saati ilmaista positiivisia tunteita, jos on asiat menneet ns. pieleen. Joka ei tietty tarkoita ettei niitä vielä olisi. Harva vaan pystyy olemaan niin suuri ihminen, että pistää epävarmuudet, tuskat, katkeruudet jne. sydämestä sivuun ja antaa niille positiivisille tunteille taas sen niiden oman tilan. Se on aivan käsittämättömän vaikeaa.
Taitaa vaan olla parempi että antaa vaan olla. Syytän itseäni ehkä liikaakin. Kysyin ennen eroa kaksi kertaa että mikä on, muttei hän sanonut mitään, sanoi vaan että kaikki on OK... ei ilmeisesti ollut. Luulisi että jos seksistä kyse olisi ollut niin hän olisi sanonut.
Itsensä syyttäminen on hyväksi vain sen verran, että se voi kasvattaa, muuten se on turhuutta, pelkkää pahaa. Itsehän sinä sen tiedät mikä tuntuu itsellesi parhaimmalta. Ehkä se sitten on fiksuinta antaa olla ja unohtaa.