No olen tietysti ihastunut työpaikallani olevaan nuorempaan naiseen, jota kutsun tässä nimellä Liisa. Hän on naimisissa ja mies on samalla työpaikalla. Liisa kyllä tietää tai ainakin vahvasti epäilee että olen ihastunut. En halua mitään suhdetta koska siitä ei hyvää seuraisi ja rakastan sitäpaitsi vaimoani. Haluan odottaa että ihastus kertakaikkiaan vain haalenee ja kuolee pois kuten aina käy (vaikka tiedän että helppoa se ei ole, Liisa kun on aivan ihana, fiksu, kaunis jne jne). Joudun päivittäin tekemisiin Liisan ja hänen miehensä kanssa. Koska tiedän että ihastuneen ihmisen aivot eivät toimi normaalisti, kaipaan jonkun selväjärkisen neuvoja.
Kysymykseni:
A. Mitä ei missään tapauksessa pidä mennä tekemään?
- näitä en, ihastunut idiootti kun olen, ehkä tajua välttää
- näistä heräävät ihastukseni puolison epäilykset
B. Mitä kannattaisi ehkä tehdä, jotta Liisa arvelisi ihastuksen jo kuihtuneen?
C. Voiko tämmöisestä kehittyä kaverisuhde?
- taitaa olla ihastuneen idiootin toiveajattelua
Auttakaa hyvät ihmiset! En halua tuhota omaa tai muiden parisuhdetta. En halua ongelmia työpaikalla. Haluan kaikille osapuolille vain hyvää.
Lähinnä toivon vastaavaa kokeneiden neuvoja. Huumormies; älä vaivaudu paitsi jos vitsisi on todella hyvä.
Kysymykseni:
A. Mitä ei missään tapauksessa pidä mennä tekemään?
- näitä en, ihastunut idiootti kun olen, ehkä tajua välttää
- näistä heräävät ihastukseni puolison epäilykset
B. Mitä kannattaisi ehkä tehdä, jotta Liisa arvelisi ihastuksen jo kuihtuneen?
C. Voiko tämmöisestä kehittyä kaverisuhde?
- taitaa olla ihastuneen idiootin toiveajattelua
Auttakaa hyvät ihmiset! En halua tuhota omaa tai muiden parisuhdetta. En halua ongelmia työpaikalla. Haluan kaikille osapuolille vain hyvää.
Lähinnä toivon vastaavaa kokeneiden neuvoja. Huumormies; älä vaivaudu paitsi jos vitsisi on todella hyvä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuttu tarina, näin käy monelle. Ihastuminen tulee kuin aivastus, ei sitä voi mitenkään hallita. Omat kokemukseni löytyvät täältä: (http://keskustelu.suomi24.fi/node/8695293). Seurauksia sen sijaan on mahdollista hallita, jos vain oma tahtotila on riittävä. Sen takia suosittelenkin ihan ensiksi hyväksymään ihastuksen tunteen. Mitä enemmän taistelet sitä vastaan, sitä enemmän se vahvistuu.
Yritä arkipäiväistää 'suhteenne'. Ihastuminen on huikea tunne ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti kun sen kohtaa. Tosiasiassa ihastuminen perustuu omiin fantasioihin ja höttö kyllä ropisee alas, kun arki joudutaan kohtaamaan yhdessä. Tämä on hyvin lohdullista ymmärtää. Oma pakkoratkaisuni oli purkaa yhteisellä lounaalla kaikki tunteeni ihastukselleni ja samalla kertoa realiteetit.
Harrasta mielikuvaharjoittelua siitä, miten suhteenne etenisi ja miten nykyiselle aviosuhteellesi kävisi. Itse ajattelen niin, että jos heittäytyisin ihastukseni elämään, hauskuutta kestäisi viikkoja, ehkä kuukausia. Sitten suhde loppuisi. Samaan aikaan olisin menettänyt ihanan vaimoni ja jäisin puille paljaille.
Yritä hyväksyä ajatus, että et ole ihastunut henkilöön vaan hänen ulkoiseen habitukseensa. Herää! Näet ihastuksestasi vain näyteikkunan. Jos tämän hoksaat, ajattele kuinka hauskaa on tehdä töitä tai käydä lounaalla viehättävän työkaverin kanssa.
Ihastumisen vaihtaminen kaverisuhteeksi on sinulle testi. Jos siitä selviät, se vahvistaa sinua. Vastaavia caseja tulee muuten myöhemminkin ja on tärkeää oppia elämään niiden kanssa sovussa. Jos pystyt panostamaan enemmän työhösi tai harrastuksiisi, saat muuta ajateltavaa ja Liisa ei pyöri koko ajan mielessäsi. Itse ole kanavoinut hellyysylijäämäni ihastukseni sijasta omaan vaimooni.
Enpä suosittele minkäälaiseen sähköiseen viestintään Liisasi kanssa. Tekstarit ja meilit on liian helppoja keinoja vahvistaa suhdetta ja ne paljastavat jossain vaiheessa teidät puolisoillenne. Jos on asiaa, puhu Liisan kanssa kasvotusten ja ole rehellinen.
Fiksuja kommentteja.
MEILLÄ on ongelma. Sinulla ja minulla. SAMANLAINEN ongelma. Odotan mielenkiinnolla, mitä sinulle vastataan, sillä samalla se on vastaus myös minulle.
Ei pidä tehdä lasta.
Moi ymmärrän sinua 100%,
et kertonut kauanko tätä ihastumista on kestänyt? Mulle kun tuli toi tilanne ajattelin katsoa mitä tapahtuu, se tunne oli niin väkevä, olin silloin onnellisesti naimisissa (nyt sormukset heitetty),
vietimme yhdessä yön keväällä, vaimoni huomasi heti, olin hermostunut, rupesin vahtimaan kännykkää,
en nukkunut kunnollla, rupesin polttamaan, ravasin yöt tupakalla, ruoka ei maistunut jne.....
tapasimme uudestaan......ja ihastuksen tunne pysyi päällä lupasin vaimolle lopettaa pelin.
Aivot eivät toimineet kunnolla, kaikki ennen mukava ja kiva ei tuntunut eikä edelleenkään tunnu miltään.
olemme tapailleet ja ihastumisen tunne vaan jatkuu..
muija heräs!
Nauti ihastumisestasi ja jatka kerran täällä vaan ollaan T: Tosi onnellinen ja Tyhmä mies 41.
Vastaavassa tilanteessa täällä, tosin itse olen nainen ja ihastukseni siis mies. Enkä ole enää nuori, kuten ei ihastuksenikaan.
Paras neuvo kautta aikain on tämä, että pitää oppia hyväksymään ihastumisensa eikä taistella sitä vastaan. Ehkä se auttaa myös minua. Olen nimittäin ollut aika pihalla viime aikoina itseni kanssa. En tosiaan tahdo, että tästä jutusta tulee koskaan mitään hässäkkää mihinkään päin. Mutta ihastunut olen, vahvasti. Ja tahtomattani olen tainnut tulla jo ihastukseni tunnustaneeksikin. Näkyy varmaan naamasta. Ainakin vastapuolen reaktioista päätellen. Jotka ovat siis täysin myönteisiä kylläkin.
Niin että ei hättää, kylläpä se kai tästä:)
Kiitos vain kannustuksesta.
Kuten kerroin, olen tunnustanut ihastukselleni jo kaiken. Se oli ihan oikea veto, sillä enää en haaveile vain jalat ilmassa. Pitkä joululoma sai vielä ajattelemaan ajoittain ihan järkeviäkin. Jos ei oteta vaimon kanssa peuhaamista ja nukkumista huomioon, ihastukseni oli tosin koko ajan mielessä. Pahin ikävän tunne ja fantasiat tulivat parin viinilasillisen jälkeen. Arkihuolet (mihin olen kadottanut auton avaimeni) ja tekemättömät työtehtävät (hitto, siihen asiakkaan sähköpostiin unohdin vastata) veivät mukavasti ajatuksia muualle.
Tänään olinkin jo ihan normaalilla tuulella; eiköhän tästä selvitty. Mutta, kun näin hänet taas elävänä kahvipöydässä....! Mietin, onko hän ajatellut minua loman aikana. Saisin sen helposti selville pyytämällä hänet uudelleen lounaalle, ja kysymällä suoraan. Olin jo siihen vähän asennoitunutkin. Nyt jätän kuitenkin pyytämättä, sillä se todennäköisesti kannustaisi häntä tulemaan läheisemmäksi. Ja juuri sitä en halua. Parasta lääkettä olisi tehdä hänen kanssaan samoja töitä ja toimia ihan vaan kavereina. Nyt se on vaikeaa, kun toinen muistuttaa vain taivaasta lähetettyä enkeliä.
Onneksi meistä useimmat ovat suurimman osan ajasta niin järkeviä että navanalus ei pääse herraksi. Minä en muuten ole uskaltanut Liisalle tunnustaa ihastustani mutta taitaa tyttö jo arvata asian. Olen muuten 50 v ja Liisa noin 35 v ja tämä ihstukseni räjäytti tajunnan noin kuuukausi sitten. Kiitos fiksuista kommenteista 51 ja muutkin.