Nyt se sitten kolahti omalle kohdalle.. Ihmettelin viimeisen kahden kuukauden ajan miehen outoa käytöstä, kotona oli kuin myrskynmerkki joskus, puhelin oli aina äänettömällä, töistä tullessa meni joskus muutamakin tunti, joka aina selitettiin ilman että kysyinkään poikien kanssa kahvittelulla. Seksin harrastaminen väheni, selitettiin että töiden takia ei jaksa, eikä sitä aina tarvitse olla aktiivinen. Puhelinlaskut olivat suurehkoja, oli työkeikkoja muttei niistä ikinä näkynyt tulevan edes rahaa.. Bensaa kului..
Kysäisin muutaman kerran vaivihkaa, että onko miehelläni toinen, ja hän aina, silmiin katsoen, hellyyttä osoittaen, kertoi rakastavansa aina vain minua. Tehtiin yhteisiä suunnitelmia, mutta nekin tahtoivat olla vain niitä suunnitelmia.
Oletin, että kun mieheni on aina paasannut pettämisen törkeydestä, ja korostanut olevansa vain ja yksin yhden naisen mies, että kyllähän se paikkansa pitää, eihän hänessä näkynyt mitään pettämisen muita merkkejä, eli lisääntynyttä suihkuttelua, ulkonäöstä huolehtimista.. Kunnes sitten hän alkoi valitella viimein sitä ulkonäköään, tuhahti vain jos kehuin kuinka komea hän oli jne. Enkä epäillyt mitään, eihän hän koskaan ollut antanut aihetta edes harmistua, ei tuijotellut muita naisia jne.
Hän on työssä, jossa tapaa paljon ihmisiä, ja erityisesti naisia, joten aloin ottaa asiasta selvää. Soitin hänelle yllättäviin aikoihin, juuri silloin, kun hänen piti olla tietyssä paikassa, ja aina tuli vältteleviä kommentteja, En siis aiemmin osannut edes soitella perään, sillä ihminenhän on luottamuksen arvoinen niin kauan kuin pettää sen. Kun hän nukkui, otin kaikki puhelinnumerot hänen puhelimestaan ylös.
Tilasin puheluerittelyn, ja poimin sieltä eniten soitettuja numeroita minun lisäkseni. Kaikki muut olivat okei, paitsi yksi. Siihen numeroon oli soitettu aina silloin, kun mieheni piti olla töissä, matkalla töihin, tai yksin kotona, tai kavereilla. Vertasin soittoaikoja työvuoroihini, ja selvisi, että vapaapäivinäni ei oltu soiteltu, mutta ollessani työssä, linjat olivat olleet kuumina, viestejä oli laitettu suuria määriä.
Otin selvää numerosta, mutta se oli salainen, joten soitin siihen, ja kerroin tavoittelevani erästä tuttuani, mutta onkohan kyseessä oikea numero.. Eli valehtelin. Ja nainen vastasi, kertoi että kyllä minulla varmaan on väärä numero, ja että ei haittaa, vaikka häiritsinkin. Juuri kun olimme lopettelemassa, kysäisin, että ai niin, satutko tuntemaan erästä toista tuttuani, ja kerroin mieheni nimen. Nainen myönsi heti, että joo, tunnen toki. Vedin showta eteenpäin, kysäisin hänen nimensä ohimennen (minusta olisi pitänyt tulla puhelinmyyjä) ja että mistä hän tuntee mieheni. Nainen kertoi auliisti nopeatempoisessa puhelussamme, että on tavannut mieheni hänen työpaikallaan. En tiedä, miten tämä nainen ei tajunnut heti, mutta vastasi jopa siihen, kun kysyin, että no onko teillä sitten suhde. Joo, on heillä..
Sitten nainen vaikeni, ja alkoi hädissään tivata, että kuka oikein tahtoo tietää. Kiitin häntä tiedoista, käskin olemaan varovaisempi ensi kerralla, ja puhelun päätyttyä kysyin mieheltäni, kuka nainen oli. Hän kielsi ensin tuntevansa, mutta sitten vähitellen luin rivien välistä että hän tajusi jääneensä kiinni.
Olin erittäin tyyni, en edes itkenyt, pyysin vain totuutta. Sitä en saanut, mieheni lähti syytellen minua valehtelusta ja tuli muutamaa tuntia myöhemmin takaisin. Hän puhui pitkään siitä, että hän ei halua menettää minua, ja että ei ole mitään tapahtunut. Kuuntelin, mutta pyysin edelleen vain sitä totuutta. Mieheni puhui ja puhui, pyysi minua unohtamaan kaiken, sillä mitään ei ole tapahtunut, ketään naista ei ole jne.
Kerroin, että voin todistaa kaiken, eikä hän siltikään antanut periksi. Mutta minulle riitti, tiesin jo, että minulle on valehdeltu. Vaikka mieheni haluaakin olla kanssani, niin tulen kyllä saamaan selville jos hän valehteli. Hän ehdotti, että voin tulla mukaan kaikkialle, voin viedä ja hakea kaikkialle.. Sanoin, että hän on aikuinen ihminen, omista teoistaan vain itselleen tilitysvelvollinen, enkä aio kahlehtia häntä kotiin. Kerroin menettämisen pelosta, riittämättömyydestäni, omista tunteistani, ja pakotin itseni pysymään täysin tyynenä. Hän pyysi minua olemaan enää ikinä puhumatta asiasta, unohtamaan kaiken ja jatkamaan elämäämme yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa.
Onneksi sain tukea parhaalta ystävältäni, joka on kokenut saman, hänen tapauksessaan vain ero tuli samantien. Minä pidän edelleen sormusta sormessani, olemme yhä pariskunta. Hän tietää, että jos mielensä tekee mennä toisen luo, niin minä en jää odottamaan rippeitä. Kaikki riippuu nyt hänestä ja hänen valinnoistaan. Rakastan miestäni todella syvästi, olen sitoutunut tähän suhteeseen ja olen valmis yrittämään uudelleen, mutta se kaikki on hänen toimintansa varassa.
En vedonnut mihinkään rakkauteen, vaan kerroin rauhallisesti, että teet nyt valintasi ja elät sen mukaan sillä jakamaan en sinua ala. Hän sanoi tehneensä jo aikoja sitten valintansa, sillä ketään toista ei kuulemma ole. Tiedämme molemmat hänen valehtelevan, mutta jotenkin olen erityisen tyyni ja levollinen. En elää enää tässä asiassa epätietoisuudessa. Muista naisista en tiedä, hänen puhelimessaan on muitakin outoja naisten numeroita, mutta tämä asia on ainakin selvä.
Jos suhteemme kestää tämän kriisin, niin olen iloinen. Mutta jos mieheni valehtelee minulle taas, niin sitten etenen tilanteen mukaan. Mitä tahansa ihminen tekeekin, niin rehellinen on oltava, satuttaa se toista kuinka paljon tahansa. Tottakai minäkin sitten yksinollessani tunsin hirveää tuskaa, mutta olin siitä ylpeä, etten alkanut kerjäämään. Hän alkoi myös syyttää minua pettämisestä, koetti siirtää huomion pois omista teoistaan, mutta lopetti pian, kun tajusi, ettei niillä syytöksillä ole tosiaan mitään perää. Olen ollut uskollinen ja hän tietää sen. Siitä sovimme jo alussa, että toiselle pitää kertoa, jos tilanne etenee liian pitkälle, ei raahata painolastia perässämme.
Katsellaan päivä kerrallaan, miten mieheni tästä selviytyy, pystyykö hän seisomaan omien sanojensa takana. On suhteemme sentään kestänyt monta muutakin karikkoa ja aina ollaan selvitty, ollaan huomioitu toisiamme tähän asti ja annettu toiselle tilaa ihmisenä. Jotkut tuttavani piikittelivät minua kun mieheni meni tähän työhön, että siitä ei seuraa mitään hyvää, ja että hän tulee vielä pettämään minua, kaikki miehet sitä tekevät. Tehköön päätöksensä, jatkammeko elämäämme yhdessä vai haluaako hän olla sen toisen kanssa. Toistakymmentä puhelua ja viestiä päivittäin ei voi merkitä vain pelkkää kaveruutta, sokea en sentään ole. Hän vain itse tietää, missä on onnellinen, minä en voi sitä hänen puolestaan päättää, vaikka koskeekin niin, että silmissä sumenee.
Kysäisin muutaman kerran vaivihkaa, että onko miehelläni toinen, ja hän aina, silmiin katsoen, hellyyttä osoittaen, kertoi rakastavansa aina vain minua. Tehtiin yhteisiä suunnitelmia, mutta nekin tahtoivat olla vain niitä suunnitelmia.
Oletin, että kun mieheni on aina paasannut pettämisen törkeydestä, ja korostanut olevansa vain ja yksin yhden naisen mies, että kyllähän se paikkansa pitää, eihän hänessä näkynyt mitään pettämisen muita merkkejä, eli lisääntynyttä suihkuttelua, ulkonäöstä huolehtimista.. Kunnes sitten hän alkoi valitella viimein sitä ulkonäköään, tuhahti vain jos kehuin kuinka komea hän oli jne. Enkä epäillyt mitään, eihän hän koskaan ollut antanut aihetta edes harmistua, ei tuijotellut muita naisia jne.
Hän on työssä, jossa tapaa paljon ihmisiä, ja erityisesti naisia, joten aloin ottaa asiasta selvää. Soitin hänelle yllättäviin aikoihin, juuri silloin, kun hänen piti olla tietyssä paikassa, ja aina tuli vältteleviä kommentteja, En siis aiemmin osannut edes soitella perään, sillä ihminenhän on luottamuksen arvoinen niin kauan kuin pettää sen. Kun hän nukkui, otin kaikki puhelinnumerot hänen puhelimestaan ylös.
Tilasin puheluerittelyn, ja poimin sieltä eniten soitettuja numeroita minun lisäkseni. Kaikki muut olivat okei, paitsi yksi. Siihen numeroon oli soitettu aina silloin, kun mieheni piti olla töissä, matkalla töihin, tai yksin kotona, tai kavereilla. Vertasin soittoaikoja työvuoroihini, ja selvisi, että vapaapäivinäni ei oltu soiteltu, mutta ollessani työssä, linjat olivat olleet kuumina, viestejä oli laitettu suuria määriä.
Otin selvää numerosta, mutta se oli salainen, joten soitin siihen, ja kerroin tavoittelevani erästä tuttuani, mutta onkohan kyseessä oikea numero.. Eli valehtelin. Ja nainen vastasi, kertoi että kyllä minulla varmaan on väärä numero, ja että ei haittaa, vaikka häiritsinkin. Juuri kun olimme lopettelemassa, kysäisin, että ai niin, satutko tuntemaan erästä toista tuttuani, ja kerroin mieheni nimen. Nainen myönsi heti, että joo, tunnen toki. Vedin showta eteenpäin, kysäisin hänen nimensä ohimennen (minusta olisi pitänyt tulla puhelinmyyjä) ja että mistä hän tuntee mieheni. Nainen kertoi auliisti nopeatempoisessa puhelussamme, että on tavannut mieheni hänen työpaikallaan. En tiedä, miten tämä nainen ei tajunnut heti, mutta vastasi jopa siihen, kun kysyin, että no onko teillä sitten suhde. Joo, on heillä..
Sitten nainen vaikeni, ja alkoi hädissään tivata, että kuka oikein tahtoo tietää. Kiitin häntä tiedoista, käskin olemaan varovaisempi ensi kerralla, ja puhelun päätyttyä kysyin mieheltäni, kuka nainen oli. Hän kielsi ensin tuntevansa, mutta sitten vähitellen luin rivien välistä että hän tajusi jääneensä kiinni.
Olin erittäin tyyni, en edes itkenyt, pyysin vain totuutta. Sitä en saanut, mieheni lähti syytellen minua valehtelusta ja tuli muutamaa tuntia myöhemmin takaisin. Hän puhui pitkään siitä, että hän ei halua menettää minua, ja että ei ole mitään tapahtunut. Kuuntelin, mutta pyysin edelleen vain sitä totuutta. Mieheni puhui ja puhui, pyysi minua unohtamaan kaiken, sillä mitään ei ole tapahtunut, ketään naista ei ole jne.
Kerroin, että voin todistaa kaiken, eikä hän siltikään antanut periksi. Mutta minulle riitti, tiesin jo, että minulle on valehdeltu. Vaikka mieheni haluaakin olla kanssani, niin tulen kyllä saamaan selville jos hän valehteli. Hän ehdotti, että voin tulla mukaan kaikkialle, voin viedä ja hakea kaikkialle.. Sanoin, että hän on aikuinen ihminen, omista teoistaan vain itselleen tilitysvelvollinen, enkä aio kahlehtia häntä kotiin. Kerroin menettämisen pelosta, riittämättömyydestäni, omista tunteistani, ja pakotin itseni pysymään täysin tyynenä. Hän pyysi minua olemaan enää ikinä puhumatta asiasta, unohtamaan kaiken ja jatkamaan elämäämme yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa.
Onneksi sain tukea parhaalta ystävältäni, joka on kokenut saman, hänen tapauksessaan vain ero tuli samantien. Minä pidän edelleen sormusta sormessani, olemme yhä pariskunta. Hän tietää, että jos mielensä tekee mennä toisen luo, niin minä en jää odottamaan rippeitä. Kaikki riippuu nyt hänestä ja hänen valinnoistaan. Rakastan miestäni todella syvästi, olen sitoutunut tähän suhteeseen ja olen valmis yrittämään uudelleen, mutta se kaikki on hänen toimintansa varassa.
En vedonnut mihinkään rakkauteen, vaan kerroin rauhallisesti, että teet nyt valintasi ja elät sen mukaan sillä jakamaan en sinua ala. Hän sanoi tehneensä jo aikoja sitten valintansa, sillä ketään toista ei kuulemma ole. Tiedämme molemmat hänen valehtelevan, mutta jotenkin olen erityisen tyyni ja levollinen. En elää enää tässä asiassa epätietoisuudessa. Muista naisista en tiedä, hänen puhelimessaan on muitakin outoja naisten numeroita, mutta tämä asia on ainakin selvä.
Jos suhteemme kestää tämän kriisin, niin olen iloinen. Mutta jos mieheni valehtelee minulle taas, niin sitten etenen tilanteen mukaan. Mitä tahansa ihminen tekeekin, niin rehellinen on oltava, satuttaa se toista kuinka paljon tahansa. Tottakai minäkin sitten yksinollessani tunsin hirveää tuskaa, mutta olin siitä ylpeä, etten alkanut kerjäämään. Hän alkoi myös syyttää minua pettämisestä, koetti siirtää huomion pois omista teoistaan, mutta lopetti pian, kun tajusi, ettei niillä syytöksillä ole tosiaan mitään perää. Olen ollut uskollinen ja hän tietää sen. Siitä sovimme jo alussa, että toiselle pitää kertoa, jos tilanne etenee liian pitkälle, ei raahata painolastia perässämme.
Katsellaan päivä kerrallaan, miten mieheni tästä selviytyy, pystyykö hän seisomaan omien sanojensa takana. On suhteemme sentään kestänyt monta muutakin karikkoa ja aina ollaan selvitty, ollaan huomioitu toisiamme tähän asti ja annettu toiselle tilaa ihmisenä. Jotkut tuttavani piikittelivät minua kun mieheni meni tähän työhön, että siitä ei seuraa mitään hyvää, ja että hän tulee vielä pettämään minua, kaikki miehet sitä tekevät. Tehköön päätöksensä, jatkammeko elämäämme yhdessä vai haluaako hän olla sen toisen kanssa. Toistakymmentä puhelua ja viestiä päivittäin ei voi merkitä vain pelkkää kaveruutta, sokea en sentään ole. Hän vain itse tietää, missä on onnellinen, minä en voi sitä hänen puolestaan päättää, vaikka koskeekin niin, että silmissä sumenee.
Vastaukset 92
Vanhimmat
Sillä mitä ei tiedä, niin sitä ei osaa surra!
Jos tietää liikaa, niin sotkee oman mielenrauhansa vain ja saattaa muuttua katkeraksi, kyyniseksi ja masentuneeksi nalkuttavaksi..eli ajaa sitten lopullisesti sen kultanamumiehensä toisen naisen syliin..
Pelimiehillä ovat naisten numerot puhelimissaan aina miehen nimellä! Nehän on vain jotain työ-tai harrastuskavereita;)..
Lopettakaa naiset ne miestenne puhelimien salatutkiminen, sillä se on lähes rikollinen teko, eikä vaikuta oikein sivistyneen ja aikuisen kypsän ihmisen toimilta.
Huonon itsetunnon osoitusta vain!
Nyt sinä kuule käänsit asian taas ihan päinvastoin kuin mitä alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti! Hänhän sanoi olonsa helpottaneen, kun totuus tuli ilmi, enää ei tarvitse elää epätietoisuudessa siitä, pettääkö mies. Eli urkkiminen ei siis mennyt yhtään "hukkaan".
Ihan oikein teit ja tosi hienoa kuulla, että olet osannut säilyttää oman arvokkuutesi asiassa. Onnea ja paljon auringonpaistetta elämääsi BPM!
Sitä mitä ei tiedä, se tulee aina eteen jossain vaiheessa halusi tai ei!
Kuka haluaa elää elämänsä silmät kiinni ja uskotella kaiken olevan hyvin jos toisen käytös vahvasti muuttuu ja kaikki on aistittavissa? Se jos mikä on huonon itsetunnon ja vastuunpakoilun osoitus, ettei halua selvittää asioita vaan ummistaa niiltä silmänsä!
Tutkikaa vain kumppanienne puhelimia, ei niissä ole mitään salaista ja totuus tulee ilmi nopeammin, jos epäilette jotain.
Voimia kaikille petetyille!
Ei perkules! Mitä asiaa minkäänlaisella kumppanillani olisi ikinä tutkailla puhelintani tai minulla hänen? Vain hölmö paljastaa pin-koodinsa niin että joku toinen pääsee tietoja näpläämään! Käsittämätöntä tyhmyyttä aikuisilta ihmisiltä. Mun kanssa kun kerran kokeilisi sellaista, siihen loppuisi romantiikat laakista.
Suhde, joka ei perustu luottamukseen ja vapauden antamiseen, päättyy aikanaan pettämiseen anyway ja ilman muuta.
Jos ollaan urkkimassa toisen luuritietoja tai sähköposteja, peli on jo ajat sitten menetetty.
Vapaan naisen kokemusella tosin selkeästi on havaittu että varatuista useimmat pettävät ja loputkin haikailevat jos vaan uskaltaisivat, joten kyllähän niitä miesten kapuloita ja kaluja tietysti kannattaa mustasukkaisesti vahdata.
Jos toinen käyttäytyy yhtäkkiä täysin eri tavalla kuin ennen, on tilanne tutkittava ja jos toinen ei mitään kerro, siitä vaan katsomaan puhelinta jos pystytte! Luottamus on suhteessa niin iso juttu, että jokainen varmasti tahtoo tietää missä mennään, toisen avustuksella tai ilman. Jos jotain selviää, eipä ollut sillä kovasti mainostetulla luottamuksella mitään merkitystä hänellekään. Syy ei siis ole edelleenkään tässä selvilleottajassa vaan teon tekijässä - siis jos jotain salaista käy ilmi.
Mutta sen tunteen tietää vasta kun se osuu omalle kohdalle - hyvä vapaa matami.
Oot just sitä akkojenlehtien propagandan omaksunutta paskasakkia, että oma elämä otetaan haltuun kumppanin yli kävelemällä.
>> Vain hölmö paljastaa pin-koodinsa niin
>> että joku toinen pääsee tietoja näpläämään.
Siis mitä helvetin tietoja?!
Luottamukseen perustuvassa parisuhteessa (tai jopa rakkaussuhteessa) pitää uskaltaa jättää kännykkänsä (tyhjentämättä puhelulistoja ja tekstiviestejä) pöydälle. Eli kun kaveri tietää, että siellä ei ole mitään selattavaa, niin ei tule selattuakaan.
Käsittääkseni se luottamus ja vapauden antaminen on enemmän tämän tyylistä, kuin omien tekemisten salailua, ettei kaveria jännitä.
Haluaisin vaan todeta nimimerkille "urkkiminen pahasta suhteessa; että samaa mieltä olen kanssasi, MUTTA osaa ne miehetkin!! Meillä minä en koskaan urki mieheni puhelintietoja, mutta hän kyllä minun.. ja useasti on ollut perheriita käsissä, kun puhelimestani on löytynyt vastattuja puheluja, joissa ei näy numeroa.. Ei tahdo mennä ukolle jakeluun, että suurimmallaosalla ystävistäni on salaiset numerot ihan työnsä puolesta ja työkännykät. En jaksa selitellä, kiehukoon omassa sapessaan..
Sanoin että eiköhän sovita ettet plärää sitä mun puhelinta ja minä en sinun.Minusta se oli tosi epäkunnioittavaa.En ole selannut vaimoni puhelinta enkä selaa vaikka mitä tapoahtuisi.Puhelin on edelleen päällä koko ajan ja avoimesti.Ei ainakaan minun nähteni ole sitä enää selannut.
Miehenä voin sulle "Vapaa matami" kertoa, että kaikki miehet tuskin sinunkaan tavaran perässä juoksevat, heikoimmat varmaan sortuvat, jos niille kovasti tavaraansa tyrkyttää...
Sinulle BPM toivotan jaksamista, vaikutat fiksulta naiselta...
tarkoitin nimenomaan varattuja miehiä, kuten itsekin olen...
tuntuu siltä että nykyään ei ole enää kenelläkään omatuntoa...siis kaikki sumenee. Pahemmaksi menee vaan. Jos mies pettää naistaan...niin ketä on syyllisiä? Niin aina sanotaan molemmissa on syytä jos ero tulee..mutta kuka teki ns.väärinteon??se pääsee unohtumaan...aina on siis olemassa tekijä ja se osapuoli joka ei ole tehynyt sitä viimeistä..."tippaa". Eli petetyn ei tarvitse syylistää itseään....yhtään enmpää... kyllä siinä se tuska on niin suuri että ei tartte keneltäkään kommenttia että "et sinäkään mikään pulmunen ollut?" tms.
Moraalinvartija olisi hyvä ammatti nykypäivään.
ihan tosi...sen takia katkeruutta ja vihaa on paljon nykyään..kun kaikki pettää kaikkia ja kaikki valehtelee.
kuvittellaan tilanne että vaimosi normaalikäytös muuttuu totaalisesti yhtäkkiä. Meikit ja tälläytyminen lisääntyvät, hajuvettä menee litratolkulla, on saunailtoja, ylitöitä, puheluita, joiden ajaksi hävitään toiseen huoneeseen ja suljetaan ovi perässä, sun muita entisestä käytöksestä suuresti poikkeavia asioita.
Sinä epäilet jonkun asian muuttuneen, kyselet vaimoltasi asiasta ja saat vain epämääräisiä vastauksia "kavereilla olosta" ja "kun se pomo on sellainen", sekä kirkkain silmin sanotun "ei mulla muita ole, rakastan sua"-lauseen. Kerta toisensa jälkeen.
Kaikki on siis kuitenkin hyvin etkä sinä halua selvittää sen kummemmin tilannetta? Sinulla ei käy edes mielessäsi vilkaista vaimosi puhelinta, koska sehän on niin loukkaavaa ja väärin toista kohtaan?
Myöhemmin lähdet käymään kaupassa ja vastaan tulee vaimosi toisen miehen kanssa - käsi kädessä. Posket punottavat - ei jää arvailuksi mitä on tehty ennen kauppaan lähtöä.
Myöhemmin sinulle ei tulisi enää mieleenkään selata vaimosi puhelinta etukäteen vahvistaaksesi epäilysi, saati saadaksesi tietää mitä selkäsi takana on jo pitkään tapahtunut?
Ja tämä ei ole fiktiota, vaan ihan jokapäiväistä elämää monelle.
Tottakai nuo merkit jotka alussa kerroit saisi minut epäilemään ja miettimään.Mutta mietippä sitä kumpi tässä miinaa on laukaisemassa,minä vai vaimo.Asioiden täytyy antaa kulkea eteenpäin omalla painollaan.Siinä vaiheessa puuttuminen ei auta mitään.Kaikkein vähiten vakoilu ja puhelimen selaaminen.Kissa on hyvä esimerkki, se jaksaa odottaa asioiden kehittymistä oikeaan hetkeen ennen kuin iskee.Ja sitten kun iskee ei iske harhaan.Jatko tarinasi että tulee posket punaisena miehen kanssa käsikädessä.Sehän nyt onkin jo selvää "pässinlihaa" joka ei selittelyjä enää kaipaakaan.Kotona istuttais ja keskusteltais kyllä vaimon kanssa ja mietittäis mikä on seuraava siirto ja kumpi sen siirron tekee vai tekeekö kumpikin.Usein ajetaan noin helppoon miinaan.Suhteellisuuden taju katoaa kun suhde on kestänyt pitkään eikäosata varoa.Aika hoitaa asiat ja käryn.Kunhan vain maltat odottaa.Maltatko?Mitä enemmän kyttäät ja vakoilet,sitä varovaisemmaksi kumppani tulee.Kun et kyttää ja hermo pitää loppu hoituu itsestään.
Sekin on sinun mielipiteesi että pitäisi malttaa odottaa ja onnea jos pystyt siihen, muut saavat ihan rauhassa tutkia puhelimia jos se tuo heille mielenrauhan asioiden suhteen. Jos ei ole mitään salattavaa, miksi pitäisi piilotella puhelintaan?
Jos ei ole mitään salattavaa, pitää asiat pystyä selvittämään reilusti puhuen. Jos ei pettävä osapuoli siihen pysty tai edes halua vaan järjestelmällisesti kieltää kaiken kerta toisensa jälkeen, on puhelimen vakoilu ehkä ainoa keino säilyttää oma mielenrauha siinä vaiheessa, kun kumppani muuttuu totaalisesti käytökseltään.
Noissa tilanteissa on lähes aina tunteet niin pinnalla, että harva niitä pystyy OIKEASTI hillitsemään (vaikka niistä onkin helppo puhua etukäteen rauhallisesti "näin teen sitten jos.."). No, näet sitten kun osuu kohdalle. Tietenkään sitä kukaan ei usko juuri omalle kohdalle tapahtuvan - kuten ei mitään muutakaan tässä maailmassa.
Jos tosiaankin pitää puhelinta piilotella onhan se selvää että salattavaa on.Puhelimen tutkiminen on vain mielestäni tosi alentavaa.Eiköhän asia ole selvä ilman tutkimistakin.Jos ois joku yleispätevä käsikirja kyseisen varalle mutta kun ei ole.Toistaiseksi puhelimemme ovat avoimesti pöydällä eikä kumpikaan niitä enää tutki.Itse en olekoskaan tutkinutkaan.Voi olla että minunkin tunteeni karkaisivat...en tiedä.Toivottavasti ei tule tilannetta eteen.
siinä vain voi käydä niin, että vaikka miten rationaalisesti ajatellen tietää, ettei pitäisi eikä saisi, niin ei vaan tunnekuohussa pysty hillitsemään itseään (jälkikäteen olen ajatellut, että pitäsiköhän mennä hamekauppaan, kun on tullut käyttäydyttyä niin akkamaisesti). Lisäksi siitä moraalisesta paremmuudesta, jossa toisessa osassa tätä keskustelua kirjoiteltiin: Kun minun vaimoni tutki puhelimeni pari vuotta sitten niin itse vain naureskelin, että ompa mustasukkainen neito (ei ole mitään salattavaa). Kun hän jäi kiinni pettämisestä niin olen ollut jo kaksi viikkoa täysin raivoissani. Joten otan sittenkin asiaan kantaa: tässä asiassa olen oman moraalini näkökulmasta tehnyt "vähemmän väärin" kuin vaimoni. Sinänsä sillä seikalla ei tosin ole juurikaan mekritystä yhteiselomme kannalta.
Olen joutunut mustasukkaisen miehen uhriksi, joka ei jättänyt puhelintani, auton matkamittaria, eikä kellonaikoja rauhaan, kun hän halusi selvittää missä kulloin kuljen, vaikka olin vain töissä.
Sairaudelle kukaan ei mitään. Eli kyllä miehetkin tutkivat naisystäviensä asioita.
Alkuperäinen teki oikein kun otti selvää asioista ja sai itselleen mielenrauhan.
Itselläni on hyvin samankaltainen tilanne menossa. Olen myös yrittänyt tarkistaa mieheni puhelimesta soitettuja, vastattuja puheluja ja viestejä, mutta hän vahtii sitä tarkasta ja sulkee aina yöksi, pin-koodia en tietenkään ole saanut selville. Kerroit tilanneesi puheluerittelyn, kuinka sait sen. Olen luullut, että sen saa vain liittymän käyttäjä eikä esim. joku muu perhesopimuksessa oleva.
Neuvo 2: Tee äijällesi "kauppamatkustajan testi" saadaksesi selville hänen uskottomuutensa eli tarvitset käyttöösi kylpyammeen ja täytät sen kylpemistä varten vedellä miehesi tullessa kotiin esimerkiksi pitkältä työmatkalta tai muuten vaan työpäivän päätteeksi. Pistät äijäsi likoomaan ammeeseen ja jos hänen kiveksensä pullahtavat pintaan, niin miehesi on ollut uskoton.
Neuvo 2: Ota äijältäsi suikkiin (edes sen ainoan kerran elämässäsi) oikein kunnolla illalla ja jollei mönjää tule edes teelusikallisen vertaa, niin hän on niin ikään ollut uskoton.
Neuvo 3: Ole itsekin uskoton, niin teet puolestasi monta muuta miestä iloiseksi ja onnelliseksi. Ei se järvi soutamalla kulu ja naisen vagina on kuin järvi. Kun sinne kerran heittää kiven, se hetken väreilee ja kun väreily lakkaa, kukaan ei huomaa, että sinne on heitetty kiveä. Ja jollei äijäsi ollutkaan uskoton, niin tulipahan kostettua ihan varmuuden vuoksi ennakkoon. Voipi hyvinkin olla myös niinkin, että ukkosi ei petäkään sinua naisen kanssa, vaan miehen. On noita kaappiveijareitakin kuulemma olemassa. Se ei varmaankaan kirpaisisi niin pahasti vai kirpaisisiko?
Ootko sä tosissasi, ehkä en tajua koko palstan tarkoitusta kun ekan kerran tänne nyt eksyin no oli toi sit huumoria tai sun oikea mielipiteesi niin en voi sanoa muuta kuin että onpa tosi säälittävää selitystä. Niinkuin itse asiassa kaikissa jutuissa joita luin, oletteko te joitakin onnettomia runkkaajia vai ?
No ei nyt sentään. Kyllä se vaan on mukavaa kokea välillä vähän muitakin naisia vaihteeksi. Omituisen ahdasmielinen näkökulma, että joku voi omistaa toisen lopunelämäänsä. Mitenkäs muuten sitä paremmin tutustuu vastakkaiseen sukupuoleen kuin seksiä harrastamalla. Samalla saa sitä, mitä kotona ei ehkä koskaan ole saanut, mutta aina on kaivannut. Saa kuulla selityksiä ainaisesta päänsärystä, väsymyksestä tai haluttomuudesta. Se mitä silmä ei näe, sydän ei sure. Uskottomia vaimojakin on pilvin pimein sekä netissä, että elävässä elämässä. Runkkaamisessakaan ei ole mitään pahaa, mutta se on ikävää yksikseen ja pakollista, jos kotona sänkyhommat ei ollenkaan toimi. Minä en alkaisi runkkariksi silloin kun vaimo pihtaa, vaan otan pesää muualta aina vaan kun saa. Onpahan ainakin mitä muistella sitten kun jopo ei enää keuli.
Tunnut olevan vahva ja järkevä aikuinen ihminen.
Toivotan sinulle jatkossa avioliitossasi. Toivottavasti asiat selkiytyvät. Kun lukee tätä palstaa, niin useimmiten vastaavissa tilanteissa huudetaan ja räyhätään ja kostetaan. Hienoa, että löytyy sinunlaisiasi ihmisiä!
Mulla on vastaavanlainen tilanne, sillä erotuksella, että pettäjä on vaimoni. Sain vihiä asiasta jo kuukausi sitten. Painostin häntä hyvin voimakkaasti kertomaan totuuden, mutta sain vastauksina hyvin viattoman ja hyvin uskottavan version tapahtumista (hän ei myöntänyt edes suudelleensa kyseistä miestä).
Olen selvitellyt asioita ja nyt on täysin selvää, että puolet selityksistä on valheita ja toisenkin puolikkaan totuudenmukaisuudesta on hyvin vahvoja epäilyksiä.
En ole kertonut vaimolleni, että tiedän hänen pettäneen ja valehdelleen, enkä tiedä tulenko kertomaankaan. Koko juttu on ilmeisesti (toivottavasti) jo loppunut heidän väliltään. En vain ymmärrä sitä miksi totuutta ei voi kertoa. Eikö hän ymmärrä, että valehteleminen tällaisessa asiassa tuhoaa hänen uskottavuutensa lopullisesti. Tästä eteenpäin en vain voi luottaa hänen sanaansa.
Elämä jatkuu ja katsellaan mitä tapahtuu. Ihmistä ei voi pakottaa pysymään uskollisena avioliitossa, eikä pakottaa rakastamaan.
cdc
Täällä kohtalotoveri kirjoittelee..Myös meillä outoja merkkejä alkoi ilmaantua noin pari kuukautta sitten. Venyviä työpäiviä, tavallista enemmän kävelylenkkejä, salamyhkäisyyttä. Olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta, siitä kaksi naimisissa. Aina on puhuttu siitä että luottamus on kaiken a ja o, ja aikaisemmin ei ikinä ole ollut syytä epäillä mitään. Viime aikoina meillä on kyllä ollut kireyttä ilmassa.. mieheni on minua vanhempi(olen 27 ja mieheni 37) ja hänellä on kai ollut jonkinlaista ikäkriisiä ja samalla on tullut kiire hankkia lapsia. Itsellä ei niin suurta hoppua ole ollut, mutta olen kyllä sanonut että lähivuosina asiaa voisi alkaa työstää.
Ilmatilasssa on siis ollut erimielisyyttä, mutta miehenihän ei toki suostu asioista paljon puhumaan, vaan hautoo ongelmia omassa päässään.Olen kuitenkin luottanut siihen, että tosipaikan tullen hänkin avaisi sanaisen arkkunsa, mutta ei. Kaipa hän haki sisäiseen tyhjyyteen täytettä toisen naisen huomiolla.. MIKÄÄN ei kuitenkaan oikeuta pettämistä! Itse en ikinä tekisi toiselle niin vaan yrittäisin asiat selvittää tai ehdottaisin vaikka hetken eroa ennenkuin selän takan puuhailisin.
Itse sain asian selville hänen tekstiviestejään lukemalla (ensimmäistä kertaa). Kyseessä oli naispuolinen työkaveri joka on myös naimisissa ja hänellä on myös kaksi lasta. Mieheni myönsi kyllä kaiken, sanoi että oli halunnutkin minun tietävän kun jätti viestit kännykkään kun ei itse uskaltanut kertoa..Sanoi suhdetta jonkinlaiseksi hätähuudoksi!?
Nyt tiedosta on viikko ja päällimmäinen tunne on pettymys.. miten rakas ihminen voi tehdä noin? Olen miehelleni sanonut samankaltaiset ehdot kuin nimimerkki. Joko minä lähden tai sitten mennään yhdessä johonkin puhumaan ja yritetään saada homma vielä toimimaan. Kyllähän mieheni kovasti vannoi ettei enää tälläista tapahdu, mutta paljon se sana painaa ja kun tämä nainen on vielä samassa työpaikassa? Ei tunnu hyviä vaihtoehtoja olevankaan.. Kertokaa te saman kokeneet miten olette selvinneet ja varsinkin sinä tyyni petetty miten olet pärjäillyt!!
En tiedä miten joku kehtaa inttää ettei tuollaisessa hätätilanteessa saisi katsoa toisen puhelinta. Jos kumppani haluaa jakaa itseään monen kanssa, se ei todellakaan tarkoita, että minä haluaisin jakaa hänet muiden kanssa. Varsinkin, kun oltiin keskenään sovittu, että kaikesta puhutaan... Mäkin luotin häneen ja ei tullu mieleenkään kokoajan kyttäillä menoja! Kunnes tuota oudon ärtynyttä ja välttelevää käytöstä oli jatkunut jo niin kauan, etten enää uskonu selityksiks "hankaluuksia töissä".
Mä annoin kerran anteeksi, ei olisi pitänyt. Rakastin vaan niin paljón, että toivoin kaiken olleen hetken hairahdusta ja 30 kriisiä... Ei ollu ei, joten mä sitten lähdin lapset mukanani.
Nyt kun on menny aikaa, katuu ja toivoisi meitä takaisin. Mut ei onnistu, luottamus meni ja sitä ei saa takaisin. Enkä halua elää epäillen ja peläten. Luottamuksen menetys on pahinta mitä kohdalle voi osua. Eli kun annoin tilaa mennä ja harrastaa, niin sitä käytettiin häikäilemättä hyväksi. Toki minäkin olen saanut mennä, mutta en ole halunnut hetken huumasta hajoittaa perhettä ja aiheuttaa epäluottamusta.
Ex:lle perhe ei sitten merkinnykään mitään, kun "tilanne teki varkaan". (on näkyvässä asemassa ja ei muutenkaan paha ilmestys... mitä nyt moraalista ja omien sanojen pitämisestä ei ole tietoakaan). Täysin käsittämätöntä, mutta on se uskottava, että todella harvassa ovat miehet, jotka haluavat sitoutua, mutta eivät sitoa.
rasittavia ihmisiä..
Mieheni ei tutkinut puhelintani, sähköposteista puhumattakaan, ei kysellyt minulta mitään. Silti hän aavisti ihastukseni työkaveriini. Hän vieläpä kehottaa minua pitämään ystävyyttä yllä tuohon mieheen (koska arvostaa hänen edustamaansa ammattia, josta minä niin usein kerron hänelle, niin miehestä kuin ammatistakin...)
Itse taas arvostan suunnattomasti mieheni käyttäytymistä tuossa tilanteessa; pyrkisin toki itsekin samaan jos tilanteet menisivät toisinpäin.
Ihastukseni jatkuu edelleen, muttei koskaan liian pitkälle. Siitä kiitän vain ja ainoastaan mieheni hyvää käytöstä.
Koville ottaa, vaikka yritän tosiaan pysyä tilanteen herrana. Niistä puhelutiedoista.. omistan molemmat liittymämme, eli ne ovat minun nimissäni, eli voin seurata puheluja milloin haluan. Olen toki miettinyt sitäkin, että pettäjähän saa vaikka Prepaidin ostettua ja sillä jatkettua yhteydenpitoa jos niikseen tulee.
Mieheni on ollut nyt sen paljastumisen jälkeen erittäin omistautunut. Epäilen, että yrittää kovasti paikata ja sitten myöhemmin hän palaa taas entiselleen, ei ehkä vieraisiin, mutta "normaaliksi", nyt hän tosiaan on ollut kova hellimään, haluaa seksiäkin useammin jne. Annan hänen olla sellainen, en valita. Toki tarkkailen tilannetta siten, että osaan vastaisuudessa nähdä merkit jo ajoissa, mutta utele en vieläkään, ihan tavallisia "miten päiväsi on sujunut"-kysymyksiä olen esittänyt. Kerran olin niin rajoilla, että heitin ilmaan erittäin nasevan kommentin, minkä olisi syyllinen heti tajunnut häntä tarkoittavan, ja mieheni toki siitä hermostui heti. Hän suuttui, halusi että lähden, mutta sitten heti perään lauhtui ja perui puheensa.
Minä en tiedä, miten tämä suhde tulee kestämään. On nyt toki helppo sanoa, että sehän on miehestä kiinni, jatkaako vai ei, ja sitten jos hän valitsee ein, niin minähän romahdan varmasti täysin. Toivon vain että hän on tämän uuden luottamuksen arvoinen. En halua häntä nöyryyttää, mutta kun hän itse minulta anelee ja pyytelee luottamusta, hokee "kulta, luota minuun, kaikki on hyvin, meitä ei erota mikään", niin hänen on sitten oltava myös luotettava. En minäkään ikuisesti jaksa antaa joustoa, vaan kun kerran aikuinen ihminen väittää tuntevansa itsensä niin pitäähän hänen sitten pysyä kannassaan.
Hän suunnittelee matkaa yhdessä, mutta tiedän, että se jää vaan haaveeksi, tosin onhan kiva, että jutellaan sellaisesta. Muutaman kerran olen itkenyt niin, että pää tuntuu räjähtävän, ja tyyny on ollut läpikotaisin märkä, mutta miehelleni en niitä näytä, hän näkee vain hymyn kasvoillani. Elämme kuten ennenkin, mutta hän ei saa jäädä luokseni vain siksi, että säälisi itkevää, marttyyrimaista vaimoaan. Katsotaan, kuinka hän aikoo hoitaa tämän tilanteen, puhelimessa ei ole enää sen naisen numeroa, mutta varmaanhan hän sen ulkoa muistaa, ja onhan niitä tuhansia keinoja piilottaa se vaikka kenkään. Voi olla, että hän pitää yhteyttä sähköpostitse tai käy naisen luona salaa minulta, mutta se on sitten sen ajan murhe kun se selviää. Viha sisälläni kohdistuu myös tähän naiseen, mutta miestäni en voi vihata, sillä rakastan häntä. Säälistä en ota häntä takaisin, hän itse näyttää haluaako olla tässä suhteessa- yksiavioisena kuten hän edelleen väittää olleensa alusta asti.
Saako miehensä nimissä tilattua puheluerittelyn?
pitäisi saada. Jos operaattori sen sinulle antaa, syyllistyy hän rikokseen.
Ainakin toisen henkilökohtaisten kirjeiden avaaminen on rikos vaikka olisi kuinka oma puoliso.Luulenpa että toisen kännyviestien penkominen on myös rikos.Se on kuulkaas tytöt ja pojat sillä lailla että ette omista puolisoitanne vaikka kuinka olette aviossa.Sen lisäksi että toimintanne taitaa olla rikollista niin se on myös halpamaisinta mitä tiedän.
halpamaisinta on se, että toinen tekee sinun selän takana jotain sellaista, joka ei kestä päivänvaloa.
Viestintä ym kirjesalaisuuden rikkominen on tietääkseni vieläkin rikos.Siinä ero.
Ei muuten ole toisen kännykän lukemista kielletty laissa. Moraalisesti siis on väärin sekin, muttei kielletty laissa. Samaan kastiin siis menee pettämisen kanssa.
Puoliso ei saa avata henkilökohtaisia kirjeitä eikä lukea toisen sähköpostia.Se on varma.Esim omassa kännykässäni on sähköposti joten kännyä ei saa lukea.Eiköhän ne tekstaritkin rinnasteta sähköisiin kirjeisiin.
Joka koskee viestintäsalaisuutta."Viestintäsalaisuus
Kansalaisella on perustuslaissa määritelty oikeus luottamukselliseen viestintään. Laki koskee myös sähköpostia ja kaikkea sähköistä viestiliikennettä. Älä siis avaa toiselle vastaanottajalle osoitettuja sähköpostiviestejä ilman henkilön nimenomaista lupaa."Löytyy Googlesta.
Mutta siinä ei puhuta mitään kännykästä ja sen lukemisesta. Rikos se ei kuitenkaan ole, eikä siitä voi haastaa toista oikeuteen. Että se siitä.
Teksti on yksiselitteinen kun puhutaan sähköisestä viestinnästä ja kännykkä on sähköistä viestintää.Jos et halua ymmärtää niin mitäs siitä mutta laitonta se on joka tapauksessa jos vain osaa lukea ja ymmärtää lukemaansa.
"Pettäminen on väärin, muttei rikollista"
Ne, jotka penkovat puolison kännykkää, kännykkälaskuja, s-postia... ovat pettämistä pahemmalla asialla.
Kännykkä on sähköistä viestintää siinä missä sähköpostikin. Ainakin minun kännykästäni voi lukea molempia.
ei suoraan sanottuna kiinnosta p********n vertaa tässä tilanteessa. Yhteiskunta voi antaa sakot, jos katsoo sen tarpeelliseksi, minä en siitä välitä.
e tiä kumpi oot mies vai nainen mut nii sekaisin niistä juustopäitten sukkapuikkokapinasta, vieläkin.
mene vantaa jokee ja mieti ootko lintu vai kala.
kaveri puhuu ku sillä ois pahastikin kastuneet korvat.
Pistät vaan samaan malliin takaisin ja kerrot sitten ukollesi mitä tuli tehtyä. Monta kertaa olen saanut nauttia varattujen naisten miellytävästä seurasta ja täytyy todeta, että kyyti on ollut sitä mukavampaa ja rajumpaa mitä hiljaisempaa on ollut kotona. Se on suoranaisesti ollut ilo ja kunnia olla avuksi ;-)
puhelimen tutkimista ja kumpaninsa pettämistä ei voi verrata toisiinsa. kyl mä anteeks annan jos poikaystäväni puhelimeni tutkii mutta pettämistä en! senkus tutkii ku ei siel oo mitää salattavaa...
just oikein oot sanonu.mulla ei oo ikinä salattavaa kattokoot ukko puhelimeni jos tahtoo.miespuolisia kavereita on mutta ikinä en oo pettäny omaani enkä petä.kavereita saa olla ei siinä mitn.tuommonen on sairasta että haluaa oikeen pettää ja laittaa toisen kärsimään.IHMISET!!!!jos oma nainen tai mies ei enää kelpaa ni jättäkää älkää pettäkö!!!todella törkeää.jos oman puolison tekstiviestejä tai puheluita ei saa katsoa niin on kyllä jotain salattavaa.Mutta mitäpä nuista tappelemaan kaikilla on oma mielipide asioista.jos ihminen haluaa hyppiä sängystä toiseen niin siitä vaan mutta ei tarvi ettiä sitä"oikeaa"sit ollenkaan.ite sain aina kärsiä ku ukko luuli että joskus tulevaisuudessa pettäsin.en ikinä olis tehnyt niin.naiset jos teillä on uskollinen mies niin älkää tekään pettäkö.kaikkea hyvää jokaiselle!
Et ole yhtään parempi kuin se mahdollinen pettäjä,samaa kastia siis.
Sodassa ja rakkaudessa kaikki on luvallista.
Oletko itse sitten pyhimys? Luulenpa vain että olet itsekkin kävellyt punaisia päin tai ajanut ylinopeutta... Mieti siis tarkkaan myös omaa moraaliasi! Jos toinen pettää niin on oikeutettua lukea tekstiviestit!
ja sillä siisti...vaikka muka omasta mielestä olisi hyväkin syy.Se kannattaa muistaa.
"Jos toinen pettää niin on oikeutettua lukea tekstiviestit!" -kirjoittelet. Mihin sinä sitä lukemista tarvit jos jo tiedät asian... Ja jos asia ei näin vastoin oletustasi olisikaan, niin ainakin minä miehenä katsoisin oikeudekseni oikeastikin "pettää" jos minun ihmisyyttäni - ja tosiaankin myös lakia - näin luokattaisiin.
Asia oli vain sellainen, ettei lainsäädännöllä ollut minulle siinä vaiheessa merkitystä siihen millaisen ratkaisun asian suhteen tein. Se onkin sitten eri asia teinkö moraalin tasolla oikein vai väärin. En tiedä onko sillä väliä, mutta tonkimalla selvisi, että epäilykseni osuivat oikeaan. Halusin vain saada varmuuden asiaan, kun toinen valehteli päin näköä, vaikka jo olemassa ollut näyttö viittasi pettämiseen.
Siihen olenko parempi vai huonompi en ota kantaa, eikä sillä ole enää mitään väliäkään.
Noiden vastineiden perusteella tuntuu siltä, että kyllä puolisolla pitää selvästikin suoda pettämisrauha.
Lain rikkominen esim. puhelinta syynäämällä on niin mahdottoman väärin, varsinkin, jos vituttaa ja on pahoittanut mielensä puolison jatkuvasta kikkailusta rinnakkaissuhteissa.
Vielä enemmään vituttaa sitten kiinnijääneen "Oon aina rakastanut vaan sua" lässytykset.
lähtisit suhteessasi siitä mistä minä aikoinani: Ihminen on luottamuksen arvoinen silloin kun hän on ansainnut sen! Heti tutustumisvaiheessa on luottamus pienimmillään ja kasvua seuraa vasta elämän edetessä (tai ellei seuraa, suhteen voi lopettaa). Tosin; oletko itsekään puolisosi luottamuksen arvoinen tutkiessasi salaa hänen asioitaan?
"Haistelemalla", "maistelemalla" ja kuuntelemalla voi kerätä itselleen paljon enemmän informaatiota kumppanistaan kuin kyselemällä, vakoilemalla, tinkaamalla ja painostamalla.
minä olen sitä mieltä että pettäminen kuuluu elämään.......sekä pettäminen että petetyksi tuleminen kasvattaa ihmsenä olemista eikä suinkaan tapa vaan jakaminen on ihana asia.
jakaminen on ihana asia sille joka jakaa, ei muille.
Oletko ihan tosissas vai muuten vaan sairas!!!!???Tiirailetko useinkin varattujen miesten tai naisten perään, jos niin haluat jakaa? Ilmeisesti sulle ei koskaan ole tullut petetyksi tulemisen tunne. Toivottavasti joskus tulee, niin ehkä harkitset uudemman kerran, kuinka ihanaa se jakaminen onkaan!Niinhän sitä luulee, että mikä ei tapa, se vahvistaa, mutta ei se kyllä ihan taida noinkaan olla!
no tuo oli jo sairasta!
no siinä oikea isänmaan toivo! että pettäminen kuuluu elämään. voin sanoa kokemuksesta että petetyksi tuleminen ja pettäminen todellakin kasvattaa, mutta molemmista tulee itselleen niin paha olla että en toivoisi sitä tunnetta kenellekkään. opikseni olen ottanut, jos minua vielä petetään niin ovi heilahtaa saman tien. enkä itsekkään halua pettämiselläni toiselle enää mielipahaa aiheuttaa. jos tekee mieli toisen kainaloon niin ensin eroon entisestä.
Noin mustasukkaisen naisen kanssa oleminen voi olla todella rankkaa. Eihän se herkkumutteri mihinkään kulu vaikka sitä vähän muissa mättäissä uittaa. Saman naisen kanssa vuodesta toiseen oleminen on kuin söisi hernekeittoa joka päivä. Ajattele nyt miehesi parasta ja suo hänellekin jotain pieniä salaisia nautintoja elämässään.
Hyi s**tana millasia akkoja tälläki pallolla on!!
"Eihän se herkkumutteri mihinkään kulu vaikka sitä vähän muissa mättäissä uittaa."
En mä ainakaan omaani haluais jakaa kenenkään kanssa! Sanohaan Raamattu jo selvästi sen ettei saa pettää. Lue hieman ja opi!
Ei ihme jos sun miehestä sä tunnut kuin hernekeitolta, jos tommosia ajatuksiaki on...
Varmaan rupee tuntuun hernekeitolta, jos seksissä ei ole muuta ku "pano" ja sillä siisti, samat rutiinit ym. Mutta kumppania ei ole tarkotettu vaihettavaksi.
Pieniä virikkeitä ja uusia juttuja, myös taukoja, ni johan seksi maistuu.
Saan kiittää Luojaa siitä ettei mua ole luotu Pirjon kaltaiseksi naiseksi.
Tarkoitin tietenkin sitä, että myös petetyllä on mahdollisuus ottaa itselleen saman vapauden mitä suo toiselle. Eihän sitä koskaan tiedä kuinka se yhteiselo piristyy kun molemmilla on salainen ihailija. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että olen ollut hyvin tyytyväinen, sillä eihän sitä koko lehmää tarvitse ottaa, jos haluaa lasin maitoa, eihän?
Tuo Raamattu on kyllä jo kaukaa haettu asia eikä sillä ole mitään tekemistä tämän päiväisen elämän kanssa. Muuten ihan mielenkiintoinen kirja, mutta siinä ei ole kuvia lainkaan ja tarinat todella epäjohdon mukaisia. Kirjassa muuten sanotaan, että joka ei kiimaista naista tyydytä, on syntinen :-)
"Muuten ihan mielenkiintoinen kirja, mutta siinä ei ole kuvia lainkaan ja tarinat todella epäjohdon mukaisia."
Tarinat ovat kyllä paljon johdonmukaisempia kuin sinun kielioppisi.
mietipä, miten siinä alkaa "kulua", jos saa huoraavalta mieheltään vaikka aidsin tai jonkun muun kivan sukupuolitaudin!Monet ovat saaneet.
Olemme samaa mieltä kimmO:n kanssa.
Suomen maassa näyttää olevan paljon moraalittomia ihmisiä...
Pistää miettimään, että minkälaisten tarpeiden tyydyttämisestä on kyse, kun juostaan vieraissa. Tutkimuksetkin osoittaa, että parisuhteessa elävien seksielämä on tyydyttävämpää... Pettämisestä puuttuu rakkaus, jolloin seksistä tulee pelkkää jyystämistä. Mitä jos pettämisessä onkin kyse omista henkisistä ongelmista? Auttaisiko silloin mielummin itsetutkiskelu, kuin ainainen uuden "uhrin" etsiminen?
Olet ryppynuoran kiristelijä luonnoltasi. Saat watsahaavan jo nuorena, koska pidät rentona olemista velttouven osoituksena. Sovit toimeltasi tunkion hoitajaksi, koska mielelläsi tongit selville, mitä muut owat puhelimellaan soitelleet. Jaksat paapattaa uskollisuudesta ja vastustat toisen vapautta. Mutta on itselläskin yksi inhimillinen heikkouwen kohde: olet salaisesti pettäjä. Pärenainen on pieni ja usein kuin katajasta veistetty korpinpelätti. Ei ole nisää; iho on karhea kuin petäjän kaarna ja länkiset sääret on hällä myös. Usein muuttavatten he vuorille ja perehtyvät noituuwen saloihin ja opettelevat he pahan silmän käytön taidon. Sillä he huiputtavat nuoria salskeita naimattomia miehiä orjuuteen ja alennustilaan luolaansa. Työnnät konkkanenäsi toisten asioihin. Omat toimesti ovat wailla päätä elikkä häntää; joten alat johdatella toisten asioita. On sinussa myös jotain vikaa, vaan joka sinulta käytetyn ahkion tai muuta tavarata ostaa, saa sitä katuwa. Joudut usein vaihtamaan asuinsijaa ja kotoa. Pystyt huiputtamaan helppouskoista; on nimesi useammalla tappolistalla kuin kenenkään muun. Naiset ovat kovaäänisiä, isoja kooltansa eikä toinen saa heiltä suun vuoroa. He käyttävät liikaa koristuksia ja pukeutuvat wailla makua. Siitin-elossa he haluuwat olla miehen päällä; moni pieni mies on murskaantunut Kuolon omaksi pukamanaisen alla.
Ihailen suuresti tyyneyttäsi. Meillä pettämisen osapuoli oli myös mies, työkeikalla ulkomailla ja jossain baarissa läksi maksullisen naisen messiin. Kotiin tullessaan kertoi itkien tehneensä tämän. Todellista syytä totuuden kertomiseen en tiedä, oliko se pelko taudeista(kertoi kyllä kumia käyttäneensä!), oman omantunnon puhdistus vai todella aidosta rakkaudesta ja luottamuksesta. Ensireaktio oli järkytys, että eikö herrajumala äijä osaa pallejaan pari viikkoa hallita???!!!Viinahöyryjä ei selitykseksi kelpuuteta! Vetelin ensteks ukkoo avarilla muutaman kerran nuppiin kunnes aattelin että paskat siitä mitään hyötyä ole. Käskin painua helvettiin ja äkkiä elämästämme. Tähän asti kaikki oli ollutkin liian ruusuilla tanssimista kahden lapsen kera. Ukko sanoi että pallo on mulla ja saan päättää mitä tehdään. Olin varmaan jotenki sokissa, ei elämä oikeestaan muuttunut, ukko kävi kaikki testit läpi ja seksitöntä elämää oli jonku aikaa. Sitte jostain kumman syystä sujui sänkyhommatkin paremmin(tiedä oliko se psyykkistä todellisuuden torjumista vai mitä). Meni muutama kuukausi niin aloin vasta tajuta todella mitä tapahtui. Sulkeuduin itseeni ja ajattelin että kyllä se voi sen tehdä toistekin, vaikka vannoi ettei enää koskaan. Tästä on jo muutama vuosi, mutta viikkoakaan ei mene etteikö tämä jotenkin mieleeni ei tulisi. Ukko on varmasti menneen unohtanut, mutta minä en ikinä.Kostaa ei mieli tee, koska ikinä en halua toiselle ihmiselle sitä mielipahaa tuottaa, mitä olen kamppaillut...eikä ole edes niin hyviä ystäviä kuin yksi, jolle olen kertonut. Ikinä en kuitenkaan oikeasti anteeksi tapahtunutta antamaan.
vaikka se tuhoaa molempien elämän.Erehtyä ei saa vaikka siihen olisi syytäkin.Niinkös?
Mulla jo kymmenen vuotta tapahtuneesta, liitto jatkuu ja ikinä en unohda!
Jos vaimosi erehtyisi lukemaan sitä "armasta" puhelintasi/viestejäsi, antaisitko anteeksi??
Kirjoitinki aiemmin tekstin joka oli seuraava:
Sanoin vaimolleni että eiköhän sovita ettet plärää sitä mun puhelinta ja minä en sinun.Minusta se oli tosi epäkunnioittavaa.En ole selannut vaimoni puhelinta enkä selaa vaikka mitä tapoahtuisi.Puhelin on edelleen päällä koko ajan ja avoimesti.Ei ainakaan minun nähteni ole sitä enää selannut.Salattavaahan minulla ei ole mutta se on tosi epäkunnioittavaa ja osoittaa etti kumppani todellisuudessa luota.
Kaikki te olette väärässä, jotka olette jotain kommentoineet.
Tämä ihminen tarvitsee nyt vähän tilaa, ei haukkuja.
Sen juttu on täällä koska se haluaa jakaa sen.
Mutta se jää siihen, te ette voi arvostella kun ette tunne koko ihmistä!
Ja todellakin menkää koteihinne kasvamaan lapset.
Tämmöset parisuhde ongelmat on liikaa teille ja teidän pienelle mielelle.
Kyllä te kerkeätte näitä vielä kuuntelemaan.
Järkytyin tarinastasi koska se oli AIVAN samanlainen kun omani. Mieheni ja minä emme ole enään yhdessä koska sain hänet kiinni jatkuvasti tuosta samasta kun sinä, ikävä kyllä hän jätti minut koska olin juuri sellainen mustasukkainen epäilevä ämmä. Ja vaikka minäkin soitin noille hänen naisilleen niin exäni väitti heidän valehtelevan ja että minun pitäisi uskoa enemmän häntä eikä näitä naisia. Kun exäni jätti minut, viime perjantaina koko viikonloppu meni minulla itkemiseen. Itkin lähinnä omaa tyhmyyttäni ja ajan tuhlausta häneen. Olimme yhdessä melkein kolme vuotta. Exäni aina väitti että minä olin se joka häntä petti mutta sehä on tyypillistä pettävän ihmisen syyllistämistä toista kohtaan. Hän oli maailman mustasukkaisin ihminen. Luovuin KAIKESTA hänen vuokseen, työstäni, ystävistäni, elämästäni...koska en saanut olla kenenkään miehen kanssa tekemisissä, paitsi hänen, hän nimittäin oli aivan varma että minulla oli suhde kaikkien mahdollisten miesten kanssa joita tapasin esim. töissäni.
Nyt kun hän jätti minut, ja satun tietämään että hän jätti minut toisen takia, olen aivan yksin...ja se on silkkaa omaa tyhmyyttäni josta nyt maksan kalliisti. Hän jätti minut puhelimessa ja kuuntelin tunnin kuinka kamala ihminen minä olen ja kuinka ihana ja täydellinen hän on ja kuinka KAIKKI naiset haluavat häntä...ja minä taas olen vastenmielinen lumppu. Hän on ammatiltaan portsari joten ei ole mikään ihme että hänellä noita naisia riitti sekä suhteemme aikana että nyt kun on mennyt poikki.
Onnea vaan tälle uudelle naiselle. Toivon ettei exäni petä sinua, ei ole sinusta sairaalloisen mustis eikä hakkaa sinua sairaalakuntoon kuten minut niin niiiin monesti. Toivon kaikesta huolimatta että teistä tulee onnellisia.
Myönnän silti että kaipaan exääni älyttömästi. Ikävöin ja itken. Ehkä siksi koska muistan vain hyviä hetkiä, niitäkin oli. Ja siksi koska olen yksin...ei ole ketään kenen kanssa jutella. Itsetuntoni on myös todella alhaalla ja en usko että koskaan löydän enään ketään...
Toivon kaikille petetyille ja jätetyille tsemppiä ja koitetaan kestää tämä paska läpi ylpeinä!!!!
Tsemiä sullekin ja koita kestää ikäväs ja kyllä sä varmana uuden löydät kun semmonen tulee vastaan.
miten ollaan läpi ylpeinä.seisaallaan,istuallaan,makuullaan vai muuten vain "huuli pyöreänä"?
BPM,
Tässä pieni neuvo: Toimi vielä kuin voit. Olen mies ja elän suhteessa, jossa toimin laskelmoidusti samalla tavalla kuin miehesi. Pidän naistasi mukana niin kauan kuin löydän "sen oikean". Välillä töiden takia ei aina riitä aikaa hakea Neiti Oikeaa ja sen takia on kiva päättää päivä jonkun viereen, mutta vain pinnallisesti. Tyttöystäväni rakastaa ja on ilmeisesti onnellinen tietämättä minun todellisista aikomuksista.
Kylmäkö? Kyllä ja välillä tuntuu pahalta katsoa toista tietäen että 'suhteemme' loppu on vain ajan kysymys.
Sen takia neuvon sinua ja muita 'epäilijöitä' - olette oikeassa. Usko pois. Naiset ovat paljon fiksumpia ja nokkelampia kuin miehet ja aistitte paljon helpommin kun jotain on pielessä, mutta MIKSI kuitenkin annatte anteeksi? Rakkaudesta? Pahaa tekee pelkästää ajatella typeryyttäsi...
Voin kertoa että mikäli miehesi on jo ajatuksissaan jättänyt sinut niin paluuta EI ole. Ei ole. Usko nyt! Miehen mieli on musta-valkoinen (yllätys?) ja siellä sinä olet jo historiaa. Kulissi voi jatkua vielä jonkin aikaa, mutta aika koittaa - ennemmin tai myöhemmin. Kyllä miehesikin (kuten minäkin) rakkautta kaipaa ja mikä onkaan sen ihanampaa kuin saada sitä, mutta suhteen lopettaminen tulee olemaan hänelle (kuin minullekin) yhtä kylmä päätös kuin ostaisitko mustikka vai mansikka jugurttia kaupasta - turha edes kuvitella että siinä olisi tunteita mukana. Ja voin kertoa että turha niihin on muuten siinä vaiheessa vedota kun 'päätös' on tehty. Tunteet ovat siinä vaiheessa menneet kauan aikaa sitten.
Senpä takia toivon kaikesta sydämestäni sinulle (ja muille naisille) rohkeutta ja jätä miehesi. Olet sen ansainnut. Leuka ylös ja eteenpäin. Ikävintä vaan on että miehesi yleensä osaa puhua itsensä takaisin viereesi 'hellyyttävin' sanoin -kylmästi laskelmoitua koko homma.
Mutta uskotko minua vai uskotko peiliä kun hoet sinne että 'kyllä meillä vielä on toivoa?".
Lopuksi, en halua mustamaalata kaikkia miehiä. Varmasti on luotettavia ja rehellisiä aviomiehiä. Ja niitä jotka ovat pettäneet ja oppineet 'läksynsä' - en vain henkilökohtaisesti tunne ensimmäistäkään.
Oot kyllä aika paska jätkä....sä et varmaan tajuu et tossa on muittenkin...monen muun tunteet pelissä....ei ainostaan teidän kahen vaan myös ystävien ym...oon tosi pahoillani sun puolesta..usskokko sä tosiaan et se oikee löytyy viä joskus? mä en.
Ihanaa, että elät sydämesi mukaan. Olet oikeassa, ettei toista voi vahtia ja että vapaus on annettava. Hienoa, ettet kerjää. Osoitat samalla miehellesi, että arvostat itseäsi - silloin hänkin arvostaa sinua. Pysy vahvana ja rohkeana! Tärkeintä on, että kuuntelet omia tunteitasi ja pysyt aina rehellisenä itsellesi.
Sinulla on hieno asenne ja pidä siitä kiinni! Itse en samaan pystynyt vaikkakin tarinani on hieman erilainen.
Menin viisi vuotta sitten naimisiin kiltin ja rakastettavan miehen kanssa ja elin onnellista avioliittoa, kunnes viime syksynä alkoi tapahtua outoja. Mieheni alkoi "masentua", hän ei enää jaksanut jutella, oli poissaoleva...Käytännössä kaikki oli hyvin vaikka seksiä harrastettiinkin harvakseen. Yritin asiaa kysellä mutta hän ei suostunut puhumaan.
Viime tammikuussa päätin ottaa härkää sarvista ja otin hänen kännykkänsä. Ensimmäinen viesti jonka luin oli rakkaalle pyyntö seksiä harrastamaan iltapäivällä! Siitä se lähti...Soitin kyseiselle naiselle ja kysyin kuinka vakavissaan hän on. Vastausta en tietenkään saanut. Siitä alkoi puolentoista kuukauden "helvetti" kun yritin hyvällä ja pahalla saada tietää missä mennään. Pikkuhiljaa mieheni alkoi tunnustaa...
He ovat vanha rakastunut pari 15-vuoden takaa ja hän on elämänsä varrella jättänyt naisen ensin ex-vaimonsa ja sitten naisen silloisen miehen takia. Nyt he ovat olleet 1,5 samassa työpaikassa ja heillä on ollut viime kesästä suhde. Hän rakastaa naista mutta minä olen hänen vaimonsa! Hän ei voi jättää naista kolmatta kertaa eikä myöskään halua erota minusta. Hän on seksiaddikti ja ollut siitä terapiassa joskus aikoinaan. Hän oli minulle 4-vuotta uskollinen ja siinä ei ole mitään että hän tapailee naista, sillä eihän hän hypi naisesta naiseen. Ja tämä suhde ei ole sitä mitä luulen! Sillä hän rakastaa minua ja haluaa jatkaa avioliittoamme!
Kun mieheni alkoi kävellä kännykkä taskussa jopa suihkussa ja vessassa jatkoin lukemista ja olihan se juuri sitä mitä luulin. Kun raivostuin asiasta hän lähetteli jopa paniikissa toiselle naiselle tarkoitettuja rakkausviestejä vahingossa minulle. Vielä tässäkin vaiheessa olin valmis antamaan kaiken anteeksi jos hän jättäisi suhteen. Klassista, mitä enemmän anelin sitä enemmän me etäännyimme.
Lopuksi tilanne oli se että hän halusi minun menevän vieraisiin jotta voisimme aloittaa alusta samalta viivalta. Muutin pois yhteisestä kodistamme kuukausi sitten ja laitoin eropaperit viime viikolla. Nyt he jo kulkevat avoimesti yhdessä. Pyörä lähti pyörimään enkä vieläkään ymmärrä mitä minulle tapahtui!? Oli vaan pakko toimia...
Halusin kertoa sinulle että ymmärrän sinua ja arvostan valintojasi ja mikä tärkeintä, arvosta itseäsi! Itse tein toisenlaisen valinnan ja toivottavasti itselleni sen oikean..
Ensinnäkin,jos miehesi ei ollut edes valmis myöntämään koko asiaa sinulle ja edelleenkin on puhelinnumeroita niin miksi luulet että kertosi sinulle uudesta suhteestaan vielä uudelleen?
Ensi kerralla hän soittaa puhelinkopista.
voin kertoa yhden asian,kerran tekee niin aina tekee..
moi.kävin itse saman tyylisen teatterin läpi.mutta maksoin tuplasti takasin nyt se katuu en välitä enään mitä mieheni tekee.olemme silti yhdessä en tiedä kauvanko.ois kiva tavata saman kokenut.ps ajattele itseä ja anna ukon mennä.ter veisin nainen 43v
Itsellä oli sellainen tilanne, että minä olin se pettäjä. Mieheni sai selville, mutta jäimme yhteen. Voin omasta kokemuksestani sanoa, että minulle "se toinen" ei todellakaan merkinnyt mitään. Se oli vain hetken päähänpisto ja sitten siitä ei päässyt irti. Ja toki se pönkitti itsetuntoa. Mutta koko ajan rakastin miestäni ja rakastan edelleen.
MUTTA on hirvittävän vaikeaa saada suhteesta toimivaa uskottomuuden jälkeen. Miehelläni on vieläkin sellainen ote asioihin, että minä olen hänelle ikäänkuin jotain velkaa uskottomuuteni takia. Kaikessa pitäisi antaa periksi, koska olen NIIIIIN huono ihminen koska petin ja valehtelin. Vaikka kaikki on jo kerrottu ja taatusti ei tule toista kertaa. Ja itse koen vieläkin hirveää syyllisyyttä ja häpeän tekoani.
Jos siis olet todellakin sitä mieltä, että kannattaa jatkaa yhdessä toivotan sinulle voimia!!!
Kyllä olette säälittäviä ruikuttajia koko sakki!!!
että miehesi vielä sinut huolii, mitä merkitystä sillä on merkitseekö "se toinen" jotakin, kun on pettänyt niin on pettänyt, meillä se oli kerrasta poikki, kun silloinen avovaimo petti... häntä kaduttaa muka ja vieläkin kimputtaa kahden vuoden jälkeen, että ota minut takaisin... miten sellaiseen ihmiseen voi luottaa, joka kerran on noin pahasti pettänyt luottamuksen ? Siitäkö se ilo irtoaa kun kylillä persettä jakaa... Anteeksi kun sanoin pahasti, joku varmaan loukkaantuu nyt...
Samaa kokenut, miesystäväni ehkä pettää minua, en tiedä, mutta juuri kaikenlaiset valkoiset valheet "olin kavereiden kanssa kalassa" "en kuullut kun puhelin oli äänettömällä" "en voinut vasta" "se oli vaan yks kaveri, joka yritti soittaa" (ja puhumaan mennään ulos)! Sitten vielä sekin, että puhelin laitetaan pois päältä viikonlopuiksi, joskus muulloinkin, välillä avataan ja taas suljetaan. Minusta aika selviä merkkejä. Vai mitä sanotte?
Itse olen rehellinen, alusta asti luvannut olla vain yhden miehen NAINEN, en tarvitse muita. Minun kännykkäni on aina päällä, oli hän lähellä tai kaukana...koska minulla ei ole mitään salattavaa. Usein näytän tekstareitakin hänelle, joita saan. Hän ei kyllä sitä tee.
Tämä nykyinen meininki suosii pettäjiä, antaa tilaisuuksia heikoille, jotka sortuvat niihin. Tarkoitan chattia, treffihakupalstoja ja kännykkää.
Mitä tästä opimme? Sen, että kunnioitetaan toista, ei tehdä hänelle sitä, mitä emme haluaisi itsellemmekään tehtävän. That´s it.
Voimia petetyille!
kun se meillä miehillä on fyysinen pakko purkautua.siksi niitä huoriakin on paljon enemmän kuin naisten objekteja.
ja sitä paitsi en minä sinua pettänyt.
ainakaan minä en työntänyt sitä sinne.
ja jos työnsinkin ,se ei kestänyt kuin tosi lyhyen hetken.
ja jos kestikin pitempään,en ainakaan nauttinut siitä.
ja jos nautinkin ,en ainakaan rakastanut häntä.niinkuin sinua.
Mitähän tuo sinunkin vastauksesi oikein mahtoi tarkoittaa ja kelleköhän se oli osoitettu? Mutta se siitä paistoi läpi, että jos noin elät, olet täydellinen... petturi, etkä piittaa toisen tunteista mitään...tilaisuus tekee varkaan kuten jossain viestissä sanottiin. Heikot sortuu elontiellä, sanoisin. Siinä punnitaan tosi miehet ja miehet.
ennen avo-tai avioliittoa ehkä johtaa pettämiseen.Miehelle vaimo on ollut ehkä ainoa seksisuhde.Jossakin vaiheessa mies miettii pystyisikö valloittamaan muunkin kun oman vaimon sänkyyn.Yksi syy voi olla oma epävarmuus omista kyvyistään tyydyttää oma vaimonsa.No, pitää kokeilla toisten naisten kanssa kuinka he reagoivat ja kuinka hyvin mies pystyy tyydyttämään muita naisia.Siis oma epävarmuus rakastelijan kyvyistää johtaa omien kykyjensä testaamiseen.Omalta vaimolta ei ehkä saa palautetta.Jos vieras nainen haluaa uudelleen ja uudelleen seksiä miehen kanssa mies kokee olevansa hyvä rakastaja.Itsetunto kasvaa ja suhde jatkuu.....
...unestain.se oli sulle ja ei mennyt perille.tosi miehethän kaataa sänkyyn naisen kuin naisen.minä,onneton petturi,en saa ,en pysty, en kykene,en halua saattaa naista kiusaukseen,MUTTA jos nainen on halukas,en voi välttää kiusausta.vaikka nainen olisikin aviossa ,tai muuten varattu.onko nämä naiset tosi naisia?
ja miehen rakastelu on luonteeltaan erilaista kuin naisen.miehellä ei välttämättä ole tunteen kanssa mitään tekemistä.periaatteessa kenenvain vastaantulijan kanssa.mutta nainen on ihan eriasemassa jo evoluution perusteella,kun seuraus jää naisen huoleksi.siis lapsi.ja naisella on myöskin tunteet mukana.
ja antaahan se potkua myös parin keskinäiseen seksiin.varmasti.ja eihän puolisoa tarvitse sillä loukata että kertoo käyneensä esim.kerran vieraissa.kun ei sillä ole miehen puolelta välttämättä mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa.joten vaikka kävinkin vieraissa ,en rakasta ketään muuta kuin sinua.
Tuo kertomasi pitää varmasti paikkansa. Tiedän se, kun olen ollut pettävänä osapuolena. Aluksi ei ollut minkäänlainen tarkoitus pettää, mutta asiat vaan ajautuivat siihen. En osannut sanoa ei. Joka kerta tuntui entistä pahemmalta ja lopulta meinasi järki mennä. Onneksi sain tehtyä lopun siitä kaksoiselämästä, ja se tuntuu nyt myöhemmin pelkältä painajaiselta. Vaimo ei tiennyt koko asiasta mitään ( ts. ei puhunut mitään, mutta tiesi)
Kaiken kaikkiaan se oli opettava kokemus; ei koskaan enää.
Jos edes joskus tunteet ovat olleet saman kaltaisia niin molempia sattuu.
En voi sanoa kumpaa sattuu enemmän kun en ole nähnyt kuin toisen osapuolen kannan.
Kaikkein suurin virhe jonka minä tein on mennä syyttämään itseään.
Ei ole aina kyse siitä etteikö saisi toiselta tarpeeksi huomiota tai etteikö ns.heruisi tarpeeksi.
Joskus kysymys on vain seikkailun haluisesta ja kesken kasvuisesta henkilöstä.
Ymmärrän vielä sen jos eletään "villiä nuoruutta" ja ikää on semmonen 14-17 kun nuorilla miehillä ei liiku päässä mikään muu kuin se mikä naisilla on jalkojen välissä ja naiset/tytöt (yleensä pari vuotta nuorempia) saattavat hakea hyväksyntää, jotkut "antavat" vain siksi jotta kyseisellä pojalla olisi hyvä mieli. Silti näin omakohtaisista kokemuksista voin sanoa että aika harva 13-16v. tyttö NAUTTII "nussimisesta".
kyllä se vaan on paljon paljon parempaa kun molemmat nauttii ja jos molemmat ovat edes vähän ihastuneita toisiinsa.
(vinkki nuorille 14-18v ÄLKÄÄ OTTAKO ENSIMMÄISTÄ!!! joskus vielä petätte ja sillon sattuu...)
Nuoria kiinnostaa kaikki uusi ja hauska ja vähän "pettämisen jännitys", mutta jos ollaan jo "naisen/miehen" iässä niin kyllä ne "seikkailut" on jo seikkailtu. avoimet suhteet erikseen. sopii joillekin, en ymmärrä itse sellaista(liian mustasukkainen?)mutta ne jotka ovat kyseisen elämän tyylin valinneet niin heille OK.
Nyt meni vähän asiaa ja vähän siitä sivusta ja pikkasen käytiin lainaamassa naapuriltakin mutta vielä tarinan päähenkilölle sen verran että jos kestät etkä rupea syyttämään miestäsi pettämisestä aina kun riitelette niin homma toimii.
KEN VANHOJA MUISTELEE, SITÄ TIKULLA SILMÄÄN.
Tottakai asia pitää olla muistissa mutta ei koskaan mielessä.
Se mikä ei tapa se vahvistaa.
Kerran annoin anteeksi, varmasti oppi että tuli tehtyä väärin mutta suhde päättyi puoli vuotta tapahtuneen jälkeen.
Nyt olen löytänyt uuden elämän mutta luottamus meni niin pahasti että vaikka kuka sanoisi mitä niin en pysty luottamaan.
Tiedostan sen että voin luottaa mutta AINA kun hän lähtee yksin tai "kaveri porukassa" niin mietityttää, entä jos?
Mitään vakituista en koskaan ole epäillyt mutta yhden yön suhteet ovat mielestäni petollisia.
Olen mustasukkainen ja vainoharhainen nuorehko ihminen jolta joskus vietiin...
USKO..
TOIVO..
ja
RAKKAUS.
Jäljelle jäi vain...
Miksi annat miehesi elää vielä sinun kanssasi, vaikka hän on valehtelija.
Miksi et ihmettele kanssasisaresi petollisuutta.
Miksi et anna rehelliselle miehelle mahdollisuutta, sillä niitä Suomessa riittä, koska pettäjät ovat naisten suosiossa.
Sinä teit oikein kun otit selvää puheluista,minä olisin tehnyt samoin sinun sijassasi.Jos epäilee että kumppani pettää niin silloin puolisolla oikeus tietää,missä mennään. Toivon sinulle voimia.
Toivon sinulle onnea elämässä ja olet tehnyt juuri oikein,noin minäkin tein ja kiinni jäi jo kolmatta kertaa,silti yhä rakastan ja eroon en tunnu pääsevän,joskus kaikki on välillämme hyvin mutta sitten niinä iltoina kun asiat takovat päässäni toivoisin olevani joku muu sitä tuskaa en voi kestää=(